Miksi pitäisi elää koko elämä saman ihmisen kanssa?

[peilinä]

"Voi kiitos syväluotaavasta analyysistäsi. Lisään tuohon kysymyslistaani vielä sitten yhden jutun. Eli onko kliseistä, latteaa kieltä ja tyhjiä sanoja inhoava ihminen kykenemätön parisuhteeseen? "

Puutun keskusteluunne, arvokas nainen!
Ihmisen, jonka kommentit kuvastavat suurta itsekkyyttä, vihaisuutta ja inhoa, olisi hyvä pysyä yksin, niin kauan kunnes helpottaa ja oppii arvostamaan ja hyväksymään muita. Jos ottaa pulttia kliseistä, ottaa varmaan kaikesta muustakin, joka ei mene oman mielen mukaan. Luultavasti edellinen keskustelija on huomannut saman.

"Kirjoituksesi muutenkin antaa selkeän kuvan muille millainen sinä olet, ja viimeinen lauseesi paljastaa niillekin ketkä eivät heti hoksanneet. Suosittelisin sinua olemaan loppuelämäsi yksin, ilman parisuhdetta. Et näemmä kykene sellaiseen." Olen samaa mieltä.

 

[hmm]

Jännää miten syväluotaavia arvioita tehdään ihmisistä muutaman lauseen perusteella. Mut netissä on hyvä tietää kaikki paremmin, myös muiden ihmisten päänsisäiset asiat

 

[pelinä]

Huomautuksena edelliseen, että arvioita ja tulkintaa ei oikeastaan tehdä ihmisistä, vaan kirjoittajista ja heidän ilmaisuistaan. Netissä, aivan samoin kuin todellisessa elämässä, voi joutua pelkistä sanoistaan vastuuseen. Täällähän eivät teot näy.

Sanat ja kieli muuten kertovat paljonkin ihmisestä (kirjoittajasta), kuvastavat hänen ajatuksiaan ja tunteitaan, tapaansa reagoida. Tämä netti tarjoaa muuten hyvää harjoitusta toisten ajatusten ymmätämiseen ja tulkintaan. Netissä ei sanoja ja ajattelun ilmauta häiritse esim.äänensävy, ilmehdintä tai muu säheltäminen, kuten normaalissa elämässä usein käy. Netissä ei sanoma hämärry, katoa samassa määrin kaikkeen muuhun.

Voisin kuvitella, että esim. "arvokasta naista" saattettaisiin kakesta vihaisuudestaan ja ylemmyyden tunteestaan huolimatta pitää älykkäänä ja nokkelana ja hän ehkä torjuisi toisten kommentit puhumalla päälle tai tyrmäämällä toisen jollakin ilmeellä tai vähättelevällä eleellä. Oma vihan ilmaus kun yleensä halutaan peittää tai heittää toisen vastuulle. Siinä sitä sitten seliteltäisiin ja tulkinta olisi lopulta jotain sekavaa ja käännettyä - hymiöityä.

Miten tämä liittyy aiheeseen? No, vaikkapa niin, että pitäisikö elää koko elämä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei olekaan sitä, mitä on luullut tai ajatellut hänen olevan. Esimerkiksi piilossä pidetty ja väärin tulkittu vihaisuus voikin alkaa hallita suhdetta niin, että siitä seuraa pelkkää helvettiä molemmille. Vasta tavallisessa arjessa ja vastoinkäymisissä ihmisten todellinen luonne yleensä paljastuu. Ja se voi viedä aikaa.

 

[Naaras]

Sanat ja kieli muuten kertovat paljonkin ihmisestä (kirjoittajasta), kuvastavat hänen ajatuksiaan ja tunteitaan, tapaansa reagoida. Tämä netti tarjoaa muuten hyvää harjoitusta toisten ajatusten ymmätämiseen ja tulkintaan. Netissä ei sanoja ja ajattelun ilmauta häiritse esim.äänensävy, ilmehdintä tai muu säheltäminen, kuten normaalissa elämässä usein käy. Netissä ei sanoma hämärry, katoa samassa määrin kaikkeen muuhun.

Itse asiassa asia on aivan päinvastoin. Eleet, ilmeet ym. ei-sanallinen ilmaisu, jota on vaikea tietoisesti kontrolloida, paljastavat paljon enemmän kuin sanat. Kirjoitetuista sanoista myös jokainen lukija löytää - usein kuviteltuja - sävyjä ja rivinväliviestejä, joita kirjoittaja ei ole sinne lainkaan laittanut, ja jotka ovat siis virheellisiä. Kirjoitettua tekstiä tulkitaan aina pelkästään omista lähtökohdista, toisin kuin viestintää joka tapahtuu ihmisten kohdatessa henkilökohtaisesti.

En todellakaan ymmärrä, miten löydät "arvokas nainen" -nimimerkin viesteistä vihaa ja ylemmyyden tunnetta? Minä löydän niistä pelkkää tervettä järkeä

 

[sanat ovat sanoja...]

Sanat ja kieli muuten kertovat paljonkin ihmisestä (kirjoittajasta), kuvastavat hänen ajatuksiaan ja tunteitaan, tapaansa reagoida. Tämä netti tarjoaa muuten hyvää harjoitusta toisten ajatusten ymmätämiseen ja tulkintaan. Netissä ei sanoja ja ajattelun ilmauta häiritse esim.äänensävy, ilmehdintä tai muu säheltäminen, kuten normaalissa elämässä usein käy. Netissä ei sanoma hämärry, katoa samassa määrin kaikkeen muuhun.

Itse asiassa asia on aivan päinvastoin. Eleet, ilmeet ym. ei-sanallinen ilmaisu, jota on vaikea tietoisesti kontrolloida, paljastavat paljon enemmän kuin sanat. Kirjoitetuista sanoista myös jokainen lukija löytää - usein kuviteltuja - sävyjä ja rivinväliviestejä, joita kirjoittaja ei ole sinne lainkaan laittanut, ja jotka ovat siis virheellisiä. Kirjoitettua tekstiä tulkitaan aina pelkästään omista lähtökohdista, toisin kuin viestintää joka tapahtuu ihmisten kohdatessa henkilökohtaisesti.

En todellakaan ymmärrä, miten löydät "arvokas nainen" -nimimerkin viesteistä vihaa ja ylemmyyden tunnetta? Minä löydän niistä pelkkää tervettä järkeä

Taisi olla peräti niin, että 90% ihmisen viestinnästä on ei-sanallista ja vain 10% sanallista. Sanallisen viestin voi helposti valehdella, ei-sanallista harvemmin. Eleet yleensä paljastavat valehtelijan. Sanat eivät siis kerro juuri mitään ihmisestä. Kirjoitettuja viestejä tosiaan tulkitaan subjektiivisten näkökulmien kautta, koska ihmisen elekieli ei ole mukana auttamassa viestien tulkintaa.

 

[pelinä]

"Taisi olla peräti niin, että 90% ihmisen viestinnästä on ei-sanallista ja vain 10% sanallista. Sanallisen viestin voi helposti valehdella, ei-sanallista harvemmin. Eleet yleensä paljastavat valehtelijan. Sanat eivät siis kerro juuri mitään ihmisestä. Kirjoitettuja viestejä tosiaan tulkitaan subjektiivisten näkökulmien kautta, koska ihmisen elekieli ei ole mukana auttamassa viestien tulkintaa."

Tämä on se ihmisille tyypillinen tapa tulkita viestejä. Ilmeet, eleet ja muu käytös nousevat päällimmäisiksi ja voivat sen vuoksi juuri viedä harhaan. Katsotaan mm. uutistelukijan vaatetusta eikä kuulla ja muisteta uutista. Hymyilevä depressio on olemassa ja vaikea tunnistaa sairaudeksi. Nauru peittää pelon ja hämmennyksen jne. Monet ihmisten reaktioista ovat kyllä automaattisia ja yhtä monet opittuja maneereita. Yllä oleva tutkimustulos kertoo vain sen, että hmiset yleensä reagoivat ilmeisiin ja eleisiin eivät sanoihin.

"Sanat ja kieli muuten kertovat paljonkin ihmisestä (kirjoittajasta), kuvastavat hänen ajatuksiaan ja tunteitaan, tapaansa reagoida. Tämä netti tarjoaa muuten hyvää harjoitusta toisten ajatusten ymmätämiseen ja tulkintaan. Netissä ei sanoja ja ajattelun ilmauta häiritse esim.äänensävy, ilmehdintä tai muu säheltäminen, kuten normaalissa elämässä usein käy. Netissä ei sanoma hämärry, katoa samassa määrin kaikkeen muuhun.

Kyllä nämä kirjoitukset aika paljon kertovat kirjoittajan tavasta ajatella ja reagoida. Feikkaamista tosin on täälläkin. Voi pelata roolilla samoin kuin tosi elämässäkin. Mutta sanojen valinta ja metaforiset aiheet kyllä kertovat ihmisen suhtautumistavasta ja ajattelusta paljonkin. Tähän ketjuun niitä mahtuu paljon. Luotettavuus ja pettäminen, luottamus yleisemminkin , odotukset ja vaatimukset, antaminen ja saaminen ovat elämisen peruskysymyksiä ja kuvastavat kunkin ajatuksia oikein hyvin. Miten ajattelisitte ilmeiden ja eleiden liittyvän niihin?

 

[No niin]

"Ilmeet, eleet ja muu käytös nousevat päällimmäisiksi ja voivat sen vuoksi juuri viedä harhaan."

Ei kun eikös se ole juuri niin päin, että sanat voi viedä harhaan, ilmeet ja eleet eivät. Ilmeet ja eleet kertovat totuuden ihmisten tarkoitusperistä silloinkin kun ihminen yrittää sanallisesti valehdella. Nettikirjoitusten perusteella ei oikeastaan voi tehdä päätelmiä mistään muusta kuin kirjoittajan senhetkisestä tunnetilasta, joka sekin voi olla valehdeltua. Valehtelua vaan on mahdotonta huomata, koska ilmeet ja eleet eivät näy. Kaikenlainen "rivien välistä" tulkinta on pelkkää arvailua, se että tietää ihmisestä tämän yhden mielipiteen verran ei kerro läheskään koko totuutta. Mikäli näin ei olisi, voisit toki miettiä, mitä se kertoo sinusta, että yrität tulkita ihmisten persoonallisuuksia muutaman nettikirjoituksen perusteella...

 

[pelinä]

"Kaikenlainen "rivien välistä" tulkinta on pelkkää arvailua, se että tietää ihmisestä tämän yhden mielipiteen verran ei kerro läheskään koko totuutta. Mikäli näin ei olisi, voisit toki miettiä, mitä se kertoo sinusta, että yrität tulkita ihmisten persoonallisuuksia muutaman nettikirjoituksen perusteella..."

Aivan samoin, mitä tuo yllä oleva kommentti kertoo sinusta? En ole ajatellutkaan tietäväni ihmisestä koko totuutta. Ajatuksenahan se on mahdoton - aina. Tämä netti tarjoaa muuten hyvää harjoitusta toisten _ajatusten_ ymmätämiseen ja tulkintaan. Nyt en puhu mitään valehtelusta tai sen tunnistamisesta.

No, mitä nämä kirjoitukset kertovat minusta?

 

[No niin]

"Aivan samoin, mitä tuo yllä oleva kommentti kertoo sinusta? En ole ajatellutkaan tietäväni ihmisestä koko totuutta. Ajatuksenahan se on mahdoton - aina. Tämä netti tarjoaa muuten hyvää harjoitusta toisten _ajatusten_ ymmätämiseen ja tulkintaan. Nyt en puhu mitään valehtelusta tai sen tunnistamisesta."

Miksi sitten edellisissä kirjoituksissasi olet tehnyt melko syvääluotaavan persoonallisuuden tulkinnan?

"Ihmisen, jonka kommentit kuvastavat suurta itsekkyyttä, vihaisuutta ja inhoa, olisi hyvä pysyä yksin, niin kauan kunnes helpottaa ja oppii arvostamaan ja hyväksymään muita. Jos ottaa pulttia kliseistä, ottaa varmaan kaikesta muustakin, joka ei mene oman mielen mukaan. Luultavasti edellinen keskustelija on huomannut saman."

Netti tarjoaa kyllä hyvän mahdollisuuden tehdä hauskoja spekulaatioita toisten ajatuksista, omista kommenteistasi voisi saada vaikka sen kuvan, että sinulla on valtava pätemisen tarve, olet epävarma parisuhteestasi ja haluat ehdottomasti aina sanoa sen viimeisen sanan... Mutta tämähän oli pelkkä arvaus...

 

[Helenalle]

Vaikka olisi miten ja miten aidosti tahansa rakastunut, jossain vaiheessa huomaa ettei saakaan takaisin mitään ja siitä alkaa parisuhteen alasajautuminen. Yksin ei kukaan voi parisuhdetta ylläpitää, eikä pidä edes yrittää. Siihen tarvitaan kaksi.

En ole sanonutkaan, että parisuhdetta voi täysin yksin pitää yllä.Ymmärrän kyllä, että parisuhde käsittää aina parin, olipa kyseessä sitten vaikka sukkapari. Mutta jos suhde ei ole tyydyttävä ja huomaa, että nyt ei mene hommat niin kuin toivoo, voi aina yrittää tehdä jotain suhteen eteen. Pyytää kumppania keskustelemaan ja miettiä yhdessä mitä muutosta on tapahtunut, yrittää yhdessä eikä heti luovuttaa. Eikä välittömästi aloita syyttelemään toista ja etsimään vikoja. Joskus ne viat voi olla jopa itsessä. Antaa aikaa toiselle ja itselleen, aika näyttää usein mihin suuntaan ollaan menossa. Aina ei kannata ensimmäisenä erota. Ja ihan varmasti aina suhteen eteen kannattaa tehdä töitä, vaikkapa vain yksin. Kun rakastaa toista todella paljon, on valmis tekemään sen suhteen eteen myös paljon.
[/quote]

Et ilmeisesti ole ollut suhteessa jossa saat/joudut tekemään suhteen eteen kaiken yksin? Minä olen ja sen takia tiedänkin ettei suhde kauaa kestä. Ei kukaan jaksa yksin pakertaa ns. parityötä.

 

[itsetutkiskelusi aika]

Kirjoituksesi muutenkin antaa selkeän kuvan muille millainen sinä olet, ja viimeinen lauseesi paljastaa niillekin ketkä eivät heti hoksanneet. Suosittelisin sinua olemaan loppuelämäsi yksin, ilman parisuhdetta. Et näemmä kykene sellaiseen.

Voi kiitos syväluotaavasta analyysistäsi. Lisään tuohon kysymyslistaani vielä sitten yhden jutun. Eli onko kliseistä, latteaa kieltä ja tyhjiä sanoja inhoava ihminen kykenemätön parisuhteeseen?

[/quote]

Taisi analyysi olla oikea...

 

[pelinä]

"Netti tarjoaa kyllä hyvän mahdollisuuden tehdä hauskoja spekulaatioita toisten ajatuksista, omista kommenteistasi voisi saada vaikka sen kuvan, että sinulla on valtava pätemisen tarve, olet epävarma parisuhteestasi ja haluat ehdottomasti aina sanoa sen viimeisen sanan... Mutta tämähän oli pelkkä arvaus..."

"No niin", kuvastaako edellinen nyt enemmän sinua itseäsi, kun teet syväluotaavaa tulkintaa rivien välistä?

 

[No niin]

"No niin", kuvastaako edellinen nyt enemmän sinua itseäsi, kun teet syväluotaavaa tulkintaa rivien välistä?

Ihan selkeästi kuvastaa, luulin, että arvasit sen jo??

 

[hmm]

Toisin sanoen, "pelinä"-nimimerkki kärsii inhosta, vihasta ja ylemmyydentunteesta?

 

[pelinä]

Nim. arvokkaallle naiselle vastasi nim. peilinä.

 

[Juupas eipäs]

Nim. arvokkaallle naiselle vastasi nim. peilinä.

No sinä se kuitenkin olit, myönnä pois, tuli vaan nimimerkkiin pieni kirjoitusvirhe, vai kuinka

 

[Helena]

"Et ilmeisesti ole ollut suhteessa jossa saat/joudut tekemään suhteen eteen kaiken yksin? Minä olen ja sen takia tiedänkin ettei suhde kauaa kestä. Ei kukaan jaksa yksin pakertaa ns. parityötä."

Et osaa kuvitellakaan kuinka paljon olen joutunut tekemään työtä parisuhteeni eteen, mutta se on ollut ja on sen arvoista. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän myös minua. Aina ei ole ollut helppoa, mutta missään vaiheessa ei ole ero tullut edes mieleen. Joskus kun on ollut erimielisyyksiä suutuksissaan alkaa ajattelemaan toisen vikoja, mutta olen pian kääntänyt ajatukseni tosenlaisiksi ja miettinyt niitä kaikkia lukuisia hyviä puolia mitä hänessä on ja niitä on paljon enemmän kuin huonoja. Ja onneksi olemme oppineet sen, että jos on erimielisyyksiä istutaan alas ja jutellaan. Ei riidellä vaan jutellaan ja selvitetään erimielisyydet. Kahden aikuisen ihmisen jotka osaavat puhua ei välttämättä tarvitse riidellä eikä pitää mykkäkoulua, jos ei välttämättä halua. Jokaisessa parisuhteessa on varmasti jonkinlaisia ongelmia, mutta meillä on kaikilla myös erilainen tapa käsitellä niitä.

 

[Helenalle]

Et osaa kuvitellakaan kuinka paljon olen joutunut tekemään työtä parisuhteeni eteen, mutta se on ollut ja on sen arvoista. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän myös minua. Aina ei ole ollut helppoa, mutta missään vaiheessa ei ole ero tullut edes mieleen. Joskus kun on ollut erimielisyyksiä suutuksissaan alkaa ajattelemaan toisen vikoja, mutta olen pian kääntänyt ajatukseni tosenlaisiksi ja miettinyt niitä kaikkia lukuisia hyviä puolia mitä hänessä on ja niitä on paljon enemmän kuin huonoja. Ja onneksi olemme oppineet sen, että jos on erimielisyyksiä istutaan alas ja jutellaan. Ei riidellä vaan jutellaan ja selvitetään erimielisyydet. Kahden aikuisen ihmisen jotka osaavat puhua ei välttämättä tarvitse riidellä eikä pitää mykkäkoulua, jos ei välttämättä halua. Jokaisessa parisuhteessa on varmasti jonkinlaisia ongelmia, mutta meillä on kaikilla myös erilainen tapa käsitellä niitä.

Kiitä onneasi että kumppaninasi on mies joka ilmeisesti kykenee tunnustamaan omat virheensä(?) ja tekemään loppujen lopuksi hänkin suhteen eteen jotain. Sillä uskon hänenkin tehneen/tekevän suhteen eteen yhtä paljon töitä kuin sinä vaikka ihan toisenlaisen kuvan kirjoituksestasi saakin.

Omasta edesmenneestä suhteestani sen verran, yritin ties kuinka monesti saada kumppania puhumaan. Kaikki ongelmat olin kuulemma keksinyt, ne olivat naisen haihattelua. En jaksanut olla keskenkasvuisen kanssa (fyysiseltä iältään hän oli reilusti aikuiseksi luettavissa). Aina ei siis oma panostuskaan riitä suhdetta ylläpitämään.

 

[Helena]

En ole todellakaan tarkoittanut sitä, etteikö mieheni olisi tehnyt yhtäpaljon töitä suhteemme eteen kuin minäkin. Mutta kirjoitan pääasiallisesti vain omastapuolesta ja kokemuksistani. Olen tarkoittanut sitä, että aina suhteen eteen kannattaa tehdä töitä ja jos toinen ei tule ns.vastaan eikä "huomaa" että suhteessa on jotain vikaa, se onkin hankala juttu. Yksin ei jaksa kukaan, eikä yksin voi korjata eikä parantaa suhdetta. Jos toinen sulkee silmänsä ja on tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, ei kai ole muuta vaihtoehtoa sitten kuin lopettaa se suhde. Mutta aina kannattaa ensin kuitenkin yrittää.

 

[pelinä]

Nimimerkki "peilinä" kommentoi nimimerkille "arvokas nainen" seuraavasti: "Ihmisen, jonka kommentit kuvastavat suurta itsekkyyttä, vihaisuutta ja inhoa, olisi hyvä pysyä yksin, niin kauan kunnes helpottaa ja oppii arvostamaan ja hyväksymään muita. Jos ottaa pulttia kliseistä, ottaa varmaan kaikesta muustakin, joka ei mene oman mielen mukaan."

Vaikka nyt menee saivarteluksi, niin nimimerkki "hmm" taisi tehdä oikein syväluotaavan lipsahduksen kirjoittaessaan: "Toisin sanoen, "pelinä"-nimimerkki kärsii inhosta, vihasta ja ylemmyydentunteesta? "

Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä yllä olevista lauseista löytyy? Mikä on toisen ajatusta ja sitaatteja ja mikä taas omaa? Innokkaista vastakommenteista ja lipsauksena sitaattiin nousseesta "ylemmyydentunteesta" voisi jopa vetää sen johtopäätöksen, että "hmm" = "arvokas nainen"

 

[Anneli]

Nimimerkki "peilinä" kommentoi nimimerkille "arvokas nainen" seuraavasti: "Ihmisen, jonka kommentit kuvastavat suurta itsekkyyttä, vihaisuutta ja inhoa, olisi hyvä pysyä yksin, niin kauan kunnes helpottaa ja oppii arvostamaan ja hyväksymään muita. Jos ottaa pulttia kliseistä, ottaa varmaan kaikesta muustakin, joka ei mene oman mielen mukaan."

Vaikka nyt menee saivarteluksi, niin nimimerkki "hmm" taisi tehdä oikein syväluotaavan lipsahduksen kirjoittaessaan: "Toisin sanoen, "pelinä"-nimimerkki kärsii inhosta, vihasta ja ylemmyydentunteesta? "

Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä yllä olevista lauseista löytyy? Mikä on toisen ajatusta ja sitaatteja ja mikä taas omaa? Innokkaista vastakommenteista ja lipsauksena sitaattiin nousseesta "ylemmyydentunteesta" voisi jopa vetää sen johtopäätöksen, että "hmm" = "arvokas nainen"

Lopeta nyt hyvä ihminen jo, menee ihan naurettavaksi. Mistä ihmeestä tämmöisiä "johtopäätösten" ja "tulkintojen" tekijöitä näihin ketjuihin oikein löytyy? Varmaan joka viestiketjusta löytyy joku, kuka yrittää tehdä toisten kirjoitusten perusteella tulkintaa itse henkilöstä ja yleensä ne tulkinnat on vielä pelkkää haukkumista ja erittäin epäkohteliaita ja epäasiallisia kommentteja.

 

[vanha nainen]

Voiko minäkeskeisyyden ja skeptisyyden ikuista rakkautta kohtaan sotkea keskenään?
Ei jaksaisi jauhaa mitättömiä latteuksia, jotka eivät tarkoita mitään.

Ehkä ajatus ikuisesta rakakudesta voi jopa olla minäkeskeistä, jos kyseessä on ajatus muuttumattomana ikuisesta rakkaudesta.

Ainakin ihmiselämän ajan rakkaus kestää keveästi: rakkaus omiin vanhempiin, rakkaus omiin lapsiin, kenties rakkaus sisaruksiinkin. Parisuhderakkaus minusta muuttaa niin paljon muotoaan elämänkaaren aikana, että sen ikuisuuden kuvailussa pitää olla varovaisempi. Rakkautta se voi kuitenkin olla alusta loppuun.

Jos ihminen on muovaamassa jotain maailmankuvan peruspilaria uusiksi, hän yrittääkin kaivautua kielenkäytön taakse, johonkin tosiolevaisen maailmaan. Valitettavasti kieli on kuitenkin ainoa työvälineemme ja murrosvaiheiden välillä tavanomaiset ilmaisut eivät olekaan mitättömiä latteuksia vaan ihan riittävän tarkkoja ilmaisuja.

 

[arvokas nainen]

Mitäköhän syväluotaavaa tämä armoton vääntö kertoo teistä kaikista kinastelijoista? Huhhuh, kyllä on monen ihmisen psyyke rempallaan, sanoisi ehkä joku nettipsykologinero.

Olen pahoillani kärjekkäistä ilmaistuistani. Siitä huolimatta, että esitin asiani terävästi ja kärkkäästi, en ole saanut kunnon vastausta kysymyksiini. Olen täsmällisten ilmaisujen ja tuoreen kielen ystävä. Pitäköön joku sitä syntinä, jos tahtoo.

Voisiko joku antamisen ilosta luennoinut vihdoin kertoa, mikä on oikea antamisen ja saamisen suhde liitossa? Kuinka pitkälle pitää itse venyä ja odottaa toisen heräämistä, ennen kuin on antanut riittävästi? Kuinka pitkälle voi itse muuttua ja katsella vierestä, kun toinen jatkaa haluttomana korjaamaan inhottavimpiakaan maneereitaan?

Katkera sävyni johtuu siitä, että ole joskus paininut lujaa näiden asioiden kanssa. Olen tolkuttoman kyllästynyt latteuksiin, jotka kohdistuvat aina omaan itseen ja käskevät syyttämään itseä kaikesta.

Sanotaan, että toista ei voi muuttaa, vain itseään. Olen nähnyt tilanteita, joissa toinen muuttuu ja muuttuu, kunnes ei ole enää oma itsensä, ja kumppani jatkaa sikailua, rellestämistä ja puolison syyttelyä. Olen nähnyt useita kertoja, kun toinen antaa niin paljon enemmän kuin toinen, että palaa loppuun tai jossain vaiheessa tuskastuu ja lähtee. Olen myös nähnyt, että joskus molemmat yrittävät ja antavat paljon, mutta jokin mättää silti. Kemiat eivät vain mene yksiin.

Näiden omakohtaisten JA lähipiirissä nähtyjen kokemusten perusteella olen taipuvainen sanomaan, että aina ei voi, saa eikä kannata antaa itsestään enempää. Ja tällä asialla ei ole mitään tekemistä minäkeskeisyyden kanssa, vaikka nykyihmisen itsekkyyden piikkiin onkin niin naurettavan helppoa laittaa mitä vain. Nykyihmisellä on järki, oma tahto ja vapaus toteuttaa niitä. Luojan kiitos.

 

[mies]

Kyllä minä ainakin suljen keskustelun ulkopuolelle mainitsemasi virhekäyttäytymiset. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Mutta ei sellaista pysty sanomaan miten pitäisi käyttäytyä hyvin. Minusta sen pitäisi riittää, että on itsensä kanssa sinut ja tekee toiselle, niin kuin toivoisit hänen tekevän sinulle.

 

[Miesnäkökulma]

Arvokas nainen on nostanut esiin hyviä pointteja. Tuo parisuhteessa "antaminenhan" tulkitaan helposti uhrautumiseksi, jossa "jalompi" osapuoli loputtomasti kärsien kestää ja antaa anteeksi toisen osapuolen piittaamattomuden ta ituottamuksellisen ja jopa tahallisen vahingonteon. Tällä asenteella syntyy elämään pettyneitä ja katkeria marttyyreita ja loputoman itsekkäitä toisen hyväksikäyttäjiä.

Kun olen aiemmin sanonut, että parisuhteessakin kestävin onni syntyy siitä, kun ei pidä toista ihmistä oman onnen lähteenä tai omien tarpeiden tyydyttäjänä, olen tarkoittanut, että toisen NORMAALI käytös ja luonne on vain hyväksyttävä. Samalla tavalla, kun hyväksymme hänen fyysiset erityispiirteensä. Jos toinen on puhelias luonnostaan, niin häntä on turha yrittää vaientaa. Jos toinen on hiljainen, häntä on turha ahdistaa jatkuvilla "avaudu, avaudu" vaatimuksilla. Tämä on eri asia, kuin nalkutuksen uhrautuva kuuntelu tai puolison mielenosoituksellisen mykkäkoulun urhea kestäminen. Väkivaltaa tai jatkuvaa taloudellista piittaamattomutta, uskottomuutta yms selkeää, tahallista vahingontekoa ei kenenkään tarvitse sietää. Päihdeongelmat ovat vaikea juttu, mutta jos oma terveys ja jaksaminen ovat koetuksella, niin ensisijainen velvollisuus on huolehtia niistä siitäkin huolimatta, että tietää toisen osapuolen olevan sairas ja osin syyntakeeton.

Jos taas kyseessä on kaksi ihmistä, joiden käytös ja tavat mahtuvan ns. normalin sisään ja mahdolistavan jonkinsorttisen yhteiselämän, niin silloin kummankin on keskityttävä olemaan onnellinen omalla tavallaan vaatimatta puoliosaan muuttumaan. Aktiiviliikkujan on turha vaatia musiikinharrastajapartneriaan lenkille kaupunginorkisterin viikkokonsertin aikaan, eikä taidenäyttelyissäkävijän pidä viedä jalkapallokatsomossa viihtyvää kumppaniaan pitkästymään galleriaan. Sekin on hyväksyttävä, että tiettyihin asioihin paras kaveri ja kumppani on toinen kuin se elämäntoveri. Kukaan ihminen ei voi vastata täydellisesti toisen kaikkiin odotuksiin.

Mielestäni tämä normaalirajoihin mahtuvan erilaisuuden sietäminen ja se, ettei puolisolta odotetakaan täydellisyyttä (siis sitä, että hän sopisi minun odotuksiini kuin hansikas käteen) on vain arjen realismia ja tykkänään toista, kuin jonkin kotiterroristin ilkeän tai vastuuttoman käytöksen hammasta purren kestäminen.