Minä olen aina arvostanut sitä, että aikuinen elättää itsensä omalla työllään ja hankkii itse itselleen ammatit, työt, asunnot ja autot. En ole koskaan halunnut, että vanhempani maksavat minun elämistäni, haluan tehdä sen itse. Haluan, että vanhemmat mieluummin satsaavat itseensä, kun ovat katraan saaneet kasvatettua ns. kunnon kansalaisiksi.
Henkistä apua olen aina saanut mittaamattomasti, ja sitä pidän äärimmäisen tärkeänä. Lapset tulevat aina saamaan meiltä kaiken ajan ja tuen, mitä he meiltä vanhemmiltaan tarvitsevat. Ja luultavasti voin joskus kustantaa heille jotakin pientä, kun he ovat aikuisia, mutta en lupaa ostaa heille asuntoja enkä autoja. Luulen, että heille niin kuin minullekin on ollut arvokkaampaa vanhempien läsnäolo ja henkinen tuki kuin heidän rahansa.
Omilta vanhemmiltani yksi tärkeimmistä opetuksista on ollut, että omillaan on hyvä tulla toimeen - se on sielullekin hyvästä. Jos hirveä hätä tulee, silloin voi vanhemmilta saada tietysti myös taloudellista tukea, mutta se henkinen tulee aina ensin.