Millä rv:llä olet nyt ja mitä pyörii mielessä ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uteliasAP
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla on menossa viikko 28-30, en nyt jaksa käydä tarkistamassa tarkkaa lukemaa. Mielessä pyörii nukkuminen, koska olen näin aamupäivisin saamaton ja väsynyt. Haluaisin lähteä kiertelemään kirpputoreja, mutta en taida tänään jaksaa. Iltapäivällä on kuskattava anoppi lääkäriin, valmistaudun siihen henkisesti. ;)
 
RV 29+6. Mielessä pyörii jostain syystä kohtukuoleman pelon lisäksi esikoisen menettämisen pelko. Mun äidin rakkaus esikoiseen on tän raskauden aikana noussut jonnekin ihan uusiin sfääreihin ja nyt on tullut kova pelko siitä, että en voi esimerkiksi antaa lapsen lähteä kenenkään muun kanssa pihalle kuin minun tai isänsä, kun pelkään, että jotakin kamalaa sattuu. En antaisi ikinä itelleni anteeksi jos en olisi paikalla.

On ne hormonit kummallisia...
 
34+1 Sain vasta äitiyspakkauksen, kun jätin hakemuksen niin myöhään. Otin pakkauksen, koska edellistä raskaudesta on jo monta vuotta. Olen 31-v. ja tämä on ehkä viimeinen lapseni. Ajattelen paljon vauvaa, jonka liikkeet tuntuvat voimakkaina. En ole huolissani enää muusta kuin siitä, saadaanko lapsenvahti ajallaan sitten kun synnytyksen aika koittaa. Luulen vauvan syntyvän ennen laskettua aikaa. Ajattelin tänään, että ois kiva kirjoitella sähköpostia jonkun toisen raskaana olevan kanssa.
 
[QUOTE="katariina";24623163]9.9 plussanu vieläkään en usko että raskaana odotan edelleen menkkoja :)) Esikoiselle toisalta toivon sisarusta että kaikki menis hyvin. milloinkohan uskoo todeksi. Varmaa ajan kanssa kunhan sydänäänet kuulen.[/QUOTE]

täällä myös plussattu 9.9 :)
 
38+4.
Synnytys tietty pyörii mielessä, toivon ettei ala yöllä, (joudun vaivaamaan ja herättämään äitini + 30 min menee matkassa meille lapsenvahdiksi...)
Lisäksi mietin tosissani, kerkeänkö sairaalaan ajoissa, eka oli nopea synnytys...
 
29+1 on nyt viikkoja kasassa. Istukkaongelman kanssa jokainen uusi päivä ja jokainen viikko on eduksi.

Esikoista käy sääliksi kun joutui tämän takia ennenaikaisesti aloittamaan tarhassa. Onneksi hoitovuorokausia ei ole päivittäin, vaan 3-4 krt viikossa. Miehestä on ollut paljon apua, tekee kotihommat jne multa kielletyt hommat sekä nostelut mukisematta.
 
tänään tv 24+3 kai :D en mä muista :D

Äitiyspakkausta kovin odottelen, tosin eilen kävin kelan sivuilla niin siellä ei ollut ees mitään tietoa uusista hakemuksista, vaikka oon jo viime viikolla ne ihan kelaan omakätisesti vienyt, joten eipä taida olla pakkauskaan ihan heti tulossa :(

Toisaalta kauhistuttaa, toisaalta odotan jo kovin, että saisin nähdä pikkaisen ja tietäisin, että kumpi meille on tällä kertaa tulossa :) rakenneultrassa kun pieni ei sitä näyttänyt.
Äitiyslomaa odotan jo ihan älyttömästi, saan ottaa kuopuksen päiväkodista pois!! En yhtään tykkää häntä päiväkotiin viedä ja pienikin jää aina itkemään sinne :( odotan oikein, että saadaan nautiskella kotona olosta yhdessä. Oikeastaan tuota odotan enemmän kun vauvan syntymää.
 
Kolmas raskaus. Mielessä pyörii lähinnä se, etten haluaisi lihoa taas kahtakymmentä kiloa raskauden aikana. Olen kyllä saanut raskauskilot molemmista edellisistä raskauksista pois, mutta raskausaika olisi varmasti helpompi ilman kauheita lisäkiloja. Sitten mietityttää, että minkähänlaista se sitten on kolmen kanssa. Kuopus täyttää kaksi kun vauva syntyy ja esikoinen viisi.
Ja tietenkin ultra jännittää.
 
RV 30+3 Ja pikkasen huolettaa että alkaako tämä jo kohta syntyä, kun on supistuksia ihan kauheasti (kipeitä semmosia)

Synnytys ei pelota, ainakaan vielä. Ekasta synnytyksestä jäi positiivinen mieli koska kaikki meni niin hyvin, vaikka epiduraali ei kerennyt vaikuttamaan kun lapsi tulikin yllättävän nopeasti pihalle :)
 
Kikatus
joo keskosena syntyi. kotona ollaan oltu jo 3 viikkoa. Teholla 2 viikkoa ja osastolla 3 viikkoa. hienosti on mennyt ja painoa tullut paljon lisää. Hassua vaan laskea noita viikkoja...kunpa se la tulis kohta niin loppuis laskeminen.
 
Oi hitsinpimpulat :) !! Toivottavasti syntyy pian, onkos ollut mitään lupaavia merkkejä ?

Kuinka oot voinu?

Mä ymmärrän varsin hyvin että raskauden kesto on 38-42viikkoa mut silti sitä tuppaa ajattelemaan niin että viimeistään viikkoon 40 mennessä pitäis syntyä ja jokainen päivä sen päälle on jo mennyt yli vaikka se ei oikeasti niin olekaan.


Rakenneultralaisille hyviä uutisia ja ihania ultrakuvia :)

Aivan, vaikka tiedetään raskauden normi kesto niin kaikkihan alkaa toivomaan heti rv 38 jälkeen " vitsi, syntyis jo" :). JA kun Rv 40 on täynnä niin mammat on aika hermona ja elimistö alkaa olemaan myöskin ihan loppu.
Supistuksia on tullut, kipeitä ja ei niin kipeitä, mutta siihen ne on jääny. Paineen tunne alhaalla aika hurja! Verenpaineet normaalia korkeammat nyt (150/85), normaalisti ~120/65, salaa uskon että olisi merkki synnytyksen lähenemisestä :). Mutta kuitenkin varautunut että tämäkin käynnistetään.
 
18+6 , liikkeet on alkanut tuntumaan (ihanaa!!) Neljäs ja viimeinen raskaus, oikeastaan arki vie niin paljon energiaa ja aikaa etten aina edes muista olevani raskaana, vaikka maha onkin kasvanut ja liikkeet tuntuu. Odotan rakenneultraa ja toivon että vauvalla on kaikki hyvin. Sukupuoli asiakin kiinnostaa vaikka meiltä löytyy kumpaakin sorttia.
 
Rv 27+5 ja mietin kuinka "tuskaista" on juosta loppuraskaudesta ison mahan kanssa vilkkaan 1v:n perässä. Mietin myös että pitäisi kaivaa kaikki miljoonat esikoisen vauvavaatteet esille ja käyde ne läpi että tietäisi onko talvivauvalle kaikki tarvittava(esikoinen syntyi heinäkuussa).
Ja kolmanneksi synnytys on alkanut pelottamaan; ensimmäinen meni niin hyvin että vaikea uskoa toisen kanssa olevan yhtä hyvä tuuri.
 
rv 13+5, neljäs raskaus, ennestään yksi lapsi. Mielessä ei pyöri juuri mitään. Harvinaista. :o
Parin viikon päästä seuraava neuvola, sitä odotellessa.
Ainii, no outoja vatsakipuja on ollut monena päivänä, mutta silti oon luottavaisin mielin. Ja iloinen siitä, kun en oo lihonut älyttömästi, oikeestaan paino on sama, ellei jopa hieman alempi kuin "lähtötilanteessa!" :)
 
36+2

Rupesin tuossa miettimään, että tosiaan... vajaa parin viikon päästä jos alkaa tapahtumaan, niin kaveri ei olisi edes etuajassa :O. Mihin tämä aika on mennyt. Viimeistä kuukautta tosiaan viedään ja neuvolassakin pitää ravata kerta viikkoon.

Tuossa muutama tunti sitten kun olin lenkillä, katselin uusia maastoja sillä silmällä, että taitaa pikku-kaverikin tulevaisuudessa viihtyä siellä.
 
29+3 vituttaa, ahistaa,masentaa, oksettaa,närästää ja pissattaa. hirvee stressi painonnoususta ja kaikesta. en osaa yhtään nauttia raskaudesta ja jokainen hetki yhtä tuskaa. masentaa.en yhtään osaa olla onnellinen, vaikka rakastan lastani yli kaiken. ehkä tää jokapäivänen kärsimys on nyt tullut mittaansa ja ämpäri kaatunut. hormoonit tai jotain.
 
Täällä tasan 22 viikkoa täynnä. Selkeästi sitä seesteistä keskiraskautta eletään, olo on kaikin puolin aika hyvä ja alun keskenmenopelot yms. ovat alkaneet väistyä. Maanantaina rakenneultrassa meille lupailtiin kolmatta tyttöä, ja vaikka pitäisi kai sitä poikaa toivoa kahden tytön jälkeen, niin olen ihan innoissani. Pienet tytöt vaan on niin ihania! No, tietysti, jos sieltä poika lopulta tuleekin, on hän yhtä toivottu ja odotettu, mutta tällä hetkellä, kun ei poikia vielä ole, koen olevani nimenomaan tyttöjen äiti :)
 
Taitaa olla rv32+5..! Aamulla heräsin supistukseen ja ajattelin, että loppuis jo, ettei tarttis alkaa laskemaan supistuksen kestoja ja välejä.. Vessassa saa juosta ja voi kuinka hyvältä appelsiinimehu maistuukaan! Kyllä tässä toivoo vaan enää, että aika menis nopeampaa. Synnytystä sen verran ajattelee, että pääseeköhän sairaalan asti, pääseekö omatoimisesti vai ambulanssilla ja millä vaatteella vauvan kotiin tuon! Plus hormoonimörkö on kylässä!
 

Uusimmat

Yhteistyössä