Miksi oi miksi on niin vaikea ymmärtää, että aina ei ole kyse kasvatuksesta!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Riina-Sofia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Riina-Sofia

Vieras
Haluan aloittaa keskustelun, kun tänään on ollut aika paljon näitä erityislastaen vanhempia täällä. Siispä, miksi niin usein (liian usein) vanhemmat leimataan, että on huonosti kasvatettu lapsi, tai pitäsi osata tuota ja tätä, tai miksi ei tee niin ja näin.
Kaupassa toljataan ja mulkoillaan.. ja taas vanhempia katotaan siihen malliin että eikö noilla ole mitään kuria tai eikö toi lapsi osaa olla?!!

Selkeästi erityislapsen tietenkin huomaa, että ei voi samaa vaatia. Mutta kun meitä on NIIIN PALJON, jotka odotetaan jonossa diagnoosia, odotetaan tutkimuksia, ja myös niitä jotka ovat ihan normaalin näköisiä, toimivatkin ihan normaalisti, mutta sitte yhtäkkiä kilahtaa. Ja nämä lapset on just niitä ihan tavallisen näköisiä eikä päälle näy että jotain on. Ja vanhemmat saa syyt niskoilleen. MIKSI?

Ensikerralla mieti ensin ennenkuin mulkaiset, jooko?

Terv. 10vuotiaan aspergerlapsen äiti
 
Niin, mutta aika usein on kyse kasvatuksesta tai sen puutteesta. Ja jos joskus "mulkaisen" kaupassa riehuvaa lasta, en aina ajattele että onpas huonosti kasvatettu. Saatanpa ihan vaan katsoa, että mitäs mekkalaa tuolta kuuluu tai sympatiseeraan vanhempia, koska itsellänikin lapsi välillä saa itkupotkuraivareita julkisilla paikoilla.
 
Ei se että on joku diagnoosi tee oikeutetuksi käyttytyä miten sattuu ja kilahtaa jos siltä tuntuu :o
Ja kuten edellä vieras jo tiivistikin aika usein se on joka tapauksessa kasvatuksesta kiinni. Vedotaan siihen, että ei tälle mitään mahda et Jani-Liisa riehuu kun sillä on ADHD :kieh:
 
Koska liian usein kyse juuri on kasvatuksesta ;) On erityislapsia kuten juuri Asperger ja asialle ei mitään mahda. Mutta yhä enemmän on rajattomia lapsia, jotka ovat sitten papereissa ylivilkkaita, aggressiivisia ja milloin mitäkin ihan vain kasvatuksen puutteen vuoksi.
 
Koska aika usein on kyse kasvatuksesta tai siis sen puutteesta.
Tiedän että aina ei ole kyse siitä mutta jos lapsi riehuu ja hyppii seinille esim. kaupassa ja vanhempi huutaa vieressä että : "#%&&/ pentu ala #¤&&/ jo tulla ()&%¤#¤¤ sieltä niin ....... tai vaihtoehtoisesti vanhempi ei reagoi millään lapsen häiritsevään käytökseen eikä puutu siihen.
 
Minusta taas on ihan älytöntä arvostella tuollaisia asioita oli sitten erityislapsi tai ihan normaali. Lapset ovat kaikki erilaisia, temperamentiltaan hyvinkin vastakohtia, joku lapsi voi olla todella helppo ja rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä ja toinen suht samalla tavalla kasvatettu voi olla taas aivan mahdoton jossain vaiheessa.

Omassa kaveripiirissä on hyvin erilaisia lapsia, yhdellä kaverilla on todella rauhallinen ja helppo lapsi ja kaveri itsekin sen tietää ja ihmettelee miten lapsi on niin helppo, kun taas toisella kaverilla on sellainen veijari, että pois alta ja neuvolaterveydenhoitajan mielestä lapsi on normaali vilkas lapsi ja sen voin sanoa, että se lapsi ihan oikeasti on vilkas. Oma lapseni on sitten siltä väliltä.
 
Esim. meidän neiti on hyvin rauhallinen, joskin kovaääninen. Ei tasan riehu, ja häntä ei tasan puhutella tuohon tyyliin kuin joku antoi ymmärtää kutsuen pennuksi ja ties miksi. Hui!
Mutta sitäkn on näköjään vaikea ymmärtää, että sitä aikaa annetaan ehkä hippasen enempi, koska siinä voittaa vanhempi, kuin se että nopeesti äkkiä kiirehdi. Vanhempi tietää, että siitä ei seuraa muuta ku järkyttävä show. Mutta pitääkö sitä sitte vielä muiden toljata ja höystää?
 
Minulla ei tulisi mieleenkään antaa lapseni tehdä mitä vaan, oli se sitte normaali tai erityislapsi. Mutta kylmä totuus on se, että samaa ei voi vaatia erityislapselta mitä normaalilta. Niin se vaan on.
 
Esim. meidän neiti on hyvin rauhallinen, joskin kovaääninen. Ei tasan riehu, ja häntä ei tasan puhutella tuohon tyyliin kuin joku antoi ymmärtää kutsuen pennuksi ja ties miksi. Hui!
Mutta sitäkn on näköjään vaikea ymmärtää, että sitä aikaa annetaan ehkä hippasen enempi, koska siinä voittaa vanhempi, kuin se että nopeesti äkkiä kiirehdi. Vanhempi tietää, että siitä ei seuraa muuta ku järkyttävä show. Mutta pitääkö sitä sitte vielä muiden toljata ja höystää?

Normaalilapsia ja kasvatustilanteita katsotaan ihan samalla tavalla. Esimerkiksi 2v huutaa ostoskärryissä. Olet väinpitämätön, kaikki katsovat murhaavasti. Komennat, kaikki katsovat murhaavasti. Pistät kävelemään tai kannat ulos, kaikki toljottavat.

On lapsi sitten erityinen tai tavallinen niin toljotusta riittää. Silloin kun lapsi on ns. erityislapsi, sitä on ehkä vähän herkempi näkemään tietynlaisten lasien kautta asiat.
 
Esim. meidän neiti on hyvin rauhallinen, joskin kovaääninen. Ei tasan riehu, ja häntä ei tasan puhutella tuohon tyyliin kuin joku antoi ymmärtää kutsuen pennuksi ja ties miksi. Hui!
Mutta sitäkn on näköjään vaikea ymmärtää, että sitä aikaa annetaan ehkä hippasen enempi, koska siinä voittaa vanhempi, kuin se että nopeesti äkkiä kiirehdi. Vanhempi tietää, että siitä ei seuraa muuta ku järkyttävä show. Mutta pitääkö sitä sitte vielä muiden toljata ja höystää?

Siis miten sitä sun lasta toljataan jos on kuten kuvaat: Rauhallinen, päällepäin ei näy et erityislapsi jne.?
 
Minulla on erityislapsi ja silti joskus mulkaisen :)
Ei se pahalla tule. Sitä satta itsekkin olla vaikka väsy ja ajatukset jossaan ihan muualla ja sitten vieressä on joku tilanne ja sitä vaan mulkaisee ilman sen suurempaa merkitystä ajattelematta sen enempää.
Tietenkin joskus ihan näkee tilanteita missä vanhemmat ei ihan oikeesti osaa käsitellä sitä tilannetta ja kiinnitän siihen huomiota nimenomaan koska mulla on erityslapsi joten on tullut kiinnitettya paljon huomiota kasvatuksellisiin seikkoihin miten kannattaa ja miten ei kannata toimia. Silloin voi vähän epätoivoissani katsoa että mitä nuo tuossa oikeesti yrittää kun ei ne tuolla ainakaan saa mitään aikaiseksi.
Ja välillä katson säälien kun tiedän miltä sellaset tilanteet tuntuu. Ja välillä katson nauraen kun tiedän miltä se tuntuu :D

Ei kannata niin kauheesti stressata toisista. Kaikilla on vaikeita tilanteita lasten kanssa.
 
Eihän se varmaan helppoa ole erityislapsen kanssa muutoinkaan, saati kaupassa. Jos satunnaisesti "kilahtaa" niin sille ei voi mitään, mutta jos kauppareissut aina tuntuvat olevan vaikeita, kannattaa jättää lapsi kotiin.

Ei julkisilla paikoilla vaan voi käyttäytyä miten sattuu.
 
Minulla ei tulisi mieleenkään antaa lapseni tehdä mitä vaan, oli se sitte normaali tai erityislapsi. Mutta kylmä totuus on se, että samaa ei voi vaatia erityislapselta mitä normaalilta. Niin se vaan on.
Olet ihan oikeassa. Ja silloin vanhempien pitääkin ottaa ohjat käsiin, jos lapsi ei siihen itse kykene. Eirtyislapsen vanhemman pitää siis olla tavallista tarkkaavaisempi ja osata myös ennakoida, mitä lapsi on mahdollisesti aikeissa tehdä. Ja estää se teko, jos se ei ole sallittua. Jos lapselta ei voi vaatia, silloin vaaditaan vanhemmilta. Olipa sitten kyse erityislapsesta tai normaalista lapsesta. Ympäristön mahdollinen närkästys ei kohdistu läheskään aina siihen lapseen vaan lapsen vanhempiin, jotka seisovat tumput suorina tai eivät edes huomaa, mitä lapsi on tekemässä.
 
Erityslapsia taitaa olla vähemmitö huonosti käyttäytyvistä lapsista. Useimmiten kysymys lienee juurikin vanhempien selkärangattomuudesta/kyvyttömyydestä ohjata lapsia käyttäytymään tilanteen vaatimalla tavalla. Päällepäin voi olla hankala erottaa, kummasta on kysymys.
 
No jos julkisilla paikoilla ei voi käyttäytyä miten sattuu, niinku joku tässä sanoi, niin tarkoittaako se sitä että esim. minun pahasti kehitysvammainen veljeni ei koskaan saa tulla kauppaan mukaan?

Missä menee siis raja että on oikeasti luvallista käyttäytyä eritavalla koska on erityislapsi, ja koska erityislapselta pitää vaatia samaa käytöstä kuin normaalilapselta?
 
[QUOTE="jaa";22340723]No jos julkisilla paikoilla ei voi käyttäytyä miten sattuu, niinku joku tässä sanoi, niin tarkoittaako se sitä että esim. minun pahasti kehitysvammainen veljeni ei koskaan saa tulla kauppaan mukaan?

Missä menee siis raja että on oikeasti luvallista käyttäytyä eritavalla koska on erityislapsi, ja koska erityislapselta pitää vaatia samaa käytöstä kuin normaalilapselta?[/QUOTE]
Mun mielestä raja menee siinä, että mitään ei rikota, ketään ei satuteta eikä kenellekään aiheuteta tarpeetonta häiriötä.
 
Perusolettamuksena on monella että jos on erityislapsi niin sillä saa anteeksi käytöksen kuin käytöksen :(
Vanhemmat heittää rukkaset tiskiin ja toteaa vaan ettei se ...... kun sillä on ADHD
Käytöstavat pitää olla mutta suotakoon ne kilahdukset joskus sillä kyllä ihan "normi" lapsetkin välillä hepuloi.
 
[QUOTE="mä";22340777]Perusolettamuksena on monella että jos on erityislapsi niin sillä saa anteeksi käytöksen kuin käytöksen :(
Vanhemmat heittää rukkaset tiskiin ja toteaa vaan ettei se ...... kun sillä on ADHD
Käytöstavat pitää olla mutta suotakoon ne kilahdukset joskus sillä kyllä ihan "normi" lapsetkin välillä hepuloi.
[/QUOTE]

Ja välillä aikuisetkin, kun koko perheen voimin vietetään lauantaina laatuaikaa ostosparatiisissa :D
 
No näitä vastauksia osasinkin odottaa.. Mutta miksi yhdistätte aina erityislapsen ja riehumisen? Erityislapsi ei meinaan aina ole riehuva edes..

No siis mikä on ongelmasi? Tuskin kukaan normaalisti käyttäytyvää lasta mulkoileekaan!!! Eli joko se lapsi riehuu, jolloin sitä mulkoillaan, ja syy voi olla joko kasvatuksessa tai erityislapsessa. Oli syy mikä tahansa, se riehuva lapsi nyt vain ärsyttää muita kanssaihmisiä, joten anna heidän mulkoilla rauhassa, eihän tuo sinulta ole pois.
 

Yhteistyössä