Miksi vanhemmat haluavat lapsensa diagnoosit lehtiin omilla nimillä, asuinpaikoilla ja kuvilla?

Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen, jossa puhutaan Kaaposta ja luokkaan rakennetusta kopista. Miksi ihmeessä ihmiset haluavat esiintyä ihan nimillä? Nuo tiedot jää ikuisiksi ajoiksi nettiin, ja voi harmittaa lasta aikuisena.

Maksaakohan keltainen lehdistö heille jotain noista yksiyiskohdista?

 

Eihän Kaapolla ole edes diagnoosia. Ja miksi pitäisi vaieta huonosta kohtelusta, oli diagnoosia tai ei? Käsittääkseni Kaapon äiti on paikkakunnalla erään asiaan liittyvän yhdistyksen toiminnassa mukana tiiviisti, siksikin voi olla tärkeää hänelle.

 

Huonoon kohteluun voi vaikuttaa muutenkin kuin lehdistön kautta. Ja jos antaa lehteen tiedot, niin sen voisi tehdä nimettömänä.

Kuitenkin aika tarkalla tasolla käyvät tilannetta läpi ja antavat yksityiskohtia. Positiivisista asioista esiityisin omalla nimellä, mutta en kyllä vastaavissa asioissa vaikka kuinka olisin yhdistystoiminnassa mukana.

Eniten pelkäisin, että kiusaamista yläasteikäisenä voi ilmetä kyseisten lehti juttujen tiimoilta.

 

Miten mikään epäkohta muuttuisi jos ne aina vaan lakaistaisiin maton alle? Miten kukaan toinen ikinä uskaltaisi vaatia muutosta jos joku toinen ei ensin rohkeana kertoisi omasta tilanteestaan avoimesti?

Elämä kun ei ole aina vaan happy-happy-joy-joy...

 

Miten mikään epäkohta muuttuisi jos ne aina vaan lakaistaisiin maton alle? Miten kukaan toinen ikinä uskaltaisi vaatia muutosta jos joku toinen ei ensin rohkeana kertoisi omasta tilanteestaan avoimesti?

Elämä kun ei ole aina vaan happy-happy-joy-joy...

Miksi nimettömänä jutun antaminen olisi maton alle lakaisemista? Olisivat antaneet vaikka kuvan ja koulun nimen juttuun, mutta ei henkilötietoja.

 

Miksi nimettömänä jutun antaminen olisi maton alle lakaisemista? Olisivat antaneet vaikka kuvan ja koulun nimen juttuun, mutta ei henkilötietoja.

Ihmisiin nyt vaan vetoaa paremmin asiat kun näkevät ne aidot ihmiset tarinan takana. Mitä pahaa/kiusaamisen arvoista tuo lapsi on tehnyt? Ei mitään. Mitä sellaista kiusaamisen arvoista, mitä luokkatoverit ja kaverit jo siellä koulussa eivät ole nähneet, tuossa lehtijutussa on? Ei mitään.

 

Ihmisiin nyt vaan vetoaa paremmin asiat kun näkevät ne aidot ihmiset tarinan takana. Mitä pahaa/kiusaamisen arvoista tuo lapsi on tehnyt? Ei mitään. Mitä sellaista kiusaamisen arvoista, mitä luokkatoverit ja kaverit jo siellä koulussa eivät ole nähneet, tuossa lehtijutussa on? Ei mitään.

Luultavasti juttu tulee koulua vaihtaessakin ilmi aina. Lasta saattaa myöhemmin itseään harmittaa, että netissä on pitkiä keskusteluja siitä onko hänellä ollut oikeasti käytöshäiriöitä vai ei. Esimerkiksi työantajat saattavat googlettaa tietoja nimellä, ja tuo tulee esiin. Tuskn mitään haittaa, mutta ainakin epämukavaa.

 

Luultavasti juttu tulee koulua vaihtaessakin ilmi aina. Lasta saattaa myöhemmin itseään harmittaa, että netissä on pitkiä keskusteluja siitä onko hänellä ollut oikeasti käytöshäiriöitä vai ei. Esimerkiksi työantajat saattavat googlettaa tietoja nimellä, ja tuo tulee esiin. Tuskn mitään haittaa, mutta ainakin epämukavaa.

En millään lailla usko moista, koska lapsihan ei ole mitään edelleenkään tehnyt väärin. Ja todella hyvä että julkisesti tuodaan esiin asioita mitä koulu tekee suljettujen ovien takana, jopa vanhemmilta peitossa.

 

Sain käsityksen, että vanhemmat olivat olleet asiasta tietoisia ja jopa antaneet suostumuksensa. Sitten jälkeenpäin vissiin unohtui mitä siellä wilmassa oli lukenut, ja muutenkin vissiin unohtui? Mutta kiva saada tosiaan lapsen kustannuksella juttua lehteen.

Opettajat ja koulupsykologit eivät voi tietysti kaikkea kertoa, kun ovat salassapitovelvollisia. Vanhemmat voi levitellä juttuja opeista, psykologeista ja omista lapsistaan niin paljon kuin sielu sietää. Toimittajien moraalia vähän ihmettelen. Mahtaako ne ikinä edes miettiä, mitäköhän se lapsi siitä mahtaa muutaman vuoden kuluttua ajatella...

 

Huonoon kohteluun voi vaikuttaa muutenkin kuin lehdistön kautta. Ja jos antaa lehteen tiedot, niin sen voisi tehdä nimettömänä.

Kuitenkin aika tarkalla tasolla käyvät tilannetta läpi ja antavat yksityiskohtia. Positiivisista asioista esiityisin omalla nimellä, mutta en kyllä vastaavissa asioissa vaikka kuinka olisin yhdistystoiminnassa mukana.

Eniten pelkäisin, että kiusaamista yläasteikäisenä voi ilmetä kyseisten lehti juttujen tiimoilta.

Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen, olet siis yleisesti sitä mieltä, että ei tule kertoa omalla nimellään huonosta kohtelusta, vaikeuksista, sairauksista, heikkouksista? Ei tule julkisesti nousta vääriksi kokemiaan asioita vastaan? Kiusatuksi tuleminen on luonnonlaki ja kiusatun vika; jos kiusaamista ilmenee, sitä ei saada loppumaan? Itseään ei voi opetella puolustamaan vääryyttä ja väärintekijöitä vastaan vaan tulee alistua elämään kuten yhteisön hirveimmät yksilöt pakottavat? Ei mikään ihme, jos lapset (ja aikuisetkin) rääkkäävät toisiaan -- osallistuit juuri kommentillasi sen oikeutukseen.

 

Ei väärinkohdelluksi tuleminen ole häpeä eikä sitä tarvitse piilotella. Saati jokin diagnoosi, jos sellainen olisi.

 

Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen, olet siis yleisesti sitä mieltä, että ei tule kertoa omalla nimellään huonosta kohtelusta, vaikeuksista, sairauksista, heikkouksista? Ei tule julkisesti nousta vääriksi kokemiaan asioita vastaan? Kiusatuksi tuleminen on luonnonlaki ja kiusatun vika; jos kiusaamista ilmenee, sitä ei saada loppumaan? Itseään ei voi opetella puolustamaan vääryyttä ja väärintekijöitä vastaan vaan tulee alistua elämään kuten yhteisön hirveimmät yksilöt pakottavat? Ei mikään ihme, jos lapset (ja aikuisetkin) rääkkäävät toisiaan -- osallistuit juuri kommentillasi sen oikeutukseen.

Aikuiset voivat omasta puolestaan kertoa itsestään mitä haluavat. Huonosta kohtelusta ei pidä vaieta, mutta nimettömyyskin olisi usein riittänyt. Olen sitä mieltä, että lapsen nimellä tietojen antaminen on uskaliasta ja voi myöhemmin harmittaa lasta.

 

Ei väärinkohdelluksi tuleminen ole häpeä eikä sitä tarvitse piilotella. Saati jokin diagnoosi, jos sellainen olisi.

Ei niitä tarvitse piilotella, mutta tarvitseeko kaiken tiedon olla saatavilla kaikille?

 

Luultavasti juttu tulee koulua vaihtaessakin ilmi aina. Lasta saattaa myöhemmin itseään harmittaa, että netissä on pitkiä keskusteluja siitä onko hänellä ollut oikeasti käytöshäiriöitä vai ei. Esimerkiksi työantajat saattavat googlettaa tietoja nimellä, ja tuo tulee esiin. Tuskn mitään haittaa, mutta ainakin epämukavaa.

Ainakin Karjalaisen jutun mukaan kyse on älykkäästä lapsesta mikä tekee aukeaman 5 minuutissa ja loppuajan pyörittelee peukaloita tai häiritsee. Ei neron leima ole niin paha, ehkä hän nyt saa apua.

 

Nimettömänä annetuilla jutuilla ei juurikaan ole painoarvoa eivätkä ne herätä sellaista keskustelua ja jopa asennemuutosta mitä haetaan. Kuka tahansahan voi satuilla mitä hyvänsä ja ajatus että jossain suomen koulussa joku opettaja on ehkä toiminut jotenkin väärin jotain lasta kohtaan jää aikalailla maton alle lakaisuksi, opettajakaan ei pääse puolustamaan toimintaansa.

Tietty lasta kannattaa kuunnella, haluaako tämä julkisuuteen asian tiimoilta. Kyllähän teinien keskuudessa kiusataan milloin mistäkin, tuskin mikään yksittäinen juttu siitä että nuori on joskus koulutien alussa joutunut väärinkohdelluksi tekee tuossa isompaa merkitystä. Vähän ihmettelen työnantajaakin joka jättää työpaikan antamatta sen parhaiten ansainneelle hakijalle siksi että löytää jostain netin arkistoista tuollaisen jutun 8v-lapsesta.

 

Niinpä. Sitäpaitti mulle tuli tuosta vaan mieleen että lapsi on häirikkö ja vanhemmat lussukoita. Kannattais vähän miettiä missä asioissa tuo itseään ja lapsiaan esille julkisesti, kun mielipiteet asiasta voi jakautua aika karkeasti ja siitä on sit ikuinen leima otsassa. Enkä varmasti ole ainoa joka ei nyt ihan sympatiseeraa tätä "ihmelasta" ja " tiedolta pimitettyjä" vanhempia.

 

Minä tiedän tuon pariskunnan. Enkä ihmettele, jos on lapsi vähän levoton.