Millä tavalla lapsenne tutustuu luontoon ja maaseutuun?
- Viestiketjun aloittaja hansumh
- Ensimmäinen viesti
A
assi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
ja tällä ajatustasolla tämä ninatt tietää kaiken lehmistä, maidosta ja lihasta, näin minä olen vähän kuvitellutkin tämän nirppanokan...
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jep. Maatilaa ei ole, mutta lähimmät elikot ja maatyökoneet löytyy naapurista. Suvun kesken on metsää ja peltoja, elukoita joka sorttia.
Tehdään metsäretkiä. On tässä itselläkin lääniä missä asustaa ja rassutella.
A
anni*
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
me vissiin sitten asutaan sen verran isossa maalaiskaupungissa että vaikka täysin maaseutumaista onkin niin kyllä kulttuuria ja tapahtumia löytyy vaikka joka päiväks erilaisille ihmisille
Samoilemalla luonnossa, lomilla maatiloilla. Lisäksi kerron paljon asioita seikkaperäisesti, sekä luonnosta että ihan ravinnon tuotannosta. Nuo ovat mielestäni yksi tärkeintä mitä haluan opettaa lapselleni, että hän ymmärtää mistä kaikki tulee ja minne kaikki menee =)
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
No mie voisin vastata vaikka tähän, koska maaseutuun meidän lapset tutustuvat heti kun kävelevät ovesta ulos (tai voihan ne ikkunastakin katsella). Me käydään pari kertaa viikossa kaupungissa, mutta harvemmin lapset pääsevät kaduille tai torille kävelemään. Ehkä kerran kuussa, jos kävelemme jonkun korttelin johonkin suuntaan, muistellaan miten liikennevaloissa ym toimitaan. Miehen vanhemmat asuvat nykyään kerrostalossa, joten siellä lapset oppivat jotain kaupunkielämästä. Kaupungin leikkipuisto on odotettu tapaus
Mutta kaupungin vaaroista ei olla vielä paljon puhuttu, kun eivät mitenkään pääse esim iltamyöhäisellä kaupungille.
Kaupungissa on ihan kiva piipahtaa mutta mahtavaa päästä pois. Mieluummin mun lapset kaivelee multaa ja matoja kuin kakkasta asfalttia kärjistetysti. Luonnossa sitä onkin loppuelämäks opettelua, haistamista, maistamista, kuuntelemista, kokemista. Hyvä nähdä erilaisia paikkoja mutta jos ihan elämisestä puhutaan, niin luonnonkeskellä on lapsen paras olla. Se on semmoinen luovuuden kehto.
No aika heikolta tuo tällä hetkellä näyttää, onneksi lapset ovat vielä aikas pieniä. Toistaiseksi kosketuksensa maalaiselämään taitaa rajoittua kesäisiin käynteihin Skansenilla ja satunnaisiin kirjoihin, leluihin ja tv:hen. Mutta en nyt jaksa tuosta enempää stressiä ottaa. Minä ja maalaiselämä ei oikein osuta yhteen joten meidän lapsilla on parempi kasvaa kaupungissa. =)
ja muuten, se kaupunki ei välttämättä tarkoita keskustan virtsalta haisevia asfalttikäytäviä, vaan voi olla ihan tavallista, rauhallista kerrostaloaluetta jossa on runsaasti viheää ja metsää ympärillä jne. Metsässä (jos näitä nyt voidaan metsiksi kutsua) nuo ovat viettäneet jo paljon aikaa, päiväkotinsakin usein teklee metsäretken aamupäivästä.
ja muuten, se kaupunki ei välttämättä tarkoita keskustan virtsalta haisevia asfalttikäytäviä, vaan voi olla ihan tavallista, rauhallista kerrostaloaluetta jossa on runsaasti viheää ja metsää ympärillä jne. Metsässä (jos näitä nyt voidaan metsiksi kutsua) nuo ovat viettäneet jo paljon aikaa, päiväkotinsakin usein teklee metsäretken aamupäivästä.
