Miksi useimmat ajattelee niiiiin vaikeasti kasvatustilanteissa?

[kuitenkin]

Oi miksi? Esimerkiksi juuri tuo syömistilanne. Miksi? Antaisi vain olla jos ei tee mieli tai ei syö, kyllä lapsi sitten syö kun on oikeasti nälkä. Enkä nyt tarkoita tässä sitä että pitäisi antaa mitä lapsen tekee mieli.

 

[vieras]

Joo, ei siitä syömisestä/syömättömyydestä pitäisi tehdä mitään numeroa. Eikä varsinkaan alkaa neuvottelemaan lapsen kanssa.

 

[:)]

Onko meidät saatu jossain vaiheessa elämäämme uskomaan, että lapsenkasvatus ei saa olla helppoa ja hauskaa? Ja että lapsi mullistaa elämän täysin, eikä mikään saa olla normaalia tai käytännön järjellä ymmärrettävissä enää sen jälkeen

 

[maximillianna]

Oi miksi? Esimerkiksi juuri tuo syömistilanne. Miksi? Antaisi vain olla jos ei tee mieli tai ei syö, kyllä lapsi sitten syö kun on oikeasti nälkä. Enkä nyt tarkoita tässä sitä että pitäisi antaa mitä lapsen tekee mieli.

Tämänkin oppii kantapään kautta, jos ei muuten..

 

[vieras]

Miten niin ajattelee vaikeasti? Kyllä minulle on ainakin tullut monta kertaa vastaan tilanteita, joissa on kaksi eri toimintatapaa, joista pitää kyllä ensin miettiä, kumpi nyt olisi parempi. Ehkä sitten ajattelen vaikeasti, mutta kaikki asiat ei tule kyllä selkärangasta.

Esimerkiksi jos lapsen pistää jäähylle ja lähtee sieltä jatkuvasti pois ja heittelee tavaroita. Pitääkö häntä kieltää erikseen tavaroiden heittelystä, jolloin saa siis sitä kaipaamaansa huomiota vai kantaa vain sanomatta mitään takaisin jäähylle ja jättää huomioimatta nuo heittelemiset, mihin kyllä toisaalta pitäisi myös puuttua.

No huono esimerkki, mutta en nyt keksi parempaa. Siis ylipäätään tilanne, jossa pitää kieltää lasta, mutta toisaalta kannattaisi jättää huomiotta. Minulla ei ainakaan ole mitään nyrkkisääntöä tällaisiin tai moniin muihinkaan tilanteisiin.