J
Jen
Vieras
Minäkin olen ollut ns. uhrautuva vaimo, joka olen tehnyt parisuhteen ja perheen eteen vaikka kuinka paljon työtä. Kun on mennyt naimisiin ja päättänyt, että työteliäisyydellä ja viitseliäisyydellä suhdetta pidetään kasassa, niin sitkeydellä pääsee pitkälle. Kuitenkin jossakin vaiheessa kävi niin, että kun vain toimii antavana osapuolena saamatta itse juuri mitään, iloinen anteliaisuus muuttuu väkisin tapahtuvaksi antamiseksi. Voin omakohtaisesti sanoa, että ainakin viimeiset viisi vuotta olivat ikäviä, kun ei itse saanut suhteesta oikein mitään. Antaminen on kivaa niin kauan, kuin on myös saavana osapuolena. Tietysti ajoittain on mukavaa vain antaa, mutta siitä huolimatta pitäisi jossakin vaiheessa saada ns. puntit tasan. Tämä ei siis koske lapsia, sillä heitähän hoitaa mielellään, vaan tämä koskee nimenomaan parisuhdetta.
Minä ainakin teen päivittäin monia pieniä huomionosoituksia esim. laitan tekstaria miesystävälleni, teen jotain hyvää ruokaa illalla, hieron hartioita jne. Jos vastineeksi mies viilettää omissa menoissaan vaivautumatta ilmoittamaan siitä etukäteen, ruoka jäähtyy ruokapöydässä ja mies kertoo, että hän kävikin nakkikioskilla juuri puoli tuntia sitten ja mies lösähtää sohvalle kuorsaamaan, niin tämänkaltaisessa elämässä aika nopeasti tulee turhautumisen tunnetta. Halauksilla, suukoilla ja päivän kuulumisten kyselyllä sekä kotitöissä auttamisessa saa jo hirmuisesti "pisteitä", jotka ylläpitävät rakkaudentekoja.
Tässä onkin se ongelma, että missä kulkee itsekkyyden ja antamisen välinen raja? Moni toitottaa sitä, että pitää vain olla epäitsekäs ja antaa itsestään kaikki. Siinä ajatusmallissa palataan ikäänkuin siihen tilanteeseen, jossa naiset ovat eläneet ihan viimeisimpiä vuosikymmeniä lukuunottamatta koko historiansa: mies perheenpäänä ja nainen miehen alamaisena.
En suinkaan tarkoita, ettäkö heti pitäisi luovuttaa ja etsiä uutta suhdetta. TIETENKIN pitää keskustella ongelmista ja itseä harmittavista asioista ja sitä kautta yrittää saada sopiva komromissi aikaiseksi. Jos mies taas ei halua muuttua ja kieltäytyy kaikesta keskustelusta, niin onhan sekin aika ikävää, jos mies on tyytyväinen ja nainen tyytymätön, varsinkin siis, jos nainen tekee kaikki kotityöt ja mies ei juuri mitään. Uskoisin, että sellaisista tilanteista lähtee liikkeelle juuri naisen pihtaaminen: jos mies ei muuten suostu kuuntelemaan naista, niin nainen ajattelee, että koska mies saa puhtaat vaatteet, lämpimän ruoan ja puhtaan kodin, niin pitäisikö hänen vielä kaiken muun lisäksi saada naiselta vielä seksiä, joka on miehen itsekkäistä lähtökohdista tapahtuvaa.
Minä ainakin teen päivittäin monia pieniä huomionosoituksia esim. laitan tekstaria miesystävälleni, teen jotain hyvää ruokaa illalla, hieron hartioita jne. Jos vastineeksi mies viilettää omissa menoissaan vaivautumatta ilmoittamaan siitä etukäteen, ruoka jäähtyy ruokapöydässä ja mies kertoo, että hän kävikin nakkikioskilla juuri puoli tuntia sitten ja mies lösähtää sohvalle kuorsaamaan, niin tämänkaltaisessa elämässä aika nopeasti tulee turhautumisen tunnetta. Halauksilla, suukoilla ja päivän kuulumisten kyselyllä sekä kotitöissä auttamisessa saa jo hirmuisesti "pisteitä", jotka ylläpitävät rakkaudentekoja.
Tässä onkin se ongelma, että missä kulkee itsekkyyden ja antamisen välinen raja? Moni toitottaa sitä, että pitää vain olla epäitsekäs ja antaa itsestään kaikki. Siinä ajatusmallissa palataan ikäänkuin siihen tilanteeseen, jossa naiset ovat eläneet ihan viimeisimpiä vuosikymmeniä lukuunottamatta koko historiansa: mies perheenpäänä ja nainen miehen alamaisena.
En suinkaan tarkoita, ettäkö heti pitäisi luovuttaa ja etsiä uutta suhdetta. TIETENKIN pitää keskustella ongelmista ja itseä harmittavista asioista ja sitä kautta yrittää saada sopiva komromissi aikaiseksi. Jos mies taas ei halua muuttua ja kieltäytyy kaikesta keskustelusta, niin onhan sekin aika ikävää, jos mies on tyytyväinen ja nainen tyytymätön, varsinkin siis, jos nainen tekee kaikki kotityöt ja mies ei juuri mitään. Uskoisin, että sellaisista tilanteista lähtee liikkeelle juuri naisen pihtaaminen: jos mies ei muuten suostu kuuntelemaan naista, niin nainen ajattelee, että koska mies saa puhtaat vaatteet, lämpimän ruoan ja puhtaan kodin, niin pitäisikö hänen vielä kaiken muun lisäksi saada naiselta vielä seksiä, joka on miehen itsekkäistä lähtökohdista tapahtuvaa.