Miksi värikäs ja kirjava on persoonallista ja rohkeaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turkilmas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Turkilmas

Vieras
Mä en oikeesti ymmärrä kun aina arvostellaan neutraaleja värejä persoonattomiksi ja esim. sisustuksessa rohkeuden puutteeksi. Sama juttu vaatteissa.

Onko oikeasti yleinen mielipide se, että ihminen tai sisustus voi olla persoonallinen vain jos on käytetty paljon kirkkaita värejä? Tai että jos jonkun koti tai vaatetus on maanläheisillä väreillä sisustettu tai puettu, niin se on silloin persoonaton, kliininen ja tylsä?

Monta kertaa, monessa eri tilanteessa, olen myös lukenut tai kuullut että jollakulla on ollut rohkeutta toteuttaa omaa tyyliään ja että sisustus on rohkean persoonallinen. Ja kyseessä on aina iloisenkirjava koti täynnä tavaraa. Ja edelleen sama juttu vaatteissa.

 
:D samaa olen pohtinut minäkin. Ei tosiaankaan ole persoonatonta jos todella tykkää maanläheisistä rauhallisista väreistä. Toisaalta tämän hetken muoti on juuri tuota maanläheistä värien harmoniaa ja ehkä se koska se on muotia tekee siitä persoonatonta.
 
Niin siis MUN mielestäni on rohkeaa käyttää sellaisia värejä ja tyylejä, sekä vaatteissa että sisustuksessa, joista tykkää ja jotka tuntuu hyvältä. Oli sitten kyseessä kirjavat ja kirkkaat värit tai neutraalit ja maanläheiset värit. Se jos mikä on mun omasta mielestäni persoonallista ja rohkeaa. Uskaltaa olla sitä mitä on :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
:D samaa olen pohtinut minäkin. Ei tosiaankaan ole persoonatonta jos todella tykkää maanläheisistä rauhallisista väreistä. Toisaalta tämän hetken muoti on juuri tuota maanläheistä värien harmoniaa ja ehkä se koska se on muotia tekee siitä persoonatonta.

Joo, tuo muotijuttu on varmaan yks syy. Toisaalta onhan muotia milloin turkoosi ja milloin violetti, mutta silti ne on aina vaan persoonallisia ja rohkeita :)
 
Kyllä se Suomessa taitaa olla niin, ainakin jos vaatetusta katsoo. Mene vaikka ison tapahtuman yhteydessä katsomaan takkinaulakkoa ja laske montako takkia näet, joka ei ole musta, harmaa, tumman sininen tai tumman ruskea.
 
Kyllä minä oon sitä kans miettiny joskus, mut eikö persoonallisempaa ole laittaa niitä sävyjä, mistä itse tykkää? En henk. koht. tykkää, jos on kamalasti sotkettu eri sävyjä ja värejä, tai on oikein tummaa sisustusta.
Me valittiin pitkäkestoisia ja silmää miellyttäviä sävyjä eri huoneisiin rempan yhteydessä, niin kai tää on soit hyvin pliisu ja neutraali, kun tykätään vähän vähemmän rajuista väreistä.
 
Ehkä se johtuu siitä et vaaleita värejä kuvaa hyvin sanat neutraali, tyylikäs, rauhallinen. Värikästä taas kuvaa parhaiten voimakas, rohkea (ottaen huomioon skandinaavisen taustan), erilainen eli persoonallinen. Suomessahan kaikki vuokra-asunnot on väriltään hyvin vaaleita ja selkeitä samoin myös designkodit.
 
Minusta persoonallinen on sellaista, joka poikkeaa jollain tavalla yleisestä tyylistä (mikä se milloinkin sitten onkaan). Suomessa maanläheiset värit ovat linjana valtaosalla ihmisistä, joten sen vuoksi täällä värikkyys on persoonallista.
 
Ehkä toi johtuu siitä, että maanläheisten värien ja hillittyjen kuosien yhdistely on vähemmän riskialtista kuin tosi kirkkaiden sävyjen ja vaikka ronskimpien kuvioiden. Jälkimmäisesä on suurempi riski, että lopputulos on järkyttävä sekametelisoppa. Hillitympiä värejä yhdistellessä tulos on harvemmin ihan hirveä, ehkä mitäänsanomaton lähinnä epäonnistuessaan.
 
Mulle tulee itselle levoton olo kirkkaista väreistä. Joskus saattaa joku vaate olla värikäs, mutta harvemmin. Ja aivan takuulla olis rohkeutta pukeutua vaikka ripulinruskean ja neonpunaisen sekoitukseen jos niistä tykkäisin :D.

Kun taas toisaalta, jo piiiiitkäaikainen suosikkini on ollut tummanruskea, beige, valkoinen, vaaleansininen ja musta. Joka ainoa päivä ihastelen upeaa värinäkymää meidän makkarin ikkunasta. Ruskea lehdetön puu valkoisessa hangessa ja vaaleansinistä taivasta vasten. Lumen joukosta pilkottaa muutama sinnikäs beigen värinen heinänkorsi. Aivan älyttömän ihana väriyhdistelmä :heart: .

Toinen taas rakastaa vaikkapa kirkkaan punaista ja vihreää ja tuo väriyhdistelmä saattaa saada sydämen tykyttämään. Ja hyvä niin. Mutta ei se mielestäni ole yhtään sen enempää tai vähempää rohkeaa ja persoonallista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turkilmas:
Mulle tulee itselle levoton olo kirkkaista väreistä. Joskus saattaa joku vaate olla värikäs, mutta harvemmin. Ja aivan takuulla olis rohkeutta pukeutua vaikka ripulinruskean ja neonpunaisen sekoitukseen jos niistä tykkäisin :D.

Kun taas toisaalta, jo piiiiitkäaikainen suosikkini on ollut tummanruskea, beige, valkoinen, vaaleansininen ja musta. Joka ainoa päivä ihastelen upeaa värinäkymää meidän makkarin ikkunasta. Ruskea lehdetön puu valkoisessa hangessa ja vaaleansinistä taivasta vasten. Lumen joukosta pilkottaa muutama sinnikäs beigen värinen heinänkorsi. Aivan älyttömän ihana väriyhdistelmä :heart: .

Toinen taas rakastaa vaikkapa kirkkaan punaista ja vihreää ja tuo väriyhdistelmä saattaa saada sydämen tykyttämään. Ja hyvä niin. Mutta ei se mielestäni ole yhtään sen enempää tai vähempää rohkeaa ja persoonallista.

Sulla on selkeästi skandinaavinen maku. Ei sitä tarvitse mitenkään dissata. Mun mielestä sun makua kuvais kuitenkin paremmin sanat klassinen, eteerinen ja seesteinen. Värithän on aina makukysymyksiä kuten muodot. Mutta jos niitä vertaa standardiin saadaan aikaan adjektiivit jotka kuvaavat tyylisuuntauksia parhaiten. Espanjanssa sä olisit varmasti persoonallinen ja rohkea :D Suomessa tavallinen. Mut eihän tavallisessa ole mitään vikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehkä toi johtuu siitä, että maanläheisten värien ja hillittyjen kuosien yhdistely on vähemmän riskialtista kuin tosi kirkkaiden sävyjen ja vaikka ronskimpien kuvioiden. Jälkimmäisesä on suurempi riski, että lopputulos on järkyttävä sekametelisoppa. Hillitympiä värejä yhdistellessä tulos on harvemmin ihan hirveä, ehkä mitäänsanomaton lähinnä epäonnistuessaan.

Peesi Beigen sisustuksen saa helpommin piristettyä tai muutettua vähällä vaivalla mutta värikylläistä onkin vaikeampi latistaa. Eli sisustus joka pitää olla "kerrasta" oikea on rohkeampi valinta.

Minusta myöskin massasta eroavien valintojen tekeminen on sitä "rohkeaa" sisustusta. Menet ikeaan ja valitset kamasi sieltä valmiiden sisustuksien joukosta ei ole ainutlaatuista tai persoonallista vaikka seinät olisivatkin violetit. Kommenttini ei tarkoita, etteikö sisustus voisi olla kiva - mutta harvemmin kutsun sitä ainutlaatuiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lisäksi rohkeaan yhdistäisin voimakkaat kuviot ja kontrastit samoin epätavallisten materiaalien käytön.

Tosin voimakkaat kuviotkin ovat olleet in jo jonkin aikaa (esim. tapeteissa), joten nekään eivät kohta ole persoonallisia... mutta sähän puhuitkin rohkeudesta :D Tosin senkin kynnystä muotivirtaukset latistavat.
 
Ainakin joutuu näkemään tosi paljon vaivaa vaatteita etsiessä, jos ei satu tykkäämään mustasta. Varsinkin näin talvella. Takkia ainakin on aika vaikea löytää. Kaduilla tuntuu etä joka toinen vastaantulija on kokomustissa. Kyllä välillä tuntuu, että ihmiset oudoksuu kun pukeudun periaatteella että kaikki käy kunhan ei ole mustaa. Tai ehkä se on vaan mun päässä.
 
Rohkeutta on se, että sisustaa, pukeutuu yms kuten haluaa: oman makunsa mukaan, valitsee sitä mistä itse tykkää, sen sijaan että miettisi miten muut tekevät.

Ettäs tiiätte :xmas:
 
Piti oikein miettiä...
Ensin aloin miettiä miten neutraaleilla sävyillä sais rohkean sisustuksen (pukeutumisessa vaikuttaa niin paljon jo vaatteiden malli siihen rohkeuteen).

Mut mun mielestä kyllä rohkeaa vois olla sisustaa koko kämppä vitivalkoiseksi, kun on monta lasta, lemmikkiä ja asuu multaisen pellon keskellä...

Persoonallisuus ei mun mielestä vaadi väriä tai räiskettä.
 
Yliopistolla kaikki takit ruokalan edessä ovat tummia tai mustia. joten jos siinä olisi jonkun punainen tai keltainen takki, niin olsiihan se erilaista kuin muut ja täten persoonallista?

ja myöskin rohkeaa.

aivan yksinkertainen ja päivänselvä asia.
 

Yhteistyössä