Miksi niin moni on raskaana saikulla jatkuvasti?

Minulla kolme raskautta takana, enkä ole ollut päivääkään sairaslomalla raskausaikoina. Voin aina mitä parhaiten silloin. Yhdyn kyllä ap:n mielipiteeseen, että nykyään haetaan sairaslomaa heti jos pikkasen jossain tuntuu.

Just teidänlaisten on niin helppo arvioida kun vielä myönnätte, että on ollut helppo raskaus..

Kyllä munkin eka raskaus oli tosi helppo, olin elämäni kunnossa ja rakensin taloa vk 37 asti. Tokasta olinkin sitten viikosta 16 loppuun asti saikulla, ja olen hoikka ja perusterve nainen, ei siis itse aiheutettua vaivaa.

Raskauteni olivat helppoja (tarkoittaa sitä että lapsella ei ollut hätää) mutta kyllä minullakin oli helvetillinen iskiassärky vasemmassa pakarassa/selässä. Välillä itku tuli, kun laitoin kenkiä. MUTTA ei tulis mieleenkään hakea tuollaisen vuoksi sairaslomaa.
Joskus on pakko olla sairaslomalla, ei sitä kukaan kiellä. Hyvin usein sitä vaan haetaan, koska sen saa helposti.

ahaa, siis se on helppo raskaus et lapsella ei oo hätää, just joo... että tällästä taas tänää...

Jep, peesi tälle. Kommentoisin tälle myös, että odottaja ei välttämättä voi tietää, onko lapsella hätää. Odottaja voi myös kuvitella että kaikki on hyvin, vaikkei todellakaan oliskaan. Kyllä se on se odottajan oma olotila joka saikulle useimmiten vie, ei siis pelkästään se, että lapsella olisi hätää vatsassa.

 

hemoglobiinin takia ei voi jäädä saikulle mun mielestä. tosi naurettavaa!

Vai että naurettavaa... Huhhuh. Mut pomo pisti kotiin hb:n ollessa 100, katto valkosta naamaa ja totes etten oo työkykynen, tosin en ite tuolloin tienny paljonko se hb oli. Viikon olin pois ihan lääkärintodistuksella, enkä pystynyt tehdä kotona muuta kuin nukkua, sohvalta ylösnousukin huimasi, vaivoin jaksoin kävellä vessaan. Että töissäkö olisi pitänyt olla? Työnkuva sellainen ettei virheille ole sijaa tai pahimmassa tapauksessa joku kuolee.

 

Minulla kolme raskautta takana, enkä ole ollut päivääkään sairaslomalla raskausaikoina. Voin aina mitä parhaiten silloin. Yhdyn kyllä ap:n mielipiteeseen, että nykyään haetaan sairaslomaa heti jos pikkasen jossain tuntuu.

Just teidänlaisten on niin helppo arvioida kun vielä myönnätte, että on ollut helppo raskaus..

Kyllä munkin eka raskaus oli tosi helppo, olin elämäni kunnossa ja rakensin taloa vk 37 asti. Tokasta olinkin sitten viikosta 16 loppuun asti saikulla, ja olen hoikka ja perusterve nainen, ei siis itse aiheutettua vaivaa.

Raskauteni olivat helppoja (tarkoittaa sitä että lapsella ei ollut hätää) mutta kyllä minullakin oli helvetillinen iskiassärky vasemmassa pakarassa/selässä. Välillä itku tuli, kun laitoin kenkiä. MUTTA ei tulis mieleenkään hakea tuollaisen vuoksi sairaslomaa.
Joskus on pakko olla sairaslomalla, ei sitä kukaan kiellä. Hyvin usein sitä vaan haetaan, koska sen saa helposti.

Mutta jos sä olisit tehnyt työksesi jotain, joka olisi sattunut yhtä paljon kun se kenkien laitto, niin sä olisit vaan tyytyväisenä käynyt töissä, itkien koko päivän kun sattuu niin s*atanasti??

Ihan varmasti joo. Töitä voi tehdä, jos tuntee kykenevänsä. Mutta jos EI OLE TYÖKYKYINEN, ON OIKEUS SAIRAUSLOMAAN.

 

Tästä tulikin ketju, jossa kilpaillaan siitä, kellä on ollut rankin raskaus =D Varmaan saa saikkua ihan ilman raskauttakin, jos iskee migreeni tai hemppa on niin alhaalla, että pyörtyy päivittäin. Eihän tuollainen työntekijä töissäollessaan ole edes tuottoisa, ei luulisi työnantajankaan mutisevan lääkärinpäätöstä vastaan.

Mutta onko tässä ketjussa ketään, joka tunnustaa olleensa saikulla ilman sen kummempaa syytä kuin kevätflunssa, joka saattaa vaikka tappaa vauvan (siis äidin mielestä, oireena vuotava nenä, ei muuta). Kukaan ei nyt ole kehuskellut tämmöisellä saikulla, vaan mielestäni ihan pätevillä perusteilla pidetyillä sairaslomilla (joita ap ei käsittääkseni tarkoittanut ihmetellessään, miksi jäädään niin HELPOSTI ja TURHAAN pois töistä).

Mielestäni flunssa on ihan riittävä syy olla saikulla.

Entisessä työpaikassa piti mennä töihin vaikka olis oksennustaudissa, sitten oli koko porukka kipeänä sen jälkeen..

Sitä paitsi, ap ei voi tietää mikä on "turhaa" ja "helposti". Toisella odottajalla voi se selkäkipu tai vuotava nenä yleisen olotilan lisäksi (pahoinvointi, hemoglobiini jne.) olla ihan riittävä syy levätä.

 

Minulla kolme raskautta takana, enkä ole ollut päivääkään sairaslomalla raskausaikoina. Voin aina mitä parhaiten silloin. Yhdyn kyllä ap:n mielipiteeseen, että nykyään haetaan sairaslomaa heti jos pikkasen jossain tuntuu.

Just teidänlaisten on niin helppo arvioida kun vielä myönnätte, että on ollut helppo raskaus..

Kyllä munkin eka raskaus oli tosi helppo, olin elämäni kunnossa ja rakensin taloa vk 37 asti. Tokasta olinkin sitten viikosta 16 loppuun asti saikulla, ja olen hoikka ja perusterve nainen, ei siis itse aiheutettua vaivaa.

Raskauteni olivat helppoja (tarkoittaa sitä että lapsella ei ollut hätää) mutta kyllä minullakin oli helvetillinen iskiassärky vasemmassa pakarassa/selässä. Välillä itku tuli, kun laitoin kenkiä. MUTTA ei tulis mieleenkään hakea tuollaisen vuoksi sairaslomaa.
Joskus on pakko olla sairaslomalla, ei sitä kukaan kiellä. Hyvin usein sitä vaan haetaan, koska sen saa helposti.

ahaa, siis se on helppo raskaus et lapsella ei oo hätää, just joo... että tällästä taas tänää...

Jep, peesi tälle. Kommentoisin tälle myös, että odottaja ei välttämättä voi tietää, onko lapsella hätää. Odottaja voi myös kuvitella että kaikki on hyvin, vaikkei todellakaan oliskaan. Kyllä se on se odottajan oma olotila joka saikulle useimmiten vie, ei siis pelkästään se, että lapsella olisi hätää vatsassa.

Halusitte sitte tahallaan ymmärtää väärin, tietty tarkoitin, että hemoglobiinini ei ollut vaarallisen alhaalla (pyörtyily vaaraa ei ollut), ennenaikaisen synnytyksen vaaraa ei ollut tms.

 

kyllä minullakin oli helvetillinen iskiassärky vasemmassa pakarassa/selässä. Välillä itku tuli, kun laitoin kenkiä. MUTTA ei tulis mieleenkään hakea tuollaisen vuoksi sairaslomaa.

No jos sä tykkäät itkeä ja kärsiä, niin mikäs siinä...

Mulle taas ei tulisi mieleen mennä töihin jos mulla olisi helvetillinen iskiassärky pakarassa ja selässä (kuten olikin esikoista odottaessa loppuraskaudessa), olin sitten raskaana tai en.

 

Mulla oli kyllä maailman helpoin raskaus ja olisin voinut normi töitäkin tehdä vaikka kuinka pitkään, mutta mä en yksinkertaisesti jaksanut, sillä työhöni kuului polkupyörällä ajoa täysine lehtilaukkuineen ja keskellä yötä. Siihen päivällä vielä hieman päiväpuolella postien jakoa ja painavien laatikoiden nostelua, joten voinette kuvitella, että ei sitä ihan loppuun asti jaksa tehdä ja jäinkin sairaslomalle, siinä rv27 maissa.

 

Meillä on hoitoalalla monet usein saikulla hartia j aselkäsärkyjen takia, ihan vaikka eivät ole raskaanakaan. voin vaan kuvitella miten tää työ ottais runkoon jos odottais. ei täällä voi istua sillon kun huvittaa, joutuu kumartelemaan, nostamaan, huonoja työasentoja, hajuhaitat, henkinen paine ja väkivaltaiset potilaat. Itsellä on tässä työssä mennyt selkä ja polvet plus verenpaineet ja sokerit sekaisin helposti yövuorojen takia, joo ja lisään vielä rytmihäiriöt. Luultavasti olisin raskaana ollessa aika paljon saikulla!

 

Minulla kolme raskautta takana, enkä ole ollut päivääkään sairaslomalla raskausaikoina. Voin aina mitä parhaiten silloin. Yhdyn kyllä ap:n mielipiteeseen, että nykyään haetaan sairaslomaa heti jos pikkasen jossain tuntuu.

Just teidänlaisten on niin helppo arvioida kun vielä myönnätte, että on ollut helppo raskaus..

Kyllä munkin eka raskaus oli tosi helppo, olin elämäni kunnossa ja rakensin taloa vk 37 asti. Tokasta olinkin sitten viikosta 16 loppuun asti saikulla, ja olen hoikka ja perusterve nainen, ei siis itse aiheutettua vaivaa.

Raskauteni olivat helppoja (tarkoittaa sitä että lapsella ei ollut hätää) mutta kyllä minullakin oli helvetillinen iskiassärky vasemmassa pakarassa/selässä. Välillä itku tuli, kun laitoin kenkiä. MUTTA ei tulis mieleenkään hakea tuollaisen vuoksi sairaslomaa.
Joskus on pakko olla sairaslomalla, ei sitä kukaan kiellä. Hyvin usein sitä vaan haetaan, koska sen saa helposti.

Mutta jos sä olisit tehnyt työksesi jotain, joka olisi sattunut yhtä paljon kun se kenkien laitto, niin sä olisit vaan tyytyväisenä käynyt töissä, itkien koko päivän kun sattuu niin s*atanasti??

Ihan varmasti joo. Töitä voi tehdä, jos tuntee kykenevänsä. Mutta jos EI OLE TYÖKYKYINEN, ON OIKEUS SAIRAUSLOMAAN.

Ei ole kyse siitä, etteikö sairaslomalla voisi olla, jos tarve on vaan siitä, että sitä haetaan joka kolotukseen.

 

Minusta ei ole inhimillistä painaa hommia jos selkäsärky ja iskias lamauttavat koko loppuillaksi, on pakko levätä ilta että pystyt taas työskentelemään seuraavan päivän. Ja nukut huonosti em. särkyjen takia. En myöskään söisi jatkuvasti kipulääkkeitä raskausaikana pystyäkseni tekemään töitä. Kyllä ne aina vaikuttavat myös sikiöön, ja työnteko ei ole riittävän hyvä syy vaarantaa sikiön kehitys.

 

Mulla oli kyllä maailman helpoin raskaus ja olisin voinut normi töitäkin tehdä vaikka kuinka pitkään, mutta mä en yksinkertaisesti jaksanut, sillä työhöni kuului polkupyörällä ajoa täysine lehtilaukkuineen ja keskellä yötä. Siihen päivällä vielä hieman päiväpuolella postien jakoa ja painavien laatikoiden nostelua, joten voinette kuvitella, että ei sitä ihan loppuun asti jaksa tehdä ja jäinkin sairaslomalle, siinä rv27 maissa.

Mun eka oli myös uskomattoman helppo, tein fyysistä työtä siiinä kuin ei raskaanakin. Joskus saattoi kumarrellessa tulla vähän happoa suuhun, siinä kaikki. Joten tämmöisen raskauden kokeneena olis helppo alkaa arvostella muita, onneksi olen myös vastapainoksi kokenut myös sen toisen ääripään joten mulla ainakin ymmärrystä riittää erilaisille raskaana olejille ja niille jotka ei viitsi kumarrella työnantajalle jos on huono olla.

 

Mutta haetaanko sitä joka kolotukseen?
Tiedämmekö me muut mitä vaivaa/haittaa raskaana olevalla vierustoverilla on?
Epäilen että näitä ns.joka kolotukseen sairaslomaa hakevia on kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän.

 

kyllä minullakin oli helvetillinen iskiassärky vasemmassa pakarassa/selässä. Välillä itku tuli, kun laitoin kenkiä. MUTTA ei tulis mieleenkään hakea tuollaisen vuoksi sairaslomaa.

No jos sä tykkäät itkeä ja kärsiä, niin mikäs siinä...

Mulle taas ei tulisi mieleen mennä töihin jos mulla olisi helvetillinen iskiassärky pakarassa ja selässä (kuten olikin esikoista odottaessa loppuraskaudessa), olin sitten raskaana tai en.

Tässä meidän ero onkin. Minun moraali ei anna olla töissä pois tuollaisen (ei vaarallisen) vaivan vuoksi. Enemmänkin katson sen kuuluvan loppuraskauteen.

 

Tuota mä kuulin entiseltä pomoltani jatkuvasti.
Ja tein töitä, oksensin, tein töitä, kävin oksentamassa, sain migreenikohtauksen, oksensin, tein töitä.....
Muistan sellaisenkin päivän, kun olin oksentanut rajusti jo kymmenkunta kertaa, eikä päivä ollut vielä edes puolessavälissä. Lisäksi järkyttävä päänsärky. Vanhemmat naispuoliset työkaverit sitten tulivat samaan aikaan vessaan kun oksentelin siellä, ja PAKOTTIVAT mut lähtemään kotiin.

Pomolta tuli vaan tuota "olen minäkin raskaana ollut, sellaista se vaan on se raskaanaolo, raskaus ei ole sairaus"- hyminää. Työterveyslääkäri taas totesi, että vaikka raskaus ei sairaus olekaan, niin raskausajan pahoinvointi on, samoin raju väsymys, päänsäryt, lonkkakipu (sen ihanan vaivan sain loppuraskaudessa) yms, ja raskaana olevan ei todellakaan täydy olla töissä vain siksi että hän on raskaana ja raskaus ei ole sairaus. Joten jäin saikulle
[/quote]


Joo tuo on totta.
Pomosi on ´tyypillinen´ nainen

Miespuolinen pomo olisi tuskin yrittänyt mitätöidä sinun tuntemuksia ja kipuja? =)

 

Tästä tulikin ketju, jossa kilpaillaan siitä, kellä on ollut rankin raskaus =D Varmaan saa saikkua ihan ilman raskauttakin, jos iskee migreeni tai hemppa on niin alhaalla, että pyörtyy päivittäin. Eihän tuollainen työntekijä töissäollessaan ole edes tuottoisa, ei luulisi työnantajankaan mutisevan lääkärinpäätöstä vastaan.

Mutta onko tässä ketjussa ketään, joka tunnustaa olleensa saikulla ilman sen kummempaa syytä kuin kevätflunssa, joka saattaa vaikka tappaa vauvan (siis äidin mielestä, oireena vuotava nenä, ei muuta). Kukaan ei nyt ole kehuskellut tämmöisellä saikulla, vaan mielestäni ihan pätevillä perusteilla pidetyillä sairaslomilla (joita ap ei käsittääkseni tarkoittanut ihmetellessään, miksi jäädään niin HELPOSTI ja TURHAAN pois töistä).

Mielestäni flunssa on ihan riittävä syy olla saikulla.

Entisessä työpaikassa piti mennä töihin vaikka olis oksennustaudissa, sitten oli koko porukka kipeänä sen jälkeen..

Sitä paitsi, ap ei voi tietää mikä on "turhaa" ja "helposti". Toisella odottajalla voi se selkäkipu tai vuotava nenä yleisen olotilan lisäksi (pahoinvointi, hemoglobiini jne.) olla ihan riittävä syy levätä.

Tarkoitin semmoista itsekeksittyä flunssaa, joiden oireet keksitään työterkkarille puhelimessa. Meillä kun saa saikkua kaks päivää ihan vaan soittamalla ja kertomalla, että juu kuumetta on ja nokka vuotaa. Ei tarvi näyttäytyä, ei tarvi todistaa. Sana riittää.

 

kyllä minullakin oli helvetillinen iskiassärky vasemmassa pakarassa/selässä. Välillä itku tuli, kun laitoin kenkiä. MUTTA ei tulis mieleenkään hakea tuollaisen vuoksi sairaslomaa.

No jos sä tykkäät itkeä ja kärsiä, niin mikäs siinä...

Mulle taas ei tulisi mieleen mennä töihin jos mulla olisi helvetillinen iskiassärky pakarassa ja selässä (kuten olikin esikoista odottaessa loppuraskaudessa), olin sitten raskaana tai en.

Tässä meidän ero onkin. Minun moraali ei anna olla töissä pois tuollaisen (ei vaarallisen) vaivan vuoksi. Enemmänkin katson sen kuuluvan loppuraskauteen.

No, eläessäsi vähän pidempään, tulet huomaamaan miten kultaisen kruunun ansaitset moraalillasi..

Työmoraali on hieno ja tärkeä asia, mutta uhrautumisessa ei ole mitään järkeä. Itse kokeneena ja sen oppineena ilmaisen mielipiteeni.

 

hemoglobiinin takia ei voi jäädä saikulle mun mielestä. tosi naurettavaa!

Vai että naurettavaa... Huhhuh. Mut pomo pisti kotiin hb:n ollessa 100, katto valkosta naamaa ja totes etten oo työkykynen, tosin en ite tuolloin tienny paljonko se hb oli. Viikon olin pois ihan lääkärintodistuksella, enkä pystynyt tehdä kotona muuta kuin nukkua, sohvalta ylösnousukin huimasi, vaivoin jaksoin kävellä vessaan. Että töissäkö olisi pitänyt olla? Työnkuva sellainen ettei virheille ole sijaa tai pahimmassa tapauksessa joku kuolee.

HEI TÄSSÄ HUOMATKAA! !!!!!
ite et huomannu mitään huonoa oloa töissä ollessas ennenku pomo sano et oot kalpee mee kotii! kävit mittauttaa hB:n kas kummaa mua pyörryyttäää!! kamalaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Tässä meidän ero onkin. Minun moraali ei anna olla töissä pois tuollaisen (ei vaarallisen) vaivan vuoksi. Enemmänkin katson sen kuuluvan loppuraskauteen.

Minun moraalini taas ei anna mennä töihin puolitehoisena.

Loppuraskaudesta en (onneksi!) ollut enää töissä, vaan äitiyslomalla, mutta mun "vaaraton" vaivani vei mm. jalat kirjaimellisesti alta. Se jatkui vielä vauvan synnyttyäkin siten, että esim. portaissa kävely oli mahdotonta vauva sylissä, kun kädet tarvittiin siihen että sain nostettua toisen jalan portaalle, sitten astuttua askelman, nostettua taas toisen jalan portaalle...

Mulla ei ole ollut yhtään sellaista työpaikkaa, missä voisi tehdä täysillä töitä vaikka selässä ja pakarassa on helvetillinen kipu.

 

kyllä minullakin oli helvetillinen iskiassärky vasemmassa pakarassa/selässä. Välillä itku tuli, kun laitoin kenkiä. MUTTA ei tulis mieleenkään hakea tuollaisen vuoksi sairaslomaa.

No jos sä tykkäät itkeä ja kärsiä, niin mikäs siinä...

Mulle taas ei tulisi mieleen mennä töihin jos mulla olisi helvetillinen iskiassärky pakarassa ja selässä (kuten olikin esikoista odottaessa loppuraskaudessa), olin sitten raskaana tai en.

joo iskiassärky vähenee kun käy hierottavana..emmäkä sen takii jäis kotia!

 

Kun töissä osui henkisesti raskas vaihe just siihen äippäloman kynnykselle, niin kieltämättä teki mieli talssia työterveyteen saikkua hakemaan. Muutenkin oli kaikenlaista pientä ja vähän isompaa raskausvaivaa silloin. Mutta sitten en kuitenkaan kehdannut, mutta luulen kyllä, että aika moni samassa jamassa olisi hakenut. Että ap kyllä on musta tietyssä mielessä oikeessakin tässä asiassa. Kyllä raskaana ollessa sitä saikkua haetaan herkemmin ja sitä myös saa herkemmin. Ja mahdollisuuden hyväksikäyttö lienee aika yleistä.

 

kyllä minullakin oli helvetillinen iskiassärky vasemmassa pakarassa/selässä. Välillä itku tuli, kun laitoin kenkiä. MUTTA ei tulis mieleenkään hakea tuollaisen vuoksi sairaslomaa.

No jos sä tykkäät itkeä ja kärsiä, niin mikäs siinä...

Mulle taas ei tulisi mieleen mennä töihin jos mulla olisi helvetillinen iskiassärky pakarassa ja selässä (kuten olikin esikoista odottaessa loppuraskaudessa), olin sitten raskaana tai en.

Tässä meidän ero onkin. Minun moraali ei anna olla töissä pois tuollaisen (ei vaarallisen) vaivan vuoksi. Enemmänkin katson sen kuuluvan loppuraskauteen.

No, eläessäsi vähän pidempään, tulet huomaamaan miten kultaisen kruunun ansaitset moraalillasi..

Työmoraali on hieno ja tärkeä asia, mutta uhrautumisessa ei ole mitään järkeä. Itse kokeneena ja sen oppineena ilmaisen mielipiteeni.

En koe uhrautuneeni mihinkään.

Ja luulen, että minulla on ikää enemmän kuin monella muulla täällä.

 

Joo tuo on totta.
Pomosi on ´tyypillinen´ nainen

Miespuolinen pomo olisi tuskin yrittänyt mitätöidä sinun tuntemuksia ja kipuja? =)

Miespuoliset työkaverit ainakin olivat kovin empaattisia
Tosin useampi naispuolinenkin työkaveri oli erittäin ihana.

 

Tässä meidän ero onkin. Minun moraali ei anna olla töissä pois tuollaisen (ei vaarallisen) vaivan vuoksi. Enemmänkin katson sen kuuluvan loppuraskauteen.

Minun moraalini taas ei anna mennä töihin puolitehoisena.

Loppuraskaudesta en (onneksi!) ollut enää töissä, vaan äitiyslomalla, mutta mun "vaaraton" vaivani vei mm. jalat kirjaimellisesti alta. Se jatkui vielä vauvan synnyttyäkin siten, että esim. portaissa kävely oli mahdotonta vauva sylissä, kun kädet tarvittiin siihen että sain nostettua toisen jalan portaalle, sitten astuttua askelman, nostettua taas toisen jalan portaalle...

Mulla ei ole ollut yhtään sellaista työpaikkaa, missä voisi tehdä täysillä töitä vaikka selässä ja pakarassa on helvetillinen kipu.

Silloin kirjoituksesi perusteella sinulla on ollut oikea tarve s-lomaan. Minulla ei ollut.

 

No kyllähän näitä "minä en voi tehdä enää mitään kun olen raskaana"-tyyppejä on, mitä sitä kieltämään. Tiedän eräänkin, jonka ei tarvinnut tehdä työssään oikeestaan enää mitään, istuskeli vaan kahvihuoneessa koska "sikiä voi vaurioitua siitä ja siitä ja siitä liikkeestä" (ihmettelen vaan miten hän selvisi kotielämässä mistään) ja tätä jatkui alusta lähtien. Työterveyslääkäri siis oli määrännyt, ettei tämä henkilö saanut enää tehdä määrättyjä tehtäviä ja tämähän oli ok mutta kun loppui liike kokonaan.
Sitten kun ihmeteltiin, että ethän sinä voi koko raskausaikaa saada palkkaa ja kuitenkin vaan istua kahvihuoneessa, niin vastaus oli "enhän minä voi koko 7 kk sairaslomalla olla".
Että eipäs nyt taas jeesustella.

 

Tässä meidän ero onkin. Minun moraali ei anna olla töissä pois tuollaisen (ei vaarallisen) vaivan vuoksi. Enemmänkin katson sen kuuluvan loppuraskauteen.

Kysymys ei ole moraalista.
Vaan aikansa eläneestä käsityksestä että kunnollisen ihmisen pitää pystyä tekemään töitä säässä kuin säässä.

Nykyihmisen ei tarvitse ´identifioida´ itseänsä työn kautta enää, onneksi.
Toivottavasti sinäkin opit tämän.

Sinun tyhmyytesi ei anna sinun olla poissa sairauden/vaivan takia, ei moraali.

Sinä et tee töitä ihmiselle vaan yhtiöllä, ainakin useimmat meistä. Yhtiöllä ei ole moraalia, se on konsepti jonka tarkoituksena on tuottaa rahaa, se ei ole ihminen joten sinulla ei voi olla moraalisia velvollisuuksia yhtiötä kohtaan.
Sinulla on velvollisuus sopimusta kohtaan, moraalinen ja juridinen. Mutta siinä sopimuksessa ei velvoiteta sairasta ihmistä tekemään töitä. Jos sairaana tehdyistä töistä maksettaisiin enemmän, niin asia olisi eri mutta niistä ei makseta.