miksi nuo painajaiset ei jätä mua rauhaan

vierailija
Romahduksesta tuli Putouksen Ansku mieleeni.
Tiedostava nainen
Imatra ei ole Vataselle tuttua seutua ja murre vaati opettelemista.
– Kyselin ihmisiltä, jotka on sieltä päin kotoisin ja ovat viettäneet siellä aikaa, että minkälaisia sanontoja siellä käytetään ja miten siellä puhutaan. Onhan siinä hommaa ollut, Vatanen kertoo.
Antskun hokeamia ovat muun muassa hitokseen ja mie romahan. Hokemat ovat tulleet Vatasen tuttavilta.
– Se ehkä kuvastaa sitä Antskun tapaa tarkastella elämäänsä ja ukkoansa ja maailmaa muutenkin, kertoo Vatanen.
Antsku esitellään muun muassa äitinä, uranaisena, joka osallistui vuonna 1994 Miss Imatrankoski -kilpailuun. Antsku tuntuu kipuilevan ikääntymistä ja Vatanen kertookin Antskun olevan elämässään tienristeyksessä.
– Hän tarkastelee, että mitä on tapahtunut ja mitä pitäisi vielä tehdä. Antsku on selkeästi tiedostava nainen ja hänellä on oikeus omiin tunteisiinsa. Hahmo tulee varmasti pyörimään Antskun oman elämän ja parisuhteen ympärillä, Vatanen kertoo.
 
vierailija
mun avioliitosta ja romahduksesta on aikaa jo melkein kolme vuotta ja edelleen painajaiset vaan pyörii melkeinpä joka yö
Mä pääsin omista painajaisista eroon sillä, et päivällä kävin unen tilanteita läpi et asiat meni oikeeseen järjestykseen. Aamulla tai päivällä, kun muistin unen, rentoutin mielen ja ajattelin lausetta "vai että sellaista tällä kertaa".

En syyllistänyt itseäni tapahtumista, mutta varmaan jokin kalvasi alitajuntaa, koska unet oli tosi syyllistäviä. Kävin rehellisesti päiväsaikaan tapahtumia läpi ja mietin millä skenaariolla olisin voinut pelastaa tilanteen. Tajusin, et niitä pelastusjuttuja olis pitäny tulevaisuudessa keksiä aina vain lisää. Hokkuspokkus sitä ja hokkuspokkus tätä.

Sit aloin nähdä painajaisia, joissa elämä oli vanhhoissa tapahtumissa, mut kaikki menikin hyvin ja onnellisesti. Ne oli pahimmat painajaiset. Päiväsaikaan kelailin, et olishan se kiva ollu, mut never gonna happen vaan ja palautin mieleen, millaista oli oikeesti ollu.

Pikku hiljaa unet harveni, helpotti, ja katosi sitten kokonaan. "Voimaannutin" itseäni niissä aamuissa ja päivissä, jolloin painajaisia en nähnyt. Aikaa siinä kului, mut keskityin niihin voimaantumisen hetkiin, jolloin tunsin olevani enemmän oma itseni ja maailma tuntui oikealta.

Tsemppiä.
 
Mä pääsin omista painajaisista eroon sillä, et päivällä kävin unen tilanteita läpi et asiat meni oikeeseen järjestykseen. Aamulla tai päivällä, kun muistin unen, rentoutin mielen ja ajattelin lausetta "vai että sellaista tällä kertaa".

En syyllistänyt itseäni tapahtumista, mutta varmaan jokin kalvasi alitajuntaa, koska unet oli tosi syyllistäviä. Kävin rehellisesti päiväsaikaan tapahtumia läpi ja mietin millä skenaariolla olisin voinut pelastaa tilanteen. Tajusin, et niitä pelastusjuttuja olis pitäny tulevaisuudessa keksiä aina vain lisää. Hokkuspokkus sitä ja hokkuspokkus tätä.

Sit aloin nähdä painajaisia, joissa elämä oli vanhhoissa tapahtumissa, mut kaikki menikin hyvin ja onnellisesti. Ne oli pahimmat painajaiset. Päiväsaikaan kelailin, et olishan se kiva ollu, mut never gonna happen vaan ja palautin mieleen, millaista oli oikeesti ollu.

Pikku hiljaa unet harveni, helpotti, ja katosi sitten kokonaan. "Voimaannutin" itseäni niissä aamuissa ja päivissä, jolloin painajaisia en nähnyt. Aikaa siinä kului, mut keskityin niihin voimaantumisen hetkiin, jolloin tunsin olevani enemmän oma itseni ja maailma tuntui oikealta.

Tsemppiä.
kiitos,pitää yrittää tuota konstia
 
Katso täältä Mindfulness-harjoituksia eli tietoinen läsnäolo, on kyllä tarkoitettu masennuksen hoitoon, mutta niitä voi soveltaa omaan tilanteeseen.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tietoisuustaidot/Pages/harjoitukset.aspx

Josko nyt tulisi läpi, eka jäi moden haaviin.
 

Yhteistyössä