S
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Erittäin läheinen suhde :heart:
Ollaan veljen kanssa saatu haleja, suukkoja, huomiota, syliä ja samanlainen mun äitini on meidän lasten kanssa.
Kerron omani:
Tämä on asia, joka on painanut minua kauan ja joka vaivaa minua aina vain enemmän. Minun ja äitini suhde ei ole kovin läheinen, näemme usein mutta emme tunne toisiamme niinkuin luulen normaalisti lapsen ja tyttären toisensa tuntevan. Koskaan en ole äidilleni voinut kertoa arkoja asioita, esim. murrosiässä en koskaan kertonut hänelle milloin kuukautiseni alkoivat. Enkä koskaan käynyt hänen kanssaan rintaliiviostoksilla tms. Mutta eipä hän niistä edes kysellyt.
En muista koskaan istuneeni äitini sylissä lapsena, enkä muutenkaan saavani suukkoja tai muuta hellittelyä. Nyt en edes osaisi mennä äitiäni syleilemään.
Kunnollinen ihminen äitini muuten on, töitä tekevä ja siisti, raitis. Mutta niin usein harmittelen sitä kun rakkautta en häneltä ole tarpeeksi saanut. Mutta mitä enää voisin asialle tehdä? Haluaisin korjata asiat, mutta onnistuukohan se enää?
Nyttemmin kun olen naimisissa ja kahden lapsen äiti, huomaan kuinka minun on itseäni muistutettava antamaan lapsilleni ja miehelleni syliä ja hellyyttä. Se ei tule itsestään, vaan sen eteen on tehtävä työtä. Haluan olla erilainen äiti kuin omani, todellakin. Ja haluan olla rakastava vaimo, joka näyttää tunteensa. Onkohan se aina tämmöistä, että joutuu itseä muistuttamaan sylittelystä yms? Haluaisin, että se tulisi itsestään.
Onko muilla vastaavanlaista? vai millaista teillä muilla on?![]()
Haluaisin niin olla erilainen lapsilleni ja miehelleni, näyttää että välitän. Mitenhän sitä voisi itseään muuttaa? Joskus jos mieheni vaikka tulee halaamaan, tulee inhottava, ahdistunut olo ja työnnän hänet pois. Tiedän että se loukkaa häntä, ja itsellekkin siitä tulee vain huono olo. Mutta en voi sille mitään. TODELLA harvoin teen aloitteen miehelleni.. ääh.
Minulla on myös äitiin samanlainen suhde kuin ap:lla. En ole siirtänyt tätä omaan lapseeni mutta ennen lasta siirsin sen kaikkiin poikaystäviini ja he aina moittivatkin minua kylmäksi ja etäiseksi. Nykyiselle miehelle olen kyllä täysin erilainen, jotenkin lapsen myötä opin paljon paremmin näyttämään tunteeni eikä sen eteen tässä yhteydessä tarvinnut edes tehdä töitä. Riitti kun ymmärsin etten halua olla samanlainen äiti kuin oma äitini oli, vaikkakin hän on monessa asiassa hieno ihminen.