miksi nykyvanhemmat maksattaa laskunsa ja hoidattaa tenavansa isovanhemmilla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja hellalettas:
Kyllä me maksamme laskumme itse ja lapset ei loe KERTAAKAAN olleet mummolassa hoidossa

Ja se ei tee kenestäkään parempaa vanhempaa, kun ei tee tuon vastakohtakaan.

Tiedän toki, mutta minkäs teet jos isovanhemmat ei halua hoitaa. pakottako pitäisi?
 
meillä ei kyllä isovanhemmat maksa laskuja. Ei edes lapseen liittyvää.
En tiedä haluasiko mutta oon aika tarkka noissa asioissa.
Ai niin osti mun vanhemmat hevosen tytölle. Se oli puistamallia ja keinuva :D

toiset isovanhemmat asuu satojen kilsojen päässä joten kun nähdään niin omisi mielellään tytön itselleen =)

mun vanhemmat jotka asuu muutaman kilsan päässä valittaa kun haluais hoitaa tyttöä enempi. Nähädään viikossa usein ja joskus ollu hoidossa tunnista muutamaan.
haluaisivat hoitaa ainakin kerran viikkoon.

eli kyllä mä ymmärrän jos isovanhemmilla on rahaa ja halua maksaa omien lasten lasten menoja.
Monesti on niin ettei ole ollut varaa omille ostaa kun on olut useampi lapsi, lainat sun muut maksettavana. Eli kun on kahdestaan on rahaa ja monet mielellään antaa rakkailleen.

ja mikäs sen mukavampaa kun saada viettää aikaa lapsenlapsen kanssa.

kateutta taitaa olla ilmassa
 
Mitä tuohon hoitoon tulee, niin ennen ne isovanhemmat asui saman katon alla ja niin vanhat, ettei pystyneet enää ruumiilliseen työhön ulkona, hoisi lapset. Eli aika uusi ilmiö tämmöinen, että ilman suvun tukea pitäisi pärjätä elämässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Se vanha kultainen keskitie toimii LÄHES kaikissa asioissa. Tien keskikohta on sitten kokijasta kiinni.

Niin ja tähän piti vielä lisätä, että ne jotka eivät ole minun kanssani samaa mieltä, ovat idiootteja :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mitä tuohon hoitoon tulee, niin ennen ne isovanhemmat asui saman katon alla ja niin vanhat, ettei pystyneet enää ruumiilliseen työhön ulkona, hoisi lapset. Eli aika uusi ilmiö tämmöinen, että ilman suvun tukea pitäisi pärjätä elämässä.
Niin on ja varsin nopeasti juurtunut.

 
Meillä isovanhemmat tahtovat hoitaa lastenlastaan, ja tahtovat ostaa lapsenlapselleen kaikkia juttuja (vaatteita ja leluja). Siis aivan itse VAPAAEHTOISESTI, jopa vaativat! Siis voitko kuvitella, mitä pummeja ollaan :D

Ja halusivat maksaa meille etelänmatkankin. (olisivat varanneet sen kumminkin, vaikka oltais kieltäydytty :D ) *avaa sateenvarjon*

 
Meille ei ole isovanhemmat ostaneet lapsille vaunuja, reimatec haalareita, tai mitään muutakaan.

Yleensä antavat rahaa jouluna tms. ja joskus muutoinkin (harvoin kumminkin) ja olen sen asenteen ottanut, että ikinä en mitään tule heiltä pyytämään, mutta jos jotain antavat, otan sen vastaan.

Ja joskus lapset on pari tuntia mummon kanssa, esikoinen on ollut pari kertaa yötäkin. Viimeksi viime kesänä. Ja ihan siksi koska itse (lapsi) halusi olla mummon luona yön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta kun meillä tämä on päinvastoin. Isovanhemmilla ei ole rahaa, vaan heitä pitää avustaa. Isovanhemmilla on ollut kohtuu hyvät tulot, mutta jos elämänhallinta on vinollaan, niin mitään isompaa ei pysty itse hankkimaan.
Toi on mun mielestä ihan eri asia. En mäkään varmaan voi lapsiani auttaa taloudellisesti, jos oma talouteni heittää häränpyllyä. Ei se auttaminen mikään velvollisuus ole, mutta sallittakoon niille, joilla on siihen mahdollisuus?

Vastaukseni oli siihen verottaja-juttuun... Tarkoitus oli sanoa, ettei aina tarvitse pelätä, että verottaja veisi osansa, vaikka isovanhemmat olisivat olleet suhteellisen hyvätuloisiakin. Kaikille ei omaisuutta kerry eikä tarvitse edes elinaikanaan jaella pois, kun baarit, alko ja rahapelit vievät omansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Inkivääri:
Tepäs olette hyviä tuttavia valinneet. Minusta taas tuntuu että homma menee pikemminkin päinvastoin, kun minä olin pieni oltiin jatkuvasti mummolassa ja vietin kesiä siellä. Ei nyt tulis mieleenkään joka pe ajella mummolaan ja kesäkuun alussa laittaa lapsia sinne viikoiksi.

Tätä peesailen! :attn:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mitä tuohon hoitoon tulee, niin ennen ne isovanhemmat asui saman katon alla ja niin vanhat, ettei pystyneet enää ruumiilliseen työhön ulkona, hoisi lapset. Eli aika uusi ilmiö tämmöinen, että ilman suvun tukea pitäisi pärjätä elämässä.
Niin on ja varsin nopeasti juurtunut.

Mä yritän koittaa pärjätä elämässä ilman vanhempieni apua sittenkin kun he istuvat kiikkustuolissa ja miettivät että millähän sen joutilaan aikansa täyttäisivät... :whistle: ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Vastaukseni oli siihen verottaja-juttuun... Tarkoitus oli sanoa, ettei aina tarvitse pelätä, että verottaja veisi osansa, vaikka isovanhemmat olisivat olleet suhteellisen hyvätuloisiakin. Kaikille ei omaisuutta kerry eikä tarvitse edes elinaikanaan jaella pois, kun baarit, alko ja rahapelit vievät omansa.
Oukei =) Toisaalta ajattelen myös niin, että jos mä haluan aikanaan pistää rahani rahapeleihin tai lähipubiin, niin sitten pistän. Luultavasti näin ei kuitenkaan tule käymään vaan lahjoitan omaisuuttani lapsilleni siten, ettei verottaja heitä asiasta rankaise.Ihmiset on kovin erilaisia ja hyvä niin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Vastaukseni oli siihen verottaja-juttuun... Tarkoitus oli sanoa, ettei aina tarvitse pelätä, että verottaja veisi osansa, vaikka isovanhemmat olisivat olleet suhteellisen hyvätuloisiakin. Kaikille ei omaisuutta kerry eikä tarvitse edes elinaikanaan jaella pois, kun baarit, alko ja rahapelit vievät omansa.
Oukei =) Toisaalta ajattelen myös niin, että jos mä haluan aikanaan pistää rahani rahapeleihin tai lähipubiin, niin sitten pistän. Luultavasti näin ei kuitenkaan tule käymään vaan lahjoitan omaisuuttani lapsilleni siten, ettei verottaja heitä asiasta rankaise.Ihmiset on kovin erilaisia ja hyvä niin.

OK, pistä vaan rahat rahapeleihin ja pubeihin, mutta varo, ettei mene liiallisuuksiin. Käy helposti niin, ettei omiin välttämättömyyksiin jää enää rahaa.

Oikeasti olen tässä kaikessa samaa mieltä kanssasi. Juuri noin pitäisi ollakin kuten sinulla. Itse haluan ainakin tasoitella omien lasten oman elämän aloittelua. Kohtuullisesti kuitenkin, jotta oppivat itse pärjäämään eivätkä ala elämään perinnön toivossa :)
 
Minä olen aina arvostanut sitä, että aikuinen elättää itsensä omalla työllään ja hankkii itse itselleen ammatit, työt, asunnot ja autot. En ole koskaan halunnut, että vanhempani maksavat minun elämistäni, haluan tehdä sen itse. Haluan, että vanhemmat mieluummin satsaavat itseensä, kun ovat katraan saaneet kasvatettua ns. kunnon kansalaisiksi.

Henkistä apua olen aina saanut mittaamattomasti, ja sitä pidän äärimmäisen tärkeänä. Lapset tulevat aina saamaan meiltä kaiken ajan ja tuen, mitä he meiltä vanhemmiltaan tarvitsevat. Ja luultavasti voin joskus kustantaa heille jotakin pientä, kun he ovat aikuisia, mutta en lupaa ostaa heille asuntoja enkä autoja. Luulen, että heille niin kuin minullekin on ollut arvokkaampaa vanhempien läsnäolo ja henkinen tuki kuin heidän rahansa.

Omilta vanhemmiltani yksi tärkeimmistä opetuksista on ollut, että omillaan on hyvä tulla toimeen - se on sielullekin hyvästä. Jos hirveä hätä tulee, silloin voi vanhemmilta saada tietysti myös taloudellista tukea, mutta se henkinen tulee aina ensin.
 
ap, pitäsköhän sun poistua täältä joksiki aikaa hoitamaan lapsia ja tekemään kotitöitä. Sä roikut täällä aamusta iltaan, päivästä toiseen, kirjotellen mitä ihmeellisimpiä juttuja ja valittamassa, kuka hoitaa sun lapsia sillä aikaa?
 
On todella surullista jos mummu ja pappa eivät saa olla lastenlasten kans, onko se joku hyvä vanhempi silloin kun voi sanoa, että meidän lapset ei oo ollu mummulassa kertaakaan hoidossa, outoa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Minä olen aina arvostanut sitä, että aikuinen elättää itsensä omalla työllään ja hankkii itse itselleen ammatit, työt, asunnot ja autot. En ole koskaan halunnut, että vanhempani maksavat minun elämistäni, haluan tehdä sen itse. Haluan, että vanhemmat mieluummin satsaavat itseensä, kun ovat katraan saaneet kasvatettua ns. kunnon kansalaisiksi.

Henkistä apua olen aina saanut mittaamattomasti, ja sitä pidän äärimmäisen tärkeänä. Lapset tulevat aina saamaan meiltä kaiken ajan ja tuen, mitä he meiltä vanhemmiltaan tarvitsevat. Ja luultavasti voin joskus kustantaa heille jotakin pientä, kun he ovat aikuisia, mutta en lupaa ostaa heille asuntoja enkä autoja. Luulen, että heille niin kuin minullekin on ollut arvokkaampaa vanhempien läsnäolo ja henkinen tuki kuin heidän rahansa.

Omilta vanhemmiltani yksi tärkeimmistä opetuksista on ollut, että omillaan on hyvä tulla toimeen - se on sielullekin hyvästä. Jos hirveä hätä tulee, silloin voi vanhemmilta saada tietysti myös taloudellista tukea, mutta se henkinen tulee aina ensin.

Juuri näin. Taloudellinen tuki on kuin vettä kaataisi kaivoon vain miten se sanonta nyt menikään ??? jollei perusta ole kunnossa. Jos lapsi on oppinut "pärjäämään omillaan" niin hän pärjää paremmin kuin vanhemmiltaan jatkuvaa tukea saava, joka on oppinut luottamaan 100 % vanhempien tukeen ja sen vuoksi katsoo, ettei tässä nyt tarvitse kovasti yrittää, kun muutenkin pärjää.

Toisaalta ensimmäiset aikuisuuden vuodet ainakin siinä vaiheessa, kun perhettä perustetaan ovat tiukimmat. Silloin kyllä pieni tuki vanhemmilta olisi hyväksi.

 
ihan normaalia oli 80-luvulla viedä lapset kesäksi mummolaan ja lähteä pariksi viikoksi ulkomaille! Minun vanhemmat teki ainakin niin. Tai vähintään lähtivät jonnekin kahdestaan. Enkä kärsinyt. Mummon luona sai kaikkea hyvää ja tehdä kaikkea kivaa, uida ja kiertää eläintarhat yms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On todella surullista jos mummu ja pappa eivät saa olla lastenlasten kans, onko se joku hyvä vanhempi silloin kun voi sanoa, että meidän lapset ei oo ollu mummulassa kertaakaan hoidossa, outoa..

kyllä meidän isä sais lapsenlapsiaan katsoa ja miehen äiti kans, mutta ei ne haluu. Isovanhemmat mun mielestä enemmän menettävät. toki anopilla kyläillään aika usein, mutta isääni lapset näkevät aika harvoin noin 2 vuoden välein. Isäni muistaa lapsenlapsiaan synttärinä ja jouluna.
 
minä vietin lapsena paljon aikaa mamman luona. Ikinä ei kysytty halusinko sinne. Tavallaan siellä oli kivaa, kun sai syödä niin paljon kun jaksoi ja sai leikkiä vapaammin, maalla kun oli. Mutta toisaalta aina pelotti se setäni kanssa kaksin jääminen ja pelko, että koska " se "taas tapahtuu. :/
 
Mulla on ollut mummoon ja pappaan välimatkaa n.700km. Joten ei kovin tutuiksi tulleet. Ikinä ne ei ole meitä hoitanut. Yö kylässä ollaan oltu mummon luona kokoperheen voimin. Pappalla käyty muuten. Oma isäni asuu 20km päässä ja 2 kertaa kuopus ollut siellä yötä ja tosiaan ei mein laskuja maksele. Synttäri ja joululahjat lapsille ostaa. Äitini taas on siinä kunnossa että sille ei voi lasta antaa.
 
Olen huomannut sellaisen ilmiön, että tosi hyvien perheiden lapset, joille on kaikki paapottu nenän eteen, eivät osaa aikuisenakaan ottaa itse vastuuta lapsestaan, vaan nekin ikäänkuin hoidetaan puolesta. He eivät ole tavallaan itsenäistyneet, vaan ovat jonkun lapsia edelleen.

On eri asia, jos isovanhemmat auttavat silloin tällöin, kun että heillä olisi vastuuta jopa enemmän lastenlastensa elämässä, kuin lasten omilla vanhemmilla.

Apu sinänsä ei ole pahasta, mutta liiallinen paapominen voi jopa vaikuttaa lasten ja vanhempien omaan suhteeseen. Tosin en ymmärrä sitäkään, ettei ollenkaan auteta.
On eri asia
 

Yhteistyössä