Miksi niin moni on raskaana saikulla jatkuvasti?

tiedän tapauksen joka oli koko odotusajan saikulla issias vaivan takia. mut silti pysty käymään elokuvissa, ostoksilla, kavereiden kanssa missä vaan minne pyydettiin eikä vaivanu silloin yhtään. ja toinen tapaus ei voi käydä koulua kun on raskaana (kun on sentään puoli tuntia ajomatkaa)
itseäni ottaa pattiin sen takia asia vielä enemmän että olen itse ollu töissä koko ajan molemmissa raskauksissani, vaikka on ollu monenlaista vaivaa. työni käsittää yli 8tuntia seisomista. eikä välttämättä taukoja voi pitää kun haluais. suututtaa vaan ne jotka ei viitsi edes yrittää... tosin ei se ole multa pois jollei koko aikaa mulle valiteta että kun on TYLSÄÄ!!!

on vähän eri asia käydä elokuvissa kuin seistä 8h töissä Mut hyvä, että sinä olet pystynyt olemaan töissä, niin minäkin toivon tällä kertaa pystyväni. Se kipu ei oikeesti ole herkkua, eikä muuten se kotona makaaminenkaan 10 viikkoa.

 

Sattuuko ap muistamaan sellaistakin että kipu ei aina ole jatkuvaa, vaan että päivässä saattaa olla hyviä hetkiä ja sit niitä kivun/väsyn täyteisiä?

Musta väsymyskin sinällään on jo syy hakea sairaslomaa jossain tapauksissa. Väsymyshän verrataan autonratissa juopumusta vastaavaan tilaan. Miksei niin ole sitten töissäkin? Mä teen sellaista työtä että jos keskittymiskyky herpaantuu saattaa sen seurauksena mennä ihmishenkiä. Kukaan ei kai juopuneena töihin mene, mutta yliväsymystä ei siis vain lasketa?

Sit toiseks, kuinka monelle työpaikalle/työnantajalle on "iloinen" asia että työntekijä pomppii saikun ja työn välillä? Jos on muutama hyvä päivä niin mennään töihin ja ja joka toinen päivä huono ja silloin ollaan saikulla. Työnantajan on koitettava järkkäillä korvaajat noille ajoille eikä se varmasti ole helppoa. Paljon helpompaa siinäkin kohtaa että lomaa annetaan pitempi aika vaikka vaan "varmuuden vuoksi". Eikä se yhtään helpota terveyskeskusten jonoja kun samat äidit ramppaa siellä viikottain ja pyytää pätkän lomaa silloin ja toisen tällöin.

AP lienee siinä onnellisessa asemassa että raskaus on sujunut suuremmitta kivuitta. Uskoisimpa että jos olis se toisenlainen versio raskaudesta takana niin ääni kellossa olis toinen

Ekassa raskaudessa mäkin koitin ajatella että ei raskaus sairaus ole ja kituutin töissä kaikki mahdolliset hetket kun vaan sängystä ylöspääsin. Tulos oli se että lapsi syntyi 32+0 viikoilla liiallisen rehkimisen vuoksi...sain näin kuulla ihan lääkäreiltä, karua, mutta totta. Onneks lapsi on selvinnyt keskosuudesta hyvin mutta kallisarvoinen oppi oli mulle. Keho viestittää kivuilla ja väsymyksellä siitä että tahtia on höllättävä. Ja sitä kehoa on kuunneltava.

 

Et voi tietää toisen kivuista, miten kovia ne on ja miten väsynyt on

peesi tälle. se raskaus ei ole kaikille yhtä helppoa, jotku on elämänsä kunnossa, jotkut ei

 

Joo tuo on totta.
Pomosi on ´tyypillinen´ nainen

Miespuolinen pomo olisi tuskin yrittänyt mitätöidä sinun tuntemuksia ja kipuja? =)

Miespuoliset työkaverit ainakin olivat kovin empaattisia
Tosin useampi naispuolinenkin työkaveri oli erittäin ihana.

Itselläni nimenomaan nuo miespuoliset työkaverit huolehtivat kunnostani enemmän kuin minä. Kielsivät tekemästä asioita, jotka eivät millään tavalla olleet minun mielestäni raskaita. Samoin teki mieheni kotona. Että kyllä nainen on naiselle susi.

 

voivoi ku kaikki on nii sairaita..

 

Suomessa kova työmoraali?!?!? Ehkä ennen oli. Ei todellakaan enään. Valitettavasti.

 

Muakin ärsyttää tässä ketjussa se, kun kuvitellaan että tiedetään aina muiden vaivat ja kivut ja sitten vähätellään niitä. Kyllä minullakin eka raskaus oli helppo ( alun oksentelusta huolimatta ) mutta toinen oli yhtä helvettiä. Toisessa jäin saikulle jo rv 22 "selkäsärkyjen" takia. Tosin ne selkäsäryt oli paikkoja avaavia supistuksia mutta muille kerroin vaan selkäsäryistä eli ette voi aina varmaksi tietää mikä toisen OIKEA syy on. Enkä todellakaan ole mikään perusvalittaja. Alussa olin asiakaspalvelutyössä ja oksentelin jatkuvasti. Aina asiakkaiden välissä kävin oksella ja olin todella huonossa kunnossa. Olisin todellakin jäänyt saikulle jos vaan olisi voinut.

 

Olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä..
Nykyään jäädään vähän turhasta sairaslomalle raskaana. Lääkärit antavat lomaa asiasta kuin asiasta. Itsekin riskiraskautena asiasta jotain tiedän. Mutta jokaisenhan se on oma asia. Jäähän ihan terveet miehetkin saikulle ihan vain huvin vuoksi lepäilemään

 

Sattuuko ap muistamaan sellaistakin että kipu ei aina ole jatkuvaa, vaan että päivässä saattaa olla hyviä hetkiä ja sit niitä kivun/väsyn täyteisiä?

Musta väsymyskin sinällään on jo syy hakea sairaslomaa jossain tapauksissa. Väsymyshän verrataan autonratissa juopumusta vastaavaan tilaan. Miksei niin ole sitten töissäkin? Mä teen sellaista työtä että jos keskittymiskyky herpaantuu saattaa sen seurauksena mennä ihmishenkiä. Kukaan ei kai juopuneena töihin mene, mutta yliväsymystä ei siis vain lasketa?

Sit toiseks, kuinka monelle työpaikalle/työnantajalle on "iloinen" asia että työntekijä pomppii saikun ja työn välillä? Jos on muutama hyvä päivä niin mennään töihin ja ja joka toinen päivä huono ja silloin ollaan saikulla. Työnantajan on koitettava järkkäillä korvaajat noille ajoille eikä se varmasti ole helppoa. Paljon helpompaa siinäkin kohtaa että lomaa annetaan pitempi aika vaikka vaan "varmuuden vuoksi". Eikä se yhtään helpota terveyskeskusten jonoja kun samat äidit ramppaa siellä viikottain ja pyytää pätkän lomaa silloin ja toisen tällöin.

AP lienee siinä onnellisessa asemassa että raskaus on sujunut suuremmitta kivuitta. Uskoisimpa että jos olis se toisenlainen versio raskaudesta takana niin ääni kellossa olis toinen

Ekassa raskaudessa mäkin koitin ajatella että ei raskaus sairaus ole ja kituutin töissä kaikki mahdolliset hetket kun vaan sängystä ylöspääsin. Tulos oli se että lapsi syntyi 32+0 viikoilla liiallisen rehkimisen vuoksi...sain näin kuulla ihan lääkäreiltä, karua, mutta totta. Onneks lapsi on selvinnyt keskosuudesta hyvin mutta kallisarvoinen oppi oli mulle. Keho viestittää kivuilla ja väsymyksellä siitä että tahtia on höllättävä. Ja sitä kehoa on kuunneltava.

Minulla on neljäs raskaus menossa ja kaikki on kokeiltu. Lapsi syntyy liian aikaseen tilanteesta riippumatta. Lääkärit ensin epäili aina liika rehkimistä mutta lopulta myöntyivät että ei se siitä johdu kun kolmas vuodelevosta huolimatta syntyi yhtä ennen aikaisena kuin muutkin. Nyt nelosen kohdalla olen ollut töissä kokoajan. Paljon on taas ollut ongelmia mutta ei lepo niitä poista. Kipeä olen mutta olen kyllästynyt lusmuamaan ja kuuntelemaan raskaus on sairaus-virttä. Teen töitä, hieman hitaammin kuin ennen ja kaikkeni antaen, ihan vain jo sen takia kun niiin moni raskaana oleva on NIIIIIIIIIIN sairas!!

 

Kipeä olen mutta olen kyllästynyt lusmuamaan ja kuuntelemaan raskaus on sairaus-virttä. Teen töitä, hieman hitaammin kuin ennen ja kaikkeni antaen, ihan vain jo sen takia kun niiin moni raskaana oleva on NIIIIIIIIIIN sairas!!

Jestas sä olet tyhmä

 

Joku sanoi aiemmin, että "eihän nyt menkkojenkaan takia haeta saikkua".. Voi ihmisparkaa, kun ollaan niin fiksuja taas.. Itsellä oli alusta asti erittäin kivuliaat menkat, joihin ei särkypilleri auttanut enää kipujen alkamisen jälkeen. Eli pilleri piti ottaa jo ennen menkkakipujen alkamista.. Asiaa tutkittiin, mitään ei löydetty, ja annettiin joskus e-pillerit vaivan hoitamiseksi. Niiden kanssa elinkin muutaman vuoden kohtuutyytyväisenä, mutta sitten menkkakivut alkoivat uudestaan todella rajuina, kun olin lopettanut pillerit lapsensaamisen toivossa. Menkat olivat siis varmaan 5kertaa rankemmat kuin aiemmin. Meinasi suunnilleen taju lähteä kipujen takia, ja vuotokin oli perkuleen runsasta.

Menin sitten lääkäriin, jossa mulla todettiin endometrioosi muutaman käynnin ja ultrailun sun muun jälkeen. No, endometrioosi on niin vaikeaksi mennyt, etä lapsia tuskin saan, ainakaan omia, ja kohtapuoliin olisi leikkaus tiedossa. Kaikkea endometrioosikudosta ei tietenkään voi poistaa mutta.. Jos tuosta jotain apua olisi kipuihin.

Voin kertoa, että tasan ei käy onnenlahjat, oli sitten kyse raskauden helppoudesta tai vaikeudesta, taikka kuukautisten vaikeudesta tai helppoudesta.

Että vaikka oliskin terve, eikä riskiraskaus kyseessä, niin kuulemma silti voi olla hyvin kivuliasta ja hankalaa. Meillä kaikilla kun on erilainen kivunsietokynnys (jota ei tuosta vaan paranneta/muuteta) ja erilaiset kivut muutenkin.

 

Helppo sanoa, kun ei itse ole kokenut vaikeaa ja rankkaa raskautta. Jokaisen raskaus on erilainen ja turha osoittaa ketään sormella, kun ei itse tiedä mitä toinen kokee. Naurettavaa touhua, jos joku käyttää raskautta tekosyynä olla poissa, jos ei oikeasti ole mitään syytä! Itselläni oli todella vaikea ensimmäinen raskaus. Verenpaineet niin matalat, että pienestäkin rasituksesta pyörryin. Supistelu alkoi jo viikolla 20 ja oli pakko levätä, syödä mahdollisimman säännöllisesti ja kuunnella omaa kehoa. Vauvalla onneksi oli kaikki hyvin! Pelkäsin koko ajan, että tulee keskenmeno tai jotain pn pahasti vialla, kun voin niin huonosti. Pahoinvointini kesti koko raskauden ajan, oksensin 5-10 kertaa päivässä. Normaalisti olen terve kuin pukki, mutta raskaus... No, se oli ihan jotain muuta kuin mihin olin varautunut.

 

Joo itseasiassa ap:n kanssa samaa mieltä, ett kiitti vaan niille jotka hakee jokaikiseen pikku kolotukseen saikkua raskaana ollessa. Vaikka työ on fyysisesti raskasta niin toiset ei sitä sit saa, vaikka ei jaksa kävellä kotona portaita ylös, nukahtaa rattiin työmatkalla ja hb olisi 94.
Onneks työkaverit on ihania ja teki työt mun puolesta.

 

itellä meni! että tiedän asiasta. mutta nekin on niitä herkkiä jotka ei kestä elämää enenmpää!

Mulla kun laski 80 tienoille niin pyörtyilin. 100 kieppeillä väsyttää eikä tahdo jaksaa yhtään liikkua. En yhtään ihmettele jos jotkut silloin saikkua hakee kunnes se saadaan nousemaan..

 

Ensimmäisessä raskaudessa olin tuollainen ap:n kaltainen omanapainen urputtaja. Oli helppoa kun pystyi sanomaan, että kyllähän tuo oksettaa, yrjöilin kesken päivää, masu painaa ja selkään särkee ja väsyttääkin, mutta töissä olin äikkäriin asti reippaana. Ja tutkija kun olen niin töistä ei jäädä lomalle koskaan. Eli tein intopinkeenä hommia äikkärilläkin.

Toinen raskaus yllätti...Satuin mainitsemaan supisteluista gynelle, joka sanoi että jäät kotiin NYT. Makasin kolme viikkoa. Kävin yrittämässä töitä ja otin taas kolmen viikon saikun. Tein kyllä töitä sohvalta jonkin verran. En tiennyt, että ne supistelut voi olla ihan tämmöisiä. En tiennyt miltä tuntuu olla taaperon äiti 110 hemoglobiinilla ja selkäkivuilla.