H
hyvä mies
Vieras
Kertoisitteko naiset, millainen on teistä SE OIKEA mies?
Näitä juttuja lukiessa tulee väkisin läpileikkaus siitä kokemuksesta, mitä on itsellä ja omilla tutuilla kautta aikojen. Valitettavasti tulee se käsitys, että naisilla ei ole aina oikein tasalla ihastumishuuman ja arjen kokonaisuus.
Ja ennen kuin alatte heitellä siellä tavaroita, esitän pari näkemystä.
Ihanne tuntuu olevan jotakuinkin tällainen:
Hyvin toimeentuleva, henkevä, luonteva, luotettava ja huolehtivainen sekä hyvin kuunteleva ja parisuhteessa tilanteen tasalla oleva komistus.
Mutta kun se ihastus on haihtunut ja tehdään töitä, ollaan väsyneitä ja toisinaan sen takia vähemmmän energisellä päällä. Tämä tuntuu nostavan esiin sen, että mies ei olekaan enää läsnä tai kiinnostunut puolisostaan. Mistä tämä käsitys oikein väännetään tuollaiseksi?
Toinen on sovinisti, toinen on liian kiltti, mikä siis on se oikea keskitie?
Nainen edellyttää useita erilaisia ieniä ja suuria välittämisen merkkejä koko ajan, jotta kaikki olisi hyvin, mutta yksi unohdettu merkki, ja koko suhde on karilla ja todetaan, että tämä ei olekaan se oikea. Täytyy sanoa, että kevyessä on tuo vakauden perusta. Ja jos mies ei osaa lukea naisen ajatuksia, mikä edellytyts tuntuu löytyvän sieltä, että nainen edi koskaan tunnu sanovan aivan suoraan siitä, mikä mättää, vaan vihjailee ja odottaa ja hermoilee, kun toinen ei näe.
Eli, antakaapa palautetta!
Näitä juttuja lukiessa tulee väkisin läpileikkaus siitä kokemuksesta, mitä on itsellä ja omilla tutuilla kautta aikojen. Valitettavasti tulee se käsitys, että naisilla ei ole aina oikein tasalla ihastumishuuman ja arjen kokonaisuus.
Ja ennen kuin alatte heitellä siellä tavaroita, esitän pari näkemystä.
Ihanne tuntuu olevan jotakuinkin tällainen:
Hyvin toimeentuleva, henkevä, luonteva, luotettava ja huolehtivainen sekä hyvin kuunteleva ja parisuhteessa tilanteen tasalla oleva komistus.
Mutta kun se ihastus on haihtunut ja tehdään töitä, ollaan väsyneitä ja toisinaan sen takia vähemmmän energisellä päällä. Tämä tuntuu nostavan esiin sen, että mies ei olekaan enää läsnä tai kiinnostunut puolisostaan. Mistä tämä käsitys oikein väännetään tuollaiseksi?
Toinen on sovinisti, toinen on liian kiltti, mikä siis on se oikea keskitie?
Nainen edellyttää useita erilaisia ieniä ja suuria välittämisen merkkejä koko ajan, jotta kaikki olisi hyvin, mutta yksi unohdettu merkki, ja koko suhde on karilla ja todetaan, että tämä ei olekaan se oikea. Täytyy sanoa, että kevyessä on tuo vakauden perusta. Ja jos mies ei osaa lukea naisen ajatuksia, mikä edellytyts tuntuu löytyvän sieltä, että nainen edi koskaan tunnu sanovan aivan suoraan siitä, mikä mättää, vaan vihjailee ja odottaa ja hermoilee, kun toinen ei näe.
Eli, antakaapa palautetta!