millaista pettämistä siedät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mezmerize
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mezmerize

Vieras
Toisessa ketjussa puidaan miehen pieniä pettämisiä. Mikä mielestäsi on oikeaa pettämistä? Lasketaanko suutelu, kädestäpitely, muu läheisyys? vai onko sen aina oltava seksiä? Entäs jos puoliso on henkisesti läheinen jonkun toisen kanssa, esim. on todella hyvä työkaveri vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ja puolisosi tapaa tätä kaveria myös vapaa-ajalla? Mistä et sallisi puolisosi juttelevan kaverilleen?

Mikä oikeuttaa pettämiseen? Onko huono parisuhdeseksi tai seksin puute oikeutus hakea seksiä ulkopuolelta? Tai yhteisen ajan puute? Entäs pitkä suhde, johon halutaan vaihtelua?

Millaisen pettämisen voisit antaa/olet antanut anteeksi?

Itse en usko, että kestäisin miehen seksisyrjähypyn. Mutta myös toisen naisen suutelu ja muu hyväily olisi aika tylyä. Luulenpa, että olisin aika mustasukkainen myös todella hyvästä kaveruudesta, koska kokisin sen kilpailevan minun tarjoamani ystävyyden ja kumppanuuden kanssa. Tosin sitä olisi ehkä vaikeampi väittää pettämiseksi...
 
Miksi pitää lähteä tuolta kantilta ajattelemaan? Mä ajattelen, että jos rakkaus on tyydyttävää, on asiat hyvin, jos ei, ne ei ole hyvin. Ei sitä pahinta vaihtoehtoa tarvi punnita vaan se paras, mikä riittää. Ja se ei sulje pois ystäviä. Jos luottamus ei riitä kavereiden kans jutteluun, jos oma on kuitenkin läheisin, niin missä vika?

Miksi mä miettisin sitä rajaa, minkä verran toinen voi loukata, kun miettii sitä, minkä verran itse tarvii sitä hyvää. Sen perusteella mä päätän ja jos se hyvä loppuu, todennäköisesti ne loukkaamisetkin on sit pieniä ja isoja. Mut miks niitä laskemaan, jos sitä rakkautta ei ole.

Yksinkertaisesti joko on se rakkaus ja luottamus tai ei ole. Ei siinä sen pettämisen, kädestäpitelyn tai pussailun tai juttelun kannalta ole merkitystä. Jos toinen kokee, että se on hänelle tärkeää, siinä tilanteessa jo hänen ja minun välit olis varmaan niin kylmät, etten mä enää miettis pettämisen asteita, vaan sitä mistä mä sitä oikeaa rakkautta löytäisin sitten.

Mä en miettis, mitä kestäisin jonkun toisen kanssa vai en, vaan sitä, mikä on se meidän kahden suhde. Jos siitä se kunnioitus ja luottamus puuttuu, se on se olennainen, mistä lähtisin. Ei se asia muuksi varmaan muuttuisi millään anteeksiannolla ainakaan luottamuksen suhteen, jos se olis rikki. Tai anteeks vois ehkä antaa, mutta ei se luottamusta ja kunnioitusta paikkaa, vaikkei katkeruutta itsessään kantaiskaan.
 
En siedä minkäänlaista pettämistä - eikö se ole aika itsestäänselvä asia??

Jos oma mieheni tulisi minulle sanomaan, että "hyväilin tässä jonkun toisen naisen elkää tai annoinpa pusun sille naiselle, mutta ei me mitään muuta tehty" tai että "käytiin tuossa Lissun/Kallen kanssa illallisella", niin pitäisikö sellainen käytös jotenkin automaattisesti hyväksyä??????? Haloo!!! Minkä pallon sisällä täällä ihmiset oikein asuu, kun pitää miettiä tällaisia?

Ihmiset pelkäävät niin kovasti leimaantuvansa mustasukkaisiksi kumppaninsa silmissä, että ovat valmiita nielemään minkälaista paskaa tahansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vilina.:
Miksi pitää lähteä tuolta kantilta ajattelemaan? Mä ajattelen, että jos rakkaus on tyydyttävää, on asiat hyvin, jos ei, ne ei ole hyvin. Ei sitä pahinta vaihtoehtoa tarvi punnita vaan se paras, mikä riittää. Ja se ei sulje pois ystäviä. Jos luottamus ei riitä kavereiden kans jutteluun, jos oma on kuitenkin läheisin, niin missä vika?

Miksi mä miettisin sitä rajaa, minkä verran toinen voi loukata, kun miettii sitä, minkä verran itse tarvii sitä hyvää. Sen perusteella mä päätän ja jos se hyvä loppuu, todennäköisesti ne loukkaamisetkin on sit pieniä ja isoja. Mut miks niitä laskemaan, jos sitä rakkautta ei ole.

Yksinkertaisesti joko on se rakkaus ja luottamus tai ei ole. Ei siinä sen pettämisen, kädestäpitelyn tai pussailun tai juttelun kannalta ole merkitystä. Jos toinen kokee, että se on hänelle tärkeää, siinä tilanteessa jo hänen ja minun välit olis varmaan niin kylmät, etten mä enää miettis pettämisen asteita, vaan sitä mistä mä sitä oikeaa rakkautta löytäisin sitten.

Mä en miettis, mitä kestäisin jonkun toisen kanssa vai en, vaan sitä, mikä on se meidän kahden suhde. Jos siitä se kunnioitus ja luottamus puuttuu, se on se olennainen, mistä lähtisin. Ei se asia muuksi varmaan muuttuisi millään anteeksiannolla ainakaan luottamuksen suhteen, jos se olis rikki. Tai anteeks vois ehkä antaa, mutta ei se luottamusta ja kunnioitusta paikkaa, vaikkei katkeruutta itsessään kantaiskaan.



Onko kaikilla ihmisillä se jokin esim omatunto tai tieto oikeasta ja väärästä, että tietää mikä on pettämistä?

Parisuhteen osapuolilla voi olla hyvinkin erilaiset näkemykset siitä mikä on pettämistä. Toinen ei ole moksiskaan exän/vastakkaista sukupuolta olevien halailusta tai pussailusta ja toinen pitää pahana jo sitä, että käydään vaikka kahvilla.


Sanoisin, että kaikki mitä ei voi toiselle kertoa tai minkä tietää loukkaavan toista on pettämistä. Olipa kyse sitten sängystä, suutelusta, kahvilla käynnistä tai siitä henkisestä ystävyydestä.



 
Mua on petetty "pienesti" eli mies ei mennyt sänkyyn eikä mitään muuta fyysistä. En todellakaan ajatellut, että kyse olisi ollut pikkujutusta.

Kavereita saa olla, mutta kun tällaiseen "kaverisuhteeseen" liittyy jotain, josta ei voi tai halua kertoa avoimesti puolisolleen, ollaan menty yli rajan. Enkä nyt tarkoita, että kaikki kavereiden luottamuksella kertovat asiat tulisi jakaa puolisolle. Uskoisin, että ajtus on selvä kyllä sellaiselle henkilölle jolla on puhtaat jauhot pussissa.

Ja kun tällaiseen suhteeseen lisätään ihastumista tai toistuvaa flirttailua eli ollaan poissa platonisesta suhteesta, niin silloin ollaan jo reilusti yli rajojen. Käykö pariskunta sitten peittojen alla vai ei, on aika sama sen kannalta petetäänkö kolmatta osapuolta.

Jatkon kannalta toki on helpompi yrittää korjata ja päästä yli tapahtuneesta, jos seksi on ollut poissa. Pettämistä se ei tee pienemmäksi. Kyllä henkinen suhde toiseen ihmiseen on satuttava asia.
 
En sietäisi pettämistä. Pettämiseksi luen "kunnon" seksin lisäksi suutelun, halailun ja kädestäpitämisen (poislukien halaus tervehtiessä, suukko poskelle tervehtiessä tai kättely). Edellinen vastaaja jo sanoikin, että kaikki, mistä ei voi toiselle kertoa ja minkä tekee salavihkaa, on väärin parisuhteessa.

Sen sijaan kahvilla/syömässä/kylässä saa totta kai käydä vastakkaista sukupuolta olevien ystävien kanssa tai vaikkapa käydä lenkillä.
 
no olisko se okei, mitä voi tehdä toisen läsnäollessakin, eli jos sä voit pitää kädestä/pussailla/halia jotain muuta kun oma avokki / koko suku on paikalla, niin se ei ole pettämistä. Mut jos et sitä voi rehellisesti tehdä, se on pettämistä.
 
Olen pitkälle vilinan kanssa samoilla linjoilla.
Ja mielestäni nuo "pikkupettämiset" joksi koitatte asiaa vääntää, onkin luokkaus.
Pettäminenhän on sitä että pettää luottamuksen..........kahden, tai useamman henkilön välisen luottamuksen. No mistä se luottamus sitten tulee?
Se tulee sovituista sopimuksista.................ei omasta ajatusmaailmasta. Eihän voi pettää ketään jos ei tiedä mitä mieltä toinen on asiasta.
 
En lähde niinkään siitä, mitä pettämistä siedän vaan (!) siitä, että lojaaliuteen ja rakkauteen perustuvassa suhteessa ei petetä.

Pettäminen, sekä henkinen että fyysinen, merkitsee minulle rikkomista lojaaliutta vastaan. Suutelemiset, hyväilyt, treffailut exän kanssa, hieromiset exän tai muun vastakkaisen sukupuolta olevan kanssa, flirttailut muiden kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -xix-:
En siedä minkäänlaista pettämistä - eikö se ole aika itsestäänselvä asia??

Jos oma mieheni tulisi minulle sanomaan, että "hyväilin tässä jonkun toisen naisen elkää tai annoinpa pusun sille naiselle, mutta ei me mitään muuta tehty" tai että "käytiin tuossa Lissun/Kallen kanssa illallisella", niin pitäisikö sellainen käytös jotenkin automaattisesti hyväksyä??????? Haloo!!! Minkä pallon sisällä täällä ihmiset oikein asuu, kun pitää miettiä tällaisia?

Ihmiset pelkäävät niin kovasti leimaantuvansa mustasukkaisiksi kumppaninsa silmissä, että ovat valmiita nielemään minkälaista paskaa tahansa.

Olen täysin samaa mieltä. Pettäminen on pettämistä, ei siinä ole mitään aste-eroja. Pettäminen on alhaista ja loukkaavaa, enkä ikinä enää voisi kunnioittaa ja arvostaa miestäni, jos hän pettäisi minut. Hän ei enää olisi minun mieheni.
 
EN EN EN ...... (poljen jalkaa) ....... EN EN EN! SE ei ole ihminen eikä minkään arvoinen kuka pettää ...... uhkailee ....... kiristää ....... kuristaa ........ tukistaa ....... (poljen jalkaa) ...... vetää maton alta, kun kävelykepillä kuljen ....... myrkyttää ...... vedättää .......

JA ANTEEKSI EN ANNA.

No, onneksi minulla on hyvä mies. Ei tarttekaan :))))
 
Minä kyllä lasken pettämiseksi jo sen, jos käpälöi ja suutelee toisen kanssa. Miksi pitää tehdä sitäkään, jos oma kumppani on ihana ja kultainen ja häntä rakastaa? Jos saan koskaan ikinä tietää, että mies on suudellut toista, tai tehnyt mitään muutakaan, mitä ei kuuluisi tehdä kuin sen oman kullan kanssa, niin lähtö tulee.
Kerran olen antanut pettämisen anteeksi yhdelle eksälleni. Koskaan en enää sitä anteeksi anna, jos joku tekisi mulle taas saman.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Samu-Sirkka:
...
Sanoisin, että kaikki mitä ei voi toiselle kertoa tai minkä tietää loukkaavan toista on pettämistä. Olipa kyse sitten sängystä, suutelusta, kahvilla käynnistä tai siitä henkisestä ystävyydestä.

Juuri näin. Lisään tämän kannanoton tuohon aiempaan.
 
Sepä se kysymys onkin, että mikä on kenenkin mielestä pettämistä? Täällä vastataan, että "itsestäänselvää, en siedä mitään pettämistä". Mutta onko se sittenkään itsestäänselvää. Elleissä puidaan harva se päivä sitä, että onko väärin jos a) poikaystävä on kutsunut exänsä kylään nyxän tietämättä, b) mies satunnaisesti pussailee työkaveria/muuta tuttua humalassa, c) mies luuhaa naispuolisen ystävän kanssa usein kahvilla, muttei nähtävästi varsinaisesti TEE mitään d) jne.

En ole sanonut, että itse "sietäisin" jotain tiettyä pettämisen astetta. Olen yrittänyt herättää keskustelua siitä, mitä kukakin pettämisenä pitää. Joku kun voi hyvinkin vetää rajan jo toista sukupuolta oleviin kavereihin (että niitä ei saa olla), toiselle pettämistä on sitten se seksi.
 
mikä tehdään vilpillisessä mielessä oman hyödyn saamiseksi on petosta. Joskus petosta tapahtuu vilpittömässä muodossa eli ihminen on esim. sairas tietämättä sitä: esim. burn out.
 
Pettämistähän toki on se, että kännissä päätyy pussailemaan tai sänkyyn tai vaikka vessaan - minne sitten ikinä päätyykin. Tottakai siitä loukkaantuu ja saa hyvän syyn vihoitella kumppanille hetken aikaa, purkaa sitten samalla kaikki muukin mieltä kaihertava. Itselleni tuo ei kuitenkaan olisi mikään maailmanloppu -sattuuhan näitä, voisi joku sanoa.

Sen sijaan jos mieheni yrittäisi kahvitteluilla, puheluilla tms lämmitellä toista naista, olisin aivan järkyttynyt, vaikkei juttu koskaan etenisi edes hipaisuksi.

Ero on mielestäni täysin selvä, eikä siinä ole mitään selkeää rajaa. Jos kumppani yrittää muodostaa minkäänlaista (lopulta seksiin tähtäävää) suhdetta toiseen, on se mielestäni miljoona kertaa pahempi asia kuin pieni kännisekoilu, joka päättyisikin seksiin. Suhteen yrityshän tarkoittaa sitä, ettei mies ole tyytyväinen tämänhetkiseen suhteeseen ja jos toisen kanssa hommat alkaisi luistamaan olisin minä lopulta vain tiellä, eikö? Tai ainakin suhde toiseen naiseen olisi minulta jotain pois. Känniseksi sen sijaan.... ei se todennäköisesti ole edes hyvää, mies tuskin haluaa pitää mitään yhteyttä pikku erehdykseen ja jos tekee hyvin selväksi minulle, että kyseessä oli hairahdus, jonka kaltaiset hän yrittää vastedes täysin välttää ja minimoida mahdollisuudet moiseen, antaisin anteeksi.
 
Ei ole olemassa pientä pettämistä. Jos mies suutelee vaikka baarissa toista naista, hän varmaan ajattelee myös jatkavansa pidemmälle. Eli pettämistä. En halua että mieheni suutelee, tai koskettelee muita naisia seksuaalisella tasolla. Poskipusu tervehtiessä ja halaaminen jne on ihan ok. Mielestäni se on jo pettämistä jos mies miettii että voisi harrastaa seksuaalista kanssakäymistä toisen naisen kanssa jos siihen olisi mahdollisuus. Eli fantasioita voi olla, mutta siinä vaiheessa kun mies alkaa todellisuudessa haluta toista naista, on pettäminen jo alkanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Muusa81:
Ei ole olemassa pientä pettämistä. Jos mies suutelee vaikka baarissa toista naista, hän varmaan ajattelee myös jatkavansa pidemmälle. Eli pettämistä. En halua että mieheni suutelee, tai koskettelee muita naisia seksuaalisella tasolla. Poskipusu tervehtiessä ja halaaminen jne on ihan ok. Mielestäni se on jo pettämistä jos mies miettii että voisi harrastaa seksuaalista kanssakäymistä toisen naisen kanssa jos siihen olisi mahdollisuus. Eli fantasioita voi olla, mutta siinä vaiheessa kun mies alkaa todellisuudessa haluta toista naista, on pettäminen jo alkanut.

Ei ole yllätys, että olet noin jyrkkä, onhan kyseessä ensimmäinen poikaystäväsi, josta yrität pitää kiinni kynsin hampain. Itsellesi tuskin juuri tuleekaan pettämismahdollisuuksia, joten on helppohan se on olla tuomitseva. Taidatpa vielä tulla alas kovaa ja korkealta...
 
Minä olen jo kokeneempi Elli, mutta olen silti aika vanhoillinen tässä pettämisasiassa. Minäkin olen sitä mieltä, että sellainen toiminta on sallittua, jota voi tehdä minun läsnäollessani. Tämä tarkoittaa sitä, että hitaiden tanssiminen kiinni toisen kehossa, suukottelu tai vaikkapa hiusten ja niskan hellä hyväily (joka tarkoitettu sytyttämään toista) on kiellettyjen listalla. En nimittäin salli muidenkaan miesten kohdella minua siten, joten miksi sallisin oman mieheni tehdä sellaista jollekin toiselle?

Haluan olla miehen kanssa sielunkumppani ja hyvä ystävä. En halua, että miehelläni on naispuolisia bestiksiä. Onneksi miehelläni on sisaria ja lämmin suhde äitiinsä, joten heidän kanssa voi tarvittaessa puida asioita ja saada naisnäkökulmaa asioihin. En missään tapauksessa sallisi sitä, että mieheni toisi esim. naispuolisen työkaverin kotiimme silloin, kun en ole paikalla.

En koe olevani mustasukkainen, koska arvostan itseäni ja itsetuntoni on aika vahva, vaan kyse on siitä, että mieheni kohtelee minua kunnioittavasti ja rakastaa minua. Jos liikaa aikaa käyttää ylipäätään baarissa olemiseen tai on koko ajan kavereiden kanssa (olipa mies- tai naispuolisia), niin se kaikki on parisuhteelta pois. En väitä, että pitää olla yhdessä 24/7, mutta jos alkaa leikittelemään sukupuolten välisillä eroilla, niin en pidä ajatuksesta, että jos parisuhteessa menee huonosti (esim. riidelty rahankäytöstä), niin miehen pitäisi lähteä etsimään lohdutusta ja ymmärrystä joltakin naiselta.
 

Yhteistyössä