Haluttiin nimet, jotka eivät olisi juuri nyt ihan kaikkein suosituimpia, ettei luokalla sitten ole 7 saman nimistä. Kuitenkin sellaiset, etteivät kuullosta kuin väenvängällä olisi erikoisuutta tavoiteltu ja ovat olleet vähintään 1800-luvulta asti Suomessa käytössä. Lisäarvona sitten vielä pyrittiin etunimet ainakin valkkaamaan sellaiset, jotka eivät ole kristillistä perua (siis raamatun/pyhimyskalenterien vaikutuksesta Suomeen saapuneita).
Esikoisesta tuli Altti, kun satuin nimen bongaamaan yllättäen seinäallakasta (sitä, kun ei yleensä ole kalenteriin painettu, vaikka nimipäivä yhä on Pertin kanssa samana päivänä). Toiseksi nimeksi laitettiin Antero, kun sattuu olemaan molemmilla papoilla toisena nimenä - lähtisikö tästä lie kiertoon monellekin polvelle
Kuopus on Heimo Juhana - etunimi äidinäidinisältä ja toinen isänäidinisältä.
Itse olen saanut nimeni äidin lempi nukelta ja toisen nimen ihan vain sointuvuuden peusteella.
Itse tykkään, että toiselle (ja mahdolliselle kolmannelle) nimelle on muukin peruste kuin sointuvuus. Nehän ovat kuitenkin lähinnä virallisten paperien täytettä (samasta syystä luovuimme ajatuksesta antaa 3 nimeä).
Tytölle olisimme antaneet isäni ehdottaman etunimen ja toiseksi nimeksi isänäidin toisen nimen. (Olisi tullut Marleena Sinikka).