Millaiset tunteet sulla ollu esikoista kohtaan, kun on syntynyt uusi vauva?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyt harmaama

Vieras
Musta tuntuu niin pahalta, kun oon niin rakastunut ja hullaatunut tuohon vauvaan, vaikka muutama kuukausi sitten ajattelin, etten ketään voi rakastaa kuin esikoista. Nyt taas tuntuu kuin esikoinen olis tiellä... vaikkei ole enkä sitä hälle näytä, mutta kun tää uusi vauva on jotain niin ihanaa (niinkun ensimmäinenkin oli aikoinaan) niin vois vaikka syömättä vaan ihailla häntä viikon, mutta esikoinen tietty vaatii huomiota ja hoitoa ja hälle sitä annankin mut nää mun omat tunteet. Onko tää normaalia? Tasottuuko tää joskus tää rakkaus näihin lapsiin... Ihan kuin olis alkuhuumassa tuon vauvan kanssa, tunteet niin järisyttävii. Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi...
 
Normaalia on! :) Älä huoli äiti! Sinulla on vain katkennut symbioosi esikoiseen uuden vauvan tultua taloon ja symbioosi on siirtynyt vauvaan, niin kuuluukin tapahtua. Muistat vaan huomioida esikoista myös, niin kuin varmasti teetkin. Tunteet palaavat takaisin kyllä, ihan varmasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaama:
Musta tuntuu niin pahalta, kun oon niin rakastunut ja hullaatunut tuohon vauvaan, vaikka muutama kuukausi sitten ajattelin, etten ketään voi rakastaa kuin esikoista. Nyt taas tuntuu kuin esikoinen olis tiellä... vaikkei ole enkä sitä hälle näytä, mutta kun tää uusi vauva on jotain niin ihanaa (niinkun ensimmäinenkin oli aikoinaan) niin vois vaikka syömättä vaan ihailla häntä viikon, mutta esikoinen tietty vaatii huomiota ja hoitoa ja hälle sitä annankin mut nää mun omat tunteet. Onko tää normaalia? Tasottuuko tää joskus tää rakkaus näihin lapsiin... Ihan kuin olis alkuhuumassa tuon vauvan kanssa, tunteet niin järisyttävii. Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi...

Mitenkä mulla taas nuo vauva-ajan tuntemukset on aina päinvastaiset, siis tottakai rakastan lastani vauvanakin, mutta en voi ymmärtää sitä vauva-ajan hehkutusta. Omalla kohdalla se on ollut vain kitinää, natinaa, yövalvomista, ja kun ei vauvan kanssa vielä voi tehdä mitään mukavaa. Minä aina olen nauttinut lapsista parhaiten sen vauva ajan loputtua ja odottanut sitä kuin kuuta nousevaa :) Joten en osaa sanoa onko normaalia koska ei ole noin käynyt :D Mutta kai se sitten on... yhtälailla kun kai sekin että vauva-aijat mua itseäni valmiiksi kammottaa jo raskausaikana. Lapsia olisi kiva saada enemmänkin, mutta tulisiko joku mun puolesta kasvattamaan ne ensimmäiset 6kk ;O
 
mun mies pelkäsi enne synnytystä ettei rakasta kakkosta koskaan yhtä paljon ku ykköstä. no laitokselta kotiuduttiin ja isoveli oli oma railakas itsensä ( oli muuten vielä vappu aatto ;) ) ja hillui niin et pelättiin vauvan saavan sydärin ;)
isä siihen totes et onkohan toi ykkönen sen takia noin kamala ( vaik ´musta oli kyl ihan normi itsensä ;) ) et sitä alkaa suojelee ja rakastaa tota pientä enemmän ja siitä päivästä asti ISÄN rakkaus kakkosta kohtaan on ollut yhtä suurta kun ykköseenkin.


itse samana iltana vein isoveljen sänkyynsä ja musta tuntui kuin oisin peitelly jÄTTILÄISTÄ ( poika oli sillo 2,5 v ) ja kans poru pääsi ;(
 
Alkuperäinen kirjoittaja mut:
se oli ihan järkyttävää miten isolta se esikoinen tuntui ja näytti kun tulin sairaalasta kotiin. Taisin itkeäkin illalla kun hälle tuutulaulua lauloin :)

No, niinpä. Niin isoksi esikoinen yhtäkkiä tuli. Mutta kyllä mullakin alussa ne tunteet vauvaa kohtaan olivat melko hurjia, niin ihana hän oli, ja mieliala meni muutenkin vuoristorataa. Ajan kanssa kyllä sitten tasottuu ja rakastaa molempia omalla tavallaan ihan yhtä paljon.
 
Mulla oli vähän saman tapaisia tunteita (oon kylläkin vielä raskaana)..
Tai mun tunne oli oikeastaan "häpeää" en kehdannut jutella vauvalle (mahalle)esikoisen vieressä olo aikana tai puhua mitään vauvasta.

Pikku hiljaa kun rupesin vauvasta sitten juttelemaan, niin yllätys oli kun esikoinen haluaakin katsella aina ultra kuvia ja silittelee masua ja pussailee sitä :heart:

Vähän väliä saa kuulla esikoisen suusta "vauva on ihana","*piip* hoitaa vauvaa" tai " *piip* tykkää vauvasta" masun silitysten kera :)

Ikää esikoisella siis 2vuotta, toivottavasti tämä jatkuu vauvan syntymän jälkeenkin.
 
Mulla rv 37+3 nyt ja rakastan vauvaa yhtä paljon ku esikoistakin... esikoinen on ollut paljon mukana laittamassa ja katsomassa vauvan vaatteita ja ollut reipas äidin pikku apuri (ikää siis 2v 3kk). Ja odottaa innolla kun hänestä tulee isoveli...

Jännityksellä vaan odotan että mitä mieltä poitsu on sitten ku vauva on syntynyt.. kun hän on tähän asti ollut sellanen äitin poika, ei meinaa jättää mua silmistään ollenkaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Halinappi:
Mulla rv 37+3 nyt ja rakastan vauvaa yhtä paljon ku esikoistakin... esikoinen on ollut paljon mukana laittamassa ja katsomassa vauvan vaatteita ja ollut reipas äidin pikku apuri (ikää siis 2v 3kk). Ja odottaa innolla kun hänestä tulee isoveli...

Jännityksellä vaan odotan että mitä mieltä poitsu on sitten ku vauva on syntynyt.. kun hän on tähän asti ollut sellanen äitin poika, ei meinaa jättää mua silmistään ollenkaan..

Noin mäkin ajattelin, kun olin raskaana, esikoisen kautta nämä asiat, et miten hän kaiken kokee. Mut se olikin ylläys kun vauva syntyi, miten voimakkaita nää tunteet on ollu ja jyränny kaiken muun alleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mut:
se oli ihan järkyttävää miten isolta se esikoinen tuntui ja näytti kun tulin sairaalasta kotiin. Taisin itkeäkin illalla kun hälle tuutulaulua lauloin :)

Minustakin esikoinen tuntui kasvaneen yhdessä yössä. :D Siitä hoitajatkin jo sairaalassa "varoitti" ennen kun esikoinen oli ehtinyt miehen kanssa tulla katsomaan minua ja pikkuveljeään.
 

Yhteistyössä