K
"kolmen lapsen äiti"
Vieras
[QUOTE="Linda";24958198]Eikös niitä ns. helppoja nakkeja eniten pokata kun miehet ei uskalla lähestyä niitä kaikkein kauneimpia ja ylväimpiä naisia pakkien pelossa. Se on luonnon laki...[/QUOTE]
Juurikin näin. Naisia ei ikinä lähesty kivat miehet. Vain känniörveltäjät uskaltaa lähestyä. Rumat ja läskit saa huomiota kapakassa paaaaaaaaljon enemmän.
Juurikin näin. Naisia ei ikinä lähesty kivat miehet. Vain känniörveltäjät uskaltaa lähestyä. Rumat ja läskit saa huomiota kapakassa paaaaaaaaljon enemmän.
V
"vieras"
Vieras
Mä en jaksa kuunnella semmosta ihmistä joka kikattelee ja kihertelee joka väliin. Semmosta joka nauraa omille jutuilleen enemmän kuin muut.
Myös töissä on rasittavia semmoset tyypit,joiden on pakko olla kokoajan huomion keskipisteenä. Puhuvat taukoamatta ihan tyhjänpäiväisiä asioita ja joka juttuun heillä on mielipide joka ilmaistaan mahdollisimman kovalla äänellä. Jos ei muuten sitä huomiota saa,niin sit askarrellaan servetistä origami ja hihkastaan kesken palaverin että "OHO! HEI KATTOKAA,HIHIHIHIHI,VAUTSI MINKÄ TEIN!!!!"
Myös töissä on rasittavia semmoset tyypit,joiden on pakko olla kokoajan huomion keskipisteenä. Puhuvat taukoamatta ihan tyhjänpäiväisiä asioita ja joka juttuun heillä on mielipide joka ilmaistaan mahdollisimman kovalla äänellä. Jos ei muuten sitä huomiota saa,niin sit askarrellaan servetistä origami ja hihkastaan kesken palaverin että "OHO! HEI KATTOKAA,HIHIHIHIHI,VAUTSI MINKÄ TEIN!!!!"
Sellaisten kuin minä. :ashamed:
Eli mielipiteitään tyrkyttävien elitististen besserwissereiden. :xmas:
Eli mielipiteitään tyrkyttävien elitististen besserwissereiden. :xmas:
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24979570:
Sinun juttuja jaksaa kuunnella vaikka kuinka paljon.
S
Sirpa-Leena
Vieras
Kaikista eniten ärsyttää kälättäjät. Sellaiset, joilla ei ole mitään sanottavaa, mutta sanovat sen silti ja erittäin ääneen. Kenenkään puolitutun ohi ei voi kaupassa mennä ilman että jää suustaan kiinni.
Kakkosena tulee yhden serkkuni kaltaiset ihmiset. Olen koittanut pitää serkkuihini yhteyttä kun meillä on samanikäiset lapset ja minäkin kun olen lapsena viettänyt paljon aikaa serkkujeni kanssa, haluaisin tuoda sitä samaa ystävyyttä lapsillenikin, mutta tämä yksi serkkuni on niin rasittava, että hommasta ei yksinkertaisesti tule mitään. JOKA kerta kun nähdään ei kolmen neljän tunnin aikana kysy ikinä eikä kertaakaan mitä TEILLE kuuluu tai miten Artturilla on mennyt kerhossa tai miltä SINUSTRA tuntuu palata töihin äitiysloman jälkeen. Ei IKINÄ, eikä puolella sanallakaan.
Sen sijaan saan kuunnella miten minun ja meidän ja mieheni ja meidän tyttöjen baletti ja kerho ja päikkäri ja yöunet ja ruokailut ja ulkoilut ja minun ja meidän perheemme :headwall:
Ei minuakaan aina kiinnosta heidän tapansa toimia, mutta minun mielestäni on ihan kohteliastakin kysyä välillä toiseltakin mielipidettä eikä koko ajan jauhaa itsestään. Kyseinen ihminen on ystävänä varmaan ihan vitun rasittava, ei koskaan kysy toisten asioista mitään. Päällimmäisenä on aina oma napa.
Kolmas ärsytyskynnystä nostattava on anoppi joskus. Jauihaa nimenomaan näistä ketjussa jo mainituistakin Kyllistä ja Jormasta jotka ovat hänen tuttujaan sota-ajalta. Mua ei hiukkaakaan kiinnosta näiden randomtyyppien kuulumiset, enhän parhaassa tapauksessa edes tiedä keitä he on, silti anoppi on ottanut asiakseen kertoilla minulle heidän kohdunkaulansyövistään jaq erektio-ongelmistaan. Toisen ärsyttävä piirre anopissa on elokuvien juonten tai unien kertominen. Mikäääään ei ole pitkästyttävämpää kuunneltavaa kuin toisen unet. Kiinnostaa kivi.
Kakkosena tulee yhden serkkuni kaltaiset ihmiset. Olen koittanut pitää serkkuihini yhteyttä kun meillä on samanikäiset lapset ja minäkin kun olen lapsena viettänyt paljon aikaa serkkujeni kanssa, haluaisin tuoda sitä samaa ystävyyttä lapsillenikin, mutta tämä yksi serkkuni on niin rasittava, että hommasta ei yksinkertaisesti tule mitään. JOKA kerta kun nähdään ei kolmen neljän tunnin aikana kysy ikinä eikä kertaakaan mitä TEILLE kuuluu tai miten Artturilla on mennyt kerhossa tai miltä SINUSTRA tuntuu palata töihin äitiysloman jälkeen. Ei IKINÄ, eikä puolella sanallakaan.
Sen sijaan saan kuunnella miten minun ja meidän ja mieheni ja meidän tyttöjen baletti ja kerho ja päikkäri ja yöunet ja ruokailut ja ulkoilut ja minun ja meidän perheemme :headwall:
Ei minuakaan aina kiinnosta heidän tapansa toimia, mutta minun mielestäni on ihan kohteliastakin kysyä välillä toiseltakin mielipidettä eikä koko ajan jauhaa itsestään. Kyseinen ihminen on ystävänä varmaan ihan vitun rasittava, ei koskaan kysy toisten asioista mitään. Päällimmäisenä on aina oma napa.
Kolmas ärsytyskynnystä nostattava on anoppi joskus. Jauihaa nimenomaan näistä ketjussa jo mainituistakin Kyllistä ja Jormasta jotka ovat hänen tuttujaan sota-ajalta. Mua ei hiukkaakaan kiinnosta näiden randomtyyppien kuulumiset, enhän parhaassa tapauksessa edes tiedä keitä he on, silti anoppi on ottanut asiakseen kertoilla minulle heidän kohdunkaulansyövistään jaq erektio-ongelmistaan. Toisen ärsyttävä piirre anopissa on elokuvien juonten tai unien kertominen. Mikäääään ei ole pitkästyttävämpää kuunneltavaa kuin toisen unet. Kiinnostaa kivi.
V
"Vieras"
Vieras
Sellaisten joille punainen lanka on vieras käsite. Saadaan näin 5 min. jutusta 30min. mietiskely "olikohan se auto punainen?" ja "mikähän sen kassaneidin nimi oli?" vaikka nämä asiat eivät liity alkuperäiseen juttuun tai ainakaan väreillä tai ventovieraiden nimillä ei ole pienintäkään merkitystä minulle.
Myös keskeyttäjät ja ne ketkä puhuvat niin sisään kuin uloshengityksenkin aikana saavat minut miettimään viikon ruokalistaa ja päivän aikataulua.
Myös keskeyttäjät ja ne ketkä puhuvat niin sisään kuin uloshengityksenkin aikana saavat minut miettimään viikon ruokalistaa ja päivän aikataulua.
L
"Linda"
Vieras
[QUOTE="Vieras";24980803]Sellaisten joille punainen lanka on vieras käsite. Saadaan näin 5 min. jutusta 30min. mietiskely "olikohan se auto punainen?" ja "mikähän sen kassaneidin nimi oli?" vaikka nämä asiat eivät liity alkuperäiseen juttuun tai ainakaan väreillä tai ventovieraiden nimillä ei ole pienintäkään merkitystä minulle.
Myös keskeyttäjät ja ne ketkä puhuvat niin sisään kuin uloshengityksenkin aikana saavat minut miettimään viikon ruokalistaa ja päivän aikataulua.[/QUOTE]
Jaarittelijat on kyllä ihan uskomattomia! Sit kun haukotellakaan ei oikein kehtaisi kun toinen kertoo juttuaan
Myös keskeyttäjät ja ne ketkä puhuvat niin sisään kuin uloshengityksenkin aikana saavat minut miettimään viikon ruokalistaa ja päivän aikataulua.[/QUOTE]
Jaarittelijat on kyllä ihan uskomattomia! Sit kun haukotellakaan ei oikein kehtaisi kun toinen kertoo juttuaan
H
"harmi"
Vieras
Kestän tosi huonosti:
-just näitä, kellä punainen lanka hukassa ja pahasti. Anoppi on ääriesimerkki.
-turhan hössöttäjiä. Jälleen anoppi.
-keskustelun "jyriä", jotka puhuvat päälle ja monopolisoivat keskustelun koskemaan itseään. Lisäksi yleensä vähättelevät muiden kokemuksia ja mielipiteitä.
-idiootteja, jotka esittelevät mielipiteitään totuuksina, vaikka faktat eivät ole lähellekään oikein. Esim. maahanmuuttokiihkoilijat, kiihkouskonnolliset.
-ihmiset, jotka lankeavat helposti salaliittoteorioihin tms. ja kuvittelevat olevansa ensimmäisiä, jotka havahtuvat näkemään "totuuden. Valitettavasti mieheni kuuluu tähän hyväuskoisten hölmöjen porukkaan.
-ihmiset, jotka sanovat ensin: "No, kaikki ihmiset ja perheethän on erilaisia enkä mä haluais yleistää, MUTTA MEILLÄ..." ja sitten seuraa viikko paasausta siitä, miten heillä no tehty ja mikä nyt tietysti on oikea tapa toimia. Se, että joka lause höystetään tuolla alkuvirkkeellä, on vain naurettavaa. Tätä kautta olen saanut tietää paljon esim. kertojan seksielämästä, lasten kasvatuksesta, perhepedistä ja taaperoimetyksestä sekä siitä, ettei lapsia saa koskaan milloinkaan laittaa päiväkotiin. Yleensä ei tee mieli soitella tälle tyypille, koska osaa siis puhua tasan näistä asioista ja tuohon sävyyn.
Mutta mielenkiintoinen kysymys on tuo, että mitä ärsyttävää itsessä on. Mä olen itse välillä liian äänekäs ja liikaa äänessä, etenkin isommassa porukassa. Olen koittanut hiljentää tietoisesti, sekä esim. palavereissa koitan yleensä olla vain hiljaa, etten alkaisi pälpättää mun mielestä asiaan kuuluvia, mutta yleensä toisten mielestä toissijaisia juttuja. Itse korostan välillä liikaa omaa henkilökohtaista kokemustani totuutena, vaikka tiedostan, ettei se sitä olekaan. Syyllistyn paasaamiseen välillä. Sen sijaan "käännytykseen", jota joku jo kuvasikin, en syyllistyisi suurin surminkaan. Puhun välillä liian suorasanaisesti, vaikkei keskustelukumppani olisi mulle kovin tuttu. Olen huono smalltalkissa, en pysty käymään kokkareilla jne. koska en vain osaa puhua nätisti paskaa.
-just näitä, kellä punainen lanka hukassa ja pahasti. Anoppi on ääriesimerkki.
-turhan hössöttäjiä. Jälleen anoppi.
-keskustelun "jyriä", jotka puhuvat päälle ja monopolisoivat keskustelun koskemaan itseään. Lisäksi yleensä vähättelevät muiden kokemuksia ja mielipiteitä.
-idiootteja, jotka esittelevät mielipiteitään totuuksina, vaikka faktat eivät ole lähellekään oikein. Esim. maahanmuuttokiihkoilijat, kiihkouskonnolliset.
-ihmiset, jotka lankeavat helposti salaliittoteorioihin tms. ja kuvittelevat olevansa ensimmäisiä, jotka havahtuvat näkemään "totuuden. Valitettavasti mieheni kuuluu tähän hyväuskoisten hölmöjen porukkaan.
-ihmiset, jotka sanovat ensin: "No, kaikki ihmiset ja perheethän on erilaisia enkä mä haluais yleistää, MUTTA MEILLÄ..." ja sitten seuraa viikko paasausta siitä, miten heillä no tehty ja mikä nyt tietysti on oikea tapa toimia. Se, että joka lause höystetään tuolla alkuvirkkeellä, on vain naurettavaa. Tätä kautta olen saanut tietää paljon esim. kertojan seksielämästä, lasten kasvatuksesta, perhepedistä ja taaperoimetyksestä sekä siitä, ettei lapsia saa koskaan milloinkaan laittaa päiväkotiin. Yleensä ei tee mieli soitella tälle tyypille, koska osaa siis puhua tasan näistä asioista ja tuohon sävyyn.
Mutta mielenkiintoinen kysymys on tuo, että mitä ärsyttävää itsessä on. Mä olen itse välillä liian äänekäs ja liikaa äänessä, etenkin isommassa porukassa. Olen koittanut hiljentää tietoisesti, sekä esim. palavereissa koitan yleensä olla vain hiljaa, etten alkaisi pälpättää mun mielestä asiaan kuuluvia, mutta yleensä toisten mielestä toissijaisia juttuja. Itse korostan välillä liikaa omaa henkilökohtaista kokemustani totuutena, vaikka tiedostan, ettei se sitä olekaan. Syyllistyn paasaamiseen välillä. Sen sijaan "käännytykseen", jota joku jo kuvasikin, en syyllistyisi suurin surminkaan. Puhun välillä liian suorasanaisesti, vaikkei keskustelukumppani olisi mulle kovin tuttu. Olen huono smalltalkissa, en pysty käymään kokkareilla jne. koska en vain osaa puhua nätisti paskaa.
A
"assi"
Vieras
tässä tulee aspergereille kyllä nyt niin paljon paskaa niskaan ettei ole tosikaan. heillähän nämä sosiaaliset tilanteet ovat haastavia ja yli lyöntejä voi sattua- valitettavasti muut ihmiset eivät ymmärrä, ja sit leimataan häiriköksi tms. en tarkoita että diagnoosi oikeuttaa vittuiluun,vaan että aina sitä ei voi estää vaikka kaikkensa tekisi ja yleensäkin kaikki sosiaaliset tilanteet ovat äärettömän stressaavia kun koko ajan pitää varoa ettei vaan loukkaa toista. keskustele siinä sit rennosti. oleluonteva, reilu kaveri. "näytänkö mä tässä lihavalta?" "no, kyllä" -> välit poikki / "et, tosi ihanalta" -> vale, ja välit menee myöhemmin kun tajuaa tulleensa huijatuksi. winwin?not.
[QUOTE="assi";24981051]tässä tulee aspergereille kyllä nyt niin paljon paskaa niskaan ettei ole tosikaan. heillähän nämä sosiaaliset tilanteet ovat haastavia ja yli lyöntejä voi sattua- valitettavasti muut ihmiset eivät ymmärrä, ja sit leimataan häiriköksi tms. en tarkoita että diagnoosi oikeuttaa vittuiluun,vaan että aina sitä ei voi estää vaikka kaikkensa tekisi ja yleensäkin kaikki sosiaaliset tilanteet ovat äärettömän stressaavia kun koko ajan pitää varoa ettei vaan loukkaa toista. keskustele siinä sit rennosti. oleluonteva, reilu kaveri. "näytänkö mä tässä lihavalta?" "no, kyllä" -> välit poikki / "et, tosi ihanalta" -> vale, ja välit menee myöhemmin kun tajuaa tulleensa huijatuksi. winwin?not.[/QUOTE]
Mitä tähän pitää sanoa? Jos tiedän ystäväni olevan samanlainen kuin sinä, kyllä sitä sietää mutta rajansa kaikella silti.
Mitä tähän pitää sanoa? Jos tiedän ystäväni olevan samanlainen kuin sinä, kyllä sitä sietää mutta rajansa kaikella silti.
K
Ken guru
Vieras
Pitää varmaan taas kävästä itsessänsä kun lähes joka viestin kohdalla mietin että: "juu, niin ärsyttää", "näin on, nämäkin ärsyttää", "juu, näitä en kestä yhtään", "ai niin, nämä unohdin, en kestä näitäkään". .
Onneksi sitä ei sentään oikeasti ärsyynny koko ajan kaikista ihmisistä, oikeastaan yllättävän harvoin kun vertaa sitä noihin kohtiin jotka itselle tästäkin ketjusta osui ärsyttävinä.
Mutta ihan aina yltiöpositiiviset kyllä ärsyttää, silloin en pysty ottamaan tuota henkilöä todesta, ja ajattelen että on piilossa itsensä takana.
. Onneksi sitä ei sentään oikeasti ärsyynny koko ajan kaikista ihmisistä, oikeastaan yllättävän harvoin kun vertaa sitä noihin kohtiin jotka itselle tästäkin ketjusta osui ärsyttävinä.
Mutta ihan aina yltiöpositiiviset kyllä ärsyttää, silloin en pysty ottamaan tuota henkilöä todesta, ja ajattelen että on piilossa itsensä takana.
Mä en jaksa ruokalistoja, sairaskertomuksia, listoja ylipäätään, unia, elokuvien juonten selostuksia - ihan sama kuka on kertoja.
[QUOTE="Tiinu";24958064]Vammaisten. Aina samoja asioita. Toistoa ja outoa örinää väliin. Tyyliin "onko eikö öhöö öhöö kukki tuli ota kikkeli suuhun töhöö". Menee vaan hermo viimeistään vartin kohdalla.[/QUOTE]
Ikävää mutta totta, ite oon aika lailla samaa mieltä(tosin ei noin hurjia juttuja). Mutta ärsyttää kun aina pitää kaivaa jotain vanhoja juttuja, heti alussa melkein
-No moi
-Moi! Hei muistatko ku sillo kerra...
-(voi jumalauta)
Eikä asiaa helpota se, että ne muisteltavat jutut on niitä mitkä ite haluis unohtaa.
edit. muuten kyllä mukavia ihmisinä kaikki vammaiset ketkä tunnen, mutta saisivat vaihtaa juttuja joskus.
Ikävää mutta totta, ite oon aika lailla samaa mieltä(tosin ei noin hurjia juttuja). Mutta ärsyttää kun aina pitää kaivaa jotain vanhoja juttuja, heti alussa melkein
-No moi
-Moi! Hei muistatko ku sillo kerra...
-(voi jumalauta)
Eikä asiaa helpota se, että ne muisteltavat jutut on niitä mitkä ite haluis unohtaa.
edit. muuten kyllä mukavia ihmisinä kaikki vammaiset ketkä tunnen, mutta saisivat vaihtaa juttuja joskus.
Viimeksi muokattu:
V
"viekku"
Vieras
Mua ärsyttää nämä "no ei SIINÄ vielä mitään, mut mulla..." - ihmiset. Jos vaikka puhutaan porukassa jostakin, esim että jonkun muksu on vahingossa syönyt jonkun esineen, niin seuraavaksi kuuluu: NO EI SIINÄ VIELÄ MITÄÄN! MEIDÄN JASKA SÖI LAPIOLLISEN HEVOSENKAKKAA!!! Jotain tuohon tyyliin, ja AINA niin liioiteltua ku olla voi. Aina parempi/pahemi, isompi/pienempi, ihanampi/kamalampi, AINA. Huh että sylettää.
Toinen on anoppi. Toistaa, toistaa ja vielä kerran toistaa saman asian yhden ja saman keskustelun aikana: "Kun sille Irmelille tuli se syöpä, ja joo ja sen poikakin on ihan järkyttyny. Ku sille Irmelille tuli se syöpä. Ja sen poika on vallan järkyttyny, kun Irmelille tuli syöpä". Välillä, jos puhelimessa jutellaan, pistän sen luurin hetkeks pöydälle, menen vaikka välillä pissalle, ja kun tuun takas niin se paasaa sitä samaa asiaa Irmelistä ja sen pojasta eikä oo ees huomannu että oon välillä ollu poissa. Ärsyttävää.
Toinen on anoppi. Toistaa, toistaa ja vielä kerran toistaa saman asian yhden ja saman keskustelun aikana: "Kun sille Irmelille tuli se syöpä, ja joo ja sen poikakin on ihan järkyttyny. Ku sille Irmelille tuli se syöpä. Ja sen poika on vallan järkyttyny, kun Irmelille tuli syöpä". Välillä, jos puhelimessa jutellaan, pistän sen luurin hetkeks pöydälle, menen vaikka välillä pissalle, ja kun tuun takas niin se paasaa sitä samaa asiaa Irmelistä ja sen pojasta eikä oo ees huomannu että oon välillä ollu poissa.
Ärsyttävää.Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24979570:
Jos kaksi besserwisseriä laitetaan samaan huoneeseen ei synny kuin rumaa jälkeä....
Joo tuo on rasittavaa et joka ikisessä asiassa pitää pistää paremmaks, ja lopulta on älytöntä sanoa enää mitään. No onneks nuo tyypit on poistunu kaveripiiristä.
Ja toinen on sit tuo Sirpa-Leenan mainitsema juttu, että puhutaan omasta perheestä tms eikä kysellä toiselta kuulumisia. Tai jos kysytään, ni se sivuutetaan heti seuraavassa lauseessa omien juttujen kertomisella pitemmän kaavan kautta.
Kolmas on sitten semmoset, ketkä ottaa yhteyttä vaan sillon kun tarviaa jotain, oli se tietoa tai jotain. Ilahduttaa joskus fb:ssä ku joku esim kaukanen serkku sanoo "Hei!" ja siihe onnessani vastaan ni kysyy vaan tyyliin et onks siel tapahtunu jotai ku lehessä juttua jne, sit ku sanon et on joo ja haluisin rupatella pitempää ni tulee "Pitää mennä moi".
Känniavautujat. Oon iteki siihe aikanaan syyllistyny _monta_ kertaa ja tässä on alkanu valkenemaan miten ärsyttävää se on.
Sitte nää ikuiset ihmissuhdejutut. "Se on kiva ja nätti mut en mä uskalla mä oon ujo. Ei se musta varmasti tykkää antaa olla" AARGH
Ja toinen on sit tuo Sirpa-Leenan mainitsema juttu, että puhutaan omasta perheestä tms eikä kysellä toiselta kuulumisia. Tai jos kysytään, ni se sivuutetaan heti seuraavassa lauseessa omien juttujen kertomisella pitemmän kaavan kautta.
Kolmas on sitten semmoset, ketkä ottaa yhteyttä vaan sillon kun tarviaa jotain, oli se tietoa tai jotain. Ilahduttaa joskus fb:ssä ku joku esim kaukanen serkku sanoo "Hei!" ja siihe onnessani vastaan ni kysyy vaan tyyliin et onks siel tapahtunu jotai ku lehessä juttua jne, sit ku sanon et on joo ja haluisin rupatella pitempää ni tulee "Pitää mennä moi".
Känniavautujat. Oon iteki siihe aikanaan syyllistyny _monta_ kertaa ja tässä on alkanu valkenemaan miten ärsyttävää se on.
Sitte nää ikuiset ihmissuhdejutut. "Se on kiva ja nätti mut en mä uskalla mä oon ujo. Ei se musta varmasti tykkää antaa olla" AARGH
Jos kaksi besserwisseriä laitetaan samaan huoneeseen ei synny kuin rumaa jälkeä....
Hmm. Testataanko joskus.
:saint:No ei. Oikeassa olet. Siksi yritän piilottaa bw:mäisyyteni kohdatessani kaltaisiani.
K
kattelen
Vieras
[QUOTE="harmi";24981022]
Mutta mielenkiintoinen kysymys on tuo, että mitä ärsyttävää itsessä on. Mä olen itse välillä liian äänekäs ja liikaa äänessä, etenkin isommassa porukassa. Olen koittanut hiljentää tietoisesti, sekä esim. palavereissa koitan yleensä olla vain hiljaa, etten alkaisi pälpättää mun mielestä asiaan kuuluvia, mutta yleensä toisten mielestä toissijaisia juttuja. Itse korostan välillä liikaa omaa henkilökohtaista kokemustani totuutena, vaikka tiedostan, ettei se sitä olekaan. Syyllistyn paasaamiseen välillä. Sen sijaan "käännytykseen", jota joku jo kuvasikin, en syyllistyisi suurin surminkaan. Puhun välillä liian suorasanaisesti, vaikkei keskustelukumppani olisi mulle kovin tuttu. Olen huono smalltalkissa, en pysty käymään kokkareilla jne. koska en vain osaa puhua nätisti paskaa.[/QUOTE]
Musta ihan hyvän kuuloista itseanalyysiä sinulta, varmaan paljon yli sen mitä palstalla keskimäärin pystytään itseä näkemään minkäänlaisena osatekijänä oman elämän karuihin koettelemuksiin ...
Näiden itkujen perästä tekis mieli sanoa että en kestä ketään teistä... joka ruinaa ja etsii vikaa aina muista ilman ymmärryksen hiventä... äh.
No, teen hoitotyötä ja olen työkseni empaattinen ja ymmärrän ihmisiä, ja saan siitä palkkaa. Ehkä sitten vaan on niin että siviilissä en jaksa minkäänlaisia ihmisiä
Mutta mielenkiintoinen kysymys on tuo, että mitä ärsyttävää itsessä on. Mä olen itse välillä liian äänekäs ja liikaa äänessä, etenkin isommassa porukassa. Olen koittanut hiljentää tietoisesti, sekä esim. palavereissa koitan yleensä olla vain hiljaa, etten alkaisi pälpättää mun mielestä asiaan kuuluvia, mutta yleensä toisten mielestä toissijaisia juttuja. Itse korostan välillä liikaa omaa henkilökohtaista kokemustani totuutena, vaikka tiedostan, ettei se sitä olekaan. Syyllistyn paasaamiseen välillä. Sen sijaan "käännytykseen", jota joku jo kuvasikin, en syyllistyisi suurin surminkaan. Puhun välillä liian suorasanaisesti, vaikkei keskustelukumppani olisi mulle kovin tuttu. Olen huono smalltalkissa, en pysty käymään kokkareilla jne. koska en vain osaa puhua nätisti paskaa.[/QUOTE]
Musta ihan hyvän kuuloista itseanalyysiä sinulta, varmaan paljon yli sen mitä palstalla keskimäärin pystytään itseä näkemään minkäänlaisena osatekijänä oman elämän karuihin koettelemuksiin ...
Näiden itkujen perästä tekis mieli sanoa että en kestä ketään teistä... joka ruinaa ja etsii vikaa aina muista ilman ymmärryksen hiventä... äh.
No, teen hoitotyötä ja olen työkseni empaattinen ja ymmärrän ihmisiä, ja saan siitä palkkaa. Ehkä sitten vaan on niin että siviilissä en jaksa minkäänlaisia ihmisiä
En nyt tiedä että millasten ihmisten, mutta en jaksa kuunnella ainaisia ruokajuttuja, leipomisjuttuja tai käsityöjuttuja. Huvittavaa kun jotain ruokalajeja tehdään tuntikaupalla, analysoidaan, maistellaan (ärsyttävä sana) ja siitä syömisestä jauhetaan ja jauhetaan. Samaksi paskaksi se kaikki muuttuu kuiteskin. Jos jotkut puhuu lakkaamatta jostain käsitöistään niin sanon suoraan että en ymmärrä ja sen takia mua ei kiinnosta.
T
"Tuutikki"
Vieras
Voi luoja että mä inhoan ihmisiä jotka huutaa toisten päälle samaa asiaa mitä toinen on jo kertomassa. Ihan vaan sen vuoksi että saisi itse kertoa jonkun faktan ja joku luulisi että hän tietää asioita. Semmoinen ihminen on työ"kaverina" ja hermo kiristyy joka kerta kun ollaan samassa työvuorossa. En kestä kuunnella kun hän viisastelee toisten yli.
M
"Miuku"
Vieras
Mä en jaksa ihmisiä jotka tunkevat itsensä joka ikiseen "vapaaehtoiseen" jobiin ja sitten voivottelevat kuinka rankkaa on tehdä aina niin hyviä juttuja muiden hyväksi eikä kukaan muu koskaan tee yhtä paljon kuin tämmöiset ihmiset. Eli ovat "hyviä" vain nostaakseen statustaan muiden rinnalla.
