KYLLÄ. Näin teen
Enhän ole tätä kai missään vaiheessa kieltänytkään.
Hmm, no näistä esimerkeistä kelpuuttaisin vain usemmat ulkomaanmatkat (joskin niille asettaa rajoituksia lapset, varsinkin sitten kun esikoinen menee vuoden kuluttua kouluun) ja ehkä toisen mökin voisin ottaa jostain ulkomailta, ja jonkun kakkosasunnon toisesta paikasta. Mutta ei nuo muut kauheasti tunnu tarpeelliselta - voin tälläkin hetkellä käydä ravintolassa ja kampaajalla juuri niin usein kuin haluan (ja ehdin) ja muutenkin harrastaa mitä haluan. Tosin en ihan rajattomin vapauksin, mutta rahan sijaan on muita asioita, jotka joko jarruttavat tai rajoittavat.
Mutta ymmärrän pointtisi - ja kyllä toki useinhan ihmiset kokevat, että olisi kiva jos rahaa olisi vielä enemmän. Harmi vaan, että sitten kun he saavuttavat sen ensin haluamansa tilanteen, he haluavat usein vielä enemmän. Ja se on vähän huono asia, koska pitäisi sitä nyt osata olla tyytyväinen ja kokea tilanteen riittäväksi muulloinkin kuin silloin, kun voi ostella ja sijoittaa ihan koska vaan mitä vaan.
Mutta tässä keskustelussa on sekavaa se, että toisaalta puhutaan rikkaista ihmisistä (useita asuntoja ympäri maailmaa, mahdollisuus ostella veneitä hetken mielijohteesta, ei tarvitse koskaan tehdä töitä....) ja toisaalta puhutaan sinänsä ihan tavallisista palkansaajista, jotka vaan ovat huomattavasti varakkaampia kuin joku ostarilla notkuva Pena. Ymmärrän, että joku voi himoita toisen vapautta pitää sapattivuosia ja asustella huvikseen ulkomailla vaikka talvikaudet, mutta en ymmärrä käsitystä, että tavallisille keskituloisille oltaisiin jotenkin niin kateellisia, että sen jopa huomaa kouriintuntuvasti.