Miksi ylipainoinen haluaa olla ylipainoinen?

Jaa, noe ei mun elämä ainakaan muuttunut yhtään paremmaksi tai ihanammaksi vaikka laihdutin kahdeksan vuotta sitten 36 kiloa Ei se laihduttaminen tai normaalipainoisena olo mikään ihmelääke ole joka automaattisesti tekis elämästä aprempaa

No voi harmi, jos luulit laihduttamisen ratkaisevan kaikki painoon liittymättömätkin ongelmasi, ja sitten petyit kun niin ei todellakaan käynyt! Onko tuo nyt sitten ihme? Toivon kuitenkin, että fyysinen olosi parantui, jotta laihdutus ei olisi ollut aivan turhaa. Ja jos ei, niin ainahan voit palata takaisin ylipainoiseksi, jos se olotila oli itsellesi mieluisampi - eipähän ainakaan tarvitsisi enää elää terveellisesti!

 

Mä esim. yli 100 kilon massalla jaksan kävellä / pyöräillä töihin, käyn kerran viikossa bodypumpissa tai vatsa-peppu-treenissä ja kävelen töissä portaita moneen kertaan. Mutta mä olen tottunut siihen. Mä en tiedä mitä sä painat, mutta jos oletetaan vaikka että painat 50 kg ja sitten otat toisen 50-kiloisen kaverin reppuselkään ja lähtisit painattamaan portaita, niin mä luulen että sulta loppuisi kunto ennen mua... Ja sama juttu se on raskaana ollessakin. Plus se, että sitä fyysistä ahdistusta tekee myös se, että se vauva painaa sisäelimiä, keuhkoja, vartalon painopiste on eri kuin normaalisti, jne.

Mä tiedän mitä elämä on hoikkana enkä näe sitä niin upeana ja uniikina asiana, että lähtisin laihduttamaan. Mieluummin pidän tämän nykyisen ihanan ja upean elämäni ja olotilani PLUS saan nauttia hyvästä ruoasta ja herkuista.

No, siis tuo mun paino taisi olla melko pian synnytyksen jälkeen, ei siis vauvan kanssa. Ja kyllä mä heti siinä mietin, et nyt jos annan elämäntapojen repsahtaa, niin paino lähtee takuulla laskun sijaan nousuun - ja sitä en voinut ajatellakaan, kun en tuonkaan painoisena mitenkään erityisen hyvin voinut. Sitä mä just olen miettinyt ja ihmetellyt, että kun kaikki vakavasti ylipainoiset ovat jossain vaiheessa olleet sen 70 kiloa, 80 kiloa, 90 kiloa jne, niin eikö missään vaiheessa ole tapahtunut sitä herätystä että hetkinen: jos ja kun mä kerran tällä menolla näköjään vaan lihon, niin mihin se kaikki päättyy? Siihen kun vaaka näyttää 120 kiloa vai ei vielä silloinkaan? No eihän se nousu päätykään, jos koko ajan kroppa vaatii vaan enemmän ja enemmän ruokaa (enkä siis tässä tapauksessa tarkoita pelkästään roskaruokaa, kun tavallisella, ns. kotiruoallakin lihoo takuulla, jos liikaa syö). Miksi siis ei normalisoisi niitä elintapoja jo silloin, kun asia ei vaadi edes niin suuria ponnisteluja? Ymmärrän toki, että säkin kun nyt olet sen reilut 100 kiloa, niin aika pitkä tie tuosta nyt enää normaalipainoikseksi on. Mutta mitäs jos olisit reagoinut aiemmin? Ihan samalla lailla sitä saa herkuista nauttia normaalipainoinenkin, kun vaan muuten elää tasapainossa ruoan ja liikunnan suhteen. Ei minun elämäni ole mitään kieltäytymistä kieltäytymisen perään, mutta toki jos huomaan elämäntapojen muuttuneen ja kiloja kertyvän, niin niihin suht nopeasti reagoin - ja nimenomaan juuri siksi, että mun ei koskaan tarvitsisi löytää itseäni tilanteesta, josta ei enää tunnu olevan paluuta.

Mun on pakko kysyä: jos sun elämäsi ei ole kieltäytymistä kieltäytymisen perään, niin miksi kuitenkin puhut että pitää muutta elintapoja? Eikö se juuri tarkoita sitä, että pitää jättää herkut vähemmälle ja kiinnittää huomiota siihen mitä syö? Se juuri on se, mitä mä en halua tehdä. Ja tähän liittyy myös se, että miksi mä en ole alkanut tehdä asialle jotain kun painoin 70 kg tai 80 kg. Siksi, että en pitänyt (enkä pidä vieläkään) hoikkuutta niin tavoiteltavana asiana, että painonnousu olisi mua haitannut. Eikä se ihan niinkään mene, että paino aina vain nousee ja nousee ja aina tarvitsee lisää ruokaa. Mä olen ollut nyt tässä samassa painossa noin 10 v (raskausaikoina on tullut lisää 10-15 kiloa ja ne on lähteneet aika pian synnytyksen jälkeen). Tää on mulle sopiva paino ja elämä. Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää sitä?

 

No voi harmi, jos luulit laihduttamisen ratkaisevan kaikki painoon liittymättömätkin ongelmasi, ja sitten petyit kun niin ei todellakaan käynyt! Onko tuo nyt sitten ihme? Toivon kuitenkin, että fyysinen olosi parantui, jotta laihdutus ei olisi ollut aivan turhaa. Ja jos ei, niin ainahan voit palata takaisin ylipainoiseksi, jos se olotila oli itsellesi mieluisampi - eipähän ainakaan tarvitsisi enää elää terveellisesti!

just noinhan mä sanoinkin eikö :headwall: :headwall: ei läskinkään tarvitse olla rapakunnossa ja lihavana voi jaksaa ihan tasan yhtä hyvin kuin normaalipainoisenakin joten se ylipaino ei välttämättä vaikuta jaksamiseen yhtään mitenkään

 

No voi harmi, jos luulit laihduttamisen ratkaisevan kaikki painoon liittymättömätkin ongelmasi, ja sitten petyit kun niin ei todellakaan käynyt! Onko tuo nyt sitten ihme? Toivon kuitenkin, että fyysinen olosi parantui, jotta laihdutus ei olisi ollut aivan turhaa. Ja jos ei, niin ainahan voit palata takaisin ylipainoiseksi, jos se olotila oli itsellesi mieluisampi - eipähän ainakaan tarvitsisi enää elää terveellisesti!

just noinhan mä sanoinkin eikö :headwall: :headwall: ei läskinkään tarvitse olla rapakunnossa ja lihavana voi jaksaa ihan tasan yhtä hyvin kuin normaalipainoisenakin joten se ylipaino ei välttämättä vaikuta jaksamiseen yhtään mitenkään

eräs kaverini laihdutti yli 20kiloa ja on normaalipainoinen ja ei kunto ole parantunut tai kunto ..pelkästään ulkonäkö parempaan.


ja kaverilla on kyllä aivan rapakunto, ja aika epäterveelliset elämäntavat vaikka onkin laiha. monella lihavallakin on terveellisemmät.

 

Mä olen tuo 80 kiloinen jötkäle.
Ylimääräistä minulla siis sellaiset 5kiloa,jotka ei kyllä tästä kropsta näy mihinkään.Missään muualla ei tiedäetä mun olevan ylipainoinen ku neuvolassa.

Sori, kyllä se 80 kiloa näkyy ulospäin, vaikka omasta peilistäsi et sitä näkisikään...

Varmaan suhteessa piuuteen...

 

Mun on pakko kysyä: jos sun elämäsi ei ole kieltäytymistä kieltäytymisen perään, niin miksi kuitenkin puhut että pitää muutta elintapoja?

Juu, pitää toki jättää herkut vähemmälle, mutta eikös se ole ihan tervettäkin, jos vaikka pari viikkoa on syönyt melkeinpä vain pizzaa, jätskiä ja sipsejä (nämä ovat omat paheeni)? Ei minun silti tarvitse niistä kokonaan kieltäytyä, kunhan nyt katson että ruokavalioni on siinä mielessä normaali, että paino pysyy siinä missä se on, ja tähän oman painoni säilymiseen saan toki noita sipsejä syödä, ehkä sitten kerran tai kaksi viikossa, jos nyt ei ihan joka päivä viitsisi... Ja jos paino vaan alkaa silti nousta, niin katson, että voisinkohan joku päivä vaikka kävellä töihin sen 20 minuuttia sen sijaan, että ylellisesti ajaisin tuon matkan omalla autolla. Mutta onko tämäkään nyt sitten oikeasti kieltäytymistä, kun kuitenkin muutamana päivänä voin sen autoni kanssa "laiskotella"? Tällöinhän minä vaan vastaan oman kehoni kutsuun, kun se selkestä lihomalla ilmoittaa, että hälytys: paino nousee, tee jotain! Miksi jättäisin nämä selvät merkit huomiotta, koska ihan selkeästihän ne minulle kertovat, että elintapani eivät ole tasapainossa? Minä kun en halua olla oman kehoni suhteen välinpitämätön, se on minulle kuitenkin jotain mitä arvostan. Jos minä olen sille hyvä, on sekin toivottavasti sitä minulle.

 

ap OLONI ON 85 kg SAMA, KUIN 68 kg. Näytän vaan vähän eriltä ja käytän isompia vaateita. Niin ja tosiaan ostan uudet vaateeni sopivana enkä kiristävinä, joten tosian se painonnousu voi tapahua suht. huomaamatta, jos ei kyttää kokoajan vaakaa tai peiliä.
Ja kävelen päivässä enemmän, kuin tuon suosielemasi 20 min, joka päivä. Liikunta on aikamoisen hidas laihdutuskeino ja syön silloin, kun maistuu, mutta en sipsejä niin, kuin sinä. Epäterveellistähän tuo on, että lappaat epäterveellistä ruokaa ja sitten paastoat. Kyllä minäkin joskus herkuttelen, muta en sen vuoksi jätä tervellisä ruokaa syömättä. Ja tiesitkö, että mitä enemmän tulee ikää sitä hitaammaksi käy aineenvaihdunta, joten sinäkin tulet lihomaan, jos et muuta elintapojasi.

 

Kaikki ap:n kirjoitukset voisivat olla kuin minun kirjoittamiani, niin samanlaiset mielipiteet minulla on. Ihmettelen suuresti ylipainoisia ja sitä, miten he jaksavat kilonsa kantaa. Itse jos välillä lihon viisi kiloa, (paheeni on leipä, voisin syödä sitä siivutolkulla päivittäin, mutta en siis voi, koska se turvottaa ihan mahdottomasti), niin oloni on inhottava, housut kiristävät, kumartuminen ja muu on tuntuu kurjalta, kun vatsamakkarat ahdistavat. Pakko siinä vaiheessa taas jättää se leipä pois ja kun turvotus laskee ja laihdun muutaman kilon, niin olo on paljon parempi, helpompi tehdä asioita, leikkiä lasten kanssa, imuroida ym. ym. En halveksi ylipainoisia, en hauku tai mitään, joskus ois kyllä kiva kysyä suoraan päin naamaa ylipainoiselta, miksi hän haluaa näyttää siltä....ehkä en kuitenkaan viitsi...loukkauksena hän sen kuitenkin ottaisi.

 

Mun on pakko kysyä: jos sun elämäsi ei ole kieltäytymistä kieltäytymisen perään, niin miksi kuitenkin puhut että pitää muutta elintapoja?

Juu, pitää toki jättää herkut vähemmälle, mutta eikös se ole ihan tervettäkin, jos vaikka pari viikkoa on syönyt melkeinpä vain pizzaa, jätskiä ja sipsejä (nämä ovat omat paheeni)? Ei minun silti tarvitse niistä kokonaan kieltäytyä, kunhan nyt katson että ruokavalioni on siinä mielessä normaali, että paino pysyy siinä missä se on, ja tähän oman painoni säilymiseen saan toki noita sipsejä syödä, ehkä sitten kerran tai kaksi viikossa, jos nyt ei ihan joka päivä viitsisi... Ja jos paino vaan alkaa silti nousta, niin katson, että voisinkohan joku päivä vaikka kävellä töihin sen 20 minuuttia sen sijaan, että ylellisesti ajaisin tuon matkan omalla autolla. Mutta onko tämäkään nyt sitten oikeasti kieltäytymistä, kun kuitenkin muutamana päivänä voin sen autoni kanssa "laiskotella"? Tällöinhän minä vaan vastaan oman kehoni kutsuun, kun se selkestä lihomalla ilmoittaa, että hälytys: paino nousee, tee jotain! Miksi jättäisin nämä selvät merkit huomiotta, koska ihan selkeästihän ne minulle kertovat, että elintapani eivät ole tasapainossa? Minä kun en halua olla oman kehoni suhteen välinpitämätön, se on minulle kuitenkin jotain mitä arvostan. Jos minä olen sille hyvä, on sekin toivottavasti sitä minulle.

Aivan. Tässä on juuri se mitä olen hokenut: sulle hoikkana pysyminen on tärkeämpää. Sinä karsit mieluummin syömisiä, että saavutat sen hoikkuuden. Minulle hoikkuus on toissijainen asia. Mieluummin nautin ja syön.

Sitä mukaan kun saat vastauksia kysymyksiisi, niin keksit uusia ja kun et keksi enää uusia, palaat alkuperäiseen kysymykseen. Tää alkaa kiertää kehää tää keskustelu...

 

Sitä mukaan kun saat vastauksia kysymyksiisi, niin keksit uusia ja kun et keksi enää uusia, palaat alkuperäiseen kysymykseen. Tää alkaa kiertää kehää tää keskustelu...

??

Niin että kyllä se hyvä olo tulee siitä, että syö ja syö vaan jos siltä tuntuu, huolimatta että keho ei ehkä ole samaa mieltä? Onko toi sun syöminen susta tervettä? Ja koetko sä olevasi fyysisesti terve, vaikka painatkin yli 100 kiloa?

 

vai että 80kg on läski??? ehkä jos pituutta on 155cm ni kannattaa harkita painon pudotusta. ite painan lähes tuon verran, pituutta on 180cm ja harrastan lihaksia kaipaavaa urheilua useamman kerran viikossa. olen siis iso mutta ei minua kukaan ole läskiksi sanonut, kaikki pitäneet ennemminkin aina hoikkana. sanopa olisiko vaakalukema 60kg ja rakkaan urheilulajin unhoittaminen parempi??????

 

Mun on pakko kysyä: jos sun elämäsi ei ole kieltäytymistä kieltäytymisen perään, niin miksi kuitenkin puhut että pitää muutta elintapoja?

Juu, pitää toki jättää herkut vähemmälle, mutta eikös se ole ihan tervettäkin, jos vaikka pari viikkoa on syönyt melkeinpä vain pizzaa, jätskiä ja sipsejä (nämä ovat omat paheeni)? Ei minun silti tarvitse niistä kokonaan kieltäytyä, kunhan nyt katson että ruokavalioni on siinä mielessä normaali, että paino pysyy siinä missä se on, ja tähän oman painoni säilymiseen saan toki noita sipsejä syödä, ehkä sitten kerran tai kaksi viikossa, jos nyt ei ihan joka päivä viitsisi... Ja jos paino vaan alkaa silti nousta, niin katson, että voisinkohan joku päivä vaikka kävellä töihin sen 20 minuuttia sen sijaan, että ylellisesti ajaisin tuon matkan omalla autolla. Mutta onko tämäkään nyt sitten oikeasti kieltäytymistä, kun kuitenkin muutamana päivänä voin sen autoni kanssa "laiskotella"? Tällöinhän minä vaan vastaan oman kehoni kutsuun, kun se selkestä lihomalla ilmoittaa, että hälytys: paino nousee, tee jotain! Miksi jättäisin nämä selvät merkit huomiotta, koska ihan selkeästihän ne minulle kertovat, että elintapani eivät ole tasapainossa? Minä kun en halua olla oman kehoni suhteen välinpitämätön, se on minulle kuitenkin jotain mitä arvostan. Jos minä olen sille hyvä, on sekin toivottavasti sitä minulle.

Aivan. Tässä on juuri se mitä olen hokenut: sulle hoikkana pysyminen on tärkeämpää. Sinä karsit mieluummin syömisiä, että saavutat sen hoikkuuden. Minulle hoikkuus on toissijainen asia. Mieluummin nautin ja syön.

Sitä mukaan kun saat vastauksia kysymyksiisi, niin keksit uusia ja kun et keksi enää uusia, palaat alkuperäiseen kysymykseen. Tää alkaa kiertää kehää tää keskustelu...

Niin, sitä vaan jotenkin luulisi, että ihmisen terveys olisi tärkeämpää ihmiselle itselleen kun ruoasta nauttiminen epäterveellä tavalla. Kyllähän sitä voi ruoasta nauttia ja syödä kunnolla ilman että lihoo ja uhraa oman terveytensä (ja ehkä lastensakin siinä samalla kun näyttää hyvää esimerkkiä), ihan terveellä tavalla.

 

"iso mutta ei niin lihava" on varmaan poikkeus, tuskin painoindeksit on kehonrakentajia varten??? mitä muut sanoo??????

 

no joo.mulla mieliala lääkitys nostaa painoa. siis tässäpä visainen kysymys....jätänkö lääkkeet syömättä, laihdun ja todennäköisesti tapan itseni vai oon ihan tyytyväinen ja painan 80 kiloo=)

Hmmm...?

 

Tätä olen usein miettinyt. Joillakin sairaus tai lääkitys vaikuttaa painoon, mutta jos ei tällaisia tekijöitä ole, niin mikä saa lihomaan "huomaamatta"? Itselläni olo alkaa olla epämukava heti, kun farkkujen vyötärö alkaa kiristää. Ja koska olen varsin mukavuudenhaluinen yksilö, siinä vaiheessa alan liikkua tavallistakin enemmän (normaalistikin vähintään 4 krt viikossa 1,5 h kerrallaan) ja lopetan herkkujen syömisen kokonaan, jotta vaatteet tuntuisivat taas mukavilta päällä.