Itse etsin tällä hetkellä vastausta juuri tuohon samaan kysymykseen... Suhteemme ei ollut parhaalla mahdollisella tolalla, mutta se oli se mitä eniten halusin. Silti petin, useasti... Olen ymmärtänyt nyt, kuinka paljon satutin vaimoani ja mitä olen nyt menettämässä... Mietin omaa toimintaani saamatta selvää vastausta omalle toiminnalleni. Olisi liian helppoa piiloutua minkä tahansa ulkopuolisen syyn taakse - viiem kädessä minä kuitenkin tein päätöksen pettämisestä.
Voisi tietysti miettiä, että missä menee pettämisen raja. Jos ajatusasteella olisi jo valmis pettämään, niin teot seuraavat varmasti perässä. Nyt kun olen nähnyt vaimolleni aiheutamani tuskan, voin vain todeta pettäneeni viimeisen kerran (jep, joku varmasti nyökkäilee ja toteaa "niinhän sä luulet"). Mä tiedän nyt, että osittain suhteemme ongelmat saivat alkunsa siitä, että MINÄ en ollut suhteessa läsnä - mietin vieraita naisia jne... Tämä on ollut omiaan lisäämään pirunkierrettä, mistä on ollut salaamisen ja valheen jälkeen mahdotonta päästä ulos, vaikka olisin halunnutkin.
On tragikoomista kuinka ihminen voi muuttua sisäisesti muutaman kuukauden aikana. Nyt asiat ja arvot ovat todellakin uudessa järjestyksessä. Etsin edelleen pahan oloni ryydittämänä vastausta siihen, miksi lopulta petin. Samalla opettelen elämään puhtaan omantunnon ja rehellisyyden kanssa - se tuntuu vuosien valehtelun ja salailun jälkeen hyvältä...