Millainen on

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hyvä mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hyvä mies

Vieras
Kertoisitteko naiset, millainen on teistä SE OIKEA mies?
Näitä juttuja lukiessa tulee väkisin läpileikkaus siitä kokemuksesta, mitä on itsellä ja omilla tutuilla kautta aikojen. Valitettavasti tulee se käsitys, että naisilla ei ole aina oikein tasalla ihastumishuuman ja arjen kokonaisuus.

Ja ennen kuin alatte heitellä siellä tavaroita, esitän pari näkemystä.

Ihanne tuntuu olevan jotakuinkin tällainen:

Hyvin toimeentuleva, henkevä, luonteva, luotettava ja huolehtivainen sekä hyvin kuunteleva ja parisuhteessa tilanteen tasalla oleva komistus.

Mutta kun se ihastus on haihtunut ja tehdään töitä, ollaan väsyneitä ja toisinaan sen takia vähemmmän energisellä päällä. Tämä tuntuu nostavan esiin sen, että mies ei olekaan enää läsnä tai kiinnostunut puolisostaan. Mistä tämä käsitys oikein väännetään tuollaiseksi?

Toinen on sovinisti, toinen on liian kiltti, mikä siis on se oikea keskitie?

Nainen edellyttää useita erilaisia ieniä ja suuria välittämisen merkkejä koko ajan, jotta kaikki olisi hyvin, mutta yksi unohdettu merkki, ja koko suhde on karilla ja todetaan, että tämä ei olekaan se oikea. Täytyy sanoa, että kevyessä on tuo vakauden perusta. Ja jos mies ei osaa lukea naisen ajatuksia, mikä edellytyts tuntuu löytyvän sieltä, että nainen edi koskaan tunnu sanovan aivan suoraan siitä, mikä mättää, vaan vihjailee ja odottaa ja hermoilee, kun toinen ei näe.

Eli, antakaapa palautetta!

 
Minä olen löytänyt ihannemieheni :) Toki pitää alussa syttyä ""se jokin"" fiilis, eli sitä kemiaa ;) Mutta sen lisäksi toivon miehellä olevan sekä arkisella tasolla että elämästä laajemminkin (tulevaisuuden toiveet ym.) samat elämänarvot kuin minullakin.

Jonkin verran keskustelutaitoa, älyä, tiedonjanoa ja *paljon* huumorintajua myös - eli miehen on oltava kuin minun miespuolinen versioni ;) Omalla kohdallani en usko sanontaan ""vastakohdat täydentää toisiaan"", vaikka joillakin pareilla sekin voi toki toimia.
Mieheni on feministi, joka on minulle tärkeä seikka. Ennen kuin kukaan alkaa irvailla munattomasta mammanpojasta, tarkennan että kyse on siitä aidosta, alkuperäisestä feminismistä: Hän siis pitää naisia aivan samalla tavalla ihmisinä kuin miehiäkin, ja arvioi ihmiset aivan muista lähtökohdin kuin sukupuolen perusteella.

Riitoja ei saa rakentaa pikkuasioista, ja oikeat kriisit keskustellaan läpi rakentavasti. Tarvittaessa aikalisä, jos meinaa alkaa keittämään niin että on vaara sanoa tai tehdä jotain, mitä ei saa enää peruttua (""Hetken maltti vihan hetkellä säästää vuosien murheelta"", kuten jo muinaiset kiinalaiset sanoivat ;)

Miehellä saa tietenkin olla huonoja päiviä, kuten minullakin, mutta olemme sopineet että se kerrotaan pikimmiten toiselle jotta ei ala sellainen ""Mikä sua vaivaa!?""-jankkaus. Siinäkin olemme samanlaisia, että toisen kaivatessa omaa rauhaa sitä kunnioitetaan.
Vinkki: Jos molemmilla on ollut huono päivä, niin kunnon halaaminen parantaa oloa paljon paremmin kuin ärripurri-fiiliksen purkaminen puolisoon :D

Komeus on subjektiivinen käsite, mutta kyllä tuo mun silmissä vielä 4 vuoden jälkeenkin on oikia komistus! :)
 
ap,
>>""Nainen edellyttää useita erilaisia ieniä ja suuria välittämisen merkkejä koko ajan, jotta kaikki olisi hyvin, mutta yksi unohdettu merkki, ja koko suhde on karilla ja todetaan, että tämä ei olekaan se oikea. Täytyy sanoa, että kevyessä on tuo vakauden perusta.""

Kuinka moni suhde oikeasti päättyy jonkun pienen merkin unohtamiseen, jos muuten menee hyvin?

>>""Ja jos mies ei osaa lukea naisen ajatuksia, mikä edellytyts tuntuu löytyvän sieltä, että nainen edi koskaan tunnu sanovan aivan suoraan siitä, mikä mättää, vaan vihjailee ja odottaa ja hermoilee, kun toinen ei näe.""

Kyllä löytyy naisia, jotka pystyvät sanomaan suoraan, mikä mättää...
 
Minulla on hyvä mies ja hän on 30 yhteisen vuoden jälkeenkin...luotettava,rakastava,ahkera,keskustelutaitoinen(ainakin vähän) hänen kanssa on hyvä ja helppo olla,ei ole liikaa omistushaluinen, on ihan tavallisen näköinen suomalainen ""perusmies"" aivan ihana ja olen onnellinen hänen kanssaan ja jos olen oikein ymmärtänyt niin hän on myös minun kanssani onnellinen...edelleen.
 
Mihin nyt yleensä ihminen tarvitsee pieniä ja suuria välittämisen merkkejä?

Ja mikä siinä on liikaa pyydetty, jos tarvitsee pieniä ja suuria välittämisen merkkejä?

Ihan hyvin voisin itsekin valittaa siitä, jos minun mies tarvitsee jotain merkkejä siitä, että välitän.

Mikä siinä on , että aina pitää silittää ja paijata, eikä saa koskaan huomauttaa mistään, ja olla toiselle kiltti!! Häh?!!!

MInä ainakin osoitan välittämistä parhaani mukaan, on sitten eri asia, kokeeko mies juuri ne asiat välitämisenä, joita minä teen luonnostaan, vai pitääkö olla jotain muuta. En ole ajatustenlukija minäkään.

Tekstistäsi spottasin sen, että sinä uskot, että se, että nainen ei sano suoraan mikä mättää, vaan odottaa ja hermoilee, tarkoittaa sitä, että nyt suhde on hänen mielestään pilalla.

Tunnut kuvittelevan, että aina, kun naisella joku hiertää, niin sen taustalla on väkisin joku YKSI SUURI ""THE ONGELMA"" , jota hän tahallaan sinulta panttaa ja odottaa , että sinä luet hänen ajatuksensa, ja tulet sitten, ja ratkaiset hänen ongelmansa.

Ei ole ihme, jos sinusta tuntuu, että se on liikaa pyydetty!!

sanonpahan vaan, ja luulen, että sen allekirjoittaa moni muukin nainen, että sillä ongelmalla ei ole väliä, vain sillä, että kuunnellaanko minua vai ei.

Ja: kuuntelu ei ole mikään urheilusuoritus, ja kuuntelemiseen ei myöskään silti riitä se, että korvat on auki. Naiselle pitää jotenkin VÄLITTYÄ se, että kuuntelet , ja välität.

Ihan niinkuin sinäkään et ole ,niin ei me naisetkaan olla AJATUSTENLUKIJOITA, jotka automaattisesti ymmärtää , että mies rakastaa ja välittää minusta, jos hän katsoo minun hänelle puhuessani urheilua telkkarista.

Ongelmat ja pienet vitutuksen aiheet menee ja tulee.
Kokonaisuus muodostuu pienemmistä osista.
Oletko kuullut virtaavan veden voimasta?

Ensin on yksi pieniä pisaroita, joista yhteen paikkaan kertyessään muodostuu pieni puro, sitten on joki, joet virtaavat mereen.

Vesi on vahvempaa kuin kallio, ja silti:

sekin koostuu pelkistä naurettavan pienistä pisaroista, jotka yksinään ovat näennäisesti täysin turhia sellaisenaan.

Kyllä se niin on, että jos menee esim. vuosi, ja saan jokaisen asian, jopa meidän suhteeseen liittyvät, puida yksinäni, ja mies hyppii seinille joka kerta, kun hän kokee minun vaativan häneltä jotain ylimääräistä, niin ei sillä suhteella enää ole minulle mitään käytännön merkitystä.
En koe myöskään itseäni silloin kovin tarpeelliseksi miehelle, eli ei se ole mies ainoana, joka tuntee panostuksensa suhteeseen turhaksi.

Siinä ei auta kuule silloin suuret tulotkaan, eikä komeus tai menevyys.

Annan sulle hyvän neuvon : Sinun ei todellakaan odoteta töiden jälkeen ratkovan naisen henkistä elämää hänen puolestaan.
Sulla loppuu happi alta aikayksikön, jos et relaa vähän.

Ei se nainen kaipaa sulta mitään vastauksia, sitä vaan, että annat hänen olla NAINEN, puhua ja tulla syliin.

Sanot vaan , että joo kulta, kyllä kulta, jos ei ole muuta asiaa, tai jos et YMMÄRRÄ kaikkea.

Kyllä naiset osaa itsekkin ajatella.

Ja kuinka paljon se vaatii muka mieheltä aivokapasiteettia käyttöön, että vie roskiksen pihalle, tai aukaisee kainalonsa töistä tullessaan, jotta nainen voi sinne viideksi minuuutiksi pujahtaa.

Sinä voit kyllä ajatella ihan mitä haluat, ja olla omissa ajatuksissasi, ei se nainen sulta vaadi yhtään mitään.

Toinenkin vinkki: Viiden minuutin paijauksella tai jonkun viiden minuutin pikkuhomman tekemällä, tai parhaimmassa tapauksessa silmiin katsomalla kun nainen sulle puhuu , oli se sitten mikävain asia, vaikket ymmärtäisi sanaakaan, voit välttää viiden vuoden riidat, ja tuskalliset kamppailut.

JOs kerran välität oikeasti, niin mikset sitten halua nähdä sitä vaivaa, että näytät sen toisellekin. Vai pitääkö hänen lukea sun ajatukset?

MIkä velvollisuus naisen on automaattisesti arvata, että mies siellä töissä ollessaan ja tienatessaan kokoajan häntä rakastaa?

Myönnän , että monet naiset on miehenkäyttökurssin tarpeessa hyvinkin. On kaikenlaisia ilkeitä ämmiä, jotka sättivät, että heidän ukkonsa ei ole tarpeeks menevä ja urhoollinen.

No, on maailmassa sitten sellaisia miehiäkin, jotka hakkaavat vaimojaan, haukkuvat, pettävät ja ovat täysiä mulkkuja kaikin tavoin.

Pitäsikö meidän naisten kysyä sulta, että mikä niillä miehillä on..?

En ainakaan oleta, että yhden ihmisen pitäisi kyetä kaikkien puolesta vastaamaan.

 
Mistähän se johtuu että ukot pärjää ilman jatkuvaa halailua ja syleilyä ja naiset ei?

Mistähän se johtuu että naiselle pitää koko ajan osottaa välittämistä vaikka se tapahtuis elannon kustannuksella?

Mistähän se johtuu että jos et ole noita täyttämässä joka päivä ni sillon lähti?

 
Ja sitäpaitsi se ongelman kuunteleminen ei riitä. Jos mies ei ... suostu yhteistyöhön ja myös muuttumaan ... suhde on pilalla.

Nainen (esim. minä) en kuvitellut suhteeseen ruvetessani, että minulta odotetaan myös miehen huoltamista. Kuvittelin saavani aikuisen miehen, joka pärjää jo itsekin. Siis osaa tehdä niitä ikuisia kotitöitä. '

Ja ei piru vieköön auta, että mies vain KUUNTELEE ja YMMÄRTÄÄ että minua vituttaa passata... kun ei muuttunut, niin etsin toisen.
 
Minun ihannemieheni saa minut syttymään katseellaan, vie olemuksellaan jalat alta. Täydentää minua ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen, hyväksyy myös lapseni. Kävelee kanssani syyssateella ja yöllä kun sataa ensilumi. Pitää minua sylissään kun minua itkettää. On sujut itsensä kanssa ja omaa terveen itsetunnon. Suutelee minua rakastellessa. Minun ei tarvitse milloinkaan pelätä häntä. Kunnioitus on molemminpuolista.
 
Jos ukot kerran pärjää niin hyvin ilman haleja ja pusuja, niin eikö naistenkin pitäis ruveta pärjäämään vai hä?

On asioita, joita nainen tarvii, ja joita mies voi hänelle antaa.

On myös asioita, joita mies tarvii, ja nainen voi antaa.

Koska ne asiat on erilaisia, niin kummaltakaan ei ole pois se, mitä antaa toiselle.

MIksi naiset ja miehet ei voi olla erilaisia?
Toinen tarvii haleja ja toinen on sopeutunut siihen, että jourtuu lähtemään kotoa.
ei se pysty lahteen ikinä mihinkään ,jos se on haleista riippuvainen.

Mulla ahdistaa se, kun kaikki aina vaatii, että kaikki pitää olla niin tasapäistä. Enkö mä saa olla nainen, ilman, että loukkaan sillä kaikkia miehiä, ja hidastan heidän elämää.
Relatkaa jätkät hyvät.
Onko se niin vaarallista, jos nainen vaatii joskus mieheltä jotain , mitä erityisesti nainen haluaa ja tarvii?
 
Hyvä mies on:

- työssä käyvä (ei tarvii olla hyväpalkkainen)
- perheestään huolehtiva
- luotettava
- saa minut nauramaan
- toimelias, mutta saa ajoittain laiskotellakin
- aktiivinen seksiasioissa, saa minut tuntemaan itseni halutuksi
- perusajatuksiltaan positiivinen
 
""työssä käyvä (ei tarvii olla hyväpalkkainen)
- perheestään huolehtiva
- luotettava
- saa minut nauramaan
- toimelias, mutta saa ajoittain laiskotellakin
- aktiivinen seksiasioissa, saa minut tuntemaan itseni halutuksi
- perusajatuksiltaan positiivinen""

N36. Kuvitellaan muutama vuosi eteenpäin. Miehesi terveys pettää jostakin syystä. Listasi on nyt seuraava:

- masentunut ja välinpitämätön perheestään
- epäluotettava
- aina surullinen
- saamaton, makailee päivät pitkät sohvalla ja sängyllä
- seksi on täysin loppunut viinan ja masennuslääkkeistä
- syyttää vaimoaan vanhaksi ja rumaksi
- perusajatuksiltään ex-positiivinen

Ihmisen luonne voi muuttua vuosien saatossa plussasta miinukseksi. Hyväkin mies mies luhistua.

Ei koiraa ole enää karvoihin katsomista. Valtakunnan kunnolisin ja paras mies olikin ""keisari ilman vaatteita"".

Hyvyys ja pahuus. Sitä olen miettinyt monelta kantilta ja tullut lopputulokseen, että on vain hyviä miehiä ja ainostaan yksi paha nainen. Se olen minä.
 
Haluaisin miehen joka ei juo yhtään alkoholia, eikä juokse baareissa. Omaa oman harrastuksen, mutta ei joka viikonloppu juokse harrastuksissa vaan toisinsanoen haluaa viikonloppuisin olla perheensä kanssa. Palkkauksella ei väliä, olkoon vaikka työtön. Hoitaa myös lapsia ja joskus voisi auttaa kotitöissä. Ulkonäkö ei ole myöskään niin tärkeää, kiltin näköinen sopusuhtainen mies. No se on tietty yks et lyödä ei saa, ei väkivaltaa fyysisesti eikä henkisesti. Siinä kai ne suurimmat, löytyykö tuollaisia?
 
Minun tuttavapiirissä tuntuu kaikkien parisuhteiden ongelma olevan sama: MIEHEN KYPSYMÄTTÖMYYS.

Sillä ei ole väliä, mihin ihastuu, mutta arjen pyörityksen jaksamiseen tarvitaan 2 aikuista, ei niin, että mies on yksi muiden lasten joukossa.
 
Nimenomaan!

Pitääkö niitä kakaroita vääntää vain lisää ja lisää ja kituuttaa huonopalkkaisessa, raskaassa työssä. Sitten valitetaan, että kun arki on niin hankalaa, eikä ukko auta. Lapset ja mies vaativat, eikä itse enää jaksa.

Jokaisen ihmisen kannattaisi mitoittaa oma arkensa sen mukaan, minkä tietää jaksavansa. Jos arjesta tulee työsarka, josta selviämiseen pitää kuluttaa kaikki voimavaransa, ollaan väärillä urilla.

Ihmiset, hankkikaa ELÄMÄ, älkää pelkkää orjuutta.
 
Uikuti ui, vouvou!!!

Jos se on niin vaikeaa niin älkää ruvetko.
Olkaa yksiksenne ja olkaa tyytväisiä.
Yksinänne te ette voi riidellä ettekä tehdä muillekaan vahinkoa.
Täällä tuntuu olevan ihmisillä sen verran vaikeaa että alkaa
kuulostaa enemmän hullujen huoneelta ja teeveesarjoilta kuin
oikealta elämältä. Mikä teitä oikein vaivaa?
 
Ehkä miehet tympääntyy just tuohon arjen pyöritykseen jota tehdään hampaat irvessä kaikkien sääntöjen mukaan. Sitten ne mieluummin vaikka kattoo telkkaa kun vaimosta on tullu tylsä nipottaja. Mihin se kiva ja iloinen nuori nainen oikein katosi?

Vaimot, antakee arjen lässähtää joskus kokeeksi. Täytyykö kaiken olla aina niin järjestyksessä? Onko joka jumalan villakoira imuroitava heti paikalla? Mikä tyranni se ARKI oikein on?

Ja miehet, jos haluatte vaimojen rakastavan ja himoavan teitä edelleenkin tietäkää tämä: tie naisen sydämeen käy pölynimurin ja tiskiharjan kautta. Mikään ei tee vaimoon yhtä suurta vaikutusta kuin miehen siivoama putipuhdas koti. Se on se taikasana joka vakuuttaa naisen rakkautenne aitoudesta ja syvyydestä. Kokeilkaa jos ette usko!

 
Eihän ne miehet usko. Se juuri on sitä kypsymättömyyttä. Miehet haluaa / kuvittelee, että elämä on sitä rakastumisen onnen huumaa - ja kaikki ympärillä ""tapahtuu"". Eli ruoka on jotenkin valmista, pyykit pesty ja kaapissa (vaikka ne jätti kylppärin lattialle), asunto suht koht siisti, lapset tehty ja hoidettu.... ja vaimo kiimaisena odottamassa hepenissä.... (lapset jossain kellarissa jemmassa jottei häiritse miestä). Ja sitten ½ tunnin seksisessiot joissa mies saa. Ja kaiken muun ajan miehellä tietysti on oikeus käyttää omiin asioihin (baarit, kalastus, autot, urheilu ym.).

Näinhän se on.
 
Suotta syyllistät itseäsi siitä ettet enää jaksa rakastaa. Tunteet, ne tunteet, kun ovat aitoa itseä, ei niitä voi pakottaa toisenlaisiksi.

Minunkin listani lähti unelmasta. Totuus elämästäni on juuri tuota mitä kuvasit parin vuoden jälkeiseksi listaksi. Vaikka vuosia on enemmän kuin muutama takanamme.
 
Että miehet on lapsia ja odottelee naisten kiimailevan hepeneissä ja mitä kaikkea soopaa tässä jo olette kaikki kylväneetkään? Koittakaapa vaikka herätä välillä.

Eikö se kyse ollut siitä, että millä tavalla se pitää toimia ettei tule alinomaa sanomista?

Teillä naisväellä kun tuppaa menemään itsellänne tuo realismi jumiin fantasian kanssa, liekö se seurausta siitä, että leskelette jotain toisten naisten keksimiä optimi-rakastaja -fantasiakirjoja tai mitä vittuja ne lienevätkään.

Se nimittäin on aika usein niin, että se on aivan yksi lysti, miä mies tekee , tai miten tekee, se ei vain kelpaa, koska tuossa teidän touhussanne ei ole mitään selkeää yhtä loogista linjaa, vaan se vaihtelee ja ailahtelee päivittäin niin fantasioiden kuin kavereittenkin kanssa harrastettujen vuodatusten perässä. Ja sitten meiehn pitäisi sopeutua näihin utopioihin.

Suksikaa kuuseen koko sakki!!!
 
Hyvä pointti! En olis voinu paremmin sanoa. :)
Joskus kyllä kuulostaa siltä, että miesten pitäis oikeesti seurustella miehen kanssa, kun niin kovin ahdistuvat naisten erilaisuudesta.
Eivät ota millään tajutakseen, että mieskin on naisen silmissä ihan täys Alien.

T lissu
 

Yhteistyössä