miksi tehdä lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei ymmärrä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä kai syitä tehdä lapsia on niin monta kuin lapsiakin = ) mutta niinkun varmasti sanottukin jo on, niin monesti nämä epätoivotut piirteet saattavat ilmestyä tai voimistua siinä lapsen syntymisen aikaan...Se kun on kaikille hiukka rankkaa aikaa.
Onhan sitä ihmisillä varmasti epärealistisia toiveita ja odotuksiakin kumppaneistaan...mutta kun sitä on rakastunut..tai oikeastaan, jos alitajuisesti haluaa toiselta jotakin (lapsen, parisuhteen..rakkautta) sitä voi olla valmis suodattamaan näitä ikäviä piirteitä aika tehokkaasti pois. Ja usein sitä ei vain ajattele nenäänsä pitemmälle...kuten en itsekään..
Mutta on se aika julmaa, kun asiat alkaa mennä pieleen, ettei olisi edes lupa puhua ja valittaa niistä ääneen. ymmärrän, että on paljonkin sellaisia ihmisiä jotka eivät kestä "turhan valittajia", mutta en tiedä onko heidän tehtävänsä määrittää muiden puolesta mikä on turhaa valittamista ja mikä ei. Välillä tuntuu tosiaankin että naisten välinen solidaarisuus on kuollut ja kuopattu!!!!
Tukekaatten nyt hieman toisianne hyvät leidit!!!
 
Niin ja tulipahan nyt mieleen, että mistäs näillä keskustelupalstoilla saisi sitten kirjoitella???? Eiköhän se ole niinkin että ilman meidän kaikkien panosta, olisi sisältö sitten mitä tahansa, ei mitään keskustelua syntyisi....
 
keskusteltais vaikka niistä lapsista :D ei sellasia asioita kannata märehtiä mille ei mitään voi.ei ne työttömän,surkeen isän elatusavut siitä suurene eikä se tapaa lastaan yhtään se useemmin vaikka sitä täällä vatvottais päivästä toiseen.keskitytään olennaiseen!
 
Oukkidoukki.Nythän voit aloittaa uuden aiheen.Mutta jotenkin se vaan on niin että joku aloittaa jonkun aiheen ja sitten siihen vastaa sellainen jolla on asiaan joku näkemys...ja niin se jatkuu.
 
Tottakai...mutta usein ihmisen ajattelu kulkee pitkän kaavan kautta; ensin valitetaan aikansa ja jos joku siihen reagoi se saattaa saada ajatukset uusille urille ja lopulta ehkä tajuaakin, ettei pelkkä valitus johda mihinkään, mutta se voi kuitenkin auttaa, että saa ne pahimmat fiilikset ulos puhistua.
Ja voihan se olla että sillä hetkellä kun haluaa vain valittaa, niin ne asiat on juuri ne maailman tärkeimmät asiat, joten ei ehkä kannata lyödä valittamista lyttyyn sinänsä- se on vaan eräs minän-suojelu mekanismi...mutta jos ei pääse valittamisesta irti eli jos siitä tulee ainoa keino selviytyä ongelmista, niin se on jo pahempi juttu.
Meillä, joilla "ei ole tarvetta valittaa" (hehheh) on täysi oikeus ja mahdollisuus olla välittämättä moisista vali-valeista ja puhua jostain muusta, eikö???
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, täälläkin. = )
 
Mä uskon, että jokaisella syntyvällä lapsella on joku tarkoitus tässä maailmassa.Vaikka tilanne olisi lähtöhetkellä minkälainen tahansa se voi muuttua koska tahansa. Unelmaparista tulee vauvan jälkeen toisiaan halveksuvia ja katkeroituneita ihmisiä (ääripää tilanne).Ja sen jälkeen huomataan, että toinen jää yksin lapsen kanssa.Oli se sitten isä tai äiti elämä muuttuu kertaheitolla.Koko arvomaailma menee uusiksi.On helppo syyttää lähtevää osapuolta kaikesta.Ehkä se onkin niin.Tilanteet ovat niin erilaisia.Mutta pidemmälle miettiessä ei katkeroituminen mitään auta.Lapsi joutuu siitä vaan kärsimään.Ja kuitenkin se osapuoli joka on lapsen kanssa on saanut maailman ihanimman asian itselleen..oman lapsen. ;) Voimia jokaiselle yksinhuoltajalle! :heart: CARPE DIEM-TARTU HETKEEN =)
 
Ai ap.tä eivät "sinänsä yksinhuoltajat ärsytä..."No huhhuh,tulipas sanottua!!??Voi kiitos kaunis,oletps sinä jalomielinen ihminen,sinä ikuisen rakkauden ja kestävän parisuhteen ruusunpunaisessa unelmameressä VIELÄ TOISTAISEKSI lilluskeleva nainenKO!?Voi kyllä ne ikävuodet tuovat sinullekin älyä ja kokemusta,myös miehistä,ja opit katselemaan totuutta ilman niitä pinkkejä lasejasi.Kun tosiasia on se että HYVIN HARVATmiehet kantavat vastuunsa jälkeläisistään kunnioitettavasti,on kai vähintään kohtuullista että naisilla on oikeus edes jossakin purkaa tuntojaan siitä että vastaavat yksinään kahden ihmisen aikaansaannoksesta?Yhteisestä unelmasta jne jne jne...Sinunlaisllesi on aivan turha kyllä mitään edes sanoa,vaikka paljon olisi sanottavaa.Se on aivan liian turhauttavaa.MInä itse en lukeudu mainitsemiisi valittajiin ja ruikuttajiin,mutta en hemmetissä katso oikeudekseni kieltää valittamista niiltä joilla siihen on aihetta!ja usko huviksesi:näissä asioissa lähes 100%:sesti naiset OVAT oikeassa:miehet OVAT joko vastuuttomia tai muuten vaan pihtareita.kun ne per#&%eet vaan näyttäisivät nämä puolensa jo ennen lapsen suunnittelua!!!Tsemppiä yh:t,olemme tämän maan todelliset puurtajat!
 
Ap vain haluaa pönkittää itsetuntoaan mollaamalla häntä vanhvempia ihmisiä. Hän itse tietää ettei pystyisi kantamaan yksin vastuuta vaan tarvitsee siihen toisen selvitäkseen urakasta. Turhan läpinäkyvää...
 
Jaa-a enpä tiedä voiko nyt ihan sanoa noinkaan kuin ap, siitä saa vähän sen käsityksen, että kaikki täällä valittaisi ilman syytä ja saisivat itseään katsoa peiliin kun ovat huonon miehen kanssa menneet sänkyyn asti. No ensinnäkin tuskinpa suurin osa näistä isistä nyt ihan juoppo-narkkareita on, joskus vaan käy niin, että isä ei sitten lapsen synnyttyä olekkaan niin innostunut kuin oli hankintavaiheessa...

Ja tuskinpa kukaan haluaa yksinhuoltajaksi tarkoituksella, (paitsi siis tietenkin jos alunalkaenkin hankkii lapsen ilman miestä tarkoituksella ja vapaasta tahdostaan) Kyllä jokainen varmasti ottaisi mieleellään sen hyvän parisuhteen, missä lapset kasvatetaan yhdessä.

Omalla kohdallani suhde päättyi vuosi lapsen syntymän jälkeen. Hirveää vauvakuumetta potenut ex-mies petti heti raskauden kahden ensimmäisen viikon jälkeen eikä se siitä sitten muuttunut, yhdessä yritettiin kyllä yli vuosi lapsen syntymän jälkeen ihan lapsenkin vuoksi. Ja minä en pidä tätä ex-miestäni sinällään pahan ihmisenä tai renttuna. Katkeruutta on ollut toki ja paljon.Hänellä vaan petti harkintakyky täysin. Sanoi itsekin, että vaikka hän sitä lasta niin kauan halusi ja maanitteli, suostutteli ja uhkailikin (ei väkivallalla vaan sanoilla, olen huono nainen kun en halua lapsia, etkö rakastakkaan minua jne...) niin ei se sitten yhtäkkiä tuntunutkaan miltään.

Kaikkea voi sattua, mies tietää kyllä mitä teki, siis tosi pahasti, mutta kyllä se sitten yhdessä vaiheessa näkyikin, että kyllä hän sen ymmärsi. Voin vaan kuvitella, ettei sekään kovin häävi tunne ollut.

No kuitenkin, pointti se, että suurin osa yh-äideistä olisi varmasti halunnut liittonsa pysyvän kasassa ja ONNELLISENA. Lastenkaan takia ei huonoa onnettomaksi tekevää elämää voi loputtomiin sietää ilman, että paha olo tarttuu lapsiin. Ei sekään hyvä ole.

Lopuksi vielä, että kaikkien osapuolten joustavuus ja yhteistyö lapsen parhaaksi mahdollistaa kyllä mielestäni hyvän ja tasapainoisen kasvualustan ilman mitään suurempia eron haittavaikutuksia. Ja vaikkei toinen olisikaan kovin yhteistyökykyinen, niin olen ainakin itse koittanut sitten taipua vaikka takaperin, ettei se pääse vaikuttamaan lapseen asti.

Kaikkea hyvää kaikille lapsiaan rakastaville äideille ja isille siviilisäätyyn katsomatta! :flower:
 
NIIN, miksi tehdä lapsi miehelle, joka on väkivaltainen, mustasukkainen, ryyppää, luuseri, käy vieraissa. Sitten erotaan, ollaan yh, valitetaan ettei isä ole kiinnostunut lapsestaan, valitetaan miten ollaan yksin sen lapsen kanssa.

VAIKKA merkit miehen / tulevan isän "huonoudesta" olivat jo seurusteluaikana nähtävissä.

TÄTKÖ AP TARKOITTI???

Minäpä vastaan.
SIKSI, että vaikka kaikki merkit on ilmassa, kaikki nähdään - silti ei nähdä. Rakkaus tekee sokeaksi, ei uskota sitä mitä on edessä vaan selitellään itselleen.
- vika onkin itsessä, minussa, naisessa. Jos minä itse muutun ja olen toisenlainen ja muutun paremmaksi, niin sitten meidän koko suhde on toisenlainen ja mies muuttuu ja rakastaa minua... jne.

- ei uskalleta erota, ei uskalleta olla yksin. pelätään ettei kukaan enää huoli, ei saa ketään...

- kaivataan ja halutaan niin hurjasti rakkautta, pysyvyttä, perhettä. Ei nähdä, ettei se tämän kanssa onnistu, mutta jonkun toisen kanssa onnistuu

- koetaan, ettei olla "ansaittu" hyvää kohtelua.

- uskotaan miehen vakuutteluja ja puheita.
- mies manipuloi. nainen luulee että vika on hänessä, nainen uskoo kaikki miehen jutut. nainen ajattelee, että hän todellakin on niin huono ihminen kuin mies väittää: henkinen alistaminen ja väkivalta vie itsetunnon ihan yhtä tehokkaasti kuin fyysinenkin

- kakki alkaa pikkuhiljaa, "menemään alaspäin" ja kun itse elää sen keskellä ei huomnaa sitä - sen huomaa ulkopuolinen ja sen huomaa vasta jälkeenpäin

- yksi hyvä hetki korvaa ne kymmenen huonoa, Halutaan uskoa ja luottaa.
- yksin-kaksin siis, lapsettomana siis, tilanne ei vaikuta niin huonolta. vasta kun lapsi on siinä vaatimassa omaansa, puolison "huonous" tulee konkreettiseksi ja tajuaa ettei niin voi jatkua eikä semmoista lapsuutta ja elämää antaa lapselle, mitä siinä perheessä sen miehen kanssa tulisi.

-- nämä kaikki on omasta lapsuudesta ja huonosta itsetunnosta johtuvia. Niistä kasvaa ulos ajan kanssa, mutta siinä vaiheessa kun lasta aletaan tekemään, näitä kaikkia ei nähdä.

Mies saattaa muuttua vasta lapsen syntymän jälkeen, sitä ennen on ollut kohtuuden rajoissa kaikki ne "huonot tavat" mutta lapsen jälkeen ne "karkaavat käsistä", ja mies saattaa tulla myös mustasukkaiseksi lapsesta vaimolleen, muuttua lapselliseksi, vaativaksi - mies ei kykenekään ottamaan vastuuta lapsesta, vaikka kuvitteli niin silloin kun yhdessä lasta suunnittelivat.

Vastaus taisi olla vähän epäselvä ja kömpelösti muotoiltu, mutta toivottavasti ymmärsitte.

 
Tuli mieleen; onko tosiaan niin, että on aina naisen vika, että on yh? Ettei lapsen isä ole kiinnostunut lapsesta tai vast? Eikö siinä lapsen teossa yleensä tarvita kahta, eli kyllä se toinenkin osapuoli on vastuussa yhtäpaljon osastaan kuin toinenkin. Olkoon ehkäisy pettänyt tai mitä tahansa.
 
suosittelen nimimerkkiä ei ymmärrä lekemaan vauvalehden 1/2006 artikkeli lapseni kasvaa ilman isää.
Lainaus kyseisestä artikkelista
"Makkosen mukaan jotkus isät katkaisevat avioeron jälkeen yhteydenpidon jälkikasvuunsa kokonaan. Taustalla on ajatus että kyllä lapsi pärjää niin kauan kun sillä on hyvä äiti. Joskus yhteydenpidon loppumista on perusteltu repivällä erolla." ARtikkelin haastateltavana oli Arja Makkonen, joka työskentelee Tampereen kaupungin perheneuvolassa.
 
Joskus isä lopettaa yhteydenpidon, koska lasten äiti tekee sen niin mahdottomaksi. Lasten äiti saattaa hankaloittaa tapaamisia, estää ja rajoittaa isän osuutta lasten elämässä, ja mollata ja mustamaalata isää lapsilleen niin, että he eivät sitten enää uskalla tai halua tulla tapaamiselle - tätä väitetään lapsen omaksi tahdoksi, mutta on taitavan ja perusteellisen manipuloinnin tulos.

Ikuisesti ei kukaan jaksa hakata päätään seinään :headwall: ja moni hyvä, tunnollinen, kunnollinen, lastaan rakastava isä lopettaa yhteydenpidon.
Taistelussa on vastassa äiti, nainen, ja lastenvalvoja, nainen, jotka yhdessä tekevät isän roolin toteuttamisen mahdottomaksi.

Yhteishuoltajuudella ei tällä asialla ole mitään tekemistä. Onnistuu myös niissä suhteissa, joissa on yhteishuolto.

Sitten se samainen yh täällä ulvoo, kun ei isä ole kiinnostunut eikä halua tavata eikä tule joulujuhliin ja plaaplaa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.01.2006 klo 17:33 vastaan kirjoitti:
Joskus isä lopettaa yhteydenpidon, koska lasten äiti tekee sen niin mahdottomaksi. Lasten äiti saattaa hankaloittaa tapaamisia, estää ja rajoittaa isän osuutta lasten elämässä, ja mollata ja mustamaalata isää lapsilleen niin, että he eivät sitten enää uskalla tai halua tulla tapaamiselle - tätä väitetään lapsen omaksi tahdoksi, mutta on taitavan ja perusteellisen manipuloinnin tulos.

Ikuisesti ei kukaan jaksa hakata päätään seinään :headwall: ja moni hyvä, tunnollinen, kunnollinen, lastaan rakastava isä lopettaa yhteydenpidon.
Taistelussa on vastassa äiti, nainen, ja lastenvalvoja, nainen, jotka yhdessä tekevät isän roolin toteuttamisen mahdottomaksi.

Yhteishuoltajuudella ei tällä asialla ole mitään tekemistä. Onnistuu myös niissä suhteissa, joissa on yhteishuolto.

Sitten se samainen yh täällä ulvoo, kun ei isä ole kiinnostunut eikä halua tavata eikä tule joulujuhliin ja plaaplaa.

Niin se on. Paha äiti joka haluaa vaan rahaa ja isän pois kuvioista kun tehtävä on suoritettu eli lapsi siitetty. Isä rukka vaan maksaa ja yrittää tavata lastaan, mutta ei onnistu. Voi mies polot! Ja niiden uudet vaimot kun miehen ulinaa pahasta lapsenryöstäjä ex.stä joutuvat kestämään.
 
Taas näemme miten mielipiteet jakautuvat. Omat vanhempani erosivat kun olin alle vuoden ikäinen. Ero oli äitini päätös ja johtui isäni väkivaltaisuudesta, joka alkoi naimisiin menon jälkeen. Isäni maksoi elatusmaksut ja haki minut luokseen joka toinen viikonloppu ja kesälomilla pariksi viikoksi. Silti olen tähän päivään asti saanut kuulla äidiltäni pelkkää haukkumista isästäni. Nyt mittani on vihdoin mennyt täyteen 24-vuotiaana ja olen pistänyt välit poikki äitini kanssa. Tunnen olevani äidilleni pelkkä muistutus isästäni ja nimeni joka on isäni valitsema on kuin kirosana hänelle. Toivonkin siis kaikkien lapsien puolesta, että kirjoitatte ja purkaatte kaikki ärtymyksenne entisiä kohtaanne vaikka tänne. oma äitini purkasi kaiken raivonsa isääni kohtaan minuun sanoilla ja väkivallalla. Kaikilla ei ole ihmistä jolle puhua, joten ei tuomita muiden kirjoituksia.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.01.2006 klo 11:01 Vieras kirjoitti:
Ap vain haluaa pönkittää itsetuntoaan mollaamalla häntä vanhvempia ihmisiä. Hän itse tietää ettei pystyisi kantamaan yksin vastuuta vaan tarvitsee siihen toisen selvitäkseen urakasta. Turhan läpinäkyvää...
et selvästikään ole lukenut aiemmin kirjoittamaani....olen kyllä itsekin ollut yh!!!ja tiesin etukäteen ettei tule toimimaan,enkä valittanut vaan kannoin vastuuni omista valinnoistani...
 
Heissan!En itse ole yh,mutta tunnen kyllä paljon ko.tapauksia..mm.äitini kasvatti mut ja veljeni yh:na.isä oli koko lapsuudesta asti vankilassa ja jos ei siellä niin huumeet ja viina kyl siviilis vei osansa.monesti rukoilin ku isä hakkas äitin tajuttomax ja hoidin mua 8v.nuorempaa veljeä paljon että äiti ottais eron ja se helvetti loppuis.mut sitä jatkui vuosikausia ennenku olin 12 ja he sit lopullisesti erosivat.käytännössä äitini oli yh.koko ajan koska isä niin harvoin kotona näkyi.äitini on hyvä äiti.ei ikinä juonut tms.piti meistä kyllä hyvä huolen ja vaikka opiskelujensa takia raha oli tod.tiukalla ni voin kertoa että olin paljon onnellisempi niin,vaikka isän kanssa elämä olikin rahallisesti erittäin antoisaa.silti rakastin isääni,ei ikinä lyönyt mua tai pikkuveljeäni,mut enemmän kärsin nähdä äidin kärsivän. sanonpa tän vaan koska täällä näkyy paljon näitä arvostelijoita jotka luulee että lapsen onnellisuus on jostain v***un "prameesta talosta ja muusta hienostelusta kiinni.tai satuin lukeen kun joku "ihmettelijä" mainosti et kuin he on onnellisia ku seksi sujuu miehen kanssa ja he o käynyt yliopistotutkinnon (muistaakseni tms) :laugh: hei voiko joku olla näin tyhmä ja viä luulla että ihmiset tulee nyt kateelliseksi ja surkuttelee omaa tilaansa ku toisten onni kukkii :laugh: no,mun äiti meni uusiin naimisiin kunnon miehen kanssa jolla on erittäin menestyvä yritys jne.mä olen onnellinen äitini puolesta ja veljeni joka nyt on 12v.ja sai hyvä isähahmon.tällä miehellä on 23v.tytär joka mulle kun oma sisko.
muutin 16v.pois kotoa opintojen vuoksi.nyt itselläni on pian 2v.täyttävä poika ja toisen la.aika elokuussa :) olen tod.onnellinen näin.miehen kanssa välillä vaikeeta, en usko että on olemassa ihmisiä kenen parisuhteessa ei niitä olisi,olen kerran joutunut vakavasti harkitsemaan eroa mutta onnex kaikki meni parhain päin,mies pääsi katkasun avullaa irti viina/lääke putkesta.olisin kyl lähtenyt jos ei ois muutosta tapahtunut. tiedän että kaikilla ei näin hyvin käy ja six mä en ymmärräkkään että miten joku jaxaa arvostella muita??mulla nyt asiat mielestäni hyvin.mies tienaa hyvin ja vaikkei se onni aina kukkiskaan ni on mulla 1 ihana lapsi ja pian toinen,siitä onnesta en luopuis mistään hinnasta.yxikään mies ei mene lasteni edelle että ei se avioliitto mulle ainaka koko elämäni tärkein asia oo. on hienoa kun on toinen ihminen jakamassa kaiken mutta jos toinen osapuoli todella käyttäytyy niinku täällä useiten syy on mix ollaan yh:ta ni en ymmärrä että mix naisten pitäis kiduttaa itseään sellasessa suhteessa?jokaista ihmistä varten on varmasti joku jonka kanssa on hyvä olla,eikä elämä koskaan oo 100%varmaa.voihan tehdä lapset kun on oltu 20v.yhdessä ja "tutustuttu" toiseen sit kunnolla et voidaan ol varmoi et mikään ei tätä pilaa,mut tiedän kyllä näitäkin tapauksia ja ihan yhtälailla on kaikki hajonnu käsiin.mä en luota yhteenkään ihmiseen 100% ikinä.
juma ku tuli pitkä tarina.. :o no vielä tahdon tähän loppuun sanoa sen verran että en mäkään ymmärrä sitä touhua että hankiudutaan raskaax ja sit valitetaan elämä kurjuutta,jokainen saa mun puolesta hankkia lapsen niinku tykkää,mut ei sekään oikeen oo että miehelle valehdellaan et käytetään ehkäsyä ja tullaan raskaax kelle sattuu ja sit ihmetellään ja itketään ku mies ei pidä yhteyttä..on tuttavapiirissäni yx tällanenkin tapaus,pehmeä sellanen,soitti joka kuukausi että mul o menkat myöhässä ja pani ketä sattu ku halus vaan lapsen.sit poraa ku sen lapsen isä ei pidä yhteyttä.iteppä halus yh:x.mulla ei o mitään sitä vastaan et tekee lapsen vaan itteänsä varten,eiköhä meistä jokainen sitä varten näitä tee,mut en sit ymmärrä et itketään ku äijä muka lähti jne.vaik oikeesti oli ihan tietonen valinta!aika sottusta textiä,kiitos ku viittitte lukea! :hug:
 
tuleeko teillä äiteillä koskaan mieleen ettei se ukko lähe jättääkseen lapset vaan useammin ne haluaa eroon siitä akasta,paljon kuulee miesten sanovan että vaikka kuinka rakas on lapsi niin ei kestäny enää elää akkansa kans,onko se sitte väärin..Annetaan kovasti ymmärtää että äitit tekee hyvin ku jättää kusipää äijänsä mutta sitte ku ukko lähtee sen takia ko oma eukko onku painajainen niin hups heijjaa se on täys sikaJa löytyyhän niitä tapa pettäjiäki mut toisinaan kyllä ymmärtää miksi mies lähtee vieraisiin ku kattelee näitä kanssa äitejä,niin että eipä taas syytellä pelkästään isiä,sitäpaitsi onhan näitä yh isiäki.
 
Näillä sivuilla pyöriessä tuntuu siltä että suurin osa vauvoista halutaan sen tähden että saadaan sisältöä omaan elämään! \|O Aika järkyttävää, mutta ehkäisystä ei huolehdita, eikä parisuhteen laadullakaan kauheasti väliä jne. kunhan vaan päästään pois työelämästä. Tai hyvä jos ollaan edes päästy työelämään. :( Ja parikymppiset kirjoittelevat että ovat jo viisi vuotta haaveilleet omasta vauvasta. Itse olen kohta 44 vuotta ja lapseton. Tuskin mitään vikaa, olen vain halunnut pitää elämäni järjestyksessä ja sisältö on tullut muualta kuin toisen ihmisen kautta. Tosiaankin olisi hyvä että kävisivät täällä yksinhuoltajissa enennkuin heittäytyvät tuhoon tuomittuihin parisuhteisiin.
 
Sanoppa muuta! Miksi tehdä lapsi "narkkarialkoholistilaiskurin" kans..
Ite mietin aivan samaa, mutta en kadu silti!!
Sitä äijä "lupas" yhden hyvän ja kymmenen kaunista.. Lisää kuvittelin omassa päässäni!! Naimisiin piti mennä ja "normi" elämä aloittaa.. Suunnitelmia, puheita ja omia unelmia luuli todeksi..
Lapsi sai alun kahdessa kuukaudessa.. Lasta halusi kumpikin silloin. Tein testin viikko oven näytön jälkeen.. ja positiivista näytti.
Silloin äijä lupasi olla tukena vaikka en takasi huoliskaan.. Meni noin kuukausi niin olinkin jo täysin paska ihminen. Ei sitten enää halunnutkaan olla misään tekemisissä mun kanssa. Kukaan ei ollut kiinnostunut lapsesta tai musta siellä suunnalla... Ex- melkein- anoppi jopa väitti, että valehtelen koko asian. Puhui kaikenlaista paskaa musta!! Aivan käsittämättömän törkeitä juttuja. Milloinkaan en anteeksi sille ämmälle anna!!
Mä vain yritin auttaa kerran hänen poikansa hyvään elämään ja annoin mitä parhaimmat edellytykset sihen. Kiitos siitä oli toisennäköinen..
Nooh!! Meni kuukausi niin "löysin" uuden Rakkauden!!
Isyyttä ei tulla selvittämään ja en "häiritse" mitenkään biologisen isän elämää tai hänen sukua lapsella eikä hän meidän.. Rahaa ei tule sieltä suunnalta ja mitään velvollisuuksia hällä ei ole!! Kärsikööt joskus nahoissansa, kun tajuaa mistä jää paitsi!! Eipä tule "ex-melki-anoppikaan" näkemään ensimmäistä lastenlastaan..
Nyt olen onnellinen uuden mieheni kans ja "tyyne" saa hyvät ja rakastavat vanhemmat, toivottavasti myös sisaruksia ja erityisen ihanat isovanhemmat kummankin puolelta!!!
Vaikka en olisi uutta miestä näin pian saanutkaan, olisi elämäni onnellinen kaksinkin lapseni kanssa. Ei sitä biologista isää aina tarvita, eikä hänen rahojaan (mitä ei kyllä oiskaan..) Joskus on parempi ilman sitä!

Eli tässä yksi selitys miksi... tyhmyyttä tai jotain muuta..
tai vain Rakkautta tulevaan kääröön!!!

Joppana ja "tyyne" RV:37+5

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.01.2006 klo 16:49 Siiri kirjoitti:
Näillä sivuilla pyöriessä tuntuu siltä että suurin osa vauvoista halutaan sen tähden että saadaan sisältöä omaan elämään! \|O Aika järkyttävää, mutta ehkäisystä ei huolehdita, eikä parisuhteen laadullakaan kauheasti väliä jne. kunhan vaan päästään pois työelämästä. Tai hyvä jos ollaan edes päästy työelämään. :( Ja parikymppiset kirjoittelevat että ovat jo viisi vuotta haaveilleet omasta vauvasta. Itse olen kohta 44 vuotta ja lapseton. Tuskin mitään vikaa, olen vain halunnut pitää elämäni järjestyksessä ja sisältö on tullut muualta kuin toisen ihmisen kautta. Tosiaankin olisi hyvä että kävisivät täällä yksinhuoltajissa enennkuin heittäytyvät tuhoon tuomittuihin parisuhteisiin.

niin mistähän syystä vauvoja halutaan maailmaan, olis suhde millainen tahansa??? Kaikille lapsi tuo sisältöä eläämään. On varsin luonnollista, sillä suurin osa ajasta kuluu lapsen kanssa alussa ja vapaa-ajasta kun ollaan työelämässä. Ja kauheaa olisi jos ei nauttisi sen oman lapsensa seurasta.

Elämä voi olla järjestyksessä vaikka olisi lapsia ja yh. Tai on järjestsyksessä juuri em takia!
 

Similar threads

V
Viestiä
0
Luettu
191
Aihe vapaa
vierailija
V
M
Viestiä
25
Luettu
5K
U
K
Viestiä
21
Luettu
391
Aihe vapaa
Kyllikki-täti
K

Yhteistyössä