Tämä vastaukseni pohjautuu nyt omaan kokemukseeni enkä väitä, että tämä on mikään yleispätevä sääntö, vaan kerron siitä, mikä minusta teki pihtaavan vaimon:
Olin naimisissa yli 10 vuotta ja sitä ennenkin pitkään yhdessä nuoresta asti luotettavan miehen kanssa. Huippurakastuneita emme olleet. Seksi oli miehen mielestä hyvää, annoin alussa aina, mutta ongelmana oli, että en itse nauttinut. Tietysti miehen kiihko oli imartelevaa ja tuntui hyvältä olla haluttu, mutta kyse ei pohjimmiltaan ollut siitä, että olisin halunnut seksiä siksi, että se olisi fyysisesti tuntunut hyvältä.
Kun aika kuluu, tunteet laimenevat. Rakkaus muuttuu velvollisuudeksi. Kun suhde arkipäiväistyy, täyttyy lapsista, työnteosta ja asuntolainasta, niin suhteessa käy kovin helposti niin, että ollaan vain isä ja äiti eikä enää mies ja vaimo. Silloin harvoin, kun mennään yhdessä syömään ja viettämään laatuaikaa, niin ei ole enää muuta puhuttavaakaan kuin lasten tekemiset tai tekemättä jättämiset.
Pienten lasten kanssa kädet on täynnä työtä. Se on ihanaa ja sitä on halunnut. Voi käydä silti niin, että tulee hyvin raskasta siitä, että pitäisi pärjätä työelämässä, pitäisi jaksaa olla parempi äiti, pitäisi ehtiä pitää yhteyttä ystäviin, pitäisi jaksaa tavata sukulaisia ja kaiken huipuksi pitäisi vielä olla himokas, seksikäs nainen. Joskus tuntuu, että kaipaisi mieheltä rakkauden osoituksia: suukkoja, halauksia, kehuja ja vaikka pikkutuhman tekstiviestin piristämään päivää. Kun intohimo pääsee sammumaan, sitä on tosi vaikea saada uudelleen liekkiin. Kyse ei välttämättä ole tahdon puutteesta, vaan siitä, ettei oikein löydä keinoa, millä sen intohimon saisi takaisin.
Jos työnantaja vaatii työpanosta, lapset vaativat ruokaa ja leikkiseuraa, koti vaatii siivoamista ja jos vielä mieskin vaatii seksiä, niin tulee tunne, että apua, en jaksa, jotakin pitää karsia yhtälöstä pois. Jotkut tinkivät siivoamisesta, jotkut seksistä jne.
Sinulle AP sen verran katselua peiliin rehellisesti, että autatko vaimoasi kotitöissä? Autatko lastenhoidossa? Autatko ihan oma-aloitteisesti vai toimitko vain kuin yksi lapsista? Kerrotko hänelle rakastavasi häntä? Milloin olet sanonut hänelle jotakin kaunista? Vaikka tavoitteenasi on saada seksiä, niin mitäpäs, jos kokeilet noita kaikkia keinoja ilman taka-ajatuksia? Älä vonkaa seksiä. Kun olet 1-2 viikkoa autellut vaimoasi parhaasi mukaan, niin eiköhän piristynyt vaimo huomioi sinutkin pitkästä aikaa.
Olisin aika huolestunut, jos ette pysty keskustelemaan asioista. Voithan kysyä vaimoltasi, että mitä hän elämältä haluaa, millaisia haaveita hänellä on, mitä hän toivoo sinulta miehenä ja puolisona. Vastauksesta ei pidä suuttua, vaikka se olisikin yllätys. Jos olette unohtaneet kommunikoinnin taidon, niin sitä voi opetella tarvittaessa perheterapeutin vastaanotolla, jos se ei muuten lähde sujumaan.
3. Seksi on tosiaan vain minun mieliksi, eikä siis hauskaa oikeastaan kenellekään. 4.On se hienoa, että naiset ovat nopeita ja tehokkaita.. Miksi siis mietitään ja puhutaan, että miehet haluavat avioliiton ulkopuolista seksiä?
))