Kuka ihme jaksaa alkuhuumaa jatkuvaan? Johan siitä kärsii oma henk.kohtainen kasvu, työuran rakentaminen, opiskeluihin keskittyminen, jne. Arki suhteessa vapauttaa voimavarat muihin asioihin!
Miten ihmeessä joku kokee työssäkäynnin pakkopuurtamiseksi, arjen asiat ikäviksi? Olette etuoikeutettuja suomalaisia, teette kohtuullista työpäivää, saatte siitä kohtuullisen palkan jolla voitte viettää vapaa-aikaa ja lomailla. Sairastuttuanne soitatte töihin ja palkka juoksee. Lapsillanne on lukuisia etuoikeuksia, ja olette saaneet jopa valita puolisonne ja lapsenteon osana vapauttanne. Kuka viitsii marista vielä tästä?
Näköjään kun oikeita ongelmia ei ole, tehdään ne tekemällä!