Miksi viihdekirjallisuus on niin kliseistä?

[Chupa]

Tykkäisin lukea kevyttä kirjallisuutta, mutta menee hermot kun ne kaikki ovat niin ennalta-arvattavia ja klseitä t'ynnä... On nainen ja on mies, jommalla kummalla traaginen menneisyys tai ''haavoja sielussa'', sitten rakastutaan, tunteet roihuaa ja seksissä lähtee taju tai se on niiiin herkkää, kun kaksi sielunkumppania yhtyy. Ja vaikka kumpikin on täysin sokea muille naisille ja miehille, niin silti jokin este tulee pariskunnan välille. Jossain vaiheessa mies näkee sitten miten nainen kärsii, miten hänen huulensa värisevät ja kyynel kimaltelee safíirinsinisissä silmissä ja intohimoisen suudelman jälkeen kaikki on taas hyvin ja komea pariskunta elää loppuelämänsä onnellisena erämaassa.

Jo pelkkä päähenkilöiden ulkonäön kuvaus saa mut tylsistymään kuoliaaksi. Miksi naisilla on aina tulenpunaiset/korpinmustat/kullanvaaleat hiukset, miksi silmät ovat aina sinisemmät kuin taivas/järvi/safiiri, taí smaragdinvihreät? Miehen silmät voivat tietenkin olla myös jäänsiniset tai savunharmaat. Ja miksi naiset ovat aina joko pieniä ja siroja, tai pitkiä ja gasellimaisia? Ja miehet ovat aina pitkiä ja lihaksikkaita, auringonpaahtamia ulkotyöläisiä. Pukumiehetkin paljastuvat aina jossain vaiheessa entisiksi peltotyöläisiksi tai vapaa-ajallaan puita paidatta hakkaaviksi metsureiksi.

ÄRSYTTÄÄ.

Miten Nora Robertsit ja vastaavat jaksavat suoltaa kymmenittäin samanlaisia satuja, joissa muuttuu vain sankarittaren nimi ja kotikaupunki, hyvässä lykyssä hiustenväri?

 

[Huspati Huta]

Hieno analyysi.

 

[vartooja]

Tuohan oli hyvin kiteytetty...
Ja mie niiiiin tykkään just tuollasista kirjoista

 

[vierailija]

Nimenomaan. Ja Tess Gerritsen osaa saman jännityskirjallisuudessa, samoin Patricia Cornwell. Niiiin tylsää.

 

[Huspati Huta]

Syy on varmaan se, että sillä tekee helppoa rahaa, kerran kehittelee jonkunlaisen tarinantapaisen ja sen rungon sitten vaan kuorruttaa vähän uuteen kuosiin.

 

[iu]

Ne suoltaa niintä koska niillä tienaa niin hyvin... Itse en myöskään yhtään jaksa ns. kioskikirjallisuutta juuri yllä mainituista syistä. Ns. hyvä / laatukirjallisuus voi olla myös viihdyttävää, mutta ilman kamalia kliseitä, ja se yleensä myös herättää ajatuksia viihdyttämisen ohella. Suosittelen lämpimästi!

 

[vieras]

Tää olis ehkä hyvä ketju kysyä ei-kliseistä, hyvää kevyttä kirjallisuutta?

Maailmankirjallisuuden mestariteoksissa on se vika, että niitä harvemmin voi lukea viittä minuuttia viikon välein olosuhteissa, jotka eivät anna keskittymisrauhaa, juonesta tippuu auttamatta kärryiltä.

 

[Chupa]

Tuohan oli hyvin kiteytetty...
Ja mie niiiiin tykkään just tuollasista kirjoista

Mäkin kyllä tykkään romanttisista kirjoista, muttatympäisee kun kaikki on toistensa kopioita. En mä jaksaisi lukea samaa stooria kymmentä kertaa eri paketissa, mutten myöskään liian raskaita tai vakavia kirjojakaan.

 

[Huspati Huta]

Tuohan oli hyvin kiteytetty...
Ja mie niiiiin tykkään just tuollasista kirjoista

Mäkin kyllä tykkään romanttisista kirjoista, muttatympäisee kun kaikki on toistensa kopioita. En mä jaksaisi lukea samaa stooria kymmentä kertaa eri paketissa, mutten myöskään liian raskaita tai vakavia kirjojakaan.

Lue vaan yksi kirja/kirjailija

 

[Chupa]

Tuohan oli hyvin kiteytetty...
Ja mie niiiiin tykkään just tuollasista kirjoista

Mäkin kyllä tykkään romanttisista kirjoista, muttatympäisee kun kaikki on toistensa kopioita. En mä jaksaisi lukea samaa stooria kymmentä kertaa eri paketissa, mutten myöskään liian raskaita tai vakavia kirjojakaan.

Lue vaan yksi kirja/kirjailija

Sekään ei auta kun saman genren sisällä toistuu samat kliseet kirjailijasta huolimatta Pahimpia on mun mielestä romanttisen kioskihömpän ohella vampyyrin-/demoninmetsästäjäkirjallisuus, eli ''urban fantasy''-genre.

Miksi vampyyrejä tappava nainen on aina vajaa kolmekymppinen punapää with daddy issues, joka pukeutuu tiukkaan nahka-asuun? Ja sitten yks kerta yön pimeydessä se tapaakin järisyttävän komean ja salaperäisen miesvampyyrin, jonka sielukkaat silmät saa naisen polvet tärisemään? Ja draamaa revitään kerta toisensa jälkeen siitä, millainen arvomaailman romahdus tuleekaan vampyyriin rakastumisesta, kun ennen on vain pistänyt niitä huolettta sydämeen ja puff, jonka jälkeen mentiin kaljalle bestiksen kanssa.

 

[Huspati Huta]

Minä en jaksa näitä, mitä sanon säärikirjoiksi. Joku vuosi sitten tuli näitä shoppailutarinoita, joitten kansissa järjestään oli solakat sääret ja korkeat korot. Kyllästyin ekan puolivälissä.

 

[miljoonakala]

Mulle ei nämä "kuumat huulet ja hehkuvat sydän" eli Nora Roberts uppoa ollenkaan. Ei vaan pysty. Kesällä olen yrittänyt useasti lukea anopin tuomia romantiikan huipputuotoksia auringon paisteessa mutta ei niin ei.
Kaari Utrion kirjoista pidän, ne on kuitenkin ehkä vähän karumpia vaikka niissäkin päähenkilö on yleensä samantyyppinen ja sankari voimakas ja runsashiuksinen. Mutta historiallinen tausta ja karuus kumminkin auttaa.

 

[Chupa]

Minä en jaksa näitä, mitä sanon säärikirjoiksi. Joku vuosi sitten tuli näitä shoppailutarinoita, joitten kansissa järjestään oli solakat sääret ja korkeat korot. Kyllästyin ekan puolivälissä.

Tuollaisissa tarina menee varmaan niin, että on pikkukaupungin tyttö, joka muuttaa suurkaupunkiin, haaveilee toimistotyöpaikallaan komeasta pomosta, ja päätyy yhteen joko sen kanssa (ja pääsee kruisailemaan limossa tai yksityiskoneella ympäriinsä) tai sitten yhtä komean, mutta suklaasilmäisen (pomolla on ne harmaat silmät) naapurinpojan kanssa, joka käy aina fiksaamassa tytön tiskialtaan vuotavat hanat, mutta jota tyttö ei ole aiemmin ajatellutkaan romanttisessa mielessä, kunnes eräänä ikävänä sateisena iltana tulee kotiin ja huomaakin kaipaavansa lohdutusta tältä naapurilta sen kokeneen ja charmantin pomon sijaan ja tajuaa siten rakastavansa Jerryä eikä Salvatorea.

 

[miljoonakala]

Viihdekirjallisuuden puolelta Maeve Binchy on mun ehdoton suosikki. Tarinat on ennalta-arvaamattomia ja kerrassaan väkisin mukaansa tempaavia. Itkettää ja naurattaa.

 

[Chupa]

Mulle ei nämä "kuumat huulet ja hehkuvat sydän" eli Nora Roberts uppoa ollenkaan. Ei vaan pysty. Kesällä olen yrittänyt useasti lukea anopin tuomia romantiikan huipputuotoksia auringon paisteessa mutta ei niin ei.
Kaari Utrion kirjoista pidän, ne on kuitenkin ehkä vähän karumpia vaikka niissäkin päähenkilö on yleensä samantyyppinen ja sankari voimakas ja runsashiuksinen. Mutta historiallinen tausta ja karuus kumminkin auttaa.

Joo Utrion kirjat menettelee, tosin niissäkin sankaritar on huomattavan useiin siro ja punahiuksinen ja mulle tulee mieleen että Kaari Utrio kuvailee tavallaan itseään näissä päähenkilöissä. Tosin ainakin yhdellä muistan olleen vehnänvaaleat paksut palmikot.

 

[vieras]

Arvasin ap viiden ekan rivin jälkeen, että puhut Robertsista.
Kokeile Robb -sarjaa. Se on vähän erilaista, sijoittuu tulevaisuuteen.

 

[miljoonakala]

Mulle ei nämä "kuumat huulet ja hehkuvat sydän" eli Nora Roberts uppoa ollenkaan. Ei vaan pysty. Kesällä olen yrittänyt useasti lukea anopin tuomia romantiikan huipputuotoksia auringon paisteessa mutta ei niin ei.
Kaari Utrion kirjoista pidän, ne on kuitenkin ehkä vähän karumpia vaikka niissäkin päähenkilö on yleensä samantyyppinen ja sankari voimakas ja runsashiuksinen. Mutta historiallinen tausta ja karuus kumminkin auttaa.

Joo Utrion kirjat menettelee, tosin niissäkin sankaritar on huomattavan useiin siro ja punahiuksinen ja mulle tulee mieleen että Kaari Utrio kuvailee tavallaan itseään näissä päähenkilöissä. Tosin ainakin yhdellä muistan olleen vehnänvaaleat paksut palmikot.

Tuo vehnänvaalea paksuhiuksinen hämmästyttävän kirkaskatseinen naistyyppi mulla tuli ekana mieleen.
Mutta Isabella-kirjassa muistaakseni oli mustatukkainen kaunotar

 

[Chupa]

Arvasin ap viiden ekan rivin jälkeen, että puhut Robertsista.
Kokeile Robb -sarjaa. Se on vähän erilaista, sijoittuu tulevaisuuteen.

Ok, niitä en ole lukenutkaan, pitää kokeilla

 

[vartooja]

Arvasin ap viiden ekan rivin jälkeen, että puhut Robertsista.
Kokeile Robb -sarjaa. Se on vähän erilaista, sijoittuu tulevaisuuteen.

Robb -sarja on kyllä hyvä, onhan se Robertsia Voisin kyllä veikata ettei ap niistäkään niin välitä, ihan yhtä kliseistä sekin on vaikka sijottuu tulevaisuuteen...
*muoks* Mutta siis mie todellakin kehotan kanssa lukemaan sitä sarjaa, voihan se olla hieman siedettävämpää kun normi Roberts
*muoks2* Järjestyksessä kannattaa lukea ne...

Alaston kuolema
Maineikas kuollessaan
Kuoleman ikuistama
Kuoleman hurmio
Kuoleman riitit
Kuoleman enkeli