Millaisia muistoja sinulla on vanhempiesi alkoholinkäytöstä?

[jau jau]

Mun vanhemmat otti usein ruoan yhteydessä ja illalla juustojen tms. kanssa lasin tai kaksi viiniä tai oluen. Saunakaljat kerran viikossa. Vahvempia viinaksia sillon kun oli vieraita. Semmosta tissuttelua, ei mitään humalajuontia. Kunnon kännit ne joi pari kertaa vuodessa tiettyjen tuttavaperheiden illanistujaisissa. Välillä isä kävi nollaamassa töiden jälkeen baarissa tai firman juhlissa, ja kotiutui niiltä reissuilta aina hirveessä räkäkännissä ja sammui milloin mihinkin eteiseen/pihalle/vessan lattialle ja teloi itseään. Pienenä se pelotti, teininä vitutti.

 

["vieras"]

Huonoja muistoja. Vanhempani ovat juoneet joka ikinen viikonloppu ja kaikki mahdolliset lomat ja pyhät ( pääsiäinen, vappu, juhannus, joulu ja uusivuosi ) niin kauan kun vaan muistan. Ja olen nyt jo 39 v.

Alle kouluikäisenä mä jouduin istumaan niiden kanssa baarissa, sain jätskiä ja karkkia kun vanhemmat joi. Aina vetivät överikännit, joskus tappelivat. Kerran oltiin nuotiolla, pikkuveli istui äidin sylissä (oli jotain vuoden vanha ) kun äiti kaatui kännissä nuotioon. Veljen käsi paloi pahasti, isä lähti häntä viemään sairaalaan. Mitään sen kummempaa tuosta ei seurannut, en tiedä mitä isä sairaalassa kertoi tapahtuneen. Toisella kertaa äiti putosi kännissä laiturilta veteen, vastasyntynyt siskoni sylissään. Työnsi siskon veteen ensimmäisenä, mä näin rannalta koko tapahtuman. Vähän aikaa siskoa ravisteltiin kunnes alkoi huutamaan.

Noita tapauksia on vaikka kuinka paljon, olisipa silloin oltu yhtä valppaana lastensuojeluilmoitusten suhteen kuin nykyään

 

[surulllista]

Tässäkin sen näkee miten surullista perintöä tämä juoppokansa lapsilleen antaa Onneksi kuulun niihin harvoihin joilla ei ole alkoholista mitään muistoja koska vanhempani eivät käyttäneet eivätkä käytä.
Mitä tästä opimme, millaiset muistot kukin haluaa lapsilleen jättää?

 

[Mummeliisa]

Tässäkin sen näkee miten surullista perintöä tämä juoppokansa lapsilleen antaa Onneksi kuulun niihin harvoihin joilla ei ole alkoholista mitään muistoja koska vanhempani eivät käyttäneet eivätkä käytä.
Mitä tästä opimme, millaiset muistot kukin haluaa lapsilleen jättää?

Osalle jäänyt hyviä muistoja, osalle pahoja.

 

[Sikke1]

Onneksi mun vanhemmat eivät ole ikinä käyttäneet alkoholia.

 

[Klomas]

Mulla on hyviä muistoja. Meillä oli tuttavaperhe, jossa oli samanikäisiä lapsia. Heidän kanssaan pidettiin syöminkejä ja aikuiset joivat viinejä ja jotain jälkiruokajuomia. Ne oli tosi hauskoja iltoja ja niistä on tosi hyvät muistot. Vanhempani eivät koskaan tapelleet tms. humalassa, päin vastoin olivat vaan normaalia hauskempia.

 

[sh-äiti]

No näin aikuisena muistan vain sen häpeän, ja harmittelen suuresti miksi silloin oli niin arka ja kiltisti vaan koulusta talsi sitä kännäämistä katsomaan. Miksi sitä ei avannut suuta jollekin vaikka opolle koulussa jotta hommatkaa mulle joku paikka johon mennä ja asua jossa ei ryypätä.

 

["viiru"]

ainoa muisto lapsuudesta oli, kun äitini oli tullut työpaikan pikkujouluista ja makasi sängyssä ja nauroi hirveästi. Oli hienot vaattee päälle ja minä ihmettelin mikä äidillä on. Taisi olla 80 lukuu, kun firman pikkujouluissa tarjottiin muutakin kuin viiniä.

 

[riiviöiden äiti]

huonoja. pelotti kovasti, ja aina äiti alkoi raivoamaan ja usein pahoinpiteli isää joka oli sammumispisteessä.
Muistan kun olen n.4-5 vuotiaana joutunut hakemaan isää naapuritalosta kun on sammunut housut nilkoissa heidän vessaansa (siis kaatunut pöntöltä) ja ihmiset nauravat ympärillä kun itken yritän saada hereille...

 

[Moonbride]

Huonoja. En halua avautua, mutta ei todellakaan hyviä muistoja

 

["Jepu"]

Äiti on aina juonut kohtuudella, todella esimerkillisesti.

Isäni alkoi "väärinkäyttää" alkoholia yrittäjyyden myötä. Kaiketi stressin ja huolien hukuttamiseksi. Aluksi vain viikonloppuisin, myöhemmin viikollakin. Aluksi olutta, myöhemmin kirkasta.
Aluksi rauhassa omissa oloissaan, myöhemmin väkivaltaisesti vaimoaan hakaten ja kuristaen. Kun jälkimmäiset tapahtui oli 10-13v ja näin kaiken.
Eli ei hyvät muistot, eikä isä edelleenkään ole joutunut vastuuseen teoistaan, syystä tai toisesta.

 

[miltski]

Ei ole sellasia muistoja. Mun vanhemmat ei olleet koskaan humalassa mun seurassa.

 

[erratic]

Vanhemmat ei juurikaan käyttäneet alkoholia. Vasta kun olin murrosiässä näin isän ottavan joskus yhden saunaoluen. Olin aikuinen ennen kuin näin äitini ottavan sitä yhtäkään.

 

[Jarnuska]

Eipä mitään negatiivisista sanottavaa, hyvin vähän joivat, ja jos sattuivat enemmän juomaan olin aina joko muualla hoidossa tai kotona (11 vuotta vanhemman) siskon hoidettavana. Sen muistan että karkkia silloin aina sai, varsinkin jos vanhemmat lähti esim risteilylle.

 

["vieras"]

Vanhempani ottivat usein alkoholia, eivät kuitenkaan olleet mielestäni alkoholisteja, molemmilla 3-vuorotyö, olivat aina hyväntuulisia ja kilttejä, vaikka olivat aika pahastikin humalassa. Lapsena ei haitannut, teininä ärsytti. Itse en juo yhtään alkoholia nyt aikuisena.

 

["vieras"]

Mulla on hyviä muistoja. Meillä oli tuttavaperhe, jossa oli samanikäisiä lapsia. Heidän kanssaan pidettiin syöminkejä ja aikuiset joivat viinejä ja jotain jälkiruokajuomia. Ne oli tosi hauskoja iltoja ja niistä on tosi hyvät muistot. Vanhempani eivät koskaan tapelleet tms. humalassa, päin vastoin olivat vaan normaalia hauskempia.

Näin minunkin lapsuudessani. Itse kuitenkin olen aikuisena absolutisti, mutta en usko sen johtuvan siitä, että vanhempani käyttivät alkoholia, kun olin lapsi.

 

[rtyui]

Vanhemmat ei käyttäneet alkoholia ennen kuin olin teini, sittenkin kerran pari vuodessa lasi-kaksi viiniä juhla-aterialla. Eli ei ainakaan mitään huonoja muistoja.

 

[Mama the strange]

Lapsuudesta ihan hyvät muistot. En juurikaan muista vanhempieni juoneen jotain saunakaljoja lukuunottamatta mitään. Mutta nyt jälkeenpäin tajuan, että kun ystäväperhe tui vappuna tms kylään niin vanhemmat kyllä joivat. Meillä oli silloin kivaa, saatiin valvoa myöhään ja syödä herkkuja, riehua yms. Vanhemmat eivät ikinä olleet millään tavoin pelottavia juodessaan.
Myös viinin käyttöä ruuan kanssa meillä on joskus harrastettu, mutta siinä oli kyse vain yhdestä lasillisesta.

valitettavasti isäni on alkoholisoitunut nyt myöhemmin.

 

[Kinuski]

Aika monella tuntuu olevan ikäviä muistoja , joten en ihmettele että täällä niin tiukkapipoisesti alkoholiin suhtaudutaan.
Mulla ei ole huonoja muistoja, vaikka isä joikin suht usein. Viikonloppuisin otti kaljaa, ja oli ihan lepposa. Joskus oltiin jossain sukulaisten luona, ja aikuiset ryyppäsi, me lapset leikittiin ja naureskeltiin niiden jutuille. Välillä taas meille tuli vieraita. En missään vaiheessa ole pelännyt tai kokenut mitenkään kamalana sitä että aikuiset joi. Äidistä en edes tiedä joiko, saattoi pikkasen ottaa, mutta en muista nähneeni äitiäni ikinä humalassa. Vanhempani ei riidelleet sen enempää kuin selvinpäinkään, eikä väkivaltaa koskaan ole ollut.
Teini-iässä taas aina toivoi että isä olis humalassa, silloin se antoi rahaa ja oli paljon paremmalla päällä.
Nyt mun isä ei enää juo, ja välillä olen sanonutkin äidille, että ottais joskus oikeen kunnolla niin olis vähän lepposampi .

Ehkäpä noiden omien kokemusten takia mä en aina ymmärrä aina miksi se alkoholi on niin kauhea asia. Mun lapset ei ole nähneet mua humalassa, enkä halua että näkevätkään, mutta kyllä mä voin kotona muutaman saunan jälkeen ottaa vaikka lapset tuossa onkin.

 

[Katherine Wheel]

Muistan ku faija iski kännissä nyrkkinsä eteisen kaapin läpi, ja paettiin naapuriin soittamaan poliisit. Mutsi onneks tajus hankkiutua eroon koko äijästä kun olin joku 4-5 vuotias. Äitiä en oo nähny ikinä kännissä, eikä se oo moneen vuoteen enää juonut pisaraakaan.

 

[leijona76]

Ei mitään moitittavaa. Hyvin hillitysti käyttivät, korkeintaan saunakalja. Eivät halunneet että lapset mitenkään kärsivät ja eipä siitä kaljasta miksikään tulleet. Isä käytti liikaakin seurusteluaikana vielä ja päätti perhettä perustaessa että se loppuu lutraaminen. Ja päätös on pitänyt. Samaa me pojalle tehään, alkoholi ei oo kokonaan out muttei sen tartte katella mitään örvellystä.Mä useinmiten oon selvä.

 

[MolliMelooni]

Muistan, kun siskon kanssa saunan jälkeen haettiin vaatehuoneesta itselle limsat ja vanhemmille oluet. Keittiössä käytiin avaamassa ja toimitettiin olkkariin kaikille saunajuomat. Hyväntuuliset illanvietot muistan, joissa oli paikalla perhetuttuja tai sitten vaan aikuisia plus me siskokset. Aikuiset pelasivat korttia keittiössä, nauroivat ja höpöttivät. Me saatiin istua aina jonkun sylissä seuraamassa peliä ja neuvomassa. Äitiä en muista hiprakkaisena tosin tällöinkään nähneeni tai sitten en sitä ole vain huomannut.

Olin 16v kun ensimmäisen kerran näin äitin ekaa kertaa selkeästi päihtyneenä. Toisaalta: Olin 13v kun äitini näki minut ensimmäistä kertaa päihtyneenä...

 

[yöh]

Huonoja muistoja on. Isäni oli viikonloppujuoppo, jolla välillä lipsahti putki sinne arjenkin puolelle. Mihinkään ei koskaan voitu mennä, koska hän oli aina viikonloput lähestulkoon kaatokännissä. Sanomattakin selkvää, että alkoholi oli oleellinen osa myös kaikkia juhlapäiviä ja silloin kuppia kallistettiin kahta ahkerammin. Ja ei mitään kaljan tissuttelua, vaan ihan kirkasta viinaa pullokaupalla. Onneksi isä ei juurikaan koskaan ollut väkivaltainen, mutta jankkaava, riidanhaluinen, mäkättävä, syyllistävä... Ilmapiiri kotona oli viikonloppusiin aina kireä ja epämiellyttävä. Kavereita en koskaan voinut meille kutsua, enkä kehdannut tilanteestamme koskaan kenellekään kertoa.

En voi vieläkään sietää humalaisia ihmisiä ja itse sekä mieheni olemme absolutisteja.

 

[up]

up

 

[me]

Me tajuttiin sisarusten kanssa siinä parinkympin molemmin puolin, että kun meillä oli ystäväperheitä syömässä ja vanhempia nauratti olivat he muutaman lasin viiniä ottaneet.
Kerran olen nähnyt äitini pienessä hiprakassa pari vuotta sitten ja isäni olen nähnyt kaksi kertaa pienessä sievässä.
Eli todella siloiteltu kuva.