Mun kissa on yksi "harvoista" valituista. Erittäin ihmisrakas ja sylinkipeä. Olen hänelle emon asemassa, ja huutelee perääni öisin. Antaisin nukkua vieressä, JOS hän antaisi minun nukkua - mutta herkkäunisena koen, että aamuyön juoksurallit ja leikkiin haastamiset ovat minulle hieman liikaa. En toki pidä häntä samassa asemassa kuin ihmisvauvaa tarpeineen - aikuinen kissa kun on.
Syliin tullessaan kehrää kuin röhkivä pieni porsas, nenä tiputtaa vettä eli ns. "kuolaa" kun on niin onnessaan. Syliin voi ottaa kuin pienen vauvan, käpälät olkapäällä ja peppu ja takajalat kannattelevan käden alla.
Millainen kattipersoona meillä siis asustaa? Noh, melkein ihmispersoona, voisi sanoa Tosin lapsellinen sellainen.
Syliin tullessaan kehrää kuin röhkivä pieni porsas, nenä tiputtaa vettä eli ns. "kuolaa" kun on niin onnessaan. Syliin voi ottaa kuin pienen vauvan, käpälät olkapäällä ja peppu ja takajalat kannattelevan käden alla.
Millainen kattipersoona meillä siis asustaa? Noh, melkein ihmispersoona, voisi sanoa Tosin lapsellinen sellainen.
Viimeksi muokattu: