Millä perusteella olette saaneet section?

[täällä]

Minä on kans joutunut sektioon :/ eka kerran oli esikoinen perätilassa niin en vaan uskaltanut ottaa riskiä että jotain käy alatiesynnytyksessä. Toisella kerralla 3vrk käynnistettiin ja sit todettiin kohtu tulehtuneeksi ja kiireellinen sektio.. jos vielä haluan lapsia niin edelleen joudun sektioon

 

[EllaDonna]

Lapsi oli perätilassa, joten eka syntyi sektiolla. Toka tuli sitten normaalisti.

Ihme pelotteluja täällä on. Kyllähän se sektio on tosi helppo tapa synnyttää, jos se on suunniteltu. Siinä vaan makaat hetken ja hups vaan, lapsi on ulkona ja saat ihastella sitä sillä aikaa kun maha laitetaan kiinni. Paraneminen oli helppoa ja nopeaa. Mun kanssa samassa huoneessa oli äiti, joka oli edellisellä kerralla revennyt niin pahasti, että koko peffa oli hajonnut. Sitä oli sitten vuositolkulla korjailtu. Nyt oli saanut sektion ja päivitteli, miten helppoa voikaan synnyttäminen ja toipuminen olla, kun alapää ei ole tohjona.

Mulla se alatiesynnytyskin sujui kyllä tosi hyvin ja toivuin yhtä nopeasti kuin sektiostakin. Synnyttäminen oli tosi hurja, mutta positiivinen kokemus. Onneksi se ei kuitenkaan kestänyt kuin nelisen tuntia

 

["minä"]

Minä olen saanut sektion, kun ilmoitin, että tämä lapsi ei tule syntymään alateitse, vaan sektiolla. Yksinkertaista se on, ei niitä lääkäreitä tai kätilöitä tavitse sen kummemmin pelätä. Niin siis ja syyksi sitten laittettiin pelkosektio.

 

[Sectiossa kahdesti]

Mulla on kaksi sektiota takana, ensimmäinen kiireellinen (alatiesynnytys ei ottanut onnistuakseen sitten millään) ja toisella kertaa syynä lantion ahtaus (todettiin vasta ekan lapsen synnytyksessä ettei sieltä mahdu melkein mikään ulos) ja jos en olisi saanut lantion ahtauden takia sectiota, niin olisin aivan varmasti vaatinut sektion pelon vuoksi, sillä kokemukseni ensimmäisellä kerralla (kun moni asia meni pieleen) jätti hirveän pelon. Suunnitellusta sectiosta ei jäänyt mitään negatiivisia fiiliksiä, kaikki meni loistavasti ja toivuin todella vauhdilla, sairaalassakin olin vain vajaa kolme täyttä päivää Jos pelottaa todella kovasti, niin siinä on ihan lääketieteellinen syy (psyykkinen syy) saada sectio... Ne jotka eivät ole pelänneet, eivät voi ymmärtää. T. ekallakin kerralla pelkäsin, ja kärsin puolitoista vuorokautta ennenkuin päädyttiin kiirreelliseen sectioon.

 

[sirklle]

Itsellä kaksi kiireellistä sectiota takana, pakko hieman oikaista...

- piikki laitetaan selkään myös alatiesynnytyksessä, jos ottaa epiduraalin !!!
- vatsaa ei kiskota auki, ei ainakaan itselleni niin tehty, vaan aukaistaan ihan kauniisti kirurgin veitsellä !!!
-kauhee paraneminen siitä ?!? Mikä siinä on kauheaa? Itse ainakin parantunut tosi hyvin ja nopeesti ko. operaatioista.

Sori, mutta ärsyttää teidän kaikki tietävien mammojen asioiden vääristelyt !!!

anteeksi vaan mutta jos on kiirellinen sektio niin se tehdään kyllä nukutuksessa. ei jäädä odottelemaan epin vaikututsta.

 

[Sectiossa kahdesti]

anteeksi vaan mutta jos on kiirellinen sektio niin se tehdään kyllä nukutuksessa. ei jäädä odottelemaan epin vaikututsta.

Anteeks vaan itsellesi, kiireellistä sectiota ei TODELLAKAAN tehdä nukutuksessa. Hätäsectio tehdään nukutuksessa. Kiireellinen ja hätäsectio eivät ole sama asia.

 

["mie"]

Mulla on kaksi sektiota takana, ensimmäinen kiireellinen (alatiesynnytys ei ottanut onnistuakseen sitten millään) ja toisella kertaa syynä lantion ahtaus (todettiin vasta ekan lapsen synnytyksessä ettei sieltä mahdu melkein mikään ulos) ja jos en olisi saanut lantion ahtauden takia sectiota, niin olisin aivan varmasti vaatinut sektion pelon vuoksi, sillä kokemukseni ensimmäisellä kerralla (kun moni asia meni pieleen) jätti hirveän pelon. Suunnitellusta sectiosta ei jäänyt mitään negatiivisia fiiliksiä, kaikki meni loistavasti ja toivuin todella vauhdilla, sairaalassakin olin vain vajaa kolme täyttä päivää Jos pelottaa todella kovasti, niin siinä on ihan lääketieteellinen syy (psyykkinen syy) saada sectio... Ne jotka eivät ole pelänneet, eivät voi ymmärtää. T. ekallakin kerralla pelkäsin, ja kärsin puolitoista vuorokautta ennenkuin päädyttiin kiirreelliseen sectioon.

Mä olen aina miettinyt, että miten synnytystä niin kamalasti pelkävät ihmiset ylipäätä uskaltavat hankkiutua raskaaksi? Eikö se pelko ole läsnä jo silloin, kun lasta ruvetaan suunnittelemaan vai? Miksi siihen pelkoon ei haeta "hoitoa" jo ennen raskautta?
Ja tämä ei siis millään pahalla, ihan uteliaisuutta mietin vaan.

 

[Tapiontytär]

anteeksi vaan mutta jos on kiirellinen sektio niin se tehdään kyllä nukutuksessa. ei jäädä odottelemaan epin vaikututsta.

Anteeks vaan itsellesi, kiireellistä sectiota ei TODELLAKAAN tehdä nukutuksessa. Hätäsectio tehdään nukutuksessa. Kiireellinen ja hätäsectio eivät ole sama asia.

Mulle laitettiin hätäsektiossa spinaalipuudutus.
Kiireellisessä sektiossa nukutettiin, sillä synnytyksessä oli jo yritetty antaa epiduraalia, mutta se ei jotain syystä onnistunut joten nukuttivat.
Käsittääkseni nämä valinnat on anestesialääkäristä kiinni.

 

["nipsnaps"]

mä olen saanut lapseni sektiolla ihan vain pyytämällä sen sektion. perusteena synnytyspelko, mutta en mä sitä mitenkään ihan hirveästi joutunut perustelemaan. halusin vain tarpeeksi tomerasti.

suunniteltu sektio oli kivuton ja parantuminen nopeaa, no hard feelings. ihmiset harvoin ymmärtää suunnitellun/kiireellisen/hätäsektion eroja. niitä eroja nimittäin on. toki joillain suunniteltu sektio on kipeä ja parantuminen vaikeaa, mutta itse en ole törmännyt suunniteltujen sektioiden kohdalla ihan kauhutarinoihin.

 

["vieras"]

Aukaistaan nätisti joo, mutta itse tunsin kaikki kosketukset aivan liian hyvin, mitä vatsaani tehtiin. Kipua en tuntenut tippaakaan, mutta tiesin tarkalleen mihin lääkäri koskee ja millä tavalla se vatsanahkaani venytteli kun kiinni sitä kursi. Tämä oli ihan sairaan kamalan tuntuista!
Anestesialääkärin mukaan ihan normaalia. olin kuitenkin koko leikkauksen ajan ihan paniikissa kun pelkäsin että koska tunnen sen kivunkin myös, kun kosketustunne jäi kolmannessa sektiossa noin selkeäksi.

Se kosketuksen/ paineentunne tuntuu samalla tavalla kuin hammaslääkärissä kun sulta irrotetaan hammasta. Ei siis satu tai tunnu kipua, mutat kyllä sen tuntee kun ne repii istukkaa irti, vähän sellaista kuin joku painaisi kädellä sun mahaa melko rajusti. Mutta ei pysty tarkasti sanomaan missä kohdalla kosketaan, minusta se tuntui ainoastaan vain paineen tunteelta.

Ennen kuin tekivät leikkausviillon siveli kylmällä rätillä mahaa ja kysyi tuntuuko se - ei tuntunut.

Minusta sektiollakaan on turha ketään pelotella, se ei ole niin kamalaa kuin luullaan. Mutta jos voisin valita haluasin seuraavalla kerralla synnyttää alateitse. Uskon että toipuminen alatiesynnytyksestä on äidillekin nopeampaa. Mulla meni monta kuukautta siihen että leikkaushaava lakkasi aristamasta, ja rajoittaahan se kaikkea elämää kun ei saa mitään vauvaa painavampaa nostaa (esim turvakaukaloa, jossa on vauva).

 

[ddd]

saaneet? Joutuneet menemään olis oikeampi! Kyllä mua pelottais huomattavasti enempi se että jouduttais tekemään suuren luokan leikkaus ja avaamaan koko vatsa, kuin se että lapsi syntyy synnytyskanavaa pitkin niinkuin on tarkoitettukin..

Älä nyt ekana mieti sectiota vaan puhu neuvolassa että saat ajan pelkopolille!

Sektio on nykyään ihan rutiinileikkaus, ei mikään "suuren luokan leikkaus". Ja todellakin monta kertaa "ihanampi", kuin alatiesynnytys. Itsellä takana kaksi alatiesynnytystä ja kaksi sektiota. Sektioista olen toipunut nopeammin ja kaikenlisäksi se on nopea toimenpide. Ja alatiesynnytyksessä tulee PALJON useammin komplikaatioita, kuin sektiossa.

 

["vieras"]

anteeksi vaan mutta jos on kiirellinen sektio niin se tehdään kyllä nukutuksessa. ei jäädä odottelemaan epin vaikututsta.

Kiirreellisessä ei nukuteta, vaan siinä on aikaa laittaa epiduraali, toisin on hätäsektiossa. Senkin pöllö.

 

[Meritähti]

Mulla synnytys vaan pysähtyi eikä käynnistysyritykset tuottaneet tulosta - 2 vuorokautta vesien menon jälkeen olin vain 3 cm auki ja siitä nyt ei sitten mahtunut puskemaan... lopulta oli tulehdusarvot niin korkealla että tehtiin kiireellinen sektio.

Suomen lakiin on muuten kirjattu, että kenenkään ei ole pakko synnyttää alakautta.
Eli jos pitää päänsä niin kyllä sen sektion saa.

Itse toivon että seuraavan saisin synnyttää alakautta, olisi ehkä arki sitten helpompaa vauvan ja 2-vuotiaan kanssa kun ei olisi leikkaushaavaa mistä toipua. Vaikka mun eka sektio meni kyllä hyvin eikä jäänyt traumoja. Nyt uutta raskautta varjostaa eteisistukka joka estää alatiesynnytyksen ellei siirry pois kohdun suulta. Viikkoja on vasta 23 joten onhan tuolla aikaa siirtyä.

 

[qaqa]

Mä koin samalla kertaa sekä alatien, että section. Ja jos joskus vielä lapsia teen, niin alakautta! Paljon joutusammin parani alapää, kun haava kipuili pitkään ja vaikeutti hirveästi lasten hoitoa. Haava on kylläkin pystyssä ja en tiedä onko normaalia, et on nyt sentin levyinen kutiava arpi

 

[Madicken04]

Esikoinen: perätilan kääntöyritykessä huomattiin että lapsivesi oli käytännössä loppu ja napanuoran virtaukset heikot joten vauva piti saada mahdollisimman pian ulos, siksi kiirellinen sektio.

Kakkonen: esikoisen sektiosta 14kk aikaa, viikkoa ennen laskettua aikaa vauvan kokoarvio 4,5kg eikä paikat olleet lähelläkään synnytystä. Ensimmäinen lääkäri laittoi käynnistykseen, missä toinen lääkäri taas piti sitä liian rikialttiina ja oli sektion kannalla. Olin tästä hyvin helpottunut...

Kolmonen: automaattinen sektio kahden leikkauksen jälkeen.

Kyllä, toivoin itse aina sektioa ja pelkäsin synnytystä (ihan yleisestikin, mutta ennen kaikkea pelko vauvan vammautumisesta/kuolemasta). Kuitenkin koin pelon olevan kovieni välissä enkä pitänyt sitä kuitenkaan niin ylitsepääsemättömänä että olisin pelkosektioa halunnut. Halusin luottaa mielummin lääkäreihin ja kohtaloon kuin omiin pelkoihini, nuo sitten kuitenkin tarjosivat ajallaan ne sektiot mistä olen kiitollinen.

 

["vieras"]

Tjaah. Molemmat olen kokenut. Ensimmäinen syntyi sektiolla. Paranin nopeasti. Toinen syntyi alakautta. Tuntui, että olin kipeä kauemmin.

 

[3xsektio]

[QUOTE="vieras";24490325]Se kosketuksen/ paineentunne tuntuu samalla tavalla kuin hammaslääkärissä kun sulta irrotetaan hammasta. Ei siis satu tai tunnu kipua, mutat kyllä sen tuntee kun ne repii istukkaa irti, vähän sellaista kuin joku painaisi kädellä sun mahaa melko rajusti. Mutta ei pysty tarkasti sanomaan missä kohdalla kosketaan, minusta se tuntui ainoastaan vain paineen tunteelta.

Ennen kuin tekivät leikkausviillon siveli kylmällä rätillä mahaa ja kysyi tuntuuko se - ei tuntunut.

Minusta sektiollakaan on turha ketään pelotella, se ei ole niin kamalaa kuin luullaan. Mutta jos voisin valita haluasin seuraavalla kerralla synnyttää alateitse. Uskon että toipuminen alatiesynnytyksestä on äidillekin nopeampaa. Mulla meni monta kuukautta siihen että leikkaushaava lakkasi aristamasta, ja rajoittaahan se kaikkea elämää kun ei saa mitään vauvaa painavampaa nostaa (esim turvakaukaloa, jossa on vauva).[/QUOTE]

Ensimmäisen ja kolmannen sektion ero oli iso.
Ensimmäisessä sektiossa tunsin painetta, mutten selkeää kosketusta.
Kolmannessa sektiossa vatsani vasemmalle sivulle jäi tunne selkeästi. Tunsin siis kylmän lapun selkeästi. Anestesialääkäri suositteli silti leikkauksen aloittamista, koska puuduteaineet ym oli jo kroppaani pumpattu.
Kipua en tuntenut itse leikkauksessa, mutta tunsin sen viillon ja tunsin selkeästi miten mahaani kosketeltiin, kaivettiin, revittiin ja kursittiin kokoon. Tunsin liiankin hyvin kun lääkäri otti kiinni vasemman puoleisesta vatsanahastani ja venytti sitä ylöspäin että saisi haavan reunat kohdikkain ompelua varten. Pelkäsin leikkauksen ajan että kipukin tulee, koska tunsin kuitenkin sen kylmällä lapulla sivelemisen vatsani vasemmalla sivulla.
Onneksi kivun tunne jäi tulematta.
Pelko että se tulisi, oli jo tarpeeksi kamala kokemus.

 

[Laulava Lomittaja]

Ahdas lantio

 

[Jee jee]

Varmasti kaikenlaisia kokemuksia mahtuu kumpaankin synnytystapaan. Pääasia, että lapsi syntyy, tavalla tai toisella. Ekaa yritettiin ähertää jopa imukupin voimin, mutta eipä halunnut syntyä (otsatarjonta). Siitä sitten leikkaukseen. Toinen oli suunniteltu sektio (perätila). Ikävä vaan puudutus ei onnistunut ja alkoivat leikata ilman kunnon puutumista. Nukuttivat sitten ja tokkurassa olin pari päivää. Ei oikein sovi nuo nukutuaineet meikäläiselle. Kolmas oli kahden edellisen vuoksi myös sektiosynnytys. Sillä kerralla sain jalkaan tukoksen ja uuden leikkauksen. Kipeän kipeä olen ollut ja mieluummin olisin synnyttänyt alakautta. Melkein eka jo tulikin ja ei se nyt niin kamalaa ollut. Leikkaus oli ihan hirveää, mutta se on vain omasta kokemuksesta sanottua. Toisella asiat saattavat mennä paremmin

 

[Moro!]

Suomen lakiin on muuten kirjattu, että kenenkään ei ole pakko synnyttää alakautta.
Eli jos pitää päänsä niin kyllä sen sektion saa.

Hih, kerrotko vielä pykälän? Entä joutuuko terveydenhuoltohenkilökunta peräti oikeuteen, jos itsepäinen lapsi päättääkin syntyä etuajassa alakautta?

Mun on hirvittävän vaikeaa eläytyä siihen, miksi kukaan haluaisi sektion. Pelkkä ajatus piikistä selkärangassa pelottaa paljon enemmän kuin synnytys.

 

[kannatan sektioita]

Minulla on nelj lasta joista yksi eli toinen lapsista syntynyt alateitse, muut sektioitu. Ensimmäinen siksi kun oli yläsuinen tarjontaja synnytys oli kestänyt 28h eikä kohdunsuu auennut kuin 3 cm huolimatta säännöllisistä oksitosinisupistuksista huolimatta ja sitten alkoi kuroutua takaisin päin ( vauvan pää painoi kohdunsuuta toiselta puolelta kiinni päin).
Toinen lapsi siis syntyi alateiste. Synnytys kesti reilun 2 vrk lapsivesien menon jälkeen ja lapsi huonossa kunnossa ja keskolassa.Minulla ahdas lantio mistä vauvat ei niin vaan putkahdakkaan ja siksi imukupilla lapsi jouduttiin suoraan sanoen kiireellä lähestulkoon repimään ulos. Parantuessa meni puoli vuotta, siis ennen kuin pystyin tasaperssiilläni istumaan.
Tästä meni sitten joitakin vuosia välissä ja kolmas lapseni syntymä käynnistettiin ja lopulta jouduttiin leikaamaan, istukan irtoamisen ja kohdun repeämän takia. Neljäs sitten leikattiin,edellisen alatiesynnytys epäonnistumisen takia koska se oli huomattavasti turvallisempaaminun tilanteessani silloin.
Olen näiden kokemuksien jälkeen sitä mietlä,että sektio on ainoa turvallinen tapa synnyttää.

 

["Pöh"]

No olen kohdannut useita äitejä, joilla on kurjia komplikaatioita sektiosta, mm. sektiohaavan kokonaan uudestaan aukeaminen kotona (korjaus leikkaussalissa ja siten, että haavan reunoista piti leikata uudet slaissit pois, että pysty ompelemaan kiinni) ja suolilama on myös aika yleinen komplikaatio. Sektio on iso leikkaus, siitä ei pääse selittelemällä mihinkään. Osa toipuu helposti, osa ei. Olen myös kohdannut aika kurjia komplikaatioita alatiesynnyttäneillä, mm. äidin, jolle jouduttiin laittamaan suoliavanne.

 

[Moro!]

Olen näiden kokemuksien jälkeen sitä mietlä,että sektio on ainoa turvallinen tapa synnyttää.

Minä taas olen sitä mieltä, ettei ole täysin turvallista tapaa synnyttää. Alatiesynnytys on tilastollisesti turvallisempi, sektio taas toisinaan vättämätön, ja kumpaankin voi liittyä odottamattomia asioita.

 

[Meritähti]

Hih, kerrotko vielä pykälän? Entä joutuuko terveydenhuoltohenkilökunta peräti oikeuteen, jos itsepäinen lapsi päättääkin syntyä etuajassa alakautta?

Mun on hirvittävän vaikeaa eläytyä siihen, miksi kukaan haluaisi sektion. Pelkkä ajatus piikistä selkärangassa pelottaa paljon enemmän kuin synnytys.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992, 6. pykälä itsemääräämisoikeudesta

En minäkään haluaisi sektiota. Mutta sellaisen saa jos osaa vaatia - laki on laki.

 

[näin kävi, toista ei tule]

Lapsi ei ollut laskeutunut, oli ns. pää vinossa kohdussa eikä olisi päässyt tulemaan sieltä itse. Synnytys venyi 3 päivää, vikana päivänä sain sektiolähetteen. Tätä ennen yrittivät käynnistää kolmesti, ei yhtään oikeaa supistusta (vain harjoitusversioita, joissa vatsa meni päältä kivikovaksi).

Kiireellinen sektio spinaalipuudutuksella, 9 pisteen poika. Ei komplikaatioita.