nolo äiti
Kaikki pitäisi olla niin hyvin kuin olla voi, on ihana mies ja touhukas lapsi kotona. Mutta silti taas alkaa iskemään itselle kummallisen ärtynyt, äkäinen ja kiukkuinen mieliala ? Miksi ihmeessä ?
Paljon on päivässä hyviäkin hetkiä lapsen kanssa, mutta paljon on päivässä hetkiä, jolloin vain komentelen ja tiuskin lapselle ihan turhia.
Tuon myötä kai lapsikin on taas muuttumassa sellaiseksi, että hän vain tekee koko päivän jotain sellaista puuhaa, joka on kiellettyä ja josta hän tietää, että saa minut hermostumaan. Tiedän myös että hän tuon kautta hakee huomiota, kun ei sitä muuten saa.
Saatan myös pysäyttää lapsen, kun hän tekee mielestäni jotain kiellettyä, ottamalla häntä tiukasti käsistä kiinni ja sitten saatan sanoa hänelle tiukkaan äänensävyyn, että "noin et saa tehdä" tms. Tuostakos lapsi säikähtää ja alkaa itkeä. Lisäksi lapsi kun huomaa että olen hermostumassa hänen tekemisiinsä, hän joko juoksee toiseen huoneeseen tai muuttuu oikopäätä kiltiksi eli tulee halimaan ja antamaan pusua.
Tuntuu myös taas siltä etten oikein aina jaksaisi kunnolla paneutua lapsen maailmaan, hänen leikkeihinsä ja tekemisiinsä. Haluaisin vain olla tekemättä mitään ja nukkua. Tuntuu taas että kummallinen väsymyskin on iskemässä jälleen kyntensä minuun, vaikka nukukin (kai) tarpeeksi, niin silti vain on uninen ja nuutunut olotila. Väsymyskin kai sitten aiheuttaa itsellä tätä kiukkuisuutta.
Lisäksi minua hermostuttaa lapsessa se, että jos sanon hänelle, että " nyt lähdetään sitten ulos. " Niin toinen heti tokaisee takaisin, että " en". Tuntuu että mitä vain ehdotan hänelle niin vastaus on nykyään "en" tai jos hän ei saa tehdä jotain, niin hän alkaa kamalan korvia vihlovan kirkumiskonsertin. En pidä myöskään lapsessani aika ajoin siitä että hän yrittää pomottaa minua ja hieman määräillä, miten minun kuuluisi olla täällä talossa.
Illalla kun lapsi on jo nukkumassa, alkaa syyllisyydentunteet velloa sisälläni, ei lapsella saisi olla tällaisia päiviä omassa kodissansa. Hänen pitäisi nauttia lapsuudestaan ja minun pitäisi myös nauttia lapsestani.
Miten siis taas löytäisin ilon ja onnen tunteen arkeeni ? Miten taas nauttisin ja iloitsisin touhukkaan taaperoni tekemisistä ?
Paljon on päivässä hyviäkin hetkiä lapsen kanssa, mutta paljon on päivässä hetkiä, jolloin vain komentelen ja tiuskin lapselle ihan turhia.
Tuon myötä kai lapsikin on taas muuttumassa sellaiseksi, että hän vain tekee koko päivän jotain sellaista puuhaa, joka on kiellettyä ja josta hän tietää, että saa minut hermostumaan. Tiedän myös että hän tuon kautta hakee huomiota, kun ei sitä muuten saa.
Saatan myös pysäyttää lapsen, kun hän tekee mielestäni jotain kiellettyä, ottamalla häntä tiukasti käsistä kiinni ja sitten saatan sanoa hänelle tiukkaan äänensävyyn, että "noin et saa tehdä" tms. Tuostakos lapsi säikähtää ja alkaa itkeä. Lisäksi lapsi kun huomaa että olen hermostumassa hänen tekemisiinsä, hän joko juoksee toiseen huoneeseen tai muuttuu oikopäätä kiltiksi eli tulee halimaan ja antamaan pusua.
Tuntuu myös taas siltä etten oikein aina jaksaisi kunnolla paneutua lapsen maailmaan, hänen leikkeihinsä ja tekemisiinsä. Haluaisin vain olla tekemättä mitään ja nukkua. Tuntuu taas että kummallinen väsymyskin on iskemässä jälleen kyntensä minuun, vaikka nukukin (kai) tarpeeksi, niin silti vain on uninen ja nuutunut olotila. Väsymyskin kai sitten aiheuttaa itsellä tätä kiukkuisuutta.
Lisäksi minua hermostuttaa lapsessa se, että jos sanon hänelle, että " nyt lähdetään sitten ulos. " Niin toinen heti tokaisee takaisin, että " en". Tuntuu että mitä vain ehdotan hänelle niin vastaus on nykyään "en" tai jos hän ei saa tehdä jotain, niin hän alkaa kamalan korvia vihlovan kirkumiskonsertin. En pidä myöskään lapsessani aika ajoin siitä että hän yrittää pomottaa minua ja hieman määräillä, miten minun kuuluisi olla täällä talossa.
Illalla kun lapsi on jo nukkumassa, alkaa syyllisyydentunteet velloa sisälläni, ei lapsella saisi olla tällaisia päiviä omassa kodissansa. Hänen pitäisi nauttia lapsuudestaan ja minun pitäisi myös nauttia lapsestani.
Miten siis taas löytäisin ilon ja onnen tunteen arkeeni ? Miten taas nauttisin ja iloitsisin touhukkaan taaperoni tekemisistä ?