Millaisia miehiä teillä on?

Välillä mä mietin, että vaadinko liikaa mieheltä. Purnaan aika usein. Mies osallistuu kotitöihin, mutta minun pitää usein erikseen kertoa, mitä pitäisi tehdä. Miehellä vaihtelee työajat ja minä joudun jatkuvasti kysymään niistä. Mies ei useinkaan yllätä minua eikä keksi mitään. Kaupastakin se ostaa aina samaa tavaraa, vaikka itse olisin vaihtelunhaluinen. Lomien suhteen teen aloitteet. Jotenkin hän on kiltti ja tekee, mutta silti tunnen itseni väsyneeksi ja kyllästyttää. Hän keskustelee kanssani, mutta menee usein lukkoon, kun sanon asioista. Hän on se kiltti, ja minä se paha, minun mielikuvissani. Vauvamme on puolivuotias. Hän on myös usein, silloin kun kotona, vauvan kanssa ja hoitaa, välillä tietenkin valittaa siitä, mikä on tietenkin normaalia. Mä en vaan ymmärrä. Olemme olleet monia vuosia yhdessä, melkein 15 vuotta. Breikkejä on ollut välissä. Meidän suhde ei ole tasapainossa. Mieheni ei vaadi minulta mitään, vaan on luonteeltaan rauhallinen ja harmoninen ja staattinen. Minusta tuntuu joskus siltä, että hän ei välitä minusta, koska ei vaadi minulta mitään. Mites te muut?

 

Tehdäänkö vaihtokaupat??Täällä olisi tarjolla mies,joka ei suutaan aukaise paitsi,jos tarvitsee minulta jotakin ja silloinkaan ei pyydä vaan käskee..kotona ei tee mitään mikä ei huvita ja muu ei huvita paitsi sohvalla makoilu ja tietokoneella pelaaminen..lapsen kanssa jaksaa olla ehkä kymmenen minuuttia kerrallaan,vaippaa ei vaihda,ei syötä,ei nukuta,ei käy ulkona.Raha-asiat on laittanut meidän molempien osalta ulosottoon,minä elätän lapsen ja maksan vuokran,hän laittaa oman palkkansa omiin menoihinsa.Haluan miehestä lopullisesti eroon ja olen kuulemma hullu,kun en ole tähän elämään tyytyväinen..että semmoisia urhoja löytyy täältä!!

 

Mulla ei kyllä ole onneksi purnattavaa, muusta kuin jostain avoimeksi jätetyistä kaapinovista ja sohvalle lojumaan jätetyistä sukista. Ja siitä, että on aika paljon omissa ajatuksissaan. Mutta muuten kyllä ideoi ja yllättää mm ihanilla ruoilla.

 

Minun mieheni ei puhu eikä keskustele mistään. Kaikki saa väkisin kiskoa irti. Vain humalassa hänestä kehkeytyy kova tarinaniskijä. Onneksi hän ei kuitenkaan juo nähteni kovin usein, sillä inhoan humalaisia lapsuuteni tähden. Mies on kiltti, mutta lyhytpinnainen ja varsin itsekäs harrastustensa suhteen. Hänen menonsa tuntuvat menevän aina perheen tarpeiden edelle. Meillä onkin harvinaista herkkua olla liikkeellä koko perheen voimin pitämässä hauskaa. Matkoja sukuloimaan en laske sellaiseksi.

Mies osallistu kotitöihin. Tekee ruokaa, käy kaupassa, imuroi, täyttää ja tyhjentää astianpesukonetta, pesee omat pyykkinsä, tyhjentää roskiksen, vie lehdet lehtikeräykseen ja tekee omakotitalossamme kaikki miesten työt. Lisäksi hän osallistuu tytön (1 v 7 kk) hoitamiseen. Vaihtaa kesto(!)vaippoja, antaa ruokaa ja käy tytön kanssa kahdestaan sukulaisten luona, jolloin minä saan omaa aikaa.

Tiedän, että paljon huonomminkin asiat voisivat olla, mutta silti valitan miehelleni tekemättömistä kotitöistä ja hänen menoistaan. Pitäisi muistaa välillä myös kiittää. Toisaalta eipä hänkään ole kiitellyt, vaikka minä kuitenkin olen suurimman osan arjen pyörityksestä hoitanut.

 

Ettei nyt ihan liian ruusuista kuvaa mun miehestä synny, niin kontrastina ap:n miehelle, mun ukko on aika äkkipikainen ja draamaan taipuvainen =) Kerran suutuspäissään pakkasi laukun ja lensi helsinkiin. Siellä satoi kaatamalla vettä ja seuraavana päivänä kotiutuikin ukko, joka näytti kirjaimellisesti uitetulta koiralta. Joskus mun on vaikea aloittaa mitään syvällisempää keskustelua, kun pelkään, että ukko hikeentyy. Pahimmat särmät on vuosien saatossa hioutuneet ja kun itse osaan ajoittaa asiani oikein, ei pahempia kriisejä pääse syntymään. Eli mun korvaan rauhallinen mies ei kuulosta ollenkaan pahalta vaihtoehdolta =)

 

Mä taidan olla meil se joka kuulee huudot sekasuudesta ja tavaroitten jättämisestä levälleen. Ukko ei tiskaa ku sillon mikäli mul hirvee työputki ja tiskit kävelee altaasta. Muuten järjestelee ja imuroi musta ihan rasitukseen asti. Kunnon siivous ja ruuanlaitto ei onnistu.

 

mulla on ihana mies!tekee kotitöitä,hoitaa lapsia,kun äidillä asioita,kaikinpuolin mahtava mies.ei ole ollu sanaharkkaa kuin muutaman kerran 3,5 vuoden aikana.yleensä ei olla eri mieltä.mut ei suutu jos haluisin puhistaa ilmaa ,välillä kyllä mua ärsyttää,kun se ei suutu..en vaihtais=)

 

Vaihtaisin miestä, jos vaan saisin aikaisiksi.. Onhan tämä ukko ihan kiltti, mutta hänelle on kaikki muu tärkeämpää kuin minä ja se on rasittavaa. Jos haluan seksiä, minun pitää sitä ehdottaa, en ole jaksanut nyt.. Jotenkin ärsyttävää ! Meillä ei puhuta muusta kuin lapsenhoidosta tai kodinhoitoon liittyvistä asioista. Hän valittaa kun minä katson telkkaria ja minä valitan, että hän on aina tietokoneella. Hän käy töissä ja harrastuksissa, muuten ei erityisemmin ole sosiaalinen eli ei ehdota mitään sukulais- tai ystävävierailuja. Nekin on aina minun järjestettävä samoin kuin se ikuinen ruokalista.. Hän ei syö sitä eikä tätä, mistä minä taas tykkäisin ja toisinpäin, lapsi sanoo YÖK esim. kalalle kun ei isikään siitä tykkää.. Ärsyttää siis tuokin !! Pyykit ja astiat odottaa pesua päiväkausia jos minä en niitä järjestele ym.ym... Tykkäisin käydä tansseissa joskus, hän ei erityisemmin välitä. Mietin vaan, että miksihän mekin yhdessä ollaan ja lapsikin tehtiin.. Jospa kaikki vielä jotenkin muuttuu paremmaksi, en tiedä miten.

 

Itse oon kaikinpuolin tyytyväinen ukkooni Onhan niitä asioita mistä valittaa, esim mies viikonloppuisin alkaa usein valittaan et tää on aina tätä samaa, ja minä tietty et aina valitat samasta aiheesta.Mun mielestä tää on perhe elämää eli kodinhoito hommia ja lasten kans olemista. Ymmärrän hänenki pointin, eli viikko raskasta työtä ja viikonloppuna vaimo käy töissä ja mies hoitaa lapsia, joten omaa vapaa aikaa ei paljon ole. Yritän helliä häntä viikkolla sitten, ruoka lautasella valmiina ja pari sauna olutta jääkaapis jne.jne.Mun mielestä ei ole passaamista tuommoinen vaan rakkauden osoitus toista kohtaan.Ootteko itse ajatellut kun töistä tulee väsyneenä mikä ois mukavinta??Mörtzi muija omine huolineen vastassa vai lämmin ruoka lautasella, kahvit keitetynä sanomalehti pöydällä.Mies on tosi hyvän tuulinen ja lämmin mua kohtaan kun olen vaihtanut tyylini, ennen olin usein just omia juttujani paasaava muijja.On se vähän itsestäkin joskus kiinni mitä vastakaikua saa takas.Ja yhteiseloa 14v. täynnä, jotain kokemusta asiasta on.Muuten mies kyllä tekee kotitöitä, mut aika paljon jää mun vastuulle ja se et pitää sanoa et mitä se tekis.Olen hyväksynyt sen ja nyt kun vähemmän paasaa niin mieski tarjoutuu jotain ihan itsenäisesti tekeen.Miestä en vaihtais.

 

Mulla on semmonen mies joka on joka toisen kuukauden Thaimaassa harastamassa mitä lie siellä nyt miehillä on tapana.
Ja se njoka toisen kuukauden kun on täällä ni on kiukkunen ku ampiainen :attn:
Ainoo mitä se tekee kunnolla ni on laskujen maksaminen ja työt (sillon ku ei oo saikulla)

SIks mä oonki yh nykysin

 

mä en voi enää kommentoida itsestäni, kun mies luki mun tekstin täältä...tai siis avoimia ollaan, mut ei vaan huvita...ei voi mitään. mut et ehkäpä se arjessa selviäminen on itse kullekin välillä tympeetä ja kyllästyttää aika ajoin, semmosta se sitten kai on, perheellisillä.

 

pitäähän sitä välillä olla aina jostain huomauttamista ja purppasua

-on tässä taidettu puolin jos toisin kouliintua kolmentoista vuoden aikana, molemmat "annetaan mutta myös vaaditaan"

 

yleistaen miusta miehet on ns. perusitsekkaita. aina loytyy aikaa rentouttavalle hetkelle, harrastuksille eika ne edes heraa lapsen itkuun oisin. naiset taas on ns. perusmarttyyreja, hoitavat kaiken vaikka hampaat irvessa ja ovat sitten katkeria kun kukaan ei huomaa sita eika itselle olekaan riittavasti aikaa.
itse aina ihmittelin mista ne akat tulee noin kiukkuseks kun niille tulee lapsia. ja sit kun sain omia lapsia ja samalla pitaa hoitaa koti ja ehka kayda toissakin niin tiesinhan sitten mista ne karttysat akat tulee .

mun mies tekee kovasti toita mutta ei lainkaan kotitoita. silla on hyva huumorintaju ja se on peruspositiivinen. vanhetessaan se on alkanu tuittuileen jos sita arsyttaa liikaa. mutta ei se koskaan kylla valita, eika tykkaa jos muutkaan valittaa.
toisin kun itse, aina se on kohtelias ja tahdikas.
se mista ma saan narinaa aikaseks on se etta haluaisin etta han viettaa enemman aikaa lasten kans.

 

Minun mieheni on minulle mielestäni hyvä ja huomaavainen. Minäkin joskus purnaan ja tärätän. Suurimmaksi osaksi ihan vaan omaa tempperamenttiani korostaen ja turhaan.

Olen itse sellainen ohjat omissa käsissä tyyppi ja joskus tuntuu että toinen käy dieselillä,mutta ehkä se on sitä omaa hätäilyä.

Mieheni käy ahkerasti töissä päivittäin ja osallistuu ihan viikottain ja aina kun tarvetta kotitöihin,vain pyykit pesen minä koska en halua niiden olevan kirjavia

Olemme hyvin yhdessä viihtyvä pari ja vapaa-aika kuluukin yhteisten askareiden parissa. En osaisi kuvitella elämääni ketään muuta miestä

 

Me ollaan oltu mun miehen kaa yhdessä 15 vuotta, tehty 3 lasta. Mun mies käy töissä päivät, minä olen lasten kanssa vielä toistaseks kotona. Mies tekee jotain kotitöitä, mm. siivoo ja tekee joskus harvoin jotain ruokaa, mitä nyt osaa tehdä.Käy kaupassa, yleensä aina, kun mulla ei ole koskaan rahaa. Leikkii lasten kanssa. Mutta meillä on ollu jo muutaman kuukauden tosi huonossa jamassa parisuhde, ei puhuta toisillemme juuri muuta kun tärkeimmät ja pakolliset. Mua vaan niin kyllästyttää, kun kaikesta saa aina sanoa, tee sitä, tee tota... Ja lasten kitinään ja kiukutteluun miehellä menee hermot hetkessä, on ehkä tän maaapallon huonoimmat hermot, tai siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu...
Ja tietenkin mitään turhia hellyydenosotuksia on turha ees ootella...
Siinäpä sitä nyt taas tulikin kerrottua jotain puolia mun miehestäni. Kai se vaan on niin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu aina välillä näitä huonoja kausia, mutta kun ei vaan oikein jaksais...