miksi Pettää

["kaikenkokenut"]

Kertokaahan Varsinkin naiset miksi petitte miestänne,ei sillä ettei miehet petä mut vieläkin ihmettelen vaimoni toilailuja,Kun itse en ymmärrä kumppanin pettämistä ja vielä kun jälkikäteen selvis että se ei ollut ainoa pettäminen,Olen väkisin kärvistellyt muutaman vuoden tässä suhteessa"vaimoni mielestä niin onnellisia".En vaan jaksa enään.Kaikki parisuhde terapiat on käyty.Anteeksi voi antaa mutta unohtaminen on vaikeaa.

 

[Niin miksi ?]

[QUOTE="kaikenkokenut";10306387]Kertokaahan Varsinkin naiset miksi petitte miestänne,ei sillä ettei miehet petä mut vieläkin ihmettelen vaimoni toilailuja,Kun itse en ymmärrä kumppanin pettämistä ja vielä kun jälkikäteen selvis että se ei ollut ainoa pettäminen,Olen väkisin kärvistellyt muutaman vuoden tässä suhteessa"vaimoni mielestä niin onnellisia".En vaan jaksa enään.Kaikki parisuhde terapiat on käyty.Anteeksi voi antaa mutta unohtaminen on vaikeaa.[/QUOTE]


Ehkä se syy on ettei rakasta kumppania, en minä ainakaan pystyisi pettämään jos rakastaisin, mutta jos ei välitä, niin mitä väliä sillä on.

 

[en tajua...]

Minuakin on petetty, ja kyllä se syy taitaa olla siinä, että
a) joko sillä hakee jotain jännitystä
tai
b) toisen naama ei enää kiinnosta.

En hyväksy pettämistä, enkä itse pettäisi koskaan, sillä tiedän miten kauhealta se tuntuu.

 

[Toripolliisi]

Se on kyllä totta, että kun on nuori ja vasta rakastnut ei tule mieleenkään pettäminen.
Pitäisiköhän yrittää risteyttää ihminen ja joutsen, tulisikohan siitä pettämätön ihminen, kun aikansa jalostaisi.
Tosin vanhemmuuden tuo pettäminenkään ei tahdo onnistua kun ei löydä hommaan kaveria...

 

[hyvää ja kaunista]

No miksi sitä nyt yleensä petetään? Suhde on väljähtynyt, rakkaus on loppunut, kyllästyy, tylsistyy... Syitä on yhtä paljon kuin pettäjiäkin. Yleensä syitä on useita. Pettäminen on väärin, sen jokainen tiedämme - me pettäjätkin. Mutta elämä on.

 

[siksi pettää]

on mukavaa tuntea vierasta kosketusta. Minä elän vakiintuneessa parisuhteessa ja rakastan miestäni. Kuitenkin aina joskus syntyy sivusuhde jossa harrastan ihanaa seksiä ja saan uutta kosketusta. Usein työkavereiden kanssa. En kuitenkaan aio enkä halua erota - tarvitsen vain vaihtelua. Mieheni on uskollinen eikä tietenkään tiedä asiasta - enkä kerro. Elämme näin onnelisina.

 

[kummastus]

tuntuu että "yksaviolliset" on kuolemassa sukupuuttoon. omasta ystäväpiiristäni ja muutenkin elämää seuraillut niin oon huomannut että niitä ketä ei pettäisi niin on todella, todella vähän. sanotaan näin karkeasti että 90% liitoista jompikumpi on käynyt vieraissa tai ainakin yrittänyt päästä vieraan vällyihin. mä oon monesti ihmetellyt myös että mikä tähän nykypäivänä ihmiset ajaa? vai onko se vain nykyään niin näkyvää toimintaa, jollakin tavalla jopa luvallista?

itse elin suhteessa useamman vuoden jossa mies petti. ihan loppuvaiheessa petin minäkin. ja ihan kamalalta tuntui. siinä suhteessa vieraisiin ajoi se että tiesin suhteen päättyvän ja miehen luulen pettäneen sen takia koska ei yksinkertaisesti osaa olla vain yhden naisen mies, edelleen hänen suhteensa kariutuu siihen että juoksee vieraissa. nykyisessä liitossa en edes pettämistä ole harkinnut, en haluaisi tuottaa toiselle sellaista mielipahaa jonka pettäminen tuo. ja toivon ettei mieheni pettäisi mua, mistään ei kuitenkaan ei voi olla satapros. varma. mutta näillä eväillä mennään. ja kun toista paljon rakastaa niin ei halua toista myöskään loukata.

mut entä jos suhde on muuten kunnossa mutta silti jompikumpi tai molemmat juoksevat vieraissa? onko se jännityksen haku vai mikä? ihan lähipiirissäni niin juttelevat että kaikki on kotona kunnossa mut auta armias kun toinen selkänsä kääntää niin sit ollaan jo lujaa menossa ties minne... en jaksa ymmärtää ja tuntuu pahalta näiden petettyjen puolesta. mutta elän silti vain oman elämäni parhaalla mahdollisimmalla tavalla enkä muiden asioihin puuttuen

 

[petin...]

Itse etsin tällä hetkellä vastausta juuri tuohon samaan kysymykseen... Suhteemme ei ollut parhaalla mahdollisella tolalla, mutta se oli se mitä eniten halusin. Silti petin, useasti... Olen ymmärtänyt nyt, kuinka paljon satutin vaimoani ja mitä olen nyt menettämässä... Mietin omaa toimintaani saamatta selvää vastausta omalle toiminnalleni. Olisi liian helppoa piiloutua minkä tahansa ulkopuolisen syyn taakse - viiem kädessä minä kuitenkin tein päätöksen pettämisestä.

Voisi tietysti miettiä, että missä menee pettämisen raja. Jos ajatusasteella olisi jo valmis pettämään, niin teot seuraavat varmasti perässä. Nyt kun olen nähnyt vaimolleni aiheutamani tuskan, voin vain todeta pettäneeni viimeisen kerran (jep, joku varmasti nyökkäilee ja toteaa "niinhän sä luulet"). Mä tiedän nyt, että osittain suhteemme ongelmat saivat alkunsa siitä, että MINÄ en ollut suhteessa läsnä - mietin vieraita naisia jne... Tämä on ollut omiaan lisäämään pirunkierrettä, mistä on ollut salaamisen ja valheen jälkeen mahdotonta päästä ulos, vaikka olisin halunnutkin.

On tragikoomista kuinka ihminen voi muuttua sisäisesti muutaman kuukauden aikana. Nyt asiat ja arvot ovat todellakin uudessa järjestyksessä. Etsin edelleen pahan oloni ryydittämänä vastausta siihen, miksi lopulta petin. Samalla opettelen elämään puhtaan omantunnon ja rehellisyyden kanssa - se tuntuu vuosien valehtelun ja salailun jälkeen hyvältä...