Miksi niin moni HALUAA elää AVOliitossa?

Mä olen elänyt avoliitossa muiden kanssa ennen nykyistä miestäni. Luulin silloin olevani rakastunut mutta jokin tökki, en vain halunnut naimisiin heidän kanssaan. Jossain syvällä sisimmässä kai tiesin, etteivät he sittenkään olleet elämäni rakkaus, vaikka rakastunut olo mulla olikin. Kun nykyisen mieheni tapasin, se oli menoa täysillä: ei kompromisseja missään suhteessa. Ja kun naimisiin menimme, lupasimme rakastaa ikuisesti toisiamme enkä koskaan epäile sitä.

Ja kysymykseen, miksi elin toisten kanssa avoliitossa: en halunnut naimisiin, koska se tuntui liian lopulliselta.... mun kohdalla oli näin, muista en mene puhumaan.

 

Siksi koska avioliitto ei kuitenkaan muuttaisi elämässämme mitään. Mies kyllä yrittää turvallisuussyistä puhua minua siihen(hänellä aika riskialtis työ ). Mutta itse aina sanon että minä en rahan takia naimisiin mene. nyt yrittää "kiristää"sillä että hän ei sitten kolmatta kertaa lähde isyyttä todistamaan, että nyt on kuulema pari kuukautta tässä aikaa asiaa miettiä...

 

Mä en ymmärrä miksi kaikkien pitäisi mennä naimisiin. Jotkut menee naimisiin ja jotkut ei. Mitä sitä ihmettelemään?

Näinpä!

 

Oonko sitten vähän tyhmä, mutta mulla ei oikeesti mene jakeluun yhtään kunnon syytä avoliittoon, jos kuvassa on myös jälkikasvua.

Onko avoliitosta muuta hyötyä, kuin pikaero? Jos sitä plussaksi voi laskea. (jotkut kai laskee)

no on pitäny mennä naimisiin jo sen sata kertoo mutta emmi oo vielkää varma haluanko mie mennä naimisiin tuon miehen kanssa.

 

Minäkin elän avoliitossa.
Mentiin kihloihin yli kymmenen vuotta sitten. Sormus on musta ihan käytännössä toimiva merkki että on varattu

Silloin nuorena ja vieläkin olen sitä mieltä että tämä on meidän kahden välinen asia eikä kuulu kirkolle tai valtiolle. Ollaan yhdessä koska ollaan päätetty niin. Rakkaudesta. :heart:

 

Me ollaan miehen kanssa eletty avoliitossa 10v. ja meillä on 2 lasta.
Minä jännitän tilanteita joissa joudun olemaan keskipisteenä. Jännitän siis todella ja pelkään että pyörryn tms. jo ennakkoon. Olen ollut jännittäjä aina. Jännitin kouluaikoina jopa esitelmiä niin että mun jalat kirjaimellisesti tärisi, mua huimas ja ääni ei tullut. Maistraattivihkiminen ei kiinnosta, ehkä sitten joskus saan rohkeutta lisää...
mutta minulle avoliitossa on hyvä olla, samahan se loppupeleissä on oletko avo- vai avioliitossa. Samanlailla molemmissa sitoudut olemaan yhdessä, sitoudut olemaan yhdessä sydämessäsi ja siihen ei tarvita papin aamenta.

 

mulla suht iso suku, ja häiden järjestämiseen menee paljon rahaa. kyllä me naimisiin mennään, mut vasta toivottavasti 1,5 vuoden päästä. Ainakin ennen kun alettais taloa rakentaa.