Miksi ne joilla ei ole lapsia yleensä osaavat kasvattaa lapset kaikkein parhaiten???

[nääks]

Minulla ei ole lapsia ja kyllä välillä ihmetyttää se, että moni äiti-ihminen näkyy ajattelevan, ettei lapseton voi tietää mitään lasten kasvatuksesta. Onhan tässä itse kukin ollut lapsi ja aiheesta on kaikilla omakohtaisia kokemuksia ainakin lapsen näkökulmasta katsottuna. Ja monella lapsettomalla voi olla myös lähipiirissään lapsia. Minulla ainakin on monesta lasten kasvatukseen liittyvästä asiasta selvä mielipide enkä todellakaan usko, että se muuttuu siinä vaiheessa jos saan lapsen. Esimerkiksi lasten hammasterveys on sellainen asia, johon aion panostaa jos lapsen joskus saan ja olen varma, että olen tätä samaa mieltä siinäkin vaiheessa kun minulla mahdollisesti se lapsi on.

Minä sain ensimmäisen lapseni ja ainokaiseni 40-vuotiaana, sitä ennen olin hoitanut tosi paljon muiden lapsia ja luulin tietäväni mitä lasten kanssa eläminen. Kyllä sitä tosiaan voi paljon tiesinkin, ei ole mitään kauhean isoja yllätyksiä tullut. Eniten olen saanut yllättyä siitä, kuinka lyhyt pinna minulla on oman lapsen kanssa. Vieraiden lasten kanssa hermo piti aina vaikka olisin hoitanut heitä kokonaisen viikonlopun, mutta kun oma lapsi heittelee ruuat lattialle tai tekee muuta minkä varmasti tietää kielletyksi, tulee huudettua. Sitten on huono omatunto, kun olen huutanut pää punaisena 1,5-vuotiaalle. Luulin että minä olisin loputtoman kärsivällinen äiti ja mieheni olisi lyhytpinnainen, mutta todellisuudessa onkin juuri toisin päin Saa nähdä sitten kun lapselle tulee uhmaikä, selviänkö siitä yhtä hyvin kuin vieraiden lasten kanssa vai tuleeko karmea huutokonsertti...

Pystyin ennen lasta kuvittelemaan sen, minkälaisia tunteita häntä kohtaan tunnen ja kuinka paljon häntä rakastan, mutta sitä en arvannut, että olisi kova ikävä aina kun en ole hänen luonaan. En tiedä loppuuko se sitten kun lapsi on isompi vai eikö lopu koskaan.

 

["vieras"]

Teoria ja käytäntö kohtaa niin harvoin. Työskentelen ensi- ja turvakodilla ja olen oppinut pitämään rajat ja kurin. Myös omilla lapsilla. Työssä olen huomannut, että kasvattaminen on todella haastavaa.

 

["vieras"]

Itselleni on tärkeää lasten hammasterveys. Kyllä sen verran aion itse jaksaa (jos siis lapsia joskus saan), että huolehdin siitä, että lasten hampaat pestään 2 kertaa vuorokaudessa ja ettei lasta syötetä samalla lusikalla ja muutenkin huolehtia lasten syömisistä, ei liikaa sokeria jne. Ei nämä nyt niin vaikeita asioita ole, ettei etukäteen voisi tällaisia periaatepäätöksiä tehdä.

Toivon, että sinulla toteutuu

Tosin kun perheessä on kärsitään viikon verran vatsataudista, niin hampaiden pesu ei ehkä ole ekana mielessä. Lapsi nappaa äkkiä sen sinun lusikkasi pöydältä, antaa koiran nuolla sitä ja menee sitten kauhomaan sillä vettä vessanpöntöltä suuhunsa.

Ja sokeri on sitten oma juttu... heti kun selkäsi käännät, on lapsella suu täynnä karkkia, kun isovanhemmat haluavat antaa lapselle pikkuisen hyvää.