K
H
"Hops"
Vieras
40+6
Esikoinen tulossa ja mielessä pyörii synnytys ja miten siinä käy... tuleva elämänmuutos myös sekä millainen vauva tulee (tuleeko tyttö vai poika, minkäluonteinen yms.) Olo ollut onneksi sen verran ok että en ole muuten ollut hyppimässä seinille kärsimättömyydestä vaikka laskettu aika jo ylitettykin.
Esikoinen tulossa ja mielessä pyörii synnytys ja miten siinä käy... tuleva elämänmuutos myös sekä millainen vauva tulee (tuleeko tyttö vai poika, minkäluonteinen yms.) Olo ollut onneksi sen verran ok että en ole muuten ollut hyppimässä seinille kärsimättömyydestä vaikka laskettu aika jo ylitettykin.
33. viikko alkoi juuri.
Mietin vauvani kokoa, milloin hän selviäisi mahdollisimman pienellä tehojaksolla maailmassa? Onkohan hän minun näköiseni (toivottavasti). Olen odottanut tätä lasta yksin melkein alusta saakka. Tuntuu mukavalta lopulta saada hänet syliin, kuhan aika joskus on
Mietin vauvani kokoa, milloin hän selviäisi mahdollisimman pienellä tehojaksolla maailmassa? Onkohan hän minun näköiseni (toivottavasti). Olen odottanut tätä lasta yksin melkein alusta saakka. Tuntuu mukavalta lopulta saada hänet syliin, kuhan aika joskus on
H
"Hepuli"
Vieras
Rv 6+4 pitäis olla, mutta jotenkin lohduton olo raskauden jatkumisesta. Lauantaina yksityinen uä, aika tuntuu ikuisuudelta eikä oma mieli jaksaisi odottaa.
H
"hoplaa"
Vieras
37+2
On se jännä mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään, sitä vähemmän huolettaa mitkään asiat. Vaikka tekemistä olisi kuinka paljon tahansa, niin ei ole mitään sisäistä pakkoa rehkiä. Enemmänkin alkanut keskittymään vain siihen, että nauttii olostaan.
Kali kali kali vain siis... että pitikin mennä syömään jäätelöä ja palella nyt
.
Sitä alkoikin nyt yhtäkkiä miettimään, että miltähän kaveri mahtaa näyttää. Ja toisaalta kuinka suloinen näky mahtaakaan olla vauva isänsä sylissä <3. Oikeastaan aika uskomattomat fiilikset nyt kun alkoi ajattelemaan noita asioita. Kuitenkin näiden vuosien aikana salaa aina haaveillut lapsesta jne. Ja nyt ne ajat oikeasti alkaa olla käsillä.
On se jännä mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään, sitä vähemmän huolettaa mitkään asiat. Vaikka tekemistä olisi kuinka paljon tahansa, niin ei ole mitään sisäistä pakkoa rehkiä. Enemmänkin alkanut keskittymään vain siihen, että nauttii olostaan.
Kali kali kali vain siis... että pitikin mennä syömään jäätelöä ja palella nyt
. Sitä alkoikin nyt yhtäkkiä miettimään, että miltähän kaveri mahtaa näyttää. Ja toisaalta kuinka suloinen näky mahtaakaan olla vauva isänsä sylissä <3. Oikeastaan aika uskomattomat fiilikset nyt kun alkoi ajattelemaan noita asioita. Kuitenkin näiden vuosien aikana salaa aina haaveillut lapsesta jne. Ja nyt ne ajat oikeasti alkaa olla käsillä.
rv12+1, mielessä pyörii kumpikohan sieltä tulee- tyttö vai poika(jotenkin on hiukan aavistus, että tyttö tulisi tälläkin kertaa). Ja kauppaan lähtö olis edessä, jotta saan kinkku-aurajuusto-ananas leipiä ja mustikkarahkaa 
vois sanoa ekaksi mieliteoksi
vois sanoa ekaksi mieliteoksi
P
"plääh"
Vieras
R
rvt
Vieras
rv 37+6 ja mielessä pyörii että onkohan mulla alkava raskausmyrkytys. Ja se että annetaanko raskauden mennä loppuun asti, vauva tällä hetkellä jo melko iso raskausdiabeteksestä johtuen. Samoin mietityttää miten arki alkaa sujua vauvan ja ekaluokkalaisen kanssa, mies on pitkiä pätkiä töissä toisella paikkakunnalla.
U
uteliasAP
Vieras
Memmmeli : Mulla nyt rv 34+1, ei (vielä) yhtään raskausarpea mutta vielähän niitä ehtii jos on tullakseen. Oon koittanut rasvailla ahkeraan, mut en tiedä onko se vaikuttanu asiaan. Ei mun mahakaan kyllä mikään jättiläispallo oo.
Mä kans niiiiiiiiiiiiin odotan että saa pikkusen syliin, joka kerta kun ajattelen asiaatulee sellanen olo että en ikinää päästä irti <3
Mä kans niiiiiiiiiiiiin odotan että saa pikkusen syliin, joka kerta kun ajattelen asiaatulee sellanen olo että en ikinää päästä irti <3
Ö
öäö
Vieras
rv31
vauva on ihana asia, oikea taivaanlahja ja odotan sitä kovasti.että voin ottaa sen syliin ja että se on turvassa sylissäni, mutta vielä paremmassa turvassa nyt jonkin aikaa tuolla kohdussa.
iltaisin mut valtaa surullinen olo ihan muista asioista. masentaa, tuntuu etten jaksa enää ajatella mitään. olo on niin turha, niin yksinäinen ja niin epätoivoinen. kun ei halua että päivät lipuu ohi, mutta haluaa silti että koittaa pian päivä jolloin rakas syntyy. mutta pakko se on elämää elää ennen sitäkin ja arvostankin joka ainutta päivää.
en tiedä olenko kyllästynyt parisuhteeseen, koska rakastan kuitenkin miestäni mutta välillä on paha olla henkisesti. vaikkei hän sanoisi tai tekisi mitään erityistä. joskus silti ajattelen että olisi helpompaa ilman häntä... ja samaan aikaan en voisi kuitenkaan elää ilman häntä. sekavaa...
vauva on ihana asia, oikea taivaanlahja ja odotan sitä kovasti.että voin ottaa sen syliin ja että se on turvassa sylissäni, mutta vielä paremmassa turvassa nyt jonkin aikaa tuolla kohdussa.
iltaisin mut valtaa surullinen olo ihan muista asioista. masentaa, tuntuu etten jaksa enää ajatella mitään. olo on niin turha, niin yksinäinen ja niin epätoivoinen. kun ei halua että päivät lipuu ohi, mutta haluaa silti että koittaa pian päivä jolloin rakas syntyy. mutta pakko se on elämää elää ennen sitäkin ja arvostankin joka ainutta päivää.
en tiedä olenko kyllästynyt parisuhteeseen, koska rakastan kuitenkin miestäni mutta välillä on paha olla henkisesti. vaikkei hän sanoisi tai tekisi mitään erityistä. joskus silti ajattelen että olisi helpompaa ilman häntä... ja samaan aikaan en voisi kuitenkaan elää ilman häntä. sekavaa...
T
"Tuikku"
Vieras
rv 5+1, olen äärettömän onnellinen että plussasin kahden km:n jälkeen. Nyt vain toivon, että vauva jaksaa mukana seuraavat 30 viikkoa.
Ä
Ääähh
Vieras
Rv 38+2 ja päivän teemavaivana niskasärky. Vaivat vaihtelee päivittäin, milloin särkee päätä, milloin on lantio ihan törkeän kipeä. Toivon, että vauva syntyisi mahdollisimman pian, tosin synnytys pelottaa niin paljon, että toivoisin jonkun muun tekevän sen mun puolesta
M
"mama"
Vieras
Hoplaa : me varmaan käydään samassa neuvolassa, kun terkat vaihtuu joka kerta mulla oli kans eilen viides eri tätönen siellä vastaanottamassa... Ja alue semmonen ettei mitään uskalla jättää vartioimatta
Joku kysy kans raskausarvista, mulla tuli ekassa ihan loppuvaiheessa alavatsaan ja sisäreisiin (laskeutumisen ja turvotuksen myötä) nyt tokassa ei oo tullut uusia, entiset maha-arvet on tummentuneet vähän.
Täällä 37+6 ja erittäin odottava tunne. Limatulppaa valutellut viikon, vauva laskeutunut ja kiinnittynyt (ja pienilantioisena jokainen vauvan liike sitten sattuukin selkään ja luihin ja ytimiin), menkkakipuja ja maito nousee (tissejä pakottaa, janottaa älyttömästi ja sitä esimaitoa tiputtelee). Mutta eiköhän tästä päivä lähde liikenteeseen kun uhmaikäinen esikko herää ja otetaan aamupalaa ja suunnataan puistoon...
mulla oli kans eilen viides eri tätönen siellä vastaanottamassa... Ja alue semmonen ettei mitään uskalla jättää vartioimatta Joku kysy kans raskausarvista, mulla tuli ekassa ihan loppuvaiheessa alavatsaan ja sisäreisiin (laskeutumisen ja turvotuksen myötä) nyt tokassa ei oo tullut uusia, entiset maha-arvet on tummentuneet vähän.
Täällä 37+6 ja erittäin odottava tunne. Limatulppaa valutellut viikon, vauva laskeutunut ja kiinnittynyt (ja pienilantioisena jokainen vauvan liike sitten sattuukin selkään ja luihin ja ytimiin), menkkakipuja ja maito nousee (tissejä pakottaa, janottaa älyttömästi ja sitä esimaitoa tiputtelee). Mutta eiköhän tästä päivä lähde liikenteeseen kun uhmaikäinen esikko herää ja otetaan aamupalaa ja suunnataan puistoon...
M
"minä"
Vieras
31+3
Rupeaa kotona olo jo ärsyttää. Laittoivat töistä sairaslomalle rv28, kun rupes supistamaan säännöllisesti. Vaikka kohdunsuulla ei sillon ollut mitään tapahtunut, niin fyysisen työn ja koska esikko syntyi jo 36+3, niin samantien tuli äippälomaan saakka saikkua.
Ei vaan jaksa paljoa tehdä, kun koko ajan lantio särkee. Tässä raskaudessa on tullut jo nyt hirveät lonkkasäryt. Supistelee kivuttomasti päivisin ja iltaisin on ruvennut tulla supistuksiin pientä jomotusta mukaan. Vatsa on jo nyt lähtenyt laskeutumaan, ihan anoppikin ihmetteli kuin alhaalla se on. Päivittäin on myös vihlasuja emättimellä (ei siis häpyliitoksen kipuja). Eli jännätään päivittäin, pitäskö taas mennä häiritsemään neuvolatätejä ja pyytää päästä lääkärille.
Rupeaa kotona olo jo ärsyttää. Laittoivat töistä sairaslomalle rv28, kun rupes supistamaan säännöllisesti. Vaikka kohdunsuulla ei sillon ollut mitään tapahtunut, niin fyysisen työn ja koska esikko syntyi jo 36+3, niin samantien tuli äippälomaan saakka saikkua.
Ei vaan jaksa paljoa tehdä, kun koko ajan lantio särkee. Tässä raskaudessa on tullut jo nyt hirveät lonkkasäryt. Supistelee kivuttomasti päivisin ja iltaisin on ruvennut tulla supistuksiin pientä jomotusta mukaan. Vatsa on jo nyt lähtenyt laskeutumaan, ihan anoppikin ihmetteli kuin alhaalla se on. Päivittäin on myös vihlasuja emättimellä (ei siis häpyliitoksen kipuja). Eli jännätään päivittäin, pitäskö taas mennä häiritsemään neuvolatätejä ja pyytää päästä lääkärille.
O
"Onneli"
Vieras
Rv 41+1 ja olo on totaalisen kypsä, masentunut, tylsistynyt ja raskas... eikö tämä ikinä synny. En jaksa vastata enää yhteenkää uteliaaseen puhelinsoittoon enkä tekstiviestiin, enkä avaa facebookkia. "Meenny jo sinne synnyttämään, kuinka sä ny vieläki oot siinä?!?!!" Joo menisin perhana jos se olis musta kiinni... valivalivalivalivali, mutta mä en jaksa enää odottaa.
H
"hoplaa"
Vieras
37+6
Ihana sairastaa
. Niin nuutunut olo, kun ei ole muutamaan yöhön saanut kurkkukivun/tukkoisen nenän takia nukuttua. Ei siinä ketään, en sitten ole viitsinyt tänään koirien kanssa vielä lenkille mennä. Onneksi isäntä käytti koirat ennen lähtöään.
Pientä pyykinpesua ja tavaroiden järkkäämistä vähän väliä sekä teekupin kanssa sohvalla makaamista. Meneehän tämä päivä toki näinkin. Vaikka olisi suonut, että olisi ollut hieman reippaampi olo ja saanut aikaiseksi tänään jotain.
Ihana sairastaa
. Niin nuutunut olo, kun ei ole muutamaan yöhön saanut kurkkukivun/tukkoisen nenän takia nukuttua. Ei siinä ketään, en sitten ole viitsinyt tänään koirien kanssa vielä lenkille mennä. Onneksi isäntä käytti koirat ennen lähtöään.Pientä pyykinpesua ja tavaroiden järkkäämistä vähän väliä sekä teekupin kanssa sohvalla makaamista. Meneehän tämä päivä toki näinkin. Vaikka olisi suonut, että olisi ollut hieman reippaampi olo ja saanut aikaiseksi tänään jotain.
Voi sinnuu, toivon kaikkea hyvää odotukseesi! Minä en oo vielä montaa päivää tiennyt raskaudestani, vieläkin hieman epätodellinen olo että olenko oikeasti kolmannen kerran raskaana, viikot nyt 5+jotain.
29+0, olo on riemukas, tässähän ollaan jo voiton puolella! Malttamatonkin olen. Parina päivänä tässä pessyt ja silittänyt pojalle vaatteita kaappiin, ehkä se aika kuluu nopeammin jos teen kaikkea konkreettista ja vauvan tuloon liittyvää?