Miksi ylipainoinen haluaa olla ylipainoinen?

mulla on 10kiloa vielä tiputettavana, 10 jo tiputtanut. en usko että kukaan haluaa olla lihava, mutta se laihduttaminen ei ole ihan helppo juttu, varsinkin jos ei ole koskaan ollut kovin liikunnallinen. helppoahan se on jos aina on ollut hikka vartinen ja liikkunut enemmän mitä syö, mutta kaikki ei tosiaan ole sellaisia.

No mutta kun en minä liiku mitenkään erityisesti (kävelen kauppaan mutta en muuta), enkä mä "itsestään" hoikkana pysy. Raskauden loppuvaiheessa painoin 77 kiloa ja tunsin olevani ihan jättiläinen - siksi on niin vaikea kuvitella että joku haluaisi olla siinä olotilassa pysyvästi. En noita kiloja erityisesti urheillut pois, mutta päätin vaan syödä terveellisesti niin kauan kunnes olisin taas hoikka oma itseni. On se minusta siis melko yksioikoista, enkä ymmärrä, mikä siinä päätöksessä on niin vaikeaa, ellei oikeasti halua olla sen näköinen kuin on.

Sulla se läski on ilmeisesti kertynyt sinne pääkoppaan aivojen tilalle.

Tajuatko sä että on olemassa eri pituisia ihmisiä?Katsos kun kaikki ei ole mitään persejalkoja.

 

Mä olen tuo 80 kiloinen jötkäle.
Ylimääräistä minulla siis sellaiset 5kiloa,jotka ei kyllä tästä kropsta näy mihinkään.Missään muualla ei tiedäetä mun olevan ylipainoinen ku neuvolassa.

Sori, kyllä se 80 kiloa näkyy ulospäin, vaikka omasta peilistäsi et sitä näkisikään...

Sori,mut niinku sanoin niin sinäkään ei huomaisi että oeln ylipainoinen.Olenkin joskus laittanut tänne kuvan itsestäni,eikä kukaan edes ehdottanuit että liikakiloja olisi.
Olen ollut sellainen sata kiloinen,ja sen kyllä huomasi,joo kaikki kanssaihmiset ja minä itse...Peilit oli silloin peitetty.

Täällä toinen joka ei näytä ylipainoiselta 80kiloisena! Ihannepainoni on 75kg ja painan nyt jotain 90kg, kun synnytyksestä on viikko aikaa...80kg on ensimmäinen tavoitteeni ja 75kg ikuinen haaveeni.

 

Koska haluan syödä sellaista, mikä maistuu minun suussani hyvälle. Jos minulta viedään tämä nautinto, alkaa tavarat lennellä ja karjun kitarisat vilkkuen pikkuasioista. Kokeiltu on.

 

Ja jos ei halua, niin miksi ei sitten laihduta niin ei tarvitsisi enää harmitella? Inhottaa ajatuskin, että olisin joku 80-kiloinen jötkäle. Aina kun tuntuu et housut kiristää, syön muutaman päivän kevyemmin.

Miks joku on yksinkertainen vaikka kaikki haluais olla fiksuja? Mietippä tätä ap oikein pitkään ja hartaasti.

Älyllistä vajavaisuuttaan ei voi pois taikoa, läskin sentään saa pois jos vain niin haluaa.

 

Ja jos ei halua, niin miksi ei sitten laihduta niin ei tarvitsisi enää harmitella? Inhottaa ajatuskin, että olisin joku 80-kiloinen jötkäle. Aina kun tuntuu et housut kiristää, syön muutaman päivän kevyemmin.

Miks joku on yksinkertainen vaikka kaikki haluais olla fiksuja? Mietippä tätä ap oikein pitkään ja hartaasti.

Älyllistä vajavaisuuttaan ei voi pois taikoa, läskin sentään saa pois jos vain niin haluaa.

Ehkä sä älyllisesti vajaavainen vain luulet niin?

 

Miks joku on yksinkertainen vaikka kaikki haluais olla fiksuja? Mietippä tätä ap oikein pitkään ja hartaasti.

Aivan, muakin nauratti tää kommentti... Suomeakin voi oppia kirjoittamaan, jos ihan oikeasti haluaa.

 

just siksi, että te ap:n kaltaiset laihat saisitte edes joskus loistaa... tuskin sinunkaan elämässäsi olisi mitään hohtoa, jos ei edes joku olisi ylipainoinen, jota voit sitten arvostella. Saanpahan ilon monelle, kun saavat huokaista, että onneksi en ainakaan ole noin läski...

 

Älyllistä vajavaisuuttaan ei voi pois taikoa, läskin sentään saa pois jos vain niin haluaa.

Ehkä sä älyllisesti vajaavainen vain luulet niin?

No väitätkö sä ettei saa? Ja sitten kysyn vielä, että kumpikohan meistä siinä tapauksessa on se älyllisesti vajavainen?

 

mulla on 10kiloa vielä tiputettavana, 10 jo tiputtanut. en usko että kukaan haluaa olla lihava, mutta se laihduttaminen ei ole ihan helppo juttu, varsinkin jos ei ole koskaan ollut kovin liikunnallinen. helppoahan se on jos aina on ollut hikka vartinen ja liikkunut enemmän mitä syö, mutta kaikki ei tosiaan ole sellaisia.

No mutta kun en minä liiku mitenkään erityisesti (kävelen kauppaan mutta en muuta), enkä mä "itsestään" hoikkana pysy. Raskauden loppuvaiheessa painoin 77 kiloa ja tunsin olevani ihan jättiläinen - siksi on niin vaikea kuvitella että joku haluaisi olla siinä olotilassa pysyvästi. En noita kiloja erityisesti urheillut pois, mutta päätin vaan syödä terveellisesti niin kauan kunnes olisin taas hoikka oma itseni. On se minusta siis melko yksioikoista, enkä ymmärrä, mikä siinä päätöksessä on niin vaikeaa, ellei oikeasti halua olla sen näköinen kuin on.

itse liikun päivittäin koiran kanssa 4-6km. mutta syön kyllä ihan kotiruokaa, joskus saatan ottaa sen pihvin kanssa salaattia, mutta yleensä kyllä otan mielummin perunaa/pastaa. en siis minäkään syö mitenkään epäterveellisesti, ihan tavallista ruokaa mitä kaikki normaalit ihiset syövät. ehkä kuitenkin sitten kroppani käsittelee ne rasat ja sokerit niin että ne kaikki kertyvät takamukseen ja vyötärölle. ehkä aineenvaihduntani ei ole yhtä nopea kuin sinulla, ehkä en halua näännyttää itseäni nälkään ja ehkä haluan syödä ruokaa joka maistuu hyvälle. ehkä..kuka tietää mistä kaikki johtuu. toinen on lyhyt ja toinen pitkä, kolmas on laiha ja neljäs lihava. meitä on kaikkia niin erilaisia.

 

Miks joku on yksinkertainen vaikka kaikki haluais olla fiksuja? Mietippä tätä ap oikein pitkään ja hartaasti.

Aivan, muakin nauratti tää kommentti... Suomeakin voi oppia kirjoittamaan, jos ihan oikeasti haluaa.

Vähän nyt ristiriidassa nämä ap:n kommentit. Ensin sanoit, ettei tyhmästä voi tulla fiksua, mutta kuitenkin voi oppia kirjoittamaan jos ihan oikeasti haluaa. Mitään muutako ei voi oppia, kuin kirjoittamisen?

 

Saanpahan ilon monelle, kun saavat huokaista, että onneksi en ainakaan ole noin läski...

No aivan. Kun on elämässä muutenkin kaikkea huolta, niin onneksi ei sen lisäksi ole vielä jotain itseaiheutettua sairautta tms.

 

lihavat on lepposia : )

 

Älyllistä vajavaisuuttaan ei voi pois taikoa, läskin sentään saa pois jos vain niin haluaa.

Ehkä sä älyllisesti vajaavainen vain luulet niin?

No väitätkö sä ettei saa? Ja sitten kysyn vielä, että kumpikohan meistä siinä tapauksessa on se älyllisesti vajavainen?

Väitinkö jotain?

 

Älyllistä vajavaisuuttaan ei voi pois taikoa, läskin sentään saa pois jos vain niin haluaa.

Ehkä sä älyllisesti vajaavainen vain luulet niin?

No väitätkö sä ettei saa? Ja sitten kysyn vielä, että kumpikohan meistä siinä tapauksessa on se älyllisesti vajavainen?

Öö, sinähän sen sanoit, että älyllistä vajavaisuuttaan ei voi pois taikoa..

 

Koska haluan syödä sellaista, mikä maistuu minun suussani hyvälle. Jos minulta viedään tämä nautinto, alkaa tavarat lennellä ja karjun kitarisat vilkkuen pikkuasioista. Kokeiltu on.

Ok, eli sä haluat olla ylipainoinen? Mikäpä siinä sitten.

 

tää ketju ei sitte lihaville vissiin ookkaan,ei 80kg oo mikää läski,täl hetkel painoo n.130kg ja on kokoajan menossa elintaparemontti..eikä mikää oo vaikeeta mullesiis liikunta tai muutkaa hommmat.

 

Saanpahan ilon monelle, kun saavat huokaista, että onneksi en ainakaan ole noin läski...

No aivan. Kun on elämässä muutenkin kaikkea huolta, niin onneksi ei sen lisäksi ole vielä jotain itseaiheutettua sairautta tms.

Eli oliko tässä nyt kyse ylipainosta vai itse aiheutetusta sairaudesta?Koita päättää.

 

en tod halua olla ylipainoinen ja haaveilen hoikasta kropasta.

No jos et halua olla, niin mikä estää laihtumasta?

Lue biologiaa ja psykologiaa, niin aukenee. Itse olen normaalipainoinen, mutta luen kuitenkin paljon.

 

No ku se suklaa on niin hyvää. Mulla ei ylimääräiset kilot johdu mistään muusta ku suklaasta. Joskus vielä käy niinki (tänään esim) että syön suklaalevyn sen sijaan, että kävisin tunnin lenkillä. Ja mulla ois erityistä syytä ottaa itseäni niskasta kii (ei ainoastaan ne 10 ylimääräistä kiloa), mutta narkkari mikä narkkari. Mutta pakko se on koittaa kuitenki. Miten mä saan itseni irti suklaasta? Aina ne sielä kaupan hyllyllä huutelee... Ku ei oikeen voi kauppareissuja miehenkään niskoille sysätä, ku sillä ei ois aikaa ja mulla ei muuta olekaan ku aikaa.

 

En minä halua ola ylipainoinne, mutta vaikka likun ei se paino noin vain putoa. Kävelen ja uin. silti vaan ei paino putoa

 

No ku se suklaa on niin hyvää. Mulla ei ylimääräiset kilot johdu mistään muusta ku suklaasta. Joskus vielä käy niinki (tänään esim) että syön suklaalevyn sen sijaan, että kävisin tunnin lenkillä. Ja mulla ois erityistä syytä ottaa itseäni niskasta kii (ei ainoastaan ne 10 ylimääräistä kiloa), mutta narkkari mikä narkkari. Mutta pakko se on koittaa kuitenki. Miten mä saan itseni irti suklaasta? Aina ne sielä kaupan hyllyllä huutelee... Ku ei oikeen voi kauppareissuja miehenkään niskoille sysätä, ku sillä ei ois aikaa ja mulla ei muuta olekaan ku aikaa.

Vihdoinkin joku rehellinen, joka myöntää, että yksinkertaisesti tykkää enemmän suklaasta kuin hoikkuudesta. Jos oikeasti ei haluaisi olla lihava, ei sitä suklaataakaan sitten söisi, kun kerran tietää että se on ongelma.

 

Itse olen koko nuoreeteni ollut liian laiha, silloin haaveilen muutamista lisäkiloista, mutta niitä ei vaan tullut sitten millään, vaikka söin mitä sattuu ja en erityisemmin kuitenkaan liikkunut mitenkään urheilumielessä. Nytkään en ole ylipainoinen, mutta viitisen kiloa saa kyllä lähteä. Olen alkanut kuntoilla, mutta ruoan suhteen on vielä ehkä parentamisen varaa, kun on tottunut mässäämään herkkuja on paha päästä niistä irti.

 

En minä halua ola ylipainoinne, mutta vaikka likun ei se paino noin vain putoa. Kävelen ja uin. silti vaan ei paino putoa

No sitten sä varmaan syöt liikaa? Hyvin yksinkertaista. Mutta eipä siinä mitään, kyllä jokainen saa syödä ihan niin paljon kuin haluaa. Turha vaan sitten on muille selitellä, että "mun paino ei vain tipu, vaikka mitä tekisin!". Olen edelleenkin sitä mieltä, että jos ei halua olla ylipainoinen, ei sitä kenenkään myöskään tarvitse olla.

 

Minä voin kertoa sinulle oman tarinani, jospa se sinun mieltäsi vähän avartaisi. Koko elämäni olen ollut jonkun verran lihava, ainakin normaalipainon ylärajalla. Kaksi kertaa olen laihduttanut itseni laihaksi ja molemmilla kerroilla olen rikkonut parisuhteeni sen vuoksi. Niin paljon olen alkanut vaatimaan mieheltä huomiota laihtumisen jälkeen ja jos en ole sitä saanut niin olen sitä muualta hakenut. Laihdutuksen mukanaan tuoma pinnallisuus ja keskittyminen ruokaan ja pelkästään itseen on tehnyt elämästäni helvetin kaksi eri kertaa.
Nyt kun minulla on loistava parisuhde ja lapsia niin en varmasti ala sitä kaikkea riskeeraamaan laihdutuksen vuoksi, tiedän että se sisäinen bimbo nostais taas päätään ja kohta olisin itseäni tuolla baareissa esittelemässä ja huomiota hakemassa. Paljon parempi elämä mulla näin on, lihavana ja tyytyväisenä.

 

Koska haluan syödä sellaista, mikä maistuu minun suussani hyvälle. Jos minulta viedään tämä nautinto, alkaa tavarat lennellä ja karjun kitarisat vilkkuen pikkuasioista. Kokeiltu on.

Ok, eli sä haluat olla ylipainoinen? Mikäpä siinä sitten.

Niin, minua ei ainakaan haittaa olla ylipainoinen. Painosta ja syömisistä hössöttäminen vie aivokapasiteettia tärkeämmistä asioista. Mieti mitä kaikkea saisit tehtyä jos kaiken omiin ja muodoin kiloihin käyttämäsi ajan ajattelisit jotain oikeita asioita. Joitain ihmisiä lihavat naiset pelottavat, koska me olemme vapaita emmekä kahlitse itseämme ulkonäkömme ympärille.