Miksi tämä akka antaa itsensä rupsahtaa??

[vieras]

Hienoa Ilkka!!! Kerroit sen totuuden, mitä täällä ei ole saatu myönnettyä puolen vuorokauden hikisen väännön jälkeenkään. Ja ap:n kertomukseen viitaten - ehkä vähempikin lapsimäärä riittäisi, jos tulos on tämä..

 

[v]

Jotkut ehkä jaksaa usean lapsen kanssa. Minä tiesin etten jaksa, en edes kahden pienen kanssa, eli mulla on yksi 7-v ja yksi 1/2 vuotias ja näiden kanssa selviän. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin monta putkeen? Nyt kaikki tietysti suuttuu, mutta en vaan ymmärrä? Tietysti jos masennusta ym, niin sehän ei ole oma syy.

 

[Rouva Räpylä]

Musta ap kuulostaa masentuneelta. Sitä mä vaan jaksan ihmetellä, että eikö toisen tai kolmannen lapsen kohdalla koskaan tuntunut raskaalta? Miksi niitä lapsia on tehty niin monta? Vai tuliko ne vahingossa?

 

[vieras]

Tais Ilkka pistää liian pahan mammoille kun ketju tippuu vaan ja toisessa kivitetään edelleen Rytkäätystä..

 

[Rouva Räpylä]

Mitä sitten, vaikka tuo ilkka olisikin oikeassa? Mitä se muille kuuluu miten muut naiset elää? Sehän on niiden ongelma joita ei hiusten harjaus kiinnosta. Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että miestä pitää kunnioittaa näyttämällä ihmiseltä. Sitäpaitsi musta on kivaa olla puhdas ja ehjissä vaatteissa. Mutta en minä silti jaksa päätäni vaivata toisten likaisilla hiuksilla...

 

[vieras]

Musta tuossa Ilkan kirjoituksessa oli paljon asiaa...

Mutta voisko Ile kertoa sen, että miksi mun mies ei huomaa vaikka ostan hienompia vaatteita (vaikka olenkin äiti), meikkaan ja muutenkin pyrin näyttämään asialliselta? Päin vastoin valittaa, jos ostan vaatteita, värjään hiuksia, ostan meikkiä tai meikkaan (siis arkimeikki) itseni ennen ihmisten ilmoille lähtemistä? Pyrin siis näyttämään naiselta vaikka olenkin äiti. Painoakin olen pudottanut ja matkaa entiseen ei ole enää kuin muutama kilo.

Mikä siis miehessäni mättää, miksi en saa kehua kuinka kauniilta näytän?

Itse kylläkin taidan välillä valittaa tätä kotona olemista, koska haluaisin jo lähteä työelämään takaisin...mikä tosin on helpommin sanottu kuin tehty...ei oikein oman alan töitä ole ja lapset vaikuttavat liikaa työnsaantiin. Itsetuntoa ei hivele kun ei edes pääse haastatteluun tai haastattelussa kysytään jaa minkäs ikäisia lapsia sinulla on...jo kaks alle nelivuotiasta...vastaus on "niin just"...Moneltako mieheltä kysytään haastatteluun mennessä, että monta lasta sulla on, minkä ikäisiä, kuka ne hoitaa, miten järkkäät kun lapsi sairastuu?

Mä en vaan voi sille mitään, mutta miehenä oleminen on helppoa...sitten ollaan samalla viivalla kun molemmat käy töissä ja iltaisin kotityöt ym jaetaan tasan.

 

[Rupsahtanut akka]

Kiitos herättelystä, Ilkka R ja kaikki muutkin kirjoittajat. Tiedostan ettei elämässä mene tällä hetkellä kovin hyvin. Ei minulla ja sitä kautta tuskin miehelläkään. En syytä miestäni tästä olotilastani mutta en voi syyttää täysin itseänikään. En vaan jaksa, olen turhautunut, kyllästynyt, väsynyt ja ehkä jopa masentunut, mitä useampi kirjoittaja jo ehdottikin. Syy siihen että meillä on neljä lasta on siinä, että vielä kolmen jälkeen elämä tuntui mielekäältä ja elämän eri osa-alueet tuntuivat olevan balanssissa. En osannut aavistaa, että neljännen jälkeen kaikki muu menettää merkityksensä paitsi lapset. Että he imevät minusta kaiken. Etten enää riitäkään itselleni saatikka miehelleni, joka tuntuu tällä hetkellä lähinnä riipalta jatkuvinen tarpeineen. Samalla syyttelen tästä itseäni, koska tiedän että mieheni tarvisi vaimoa kuten ennekin. No, sainpahan purkauduttua ja analysoitua syitä, miksi olen rupsahtanut. Keskustelu jatkukoon vaikka yleisellä tasolla.