Miksi naiset luovuttavat imetyksessä niin "helpolla"?

[Inkkarit tippu kanootista]

Aina saa lukea valitusta että vastasyntynyt on tunnin välein tissillä. Sitten annetaan korviketta ja toinen on taju pois kolme tuntia. Tadaa tässä ratkaisu ja muutaman viikon päästä itketään että kuulutaan siihen huono-onniseen porukkaan kun maito loppui "kuin seinään".

Tai hyvin alkanut imetys tyssää kun lapsi on muutaman kuukauden. Ei ole ikinä kuultukaan tiheän imun-kausista ja taas otetaan ne kaappiin kerätyt korvikkeet esiin. Ja kirotaan h*lvettiin ne superäidit joilla maitoa pursuaisi meijeriin asti.

Ja auta armias jos joku kehtaa imettää julkisesti, täysimettää 6kk tai joku perverssi rohkenee myöntää taaperoimetyksen. Silloin palstamammoilla vasta onkin syytä repiä käyttämättömät imetysliivinsä ja "kivittää" pulloilla nämä imettäjät.

Kiitos ja kumarrus kun sain purkautua, ikinä ennen ole sanonut kelleen mitään mutta jo tuli mitta täyteen kun lapseni imetystä kehdataan arvostella siekailematta tällaisten henkilöiden toimesta!

 

[syljen päälle]

Mua ei vituta lainkaan nää muka superäidit, senkus imettää, hyvä jos onnistuu. Mutta vituttaa suuresti ne jolla imetys on onnistunut ja kiinnostuu niin kovasti muiden syistä, miksi imetys ei onnistunut. En ikinä ole tajunnut näitä kiusaajaäitejä.

 

["vieras"]

Vauvalle annettiin jo laitoksella lisämaitoa eikä saanut rinnasta imuotetta. Kuukauden "taistelin" mutta ei ottanut kunnolla rinnasta kiinni. Joo, silloin kuukausi tuntui pitkältä ajalta, jälkikäteen ajateltuna lyhyeltä.

 

[toktok]

Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin imetys.

 

[vicy]

samaa mieltä! Lisään tuohon vielä sen, että en yhtään ihmettele että maito loppuu jos vauvalle syötetään korviketta kaupungilla, kylässä, yöllä jne. kun ei haluta/viitsitä imettää...

Tähän lisään vielä, että nyt seuraavaksi tähän ketjuun tulee joku valittamaan että "multa on rinta poistettu, en voi imettää ollenkaan" tai "mulla ei maito noussut vaikka mitä olisi tehnyt jne". Nyt tässä ei tarkoiteta teitä ja te tiedätte sen ihan hyvin!

 

["zenn"]

Ei kannata liikaa syyllistää nuoria äitejä. Keski-ikäiseltä mammasukupolvelta tulee toisille äideille aika reippaasti huonoja imetysohjeita ja painostusta. Jos itse olisin nuorempi tai muuten vain nöyristelevämpi ei olisi minunkaan imetys onnistunut.. Se on tosiaan jännä miten osa siitä sukupolvesta on sössinyt omat imetyksensä (Korkeamman tahon oppastuksella) ja pyrkii jatkamaan sitä perintöä.

 

[luovuttanut]

Mä luovutin esikoisen kohdalla kun oli reilun kuukauden. Lopetti imemisen kun seinään ja itki nälkäänsä. Lopulta itkettiin kumpikin pimeässä vessassa ( neuvolasta sanoivat, ettei ime kun on liikaa virikkeitä, imetä rauhassa ja vaikka pimeässä) ja päätin että nyt riittää. Tuttelia sai ja seassa lypsettyä maitoa. Toinen sitten imi rintaa 1v 2kk ja kolmas taas noin 5 kk. Mielestäni oli järkevämpää luovuttaa kun menettää hermonsa tuon esikoisen kohdalla. 2 päivää hysteeristä huutoa riitti minulle ja hyvä niin. Nyt on terve ja liikunallinen, kunnollinen 18v.

 

[MarieHos]

Esikoisen kanssa maito nousi itseltäni viikon päästä synnytyksestä. Sai siis korviketta. Lopulta kun maitoa tuli, vauva ei osannut tarrata rinnasta kiinni ja rintakumin kanssa imetin. Julkisilla paikoilla en edes yrittänyt, kotonakin se oli jo sellasta sähläystä sen kumin kanssa. Välillä huusi vauva, välillä äiti ja välillä molemmat kilpaa. Lukuisista yrityksistä huolimatta paljas rinta ei kelvannut, ja kumin kanssa oli sähellystä joten siirryttiin korvikkeeseen. Pumpulle en myöskään ole koskaan herunut.

Toisen kanssa taistelin imetyksestä. Nyt maito nousi vähän nopeammin ja vauvakin osasi imeä oikein. Alku oli oikein takkusta, 3 rintatulehdusta, sammas, ja todellinen "tissitakiainen" + esikoinen, joten aika meinasi olla suurin syy imetyksen lopettamiseen. Hätä keinot keksi, ja päivät vietettiin aikalailla perheen voimin sängyssä jotta imetys jatkuisi. Tätä kesti 3kk, sen jälkeen imetys olikin vain "tissi suuhun" -meininkiä ja osoittautui helpoksi. Monta kertaa oli luovutus lähellä, mutta onneksi sinnikkyys palkittiin.

Kaksi erilaista tarinaa taustalla, joten ymmärrän niin molempia tapauksia, niitä ketkä sinnittelevät imetyksen suhteen ja niitä ketkä luovuttavat helposti.
Raskausaikana sitä imetystä ei (varsinkaan ensimmäisen kohdalla) osaa ajatella, että se ei ehkä olekkaan niin helppoa kun millaisen kuvan siitä saa. Meillä ei neuvolassakaan paljoa imetyksestä puhuttu raskausaikana ja sairaalallakin esikoiselle annettiin helposti lisämaitoa kun oma maito ei ollut noussut. Tarvittaisiin enemmän niitä imetyspuheita ja valmistautumisia!

 

["katmat"]

Mua ei vituta lainkaan nää muka superäidit, senkus imettää, hyvä jos onnistuu. Mutta vituttaa suuresti ne jolla imetys on onnistunut ja kiinnostuu niin kovasti muiden syistä, miksi imetys ei onnistunut. En ikinä ole tajunnut näitä kiusaajaäitejä.

En mä ainakaan koe olevani joku superäiti tai parempi äiti kun mun vauvat ei oo koskaan saaneet korviketta. Kaks nuorimmaista ei oo ees koskaan käyttäneet tuttipulloa, mutta kertooko se jotain äitiyden laadusta? Ei mun mielestä. Jollain toisella on toisin nämä asiat, so, pääasia että vauva saa ruokaa ja kasvaa, oli se ruoka sitte pullosta tai tissistä. TIetysti imetys on se luonnollisin tapa ja mäkin kannustan sitä yrittämään mutta totuushan on se, että aina se homma nyt vaan ei mee niinkuin oppikirjoissa. ONneksi on olemassa korvikkeita, toisin kuin ennen, jolloin nää vauvat sitte sairastui ja kuoli jotka ei tissiä saanu.

 

["Kaisa"]

Mitä sitten!! Ite olen onnellisesti pystyny imettämään esikoista 11kk ja keskimäistä 6kk ikään saakka ja nuorin on nyt 4kk ja edelleen täysimetyksellä. Olen onnellinen tilanteestani enkä kadehdi äitejä jotka antavat vauvalle maitoa pullosta mut en mä lähe heitä sormella osoittamaankaan. Olenhan itsekkin antanut silloiselle 6kk ikäiselleni maitoa pullosta (syy uusi raskaus)

 

[Glenn]

[QUOTE="zenn";23636762]Ei kannata liikaa syyllistää nuoria äitejä. Keski-ikäiseltä mammasukupolvelta tulee toisille äideille aika reippaasti huonoja imetysohjeita ja painostusta Jos itse olisin nuorempi tai muuten vain nöyristelevämpi ei olisi minunkaan imetys onnistunut.. Se on tosiaan jännä miten osa siitä sukupolvesta on sössinyt omat imetyksensä (Korkeamman tahon oppastuksella) ja pyrkii jatkamaan sitä perintöä.][/QUOTE]

Meinasin peesailla jo Vicya Mutta liitynki tähän.

Jos olisin kuunnellu anopin neuvoja, mun lapsia tuskin olis imetetty kuukautta pitempään. Jotenki sitä vieläki vaivaa, se että oon imettäny omiani "pitkään".

Uskon että mikään ei oo helpompaa ku saada tuore äiti uskomaan että hänen maitonsa ei riitä.

 

[vicy]

Mua ei vituta lainkaan nää muka superäidit, senkus imettää, hyvä jos onnistuu. Mutta vituttaa suuresti ne jolla imetys on onnistunut ja kiinnostuu niin kovasti muiden syistä, miksi imetys ei onnistunut. En ikinä ole tajunnut näitä kiusaajaäitejä.

ei mua ainakaan kiinnosta imettääkö joku vai ei, mutta mua vituttaa se saaterin ininä "maito loppui", "vauva ei enää suostunut syömään rintaa" jne. jne... Miksi ei voi suoraan sanoa että nyt ei vaan kiinnostanut/huvittanut enää??

 

[vicy]

Meinasin peesailla jo Vicya Mutta liitynki tähän.

Jos olisin kuunnellu anopin neuvoja, mun lapsia tuskin olis imetetty kuukautta pitempään. Jotenki sitä vieläki vaivaa, se että oon imettäny omiani "pitkään".

Uskon että mikään ei oo helpompaa ku saada tuore äiti uskomaan että hänen maitonsa ei riitä.

Itselläni on kanssa tuollainen anoppi.. Sen mielstä lapsessa on jotain vikaa jos se ei syö tuttia tai pulloa viimeistään 2viikon ikäisenä.

 

[Inkkarit tippu kanootista]

Kyllä voin syyllistää. On täysin oma vikansa, jos ei kykene olemaan tippaakaan kriittinen muilta tuleville ohjeille ja kykene itsekin hakemaan uusinta tietoa ja vertailemaan sitä.

Kuten sinä zenn sanoit, sinun täytyi pitää puolesi ja ajatella omilla aivoillasi.
En ihmettelisi jos näistä omista tuttavistani ainutkaan ei ole pitänyt ja sysäävät sitten sitä katkeruutta minun niskaani kuin olisin yleinen kaatopaikka.

Siksi siis tänne puran anonyymisti pahaa oloani, etten mene joku päivä oikeasti laukomaan mietteitäni arvon tuttavilleni, vaikka saattaisi olla aiheellista.

 

["sama"]

ei mua ainakaan kiinnosta imettääkö joku vai ei, mutta mua vituttaa se saaterin ininä "maito loppui", "vauva ei enää suostunut syömään rintaa" jne. jne... Miksi ei voi suoraan sanoa että nyt ei vaan kiinnostanut/huvittanut enää??

Koska se ei ole totta, tapanani ei ole valehdella.
Enkä kyllä inisekkään, jos joku kysyy vastaan.

 

[MarieHos]

Meinasin peesailla jo Vicya Mutta liitynki tähän.

Jos olisin kuunnellu anopin neuvoja, mun lapsia tuskin olis imetetty kuukautta pitempään. Jotenki sitä vieläki vaivaa, se että oon imettäny omiani "pitkään".

Uskon että mikään ei oo helpompaa ku saada tuore äiti uskomaan että hänen maitonsa ei riitä.

Ja tähän peesiä.

Kuopuksella oli vahvat tiheän imun kaudet, ja silloin oltiin kirjaimellisesti koko päivä tissi suussa.
Oma äitini (6 lasta imettäneenä) sitten kertoi minulle että ei taida sinulla maito riittää, korviketta vaan.
En ymmärrä, omaa kokemusta kuitenkin on ollut ja silti tulee neuvomaan tälläistä. Ja juurikin usein uskoo sitä, joka 'kokemuksella' tulee puhumaan ja jääpi imetys siihen..

 

[nnnn]

Mulla anoppi ei kans voi millään ymmärtää että imetetään pitkään. Sen mielestä 6kk vanhempaa lasta ei ees saa imettää kun maito ei kuulemma oo enää hyvää kun 6kk tullu täyteen.Just joo...

 

["pia"]

No. Meillä se imettäminen alkoi olla aikamoista tappelua. Kättärillä ei kukaan viitsinyt opettaa kunnolla imettämistä, lykkäsivät vaan heti rintakumin, minkä seurauksena paljas rinta ei enää kelvannut. Siinä vaiheessa kun lapsi alkoi reuhoa, kumi irtoili paikaltaan. Imetys oli mun mielestä aluksi ihanaa ja lapsi kasvoi hyvin. Sitten alkoi se reuhaaminen ja kasvu hidastui. Mulla on tosi pienikokoinen poika, joten neuvolasta sitten kehotettiin antamaan lisämaitoa. No tietäähän sen miten siinä käy.
Mutta kun on useamman viikon hyssytellyt nälkäänsä itkevää lasta tissit pullollaan, ja sitten vauva nukahtaa tyytyväisenä vihdoin saatuaan pullomaitoa, ei sitä jaksa enää väkisin taistella. 4kk ikään jaksoin kuitenkin.

 

["äiti"]

Itse sain esikoiseni vuosi sitten. Minulla maito nousi vasta 8vrk synnytyksestä. Vauva siis todellakin sai pullosta ensimmäisen viikon. Imetin kuitenkin aina ensin pulloa vartin molemmista rinnoista ja sitten vasta pullo. Ja vaikka rinnat olivat jo ihan rikki viikon tyhjistä rinnoista imettämisestä, niin maito nousi kuin nousikin rytinällä 8vrk päästä ja kahdessa päivässä siitä korvike jäi kokonaan. Minulla oli aluksi todella matalat rinnanpäät, joten imetin ja imetän edelleen rintakummeilla. En ole kokenut sitä ongelmana, maitoa tulee reilusti yli tarpeen ja kun rintakumeja on riittävästi, niin imetys on vaivatonta.

Lisäksi ensimmäisen kuukauden aikana sairastin kolme rintatulehdusta. On suoranainen ihme, että olen pystynyt imettämään näinkin kauan. Itse en edes alkuaikoina tajunnut, kuinka onnekas olen, kun luotin itseeni ja vauvaan.

 

[nooo]

Kaikki on suhteellista. Esikoisen aikaan stressasin, kaikki oli uutta, lapsi oli sairaalassa keltainen ja joutui valoon, painokin laski liikaa ja imetys onnistui vain rintakumilla, pitkällään en onnistunut imettämään ja istumaan en pystynyt. No, paino nousi kotonakin hitaasti ja sain vaaan neuvolasta, siitähän se stressi vaan paheni. Join kotikaljaa, pumppasin ja imetin. Sitten sain ohjeen antaa hieman lisämaitoa. No, sitten alkoivat jatkuvat rintaraivarit, lapsi huusi AINA tissillä. Lopetin koko homman ja sen jälkeen meillä asui tyytyväinen äiti ja lapsi. Monen mielestä mä olen varmaan luovuttanut helpolla, mutta nämä kokemukset ovat subjektiivisia ja kukaan ei voi tietää mitä toinen tuntee.

 

["vierailija"]

En tiedä muista, mutta vastaan omalta osaltani. Siksi luovutin helpolla, koska halusin nauttia vauva-ajasta. En nähnyt sillä hetkellä järjen hiventäkään siinä, tappelisin yhden rintaruokinnan vuoksi hermoni riekaleiksi kun elämän pitäisi olla parhaimmillaan upean pienen vauvani kanssa. En halunnut alkaa taistelemaan epäoleellisesta ongelmasta, kun siihen löytyi helpompi ratkaisu tuttipullosta. Nautin vauva-ajasta sen ratkaisun jälkeen hirveästi enemmän kun tunsin oloni jollaintavalla rennommaksi. Alkuunsa oli viikko mielipahaa kun päätin lopettaa imetyksen, mutta äkkiä ne itkut vaihtui riemuksi En olisi jaksanutkaan itkeä enää yhtään. Poika oli tuolloin hieman alle 2kk ikäinen kun siirtyi pulloruokinnalle täysin.

 

["vieras"]

Määrittele tuo "helppo". Mä täysimetin 4kk josta ensimmäisen kuukauden jälkeen imetykset oli yhtä tappelua rintaraivereita saavan vauvan kanssa. Muutaman päivän söi hyvin ja sitten tuli vajaan viikon mittainen kausi lakkoilua ja raivareita. Vaikka itkettiin näinä päivinä vauvan kanssa molemmat syöttötilanteissa niin jotenkin sitä vaan jaksoi aina ja aina vaan jatkaa ja ihme kyllä vauva kasvoi hyvin, 3 kk:n kohdalla tuli pieni (normaali) notkahdus painokäyrässä. Viimeisen kuukauden ajan vauva suostui enää syömään oikeastaan vain yöllä ja aamulla ja alkoi kieltäytyä lopulta siitäkin. Painoa tuli sen kuukauden aikana huimat 50g. Multa valui maitoa mutta ei kelvannut ja lopulta maidontulo alkoi selkeästi vähentyä ja heruminen käynnistyi todella hitaasti, ja siitäkös vauva hermostui entisestään... Viimeiset pari viikkoa mitkä imetin vauva varmaan oli jo nälissään. Rintapumpulla en ole koskaan saanut sitä 30 milliä enempää vaikka maitoa muuten on tullut niin että paidat kastui. Nyt pari viikkoa on mennyt korvikkeilla ja soseiden maistelulla. Mulla on helpottunut olo mutta joka kerta kun lämmitän korviketta, tulee sellainen olo, että voiskohan maidon vielä saada tulemaan ja vauvan syömään, olisinko voinut tehdä vielä jotain imetyksen eteen, vaikka tuo 4 kuukauttakin meni hammasta purren ja itkien ja jaksoin pelkästään siksi että sain mieheltä valtavasti käytännön apua ja henkistä tukea imetykseen ja syyllisyydentunto pakotti jatkamaan.

Silloin kun vauva suostui syömään, hän sai olla rinnalla niin paljon ja niin kauan kun halusi ja lakkoiluiden aikana koitettiin kaikkia konsteja pimeässä imettämisestä kantoliinaan, ihokontaktiin ja laulamiseen ja pidettiin miehen kanssa kauheeta sirkusta kun koitettiin huijata vauva syömään... Mitään terveydellistä syytä ei löytynyt noihin raivareihin, vauva oli ja on muuten todella hyväntuulinen ja terve.

Toisaalta mä ymmärän että tuntuu vähän kummalliselta kun korviketta annetaan synnäriltä asti ja korvataan imetys sillä, ja valitetaan ettei oma maito riitä, mutta olipa imetyksen lopettamisen/epäonnistumisen syy mikä hyvänsä, niin musta siitä on turha räksyttää imetyksen jo lopettaneille äideille; oikea paikka antaa palautetta olisi varmaan neuvola ja synnärit, koska mä uskon etät iso osa metsään menneistä imetyksistä johtuu tiedon puutteesta! Lisäksi terveydenhuollon henkilökunnan asenteet vaikuttaa. Mies vei 3kk:n ikäisen vauvan lääkärineuvolaan ja lastenlääkäri oli sanonut, että korvikettakin saa antaa niin paljon kuin vain menee, vaikka vauva oli tyytyväinen ja painossa vain pieni notkahdus, jonka lääkärikin totesi olevan normaali ja asiaankuuluva. Rintaraivareistakaan hän ei tiennyt mitään eikä todellakaan keksitty miksi hän olisi suositellut lisämaitoa

 

[Jellybeany]

Syyllistäminen puolin ja toisin on typerää. Mitä sen kenellekään pitäisi kuulua, että kuka imettää ja kuinka kauan? Kunhan itse tietää, kuinka asiat ovat, ei siihen keneltäkään tarvitse hyväksyntää. Jos ap:tä arvostellaan imetyksen takia, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei siinä sen kummempaa taistelua tarvita. Ja samoin anoppien ja muiden neuvot; jos ei miellytä, niin jättää omaan arvoonsa. Tarvitseeko siitä henkisiä traumoja sentään hankkia?

 

[ootko ajatellut]

samaa mieltä! Lisään tuohon vielä sen, että en yhtään ihmettele että maito loppuu jos vauvalle syötetään korviketta kaupungilla, kylässä, yöllä jne. kun ei haluta/viitsitä imettää...

Tähän lisään vielä, että nyt seuraavaksi tähän ketjuun tulee joku valittamaan että "multa on rinta poistettu, en voi imettää ollenkaan" tai "mulla ei maito noussut vaikka mitä olisi tehnyt jne". Nyt tässä ei tarkoiteta teitä ja te tiedätte sen ihan hyvin!

Mun täytyy nyt ihan myöntää, että kuulun niihin, jotka eivät halua ja viitsi imettää just vaikka kylässä tai kaupungilla, koska se ei tunnu luontevalta ja hyvältä. Ja tokihan se sitten vaikuttaa maidontuotantoon. Meillä vauva ei enää halunnut rintaa sen jälkeen, kun aloimme reissuilla ja julkisilla paikoilla antaa pulloa. Siirryimme sitten pulloruokintaan ja lopulta korvikkeeseen, kun maitoa ei tullut enää.

Oman rinnan esille ottaminen (vaikkakin sitten jonkun harson suojassa) on mulle henkilökohtainen asia, enkä halua jakaa sitä julkisesti. Tunnen itseni alastomaksi ja epämukavaksi, jos pitäisi alkaa imettää julkisesti vaikka siellä kaupungilla. Eikä sen ole mulle sen luontevampaa vaikka sukulaisten luona kylässäkään.

 

[leijona76]

ei mua ainakaan kiinnosta imettääkö joku vai ei, mutta mua vituttaa se saaterin ininä "maito loppui", "vauva ei enää suostunut syömään rintaa" jne. jne... Miksi ei voi suoraan sanoa että nyt ei vaan kiinnostanut/huvittanut enää??

Ehkäpä se on tuo asenne sultakin...heti tiedät sanoa että joku vaan keksii syitä eikä sano että ei viitsi. Sen sijaan että säkin tajuaisit olevan niitä vauvoja jotka eivät ime rintaa tai eivät saa riittävästi. Mullakaan ei sujunu todellakaan helposti alku mut en mä mee tolleen muita arvioimaan vaikka sainkin sujumaan imetyksen loppuviimeksi.