Miksi parisuhteen arkipäiväistyminen on paha asia?

Baareilu, poikkis, mtn... sä olet kyllä niin kakara ettei mitään järkeä.

Lähinnä kirjoitin poikkis koska poikaystävä paljon pidempi kirjoittaa ja toisaalta mun mieheksi häntä en voi sanoa, kun tämä on niin tuore juttu. Baareilu-sana kuvaa hyvin juuri sitä mitä minä tykkään vkl:na tehdä silloin tällöin. Voi kai sitä sanoa nollaukseksi, juhlimiseksi..? Noh, jatka toki pilkun viilausta kun se onkin hyvin aikuismaista käytöstä.

 

Lähinnä kirjoitin poikkis koska poikaystävä paljon pidempi kirjoittaa ja toisaalta mun mieheksi häntä en voi sanoa, kun tämä on niin tuore juttu. Baareilu-sana kuvaa hyvin juuri sitä mitä minä tykkään vkl:na tehdä silloin tällöin. Voi kai sitä sanoa nollaukseksi, juhlimiseksi..? Noh, jatka toki pilkun viilausta kun se onkin hyvin aikuismaista käytöstä.

Sukulaistyttö on muuten saman ikäinen kuin sinä. Eroatte mm. siinä, että hän on fiksu ja kaunis

 

Sukulaistyttö on muuten saman ikäinen kuin sinä. Eroatte mm. siinä, että hän on fiksu ja kaunis

Voi kuinka loukkasitkaan! Hahaha.

 

luuhaatte kun miehenne näkee nälkää mars tekemään voikkareita miehillenne hopi hopi. Hapgi sulla on huomenna se luento päivä nyt heti paikalla nukkumaan ettet taas kahvi pöydässä valittele huonoa tentti päivää.

 

Riippuu mitä arjella tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan että on tylsää, puuduttavaa, jotain sellaista, että sitä vain sietää, niin on se paha juttu.

Mutta jos sillä tarkoitetaan sitä että toinen tulee tutuksi, niin ei kai siinä mitään vikaa ole. Sehän on kauheaa, jos ei koskaan vois tietää mitä toinen mistäkin on mieltä, eikä uskaltaisi olla oma itsensä eikä voisi olla rentona.

 

Mun nähdäkseni arjen jakaminen on yksi parisuhteen keskeisimmistä funktioista, mutta tässä asiassa on tietty omat tulkintansa jokaisella.

Mun arki ei ole ikinä ollut tylsää enkä osaa kuvitella, että se jonkun kanssakaan olisi tylsää.

 

Voi kuinka loukkasitkaan! Hahaha.

 

Minä en kestäisi elämässäni minkään asian liiallista arkipäiväistymistä. Itsestäänselvyydet näivettävät ja köyhdyttävät.

Tavallinen arki on kyllä ihanaa ja turvallista, mutta ilman sitä pientä säväystä ja jännitystä, huomisen odotusta, ei vain olisi mielekästä enää. Muuten oman arjen eläminen olisi kuin työssä käyntiä, jokapäiväinen itsestäänselvä pakko, jota tulee tehdä halusi tai ei ja oli se mielekästä tai ei.

 

Sukulaistyttö on muuten saman ikäinen kuin sinä. Eroatte mm. siinä, että hän on fiksu ja kaunis

Minulla on pikkusisko, joka täyttää nämä kriteerit ja aina ihmettelen kuinka tyhmä ap voikaan olla!

 

Minä en kestäisi elämässäni minkään asian liiallista arkipäiväistymistä. Itsestäänselvyydet näivettävät ja köyhdyttävät.

Tavallinen arki on kyllä ihanaa ja turvallista, mutta ilman sitä pientä säväystä ja jännitystä, huomisen odotusta, ei vain olisi mielekästä enää. Muuten oman arjen eläminen olisi kuin työssä käyntiä, jokapäiväinen itsestäänselvä pakko, jota tulee tehdä halusi tai ei ja oli se mielekästä tai ei.

Täh, eikö elämä ole suurimman osan ajasta velvollisuuksia ja rutiineja, jos siis puhutaan arjesta? En minä voi valita menenkö kauppaan vai en, palautanko kirjat vai en, käynkö töissä vai en... Rutiinit on parhautta mutta kaikki ei tykkää aika tylsää elämä on varmasti jos arki on yhtä hampaiden kiristystä eikä siitä osaa tehdä hyvää. :/

 

Täh, eikö elämä ole suurimman osan ajasta velvollisuuksia ja rutiineja, jos siis puhutaan arjesta? En minä voi valita menenkö kauppaan vai en, palautanko kirjat vai en, käynkö töissä vai en... Rutiinit on parhautta mutta kaikki ei tykkää aika tylsää elämä on varmasti jos arki on yhtä hampaiden kiristystä eikä siitä osaa tehdä hyvää. :/

Niin. Onneksi minulla onkin mielekäs ja hauska, elämänjanoinen arkikin.

 

Niin. Onneksi minulla onkin mielekäs ja hauska, elämänjanoinen arkikin.

Hyvä. Mutta itsestäänselvyyksiä ja rutiineja sinunkin arkipäiväsi varmasti on.

 

Mä en ole koskaan käyttänyt sanoja poikkis ja baareilu. 23-vuotiaana mulla oli avomies ja olin raskaana. Ihmettelen kuinka ap:n ikäinen voi olla noin kakara vielä.

 

Jotkut on niin riippuvaisia siitä ensihuuman tunteesta. Rikotaan usein jopa lasten koti kun toivotaan taas sitä huuman tunnetta kun ei muuten osata pitää hauskaa miesriippuvuudessaan.

Minusta parisuhteen arkeentuminen oli jopa helpottavaa, ei tarvitse olla niin kiinni jatkuvasti ja muutenkin sellaista rentoa ja hauskaa. Tuntuu myös rakkaus paljon aidommalta kun mieheni ei jossain ensihuumissansa minua ihaile, vaan aidommin ja vahvemmin. Hyvä matkakumppani elämälle, ihan arjessa ja juhalassakin (ja välillä poissa silmistä )

 

Hyvä. Mutta itsestäänselvyyksiä ja rutiineja sinunkin arkipäiväsi varmasti on.

Niin onkin ja arki on parasta mitä on. Mutta jokaikisessä päivässä on aina jotain uutta ja hauskaa, parisuhde on pidetty vireänä ja kiihkeänä ja tehdään todella paljon kaikkea mielekästä yhdessä ja panostetaan elämän laatuun. Yritän myös olla kiitollinen kaikesta hyvästä ja arvostaa niitä itsestäänselvyyksiäkin, jolloin niistä ei tulisi tylsänharmaita ja näivettyneitä asioita.

 

Mä käsitän suhteen arkipäiväisyyden niin, että ei välttämättä enää odota sydän pamppailken milloin näkee sen toisen tai lähettele mitään halipusiviestejä pitkin päivää ja toisesta alkaa tulla esiin myös ärsyttäviä piirteitä eikä pelkkää ihqpihquu. Alkuhuuma on kadonnut. Siinä kohden täytyy vaan sitten miettiä onko hyvä olla sen toisen ihmisen kanssa näinkin vai tarvitseeko niitä perhosia mahanpohjaan.

Toinen kriteeri, joka ei ole minun keksimäni: kun on nähnyt toisen flunssassa, vatsataudissa, peräpukamissa ja krapulassa ja haluaa silti vielä elää sen kanssa

Nimim. 30v saman kanssa

 

No me ollaan oltu 10v yhdessä, 7v naimisissa ja meilä on kaksi lasta. Kyllä me edelleen laitetaan pusipusi-viestejä päivän aikana ja ikävä tulee jos mies on yön yli reissulla töissä ja miehelle myös.

Meillä on hyvin samanlainen huumorintaju ja se on ehkä asia mikä on oikeesti kantanut pitkälle, tietysti sen rakkauden lisäksi. Me riidellään paljon mutta sovitaan paljon. Uskalletaan sanoa toiselle suoraan mitä mieltä ollaan. Miehen harrastukset ja mun työ tekevät sen että ollaan oltu paljon erossa, siis niin että kotona on saanut olla myös rauhassa eikä koko ajan yhdessä. Meidän suhde on aina ollu lähes tällänen, pieni alkuhuuma oli mutta nopeasti arki astui kuvioon. En kadu mitään, olen saanut hyvän miehen. Myös lapsille koitan opettaa että arki on hyvä juttu, ilman arkea juhla ei tunnu miltään. En tietoisesti koita keksiä sirkushuveja joka päivälle, viikolle.

 

Kuka ihme jaksaa alkuhuumaa jatkuvaan? Johan siitä kärsii oma henk.kohtainen kasvu, työuran rakentaminen, opiskeluihin keskittyminen, jne. Arki suhteessa vapauttaa voimavarat muihin asioihin!

Miten ihmeessä joku kokee työssäkäynnin pakkopuurtamiseksi, arjen asiat ikäviksi? Olette etuoikeutettuja suomalaisia, teette kohtuullista työpäivää, saatte siitä kohtuullisen palkan jolla voitte viettää vapaa-aikaa ja lomailla. Sairastuttuanne soitatte töihin ja palkka juoksee. Lapsillanne on lukuisia etuoikeuksia, ja olette saaneet jopa valita puolisonne ja lapsenteon osana vapauttanne. Kuka viitsii marista vielä tästä?

Näköjään kun oikeita ongelmia ei ole, tehdään ne tekemällä!

 

Mie luulin että ap erosi siitä lääkis-pojasta juuri tuon arkipäiväistymisen takia? Ei enää ollu kivaa eikä jännää, vain sitä samaa tylsää päivästä toiseen?

 

minusta se on ihan luonnollista että arkipäivä astuu jokaiseen suhteeseen. ei se aina voi olla kuin vastarakasuneena.

 

Mä odotan kesälomaa lähinnä kesän takia, aika rankkaa olisi jos tuolla töissä kärvistelisi vuoden muut päivät odottaen lomaa. ;o vkl:Na nollaus ja parisuhde voi hyvin ellei sit ole sitä erikoista (vaativaa?) ihmistyyppiä, että kokoajan pitää olla romanttista ja täydellistä

Anteeks nyt, mutta - pitkän parisuhteen arkipäiväistymisestä kannattaa puhua vasta sitten kun on sellaisen kokenut. Pitkäksi lasketaan 8-10 vuotta vähintään kestäneet suhteet Pari lasta kannattaa vielä laskea mukaan, niin saadaan lisähaastetta parisuhteen "hoitamiselle" ja "laatuajalle".

 

Parisuhteen arki tuntuu usein meinaavan, että ei enää keskustella yhdessä, ei hellitellä toista yms. Sitä en pidä hyvänä asiana ollenkaan. Parisuhde voidaan pitää "arjettomana", vaikka arkea eläisikin. Eihän sen sinne tartte yltää.

 

Parisuhteen arki tuntuu usein meinaavan, että ei enää keskustella yhdessä, ei hellitellä toista yms. Sitä en pidä hyvänä asiana ollenkaan. Parisuhde voidaan pitää "arjettomana", vaikka arkea eläisikin. Eihän sen sinne tartte yltää.

Minkä ei tartte yltää minne?

 

Minusta se arki on ihan parasta. Eikä mulla ainakaan ole tylsää, käyn yhä kuumana äijääni joka päivä =)

 

Minkä ei tartte yltää minne?

Arjen sinne parisuhteeseen.