Milla

[Kriisi!]

Moi! Kaipaan pikaista apua!
Olemme mieheni kanssa eron partaalla. Tässä tilanne lyhyesti: asumme ulkomailla ja olemme joulun vietossa Suomessa. Haluaisin viettää 2,5 viikon lomalla yhden illan tyttöystävieni kanssa ja yöpyä heistä parhaan luona. Tarkoituksena on juoda viiniä, jutella ja painua yöpuulle sen jälkeen. Pitkästä aikaa.
Mieheni taas on minusta aivan sairaan mustasukkainen. Hän kiukuttelee, kun en ole keksinyt ohjelmaa joululomalle (olen egoisti ja kamala ihminen), haluaa nyt mukaan ""tyttöjeniltaan"" tai sitten olla yötä samassa kaupungissa hotellissa. Olen ehdottanut kaikkia muita päiviä, mutta VAIN tämä päivä sopi hänelle (ei muuta ohjelmaa!). Lisäksi hän on uskomattoman mustasukkainen ex-mieheni suhteen (jätin hänet 4 v. sitten enkä sen jälkeen ole pitänyt mitään yhteyttä) tyyliin: Exäsi kanssa kyllä pidit kivaa, mutta et minun.
Nyt mies väittää minun olevan ilkeä ja sekopää, minusta taas on luonnollista, että omaakin elämää on. Olen aivan loppu ja haluan erota. Mitä sanotte?
Ja miten menetellä jos ero tulee, kaikki tavarani ovat ulkomaan kodissamme?

 

[Nainen vain]

Mikä kiire sinulla on nyt siitä erota?
Katso kuinka pitkälle vedätys menee, tee päätöksesi, mutta toteuta se vasta kotona. Ei kannata aloittaa rähinää, näit jo mikä tyyppi on, tappelemalla saat tuskin mitään tarpeellista lisätietoa.
Muuten mies näkee että olet huolissasi tavaroista, joista hän saa uuden pelinappulan itselleen.

 

[mies]

En minä voi sanoa mitään erostasi, sinä sen päätät.

Mutta toivoisin sinulta nyt malttia, Jouluna asioilla on tapana kärjistyä monesta syystä. Mies välittää sinusta ja hänellä tuntuu olevan huono itsetunto, toisaalta taas sinun, hänen mielestään vapaa käytös? on hänelle ongelma.

mieti mahdollinen erosi paremmin ja hoida asiat ensin kuntoon.

Voimia.

 

[Milla]

Tilanne on sellainen, että meillä on pidemmän aikaa ollut tämä kriisi päällä. Mies on aina suuttunut minulle, kun olen halunnut viettää aikaa muiden kanssa ja haukkunut minua vaikka miksi ja terrorisoinut tekstareilla ""tyttöjeniltoja"". Jotenkin nyt vain tui raja vastaan, olenko itsekäs kun haluan olla muidenkin kuin mieheni kanssa?

 

[Mandi]

Vaikea minunkaan on ymmärtää sitä, että säästetään kakkua ja syödään. Jos aloitetaan parisuhde, ei tyttöjen illat ravintolassa koskaan tiedä hyvää. Se on unelmaa, joka ei ole tästä maailmasta.Sinun pitää päättää,kumman haluat miehesi vai tytöt.

 

[Milla]

Joo, en tiedä, miksi tätä pitää nyt puolustella. Emme ole menossa ravintolaan, vaan ihan vain kotosalla olemme ajatelleet olla. Tyttöjen ilta tästä tuli siksi, että ystävieni siipat ovat kiireisiä eivätkä ehdi mukaan. Näen ystäviäni 2-3 krt vuodessa ja olisi ihanaa vain olla rauhassa yhdessä, kerrankin ilman miehiä. Muutoin olen AINA yhdessä mieheni kanssa.

 

[Kaima]

Kuinka vanhoja olette, kauanko olette olleet yhdessä, onko liittonne virallistettu?

 

[valkoloinen]

Oletko sekaantunut johonkin kikkurapää mokkakikkeliin?

 

[Inhorealisti]

Jospa luvuttaisit sen ukkosi Mandin hellään huomaan. Maailmasta tulisi oikeasti parempi paikka, kun sekä itsessään pettäjän tiedostavat, että kumppaniinsa luottamattomat pariutuisivat keskenään.

Saisivat sitten nämä luottamuspulassaan ja mustasukkaisuudessaan kieriskelevät kytätä toisiaan aivan rauhassa.

Jos tämä on Mandin mielestä mustavalkoista provosointia, niin sitä samaa on puheet kakun syömisestä ja säästämisestäkin yhden illanvieton yhdeydessä.

Ps. Kotioloissa ulkomaillakin voi vaikka työpaikan lähetin kanssa tehdä siivouskomerossa temput. Tai lukkojen takana oleva kotirouva talonmiehen. Vai onko kyse riskienhallinnasta?

 

[Niin somaako]

Mihinkäs ""koira"" karvoistaan pääsee.Samaa soopaa ja omistushalua tulee loppuelämäsi tämän kaverin rinnalla olemaan. Mietipä vain kuinka alussa tunsit pikanttia viehätystä kaverisi mustasukkaisuudesta. Nyt se alkaa olemaan rasittavaa.Seuraavaksi se on hulluksi tekevää omistushalua, joka muuttuu hyvinkin pian vaaralliseksi terveydellesi.
Toivottavasti teillä ei ole vielä lapsia tästä suhteesta.Joutuisit todennäköisesti taistelemaan heistä todella lujaa. PIANKIN. Mielestäni juuri nyt olisi parasta panna"" liivit oven väliin"" ja hiipiä huut hemmettiin moisesta suhteesta. Joku kysyikin asiasta-sattuuko miehesi olemaan näitä Allahin lahjoja Suomen naisille.Tuttavapiirissäni on esiintynyt joitakin vastaavia tapauksia, juuri näiden tyyppien kanssa.

 

[hehheh]

Tämmösihän ne kaikki ulkomaan elävät ovat. Mitään ei voi tehdä ukon kyttäävän silmän alla. Jos käy vaikka paskalla., ukko seuraa oven taakse, ettei siellä vaan ole joku mies kuitenkin. Silmäsi ovat avautuneet. Ero on oikea ratkaisu. Tavarat kannattaa viedä pois ennen kuin puhut erosta.

 

[Milla]

Mies on siis suomalainen ja työkomennuksella ulkomailla, minä olen mukana opiskelemassa.

Halauaisin siis asiallisia kommentteja!

 

[Lelle]

Voi jeesus! Siis oma elämä loppuu totaalisesti siihen paikkaan kun alkaa seurustella? Omiin ystäviin ei enää saa pitää yhteyttä? Mahtaa sun elämä olla yhtä juhlaa jos elät niin kuin opetat.

 

[Koo]

No se on vain niin vietävän mustasukkainen!

Ei siihen välttämättä mitään aihetta ole koskaan tarvinnut olla. Luonne on se, mikä on.

Minun sisareni elää tullaisessa liitossa. On elänyt siinä melkein kolmekymmentä vuotta. Mies ei ole muuttunut juurikaan miksikään. Mutta siskoni on muuttunut.

Alkuaikoina mies oli niin mustasukkainen, että rähjäsi sisarelleni jopa minun menoistani. Minä olin vapaa sinkkuihminen silloin. Mies kai jotenkin pelkäsi, että sisareni ihannoisi minun ""vapauttani"" tai jotain sellaista. Kun minulla oli jonkin aikaa ulkomaalainen poikaystävä, siskoni sai kuulla kunniansa. Minua ja tätä poikaystävää haukuttiin jatkuvasti, samoin ulkomailla asuvaa serkkuamme. Hänelläkin kun kuulemma oli vain yksi syy asua siellä ulkomailla.

Siskoni ei ole yksin matkustanut ikinä missään. Koskaan emme ole viettäneet yhtään iltaa kahdestaan, vaan aina on mies ollut mukana. Yhden ainoan kerran näiden vuosien aikana olemme käyneet yhdessä ostosreissulla lähimmässä kaupungissa. Joskus siskoni voi käydä luonani ""pikimmiltään"" kahvilla. Sekin on miehelle aina mieluumin etukäteen kerrottava, sillä jos mies sattuisi kuulemaan jostain, että vaimo on nähty jossain liikenteessä hänen tietämättään, siitä syntyisi suuri selvittely ja huuto. Tämä kaikki perustuu kokemukseen, joten koko suku osaa jo suhtautua asiaan tietyllä vakavuudella. Edes leikillään kukaan ei sano mitään ""vaarallista.""

Äitini teki kerran virheliikkeen, ja alkoi viattomana puhua jostain asiasta, joka liittyi sisareni muinaiseen, nuoruudenaikaiseen poikaystävään. Siitä seurasi kauhea välienselvittely. Mies väitti hulluuksissaan, että äitini ei olisi voinut ottaa asiaa esille, ellei joku nykyinen asia olisi sitä jotenkin laukaissut. Siispä jotakin oli täytynyt tapahtua jälleen näiden kahden välillä jne.

Ketään miehiä sisareni ei saa tuntea, elleivät ne varmasti ole vaarattomia tapauksia, ja niitä tapauksia on vain vähän. Tervehtiäkään ei saa ketään. Entisiä koulukavereitakaan ei saa tuntea. Naisystävätkin ovat vaarallisia, koska he edustavat jotain tuntematonta vyöhykettä, johon voi liittyä myös miehiä.

Mies on muuten mukava, suunnattoman vastuuntuntoinen ja työteliäs. Hän on myös hauska seuramies ja kaikin tavoin kiva. Itsekään en voi kaikesta huolimatta olla pitämättä hänestä. Kun tämä mies ryhtyy toimeen, silloin tapahtuu eikä meinaa.

Mutta olemme äitini kanssa puhuneet, kuinka surullista on, että siskoni on muuttunut tietyllä tavalla ""muumioksi."" Hän on aina varuillaan, aina jotenkin jäykkä ja asiallinen. Mihinkään ulkopuoliseen häntä ei saa mukaan. Jos mies ei työnsä tai muun puolesta jonnekin pääse, ei sisarenikaan lähde. Hän ei ole ikinä ollut missään työpaikkansa järjestämässä juhlassa (ellei se ole tapahtunut päivällä työaikana) tai illanistujaisissa. Hänen elämänpiirinsä on jotenkin mahdottoman suppea. Kaikki liittyy kotiin ja vain kotiin, vielä nytkin, kun lapset ovat lähteneet sieltä. Hän seurustelee vain miehen kautta tulleiden ystäväpariskuntien kanssa. Hän ei haluakaan enää tehdä mitään uutta. On olemassa vain yksi kauppakin, missä hän käy. Hän kuulemma saa kaiken sieltä, ja jos muuta tarvitaan, ne hankkii sitten mies.

Tästä tuli pitkä ""vuodatus"", mutta tarkoitus on saada sinut miettimään mahdollista tulevaisuuttasi tämän miehen kanssa. Ainahan ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikki tapaukset sovi yksi yhteen, mutta pääperiaate on, että sairaalloinen mustasukkaisuus aina tuhoaa jotain. Siskoni mies on kyllä näiden vuosien jälkeen tullut jotenkin pehmeämmäksi ja sallivammaksi, mutta mitäpä lohtua siitä nyt enää on, kun sisareni on jo tullut sellaiseksi kuin on. Paljon iloa elämästä on jäänyt puuttumaan. Ei kenenkään pitäisi joutua elämään jatkuvan ankaran kontrollin alaisena.

Lämpimiä terveisiä sinulle! Voisitko kauniisti yrittää jutella poikaystäväsi kanssa?

 

[äijä vaan]

Oler varmaankin päättänyt jo erota. Miehesi ei muuksi muutu, etkä sinäkän. jos ei yhteiselo onnistu, ette voi muuta kuin erota.Jos on lapsia tilanne on paskamainen,En tiedä miksi jätit ensimmäisen miehesi, ehkä kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään asioita.Voimia.

 

[Hoo]

Tuollaisen tulevaisuudenko olet valmis ottamaan vastaan jatkossakin? Nimin. mustasukkaisuus pahenee ajan kuluessä entisestään.

 

[Supermoukari]

Minulta ei kukaan ole neuvoa kysellyt, mutta tyrkytän niitä kyllä pyytämättäkin mielelläni muille. Tuolla toisaalla olisi minulla ihan oma vinkkipalsta näille kiemuraisille ihmissuhteille, mutta tuppaudunpa tänne seuraanne, kun hiljaiselta näyttää tuo yritystoimintani alku.

Tässäpä muutama vinkki. Neuvot kovenevat loppua kohden...

1. Käskepä miehesi vaihtaa ne mustat sukat valkoisiin tennissukkiin

2. Hommaa sinne ulkomaan kotiin hemaiseva au-pairtyttö. Miehesi saisi muutakin ajateltavaa ja tekemistä eikä malttaisi enää vahtia menemisiäsi.

3. Minä voin tulla teille kuukaudeksi ja laittaa miehesi ojennukseen. Ulkoisesti en varmasti viehätä miestäsi ikänikään vuoksi (70v.) , mutta sisältä olen tulta ja tappuraa. Menetelmäni olen lainannut suoraan erään järjen jättiläisen teoksesta, Mein Kampf.

4. Hakeudu psykoterapiaan. Sinulla on selvästi ongelmia ihmissuhteittesi kanssa. Vaihdat näköjään miestä kuin paitaa. Muutama vuosi sitten jätit edellisen miehen ja nyt on uusi kierroksessa. Eikös se mustasukkaisuus tuntunutkin alussa kivalta? Sehän oli merkki rakkaudesta. Vai kuinka?

5. Jätä se miehesi minulle koulutettavaksi tänne Suomeen ja mene itse miettimään elämääsi sinne ulkomaille. Lähetän kuukauden kuluttua sinulle mallikelpoisen miehen takaisin. Muista, että hän on muuttunut täysin eri ihmiseksi kuin, mitä hän oli tavatessanne, mutta sinähän halusit muokata miehesi mieleiseksesi. Autan mielihyvin sinua siinä asiassa...

 

[Milla]

Kiitos teille, jotka vastasitte asiallisesti.
Jätin miehen 4 tuntia sitten, ts. pyysin häntä lähtemään ja niin hän teki. En aio palata takaisin. Mies on nimenomaan huomaavainen, seurallinen, työteliäs ja iloinen, mutta myös äärettömän huonon itsetunnon omaava ja mustasukkainen.

Olen aika rikki, mutta näen kyllä, että asiat voivat olla toisinkin. Haluan parisuhteen, missä on luottamusta ja juuri siksi vapautta. Nyt on vapauden aika.

 

[Milla]

Istun koneella ja poden tätä juuri alkanutta ero, joten kerron teille tuosta miehestä muutakin (varmaan vain muistaakseni, mistä olen livahtamassa tieheni)...

Mies oli NIIN mustasukkainen, että pakotti minut puukolla repimään rikki talvitakin, jonka ex-mies oli ostanut. Istuin lattialla ja itkin ja tuhosin takkia miehen silmien edessä. Takin olin ensin tuonut Suomesta.

Olimme kesällä lomamatkalla saaristossa ja päätimme yöpyä retkeilyalueella. Mies sai päähänsä, että yksi siellä telttaileva tyyppi katseli minua, minkä jälkeen koko viikonloppu meni tuota toista väistellessä - en edes ajatellut, että hän olisi minua katsellut ja entä sitten vaikka niin olisi ollut! En ole koskaan tehnyt mitään uskottomuuteen viittaavaa.

Meillä oli hirvittävä tappelu (mies oli taas ottanut ex-mieheni esille) ja lopulta sain kuulla olevani huora. Aloin pakata tavaroita kasaan, kunnes mies heitti minut sängylle, kuristi, heitti 2 kertaa kylmää vettä päälleni, yrittäessäni paeta hän repi paitaani ja veti minut sisälle, pakotti sänkyyn ja repi vaatteet kappaleiksi ja huusi, että exäni kylla sai naida niin ja näin, mutta hän ei, piti kiinni niin etten pystynyt liikkumaan. Seuraavan päivänä olin mustelmilla ja kuristusjäljet kaulassa. Sen jälkeen mies alkoi käyttäytyä uhkaavasti ja heitellä esim. kaukosäädintä, jos halusin nukkua enkä seurustella hänen kanssaan.

Olimme kaupungilla ja mies suuttui, kun en halunnut oluelle. Hän huusi, että exäni kyllä kelpasi seuraksi, mutta hän ei, kutsui minua huoraksi ja katosi paikalta. Kyseessä oli siis suurkaupunki ja minä jäin siis yksin, keskelle kaupunkia yöllä.

Sanokaa minulle jotain... Taisin kirjoittaa kaiken keskellä kaaosta. Olemme siis kolmikymppisiä, olleet yhdessä 1,5 vuotta, kihloissa ja minä asun hänen luonaan. Tai asuin.

 

[jos noin on..]

..niin olikin jo aika häipyä. Vaikeaa se on silti, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen ajattelet että miksi et tehnyt sitä jo aikaisemin...näin se vaan menee!

 

[minäkin]

Olen kokenut vastaavanlaista käytöstä entisen kihlattuni taholta. Olen 50 v. ja siitä on vain muutama vuosi. Nykyäänkin ihmettelen miten hänen vaimonsa kesti tätä elämää 25 v., kun minä en kestänyt 25 kk:tta.
Hän jopa epäili, ettei kaikki lapset jotka hankki vaimonsa kanssa olleet hänen. Joten nämä sairaat ihmiset elävät helpompaa elämää yksinään.

Sinäkin tulet huomaamaan, että maailmassa on paljon mukaviakin miehiä, joilla on itsetunto kohdallaan ja antavat arvon toiselle ja luottaa myös sinuun.
Minä olen löytänyt ihmisen, jonka kanssa saan olla ja mennä niin kuin haluan, eikä koskaan perään kysele, mutta en myöskään missään luvattomilla reisuilla käy.
Aina voin ystävilleni luvata meneväni etukäteen kyselemättä, kun tyttöjen kokouksia pidetään.
Yhdessä käymme tanssimassa ja matkoilla.

Parempaa uutta vuotta sinulle!

 

[Milla]

Kiitos rohkaisusta!
Nimenomaan tuota mainitsemaasi olen kaivannut: että minuun luotettaisiin ja että juuri siksi saisin mennä. En ole enää aikoihin uskaltanut luvata mitään ilman, että kysyin ensin miehen mielipidettä. Olen oikeasti luotettava tyyppi, mutta mieheni ikäänkuin näki minut aina potentiaalisena petturina.

Toinen asia on ollut pelolla hallitseminen: mies siis saattoi yhtäkkiä suuttua ja heitellä tavaroita, ja syynä oli esim. se, että minä olin kömpinyt sänkyyn puoliltaöin enkä jaksanut pitää hänelle seuraa.

Lisäksi hänellä on ollut tapana suuttuessaan jättää minut yksin, joko kotona tai vaikka kävelylenkillä. On aika kamalaa, jos olemme juuri riidelleet, ja mies vain kaikkoaa kesken kaiken.

Pahinta on ollut kuitenkin se, että hän ei minuun ole luottanut ja aina suhtautui epäilevästi. Olen itsekin ajatellut, että onkohan minussa jotain tosi pahasti vialla, kun jatkuvasti olen ""mustalla listalla"".

 

[Ansku]

Voi Milla, olen todella pahoillani puolestasi. En siitä, että jätit miehen vaan siitä, että ylipäätänsä olet törmännyt tuollaiseen. Kirjoittamasi perusteella, teit aivan oikean ratkaisun. Toivon sinulle voimaa tulevaisuuteen ja siihen, että pystyt pysymään päätöksesi takana. Olen nimittäin 100% varma siitä, että mies yrittää kaikin keinoin saada sinut takaisin. Tuollainen tyyppi ei vähällä luovu ""omaisuudestaan"". Varaudu tähän jo etukäteen. Muista se, että se miten hän on sinua kohdellut, ei ole normaalin ihmisen käytöstä eikä hän tule muuttumaan, vaikka varmasti tulee lupailemaan muutosta. Jos alat epäröidä, niin käy aina lukemassa kirjoituksesi. Siitä saat vahvistusta päätöksellesi.

 

[Milla]

Kiitos Ansku,
Olen vanhempieni luona ja lähden huomenna ystävieni luokse. Aion hommata asunnon Suomesta ja vain hakea tavarat. Mies lähti ulkomaille eilen enkä ole kuullut hänestä mitään.

Jatkan tätä kriisin/ eron setvimistä täällä, koska tarvitsen ihan kamalasti tukea... En enää näe, mikä on oikein ja mikä on väärin. Olenko - oikeasti - itsekäs, kun halusin nähdä ystävät jouluna ihan omalla ajalla? Ja yöpyä luottoystävän luona? Lupauduin tekemään kaikkina muina päivnä kaikenlaista miehen kanssa.

Teinkö liian nopean päätöksen? Olenko väärässä, kun koen, että esim. minun ex-mieheni mainitsemiseni joka tilanteessa on minusta väärin (siis tyyliin: exäsi kanssa kyllä teit sitä ja tätä, muttet minun... Exäsi kanssa harrastit seksiä niin ja näin, miksi et minun... Mikset suostu tähän kun varmasti teit niin exän kanssa...)? Mies on kysynyt minulta suoraan exästäni ja olen vastaillut, mutten koskaan ottanut häntä itse esille.

Pahinta on se, että mies on tosi älykäs ja suloinen, noin päällisin puolin. Olen alkanut epäillä itseäni: olenko minä itsekäs ihminen? Miten miehestä tuli tuollainen, minäkö hänet muutin? Onko miehellä lupa vaatia seksiä sillä perusteella, että exänikin varmasti sai?

Kertokaa, mitä minun kannattaa miettiä tässä tilanteessa, jos vain vielä jaksatte auttaa!