Miksi naiset luovuttavat imetyksessä niin "helpolla"?

[Inkkarit tippu kanootista]

äiti, anteeksi kun utelen, mutta oliko sinulla lisämaito tukena jo ensimmäisestä päivästä lähtien?
Voisin kuvitella, että maitosi nousi noin myöhään jo lisämaidonkin vuoksi.

Itselläni meni 5 päivää esikoisella, ei annettu lisämaitoja kun paino ei tippunut liikaa. Mutta ahkeraa imettämistä se oli. Uskon että maito olisi noussut aiemminkin, jos olisin jo ensimmäisinä päivinä imettänyt niin tiheään (väh. 20min/rinta, vähintään 3h:n välein) kuin viimeisenä yönä jolloin sain osaavan ohjaajan tuekseni.

Itse olen saanut kuulla kehoituksia antaa vesipulloa kesäkuumalla, soseita 3kk:n iässä, neuvola järkyttyi suuresti kun vuoden ikäistä imetin ja siinä vaiheessa mykistyi kun raskaana ollessa imetin 1v10kk:n ikäistä. Junassa on ohjattu tyhjään hyttiin imettämään invavaunusta 5kk:n ikäistä ja ravintolassa kehoitettu menemään lastenhoitohuoneeseen (ts. vessaan).
Samat lorut on kuultu monelta, ettei saa liian usein imettää, jos rinnanpää on rikki niin silloin rinnan on levättävä ja ne taivastelut miten maitoa muka riittää kun ei muillakaan piisaa.
Ei ole vielä kukaan kehdannut juosta kiinni kun tuolla kävellessäkin saatan imettää kantoliinassa olevaa, että sitä päivää odotellessa.

 

[KS]

Muistan täällä yhden ketjun, missä pyydettiin imetysapua. Ketjun ap kertoi, että hän joutuu antamaan koko ajan enemmän korviketta vauvalle ja oma maito väheni jatkuvasti. Hän nimittäin aina odotti kunnes rintoja alkoi pingoittaa ja silloin vasta syötti vauvan. Mutta jos rinnat tuntuivat tyhjiltä niin hän otti pullon esiin, ja joka päivä meni kauemmin ennen kuin rintoja alkoi pakottamaan.

Eli todella kummallista informaatiota joillakin on imetyksestä.

 

[outo olet]

Mun täytyy nyt ihan myöntää, että kuulun niihin, jotka eivät halua ja viitsi imettää just vaikka kylässä tai kaupungilla, koska se ei tunnu luontevalta ja hyvältä. Ja tokihan se sitten vaikuttaa maidontuotantoon. Meillä vauva ei enää halunnut rintaa sen jälkeen, kun aloimme reissuilla ja julkisilla paikoilla antaa pulloa. Siirryimme sitten pulloruokintaan ja lopulta korvikkeeseen, kun maitoa ei tullut enää.

Oman rinnan esille ottaminen (vaikkakin sitten jonkun harson suojassa) on mulle henkilökohtainen asia, enkä halua jakaa sitä julkisesti. Tunnen itseni alastomaksi ja epämukavaksi, jos pitäisi alkaa imettää julkisesti vaikka siellä kaupungilla. Eikä sen ole mulle sen luontevampaa vaikka sukulaisten luona kylässäkään.

No tuo nyt on taas vaan asenneongelma. Mä en tajua mitä pahaa tai vaikeeta on ruokkia omaa lastaan rinnoista vaikka sitten kaupungilla. Onkohan sulla joku trauma tuossa takana jos et osaa suhtautua oikein lapsesi ruokintaan. Se on luonnollista ja normaalia eikä hävettävä asia.

 

[Kaiutin]

No mun mielestäni pahimpia ovat nämä itsensäpettäjät. Kun vauvalle tulee kasvupyrähdyksiä siinä 2-3kk iässä esimerkiksi, ja maito tuntuu loppuvan. Niin käy lähes kaikille, ja se vaatii sen, että pitää imettää tiheästi, jotta maidontulo stimuloituu ja lisääntyy. Siihen menee viikon verran, vähän yli tai alle, kun tilanne korjaantuu.

Usein tässä vaiheessa äidit ovat todella väsyneitä, ja vauvan vaativuus käy univelkojen kanssa ylivoimaiseksi. Sitten on ihanaa sanoa miehelle, että annetaan tuttipulloa ja valvo sinä
Ei siinä mitään. Mutta miksi pitää sitten suureen ääneen valehdella, että "maidontulo vaan loppui" tai että "maito ei vaan riittänyt" tai että "lapsi oli niin vaativa" tai että "lapsi hylkii rintaa" (totta helvetissä se hylkii, kun on annettu pulloa...) ja kun isä sitten antaa pulloa kolme viikkoa yötä päivää, on maidontulon elvyttäminen entistä vaikeampaa.

Tietenkin yksilökohtaisia eroja on, mutta tosiasia on myös, että maidontulo ei koskaan lopu kuin seinään paitsi lääkityksellä ja sairauden seurauksena.

Miksei voida sitten sanoa, että "en jaksanut enää, halusin päästä helpolla ja nukkua?"

 

["äiti"]

äiti, anteeksi kun utelen, mutta oliko sinulla lisämaito tukena jo ensimmäisestä päivästä lähtien?
Voisin kuvitella, että maitosi nousi noin myöhään jo lisämaidonkin vuoksi.

Itselläni meni 5 päivää esikoisella, ei annettu lisämaitoja kun paino ei tippunut liikaa. Mutta ahkeraa imettämistä se oli. Uskon että maito olisi noussut aiemminkin, jos olisin jo ensimmäisinä päivinä imettänyt niin tiheään (väh. 20min/rinta, vähintään 3h:n välein) kuin viimeisenä yönä jolloin sain osaavan ohjaajan tuekseni.

Itse olen saanut kuulla kehoituksia antaa vesipulloa kesäkuumalla, soseita 3kk:n iässä, neuvola järkyttyi suuresti kun vuoden ikäistä imetin ja siinä vaiheessa mykistyi kun raskaana ollessa imetin 1v10kk:n ikäistä. Junassa on ohjattu tyhjään hyttiin imettämään invavaunusta 5kk:n ikäistä ja ravintolassa kehoitettu menemään lastenhoitohuoneeseen (ts. vessaan).
Samat lorut on kuultu monelta, ettei saa liian usein imettää, jos rinnanpää on rikki niin silloin rinnan on levättävä ja ne taivastelut miten maitoa muka riittää kun ei muillakaan piisaa.
Ei ole vielä kukaan kehdannut juosta kiinni kun tuolla kävellessäkin saatan imettää kantoliinassa olevaa, että sitä päivää odotellessa.

Kolmantena päivänä annettiin lisämaitoa, kun paino oli tippunut reippaasti ja vauva huusi nälkäänsä. Minulla oli jäänyt jotain rippeitä kohtuun ja ne kuulemma estivät sen hormonin erittymisen, että lapsi on jo kohdun ulkopuolella. Kaavinta tehtiin jja sain antibioottikuurin.

 

[jaahas]

Nää nyt on taas näitä mutta vastataan nyt silti. Meillä vauva ei koskaan oppinut oikeaa imuotetta, mun rinta oli iso ja nänni on olemattoman pieni ja jouduin yhdellä kädellä pitämään vauvan oikeassa asennossa ja toisella puristamaan rintaa litteämmäksi että saisi edes jonkinlaisen otteen. Tähän kun lisätään vielä se ettei maito lähtenyt huonon imun vuoksi kunnolla nousemaan, niin kierre oli valmis. Vauva olisi imenyt vuorokauden ympäri kun ei saanut tarpeeksi ja minunko olisi pitänyt vuorokauden ympäri istua sohvalla molemmat kädet kiinni vauvassa ja tississä?! KÄvin sairaalassakin imetysopissa jne. eli kaikkeni yritin. Pumppasin joka päivä useaan kertaan että lapseni sai rintamaitoa vaikkei osannut imeä rintaa. Jos joku kehtaa minulle sanoa että annoin vauvalle korviketta koska olin vain liian laiska imettämään, niin voisin mottasta naamaan. Jos joku olisi seurannut meidän imetystaivalta läheltä niin ei varmasta sanoisi niin.
Ja olennaisin pointti on kuitenkin kai on se, että vauva tarvitsee terveet ja iloiset vanhemmat. Jos imetys vie liikaa voimia niin on vauvan ja koko perheen kannalta parempi antaa korviketta, ihan yhtä terveitä lapsia silläkin kasvaa!

 

["vieras"]

No mun mielestäni pahimpia ovat nämä itsensäpettäjät. Kun vauvalle tulee kasvupyrähdyksiä siinä 2-3kk iässä esimerkiksi, ja maito tuntuu loppuvan. Niin käy lähes kaikille, ja se vaatii sen, että pitää imettää tiheästi, jotta maidontulo stimuloituu ja lisääntyy. Siihen menee viikon verran, vähän yli tai alle, kun tilanne korjaantuu.

Usein tässä vaiheessa äidit ovat todella väsyneitä, ja vauvan vaativuus käy univelkojen kanssa ylivoimaiseksi. Sitten on ihanaa sanoa miehelle, että annetaan tuttipulloa ja valvo sinä
Ei siinä mitään. Mutta miksi pitää sitten suureen ääneen valehdella, että "maidontulo vaan loppui" tai että "maito ei vaan riittänyt" tai että "lapsi oli niin vaativa" tai että "lapsi hylkii rintaa" (totta helvetissä se hylkii, kun on annettu pulloa...) ja kun isä sitten antaa pulloa kolme viikkoa yötä päivää, on maidontulon elvyttäminen entistä vaikeampaa.

Tietenkin yksilökohtaisia eroja on, mutta tosiasia on myös, että maidontulo ei koskaan lopu kuin seinään paitsi lääkityksellä ja sairauden seurauksena.

Miksei voida sitten sanoa, että "en jaksanut enää, halusin päästä helpolla ja nukkua?"

Mitä sun mielestä pitää tehdä jos vauva hylkii rintaa eikä viikkoihin syö kunnolla? Miten pitää yllä maidontuotantoa jos vauva ei ime ja rintapumpulle ei saa herumisrefleksiä aikaan vaikka koittaisi mitä (itse koitin niin esim. että imetin vauvaa toisesta rinnasta ja koitin pumpata toisesta)?

t. aiemmin vastannut joka imetti 4kk rintaraivareita saavaa vauvaa

 

[Inkkarit tippu kanootista]

Kiitos vastauksestasi, hienoa että syy löytyi ja hoitui.

Muille: miten sitä infoa paremmasta ja ajankohtaisemmasta tiedosta saadaan oikeille kohteille, etenkään jos he eivät ole halukkaita kuulemaan tällaista tai myöntämään omia virheellisiä tietojaan? Itse olen keskustellut neuvolani kanssa ja todella köyhin tuloksin. Nuoria terveydenhoitajia ovat, mutta asenteet ja tiedot peritty kyllä iäkkäämmiltä kollegoilta.

Sille tuskin kukaan mahtaa mitään, jos joku pitää rintojaan enemmän seksuaalisina objekteina kuin pienen vauvan (ja isommankin) ravinnonlähteenä.

 

["vieras"]

No mun mielestäni pahimpia ovat nämä itsensäpettäjät. Kun vauvalle tulee kasvupyrähdyksiä siinä 2-3kk iässä esimerkiksi, ja maito tuntuu loppuvan. Niin käy lähes kaikille, ja se vaatii sen, että pitää imettää tiheästi, jotta maidontulo stimuloituu ja lisääntyy. Siihen menee viikon verran, vähän yli tai alle, kun tilanne korjaantuu.

Usein tässä vaiheessa äidit ovat todella väsyneitä, ja vauvan vaativuus käy univelkojen kanssa ylivoimaiseksi. Sitten on ihanaa sanoa miehelle, että annetaan tuttipulloa ja valvo sinä
Ei siinä mitään. Mutta miksi pitää sitten suureen ääneen valehdella, että "maidontulo vaan loppui" tai että "maito ei vaan riittänyt" tai että "lapsi oli niin vaativa" tai että "lapsi hylkii rintaa" (totta helvetissä se hylkii, kun on annettu pulloa...) ja kun isä sitten antaa pulloa kolme viikkoa yötä päivää, on maidontulon elvyttäminen entistä vaikeampaa.

Tietenkin yksilökohtaisia eroja on, mutta tosiasia on myös, että maidontulo ei koskaan lopu kuin seinään paitsi lääkityksellä ja sairauden seurauksena.

Miksei voida sitten sanoa, että "en jaksanut enää, halusin päästä helpolla ja nukkua?"

No ehkä se kansanielellä sanottuna "maidontulo loppui" on se tilanne miksikä moni äiti sitten kokee kyseisen asian ja tulee puhuttua tuolla termillä. Eivät kaikki ole perillä imetyksen saloista, tiheänimun kausista. Vaikka sanana se olisikin tuttu ja kyse olisi edellämainitusta asiasta, voi käytännön tilanne tuntua itsessään kuitenkin siltä, että maidon tulo ehtyy. Eli jos lapsi on tyytymätön ja rinnat huutavat tyhjää, vaikka se olisi vain sen kaksi viikkoa, se voi toiselle olla liian iso stressi katsella ja odottaa kärttyisen lapsen kanssa senkään vertaa. Saa minusta kukin sanoa kuinka haluaa tämän asian. Ei minua ainakaan ärsytä

Itse ainakin kerroin syyksi miksi en imettänyt sen, että halusin nauttia kauan kaivatusta vauva-arjestamme täysillä Itseltäni ei todellakaan maito loppunut, vaan sitä tuli lopettamishetkelläkin vielä toista litraa. Vauva vaan kärttysi tissillä kaksi kuukautiseksi saakka, eikä oikein syönyt mistään asennosta ja pudotti rinnan tuhat kertaa raivon vallassa suustaan. Kasvoi huonosti ja oli tyytymätön, itse olin hermoraunio itkupilli äiti. Joten päätin, että se sai riittää kun pullosta alkoi syödä heti ihan kunnolla kun kuuden viikon iässä sai ensimmäisen kerran. Kokeilin imetystä vielä pari viikkoa , mutta se ei siitä tietysti helpommaksi muuttunut. Mulle on aivan sama myös mitä muut siitä tuumaa jos sanon syyksi, että en jaksanut, en viitsinyt ja halusin helpotusta. Ei ole mielestäni rikos elämässä nauttia siitä ja saada helpotusta.

 

["vieras"]

Mun mielestä sitä imetystietoa olisi tärkeä saada jo raskaana oleville. Olisi hyvä että olisi jo jotain ennakkotietoa esim. erilaisista imetysvaikeuksista koska siinä vaiheessa kun alkaa tuntua hankalalta ja on huolissaan vauvan ravinnon saannista, turvautuu varmasti helposti siihen tutteliin jos ei ole muuta tietoa. Meillä on neuvolassa todella imetysmyönteinen ja osaava terveydenhoitaja, mutta kaikilla ei ole. Musta siihen pitäisi saada muutos ja vedota yleisiin suosituksiin imetyksestä, joiden toteutumisen eteen terveydenhuollon henkilökunnalla ei ole taitoa tai kiinnostusta tarjota apua. Imetystukilista on hyvä, mutta en mä tiedä miten sitten saisi vaadittua tarpeeksi painokkaasti parempaa apua neuvoloista ja synnäreiltä ja miten saada kaikki odottajat tutustumaan vaikka siihen imetystukilistaan.

 

[koiperhonen]

Ihanaa, imetyskeskustelu!!

Minä takerrun nyt ihan tuohon otsikkoon, kun se minua monesti on mietityttänyt...

Kuka määrittelee sen, koska äiti on yrittänyt tarpeeksi ja koska luovuttaa liian helpolla?

Kunpa synnäreille ja neuvoloihin saisi jokaiseen vähintään sen yhden ihmisen, joka olisi tosissaan perehtynyt imettämiseen ja sen edistämiseen. Silloin kun tuoreena ensimmäisen lapsen äitinä olin synnytyssalissa ja kätilö sanoi oven suusta pois mennessään, että kokeileppas imettää vauvaa. No minähän kokeilin, enkä saanut vauvalle edes tissiä suuhun. Olimme ihan keskenämme salissa, apua ei siis ollut tarjolla. Osastolle päästyämme tuli sitten taas imetyksen aika, oli yö. Yritin saada rintaa itkevän vauvan suuhun, mutta kun en saanut soitin apua. Hoitaja tuli, nappasi tissistä kiinni ja tuikkas vauvan suuhun, katsoi että imeminen alkoi ja hävisi. Siinä sitten itekseni mietin, että mitäs nyt kun vauva irroitti otteen rinnasta. Pitääkö nyt imettää toinen rinta vai jatkaako samasta kun vauva vaikutti vielä tyytymättömältä. Pitkän söherryksen jälkeen sain toisen rinnan vauvan suuhun, imetin ja sitten nukahdimme molemmat. Lisämaitoakin annettiin kysymättä, kun vein vauvan siksi aikaa vauvalaan, että piipahdin kahviossa hakemassa lukemista. Pyysin myöhemminkin apua, joka hiukan parempaa oli kuin tuo eka kerta, mutta ei se ensikertalaista hirveästi eteenpäin auttanut.

Tämmöinen yksittäinen tapaushan tämä, mutta tosiaan asiantuntevaa apua pitäisi olla joka neuvolassa tarjolla. Joku terveydenhoitaja joka perehtyisi imettämiseen, sama juttu synnärillä. Joku joka varsinkin ensikertalaisten luona kävisi keskustelemassa, vastaamassa kysymyksiin ja ohjaamassa vaikka kädestä pitäen.

 

[Jellybeany]

Tajuatteko te imettämättömien syyllistäjät ollenkaan sitä, kuinka kipeästä asiasta on kysymys? Minä ja moni muu, jotka teimme ihan kaikkemme ja käytimme kaiken saatavilla olevan avun ja ohjeet hyväksi ja silti epäonnistuimme, ruoskimme siitä itseämme ihan tarpeeksi. Itselleni asia ei enää ole arka, mutta jos silloin joku olisi tullut jeesustelemaan, että "luovutit liian helpolla" ja muuta sontaa, niin olisin varmasti musertunut pahasti. Jos ei toisen housuissa ole ollut, niin tuskin on varaa arvostella hänen ratkaisujaan. Mitä väliä sillä edes on, että miksi lopettaa imetyksen? Jos ei jaksa tai viitsi, niin mitä sekään kenellekään kuuluu? Jos ei univeloissaan enää jaksa tapella imetyksen kanssa ja vaihtaa pulloon, niin kuinka se tekee huonommaksi äidiksi?

 

["vieras"]

ei mua ainakaan kiinnosta imettääkö joku vai ei, mutta mua vituttaa se saaterin ininä "maito loppui", "vauva ei enää suostunut syömään rintaa" jne. jne... Miksi ei voi suoraan sanoa että nyt ei vaan kiinnostanut/huvittanut enää??

Eli nuo on mielestäsi sama asia, että maito loppuu ja ei viitsi imettää?
Maitoko ei voi mielestäsi loppua?

Ja muuten, älä sitten koskaan kysy keneltäkään, että mikset imetä.

 

["tiu"]

Kiitos vastauksestasi, hienoa että syy löytyi ja hoitui.

Muille: miten sitä infoa paremmasta ja ajankohtaisemmasta tiedosta saadaan oikeille kohteille, etenkään jos he eivät ole halukkaita kuulemaan tällaista tai myöntämään omia virheellisiä tietojaan? Itse olen keskustellut neuvolani kanssa ja todella köyhin tuloksin. Nuoria terveydenhoitajia ovat, mutta asenteet ja tiedot peritty kyllä iäkkäämmiltä kollegoilta.

Sille tuskin kukaan mahtaa mitään, jos joku pitää rintojaan enemmän seksuaalisina objekteina kuin pienen vauvan (ja isommankin) ravinnonlähteenä.

Luuletko ihan tosissaan, että en esim. koskaan ollut kuullut tiheämmän imun kausista, rintaraivareista tai luonnollisesta painonnotkahduksesta rintavauvoilla kolmen kuukauden kieppeillä? Siinä ei kuule paljon tieto auta, jos käytännössä homma ei toimi.
Hyvä sun on päteä, jos sulla on kaikki sujunu suuremmitta ongelmitta. Mua oikein nauratti tuo kantoliinassa kävellessä imettäminen. Ei olis kyllä meillä tuollainen onnistunut alkuunkaan. Ennen kuin pädet omilla "saavutuksillas", niin voisit hetken miettiä sitäkin, että kaikkien tilanteet eivät vaan ole sellaisia kuin sinun.

 

["vieras"]

Miksei voida sitten sanoa, että "en jaksanut enää, halusin päästä helpolla ja nukkua?"

Miksikö? Etkö yhtään arvaa?

Siksi, kun muut äidit ovat hyeenana kimpussa kärttämässä ja katsomassa nenäänsä pitkin. Ja kun yhdelle sanot, ettet jaksanut imettää, niin siitä tietää varmasti kaikki sen jälkeen.

Olisiko mitenkään, että äitiä voi hävettää se, etti jaksakaan imetysrumbaa? KAikilla kun se ei tosiaan ole sitä, että vauva tyytyy pieniin imutteluihin.

 

["vieras"]

Mä en aio ikinä imettää.

 

[Jellybeany]

[QUOTE="vieras";23637105]Mä en aio ikinä imettää. [/QUOTE]

Good for you. On kuule itselläkin käynyt mielessä, että jos kolmatta lasta meille ikinä siunaantuu, niin näytänkö sille tissiä ollenkaan.

 

[Inkkarit tippu kanootista]

tiu, kyllä sitä oli ongelmia ja niihin etsittiin ratkaisut.
Suihkutissit (johti jossain vaiheessa mm. ikenillä puremiseen), niin täydet rinnat ettei lapsi saanut otetta, huono imuote kaiken kaikkiaan muutoinkin, lapsi nukkui mieluummin kuin olisi herännyt syömään, sammas, hiiva, ongelmat löytää minun muulle kropalle rentoa imetysasentoa, hampaiden puhjettua pureminen, rintaraivarit (joita kyllä piisasi). Vaihtelevat neuvot imetyksen alussa (mm. kuinka usein vähintään pitäisi vastasyntynyttä imettää jotta homma lähtee sujumaan) ja tuon kantoliinankin kanssa olin aluksi niin solmussa ettei uskoisi.

Että turha mulle on tulla sanomaan että olen helpolla päässyt.

 

["vieras"]

tiu, kyllä sitä oli ongelmia ja niihin etsittiin ratkaisut.
Suihkutissit (johti jossain vaiheessa mm. ikenillä puremiseen), niin täydet rinnat ettei lapsi saanut otetta, huono imuote kaiken kaikkiaan muutoinkin, lapsi nukkui mieluummin kuin olisi herännyt syömään, sammas, hiiva, ongelmat löytää minun muulle kropalle rentoa imetysasentoa, hampaiden puhjettua pureminen, rintaraivarit (joita kyllä piisasi). Vaihtelevat neuvot imetyksen alussa (mm. kuinka usein vähintään pitäisi vastasyntynyttä imettää jotta homma lähtee sujumaan) ja tuon kantoliinankin kanssa olin aluksi niin solmussa ettei uskoisi.

Että turha mulle on tulla sanomaan että olen helpolla päässyt.

Pönkitätkö omaa äitiyttäsi tuolla listalla? Onko sellainen äiti mittakaavassasi huonompi, joka ei jaksa imetyksen tuomia paineita (ulkopuolisia ja omia)? Kumpi on vauvalle tärkeämpää, imetys vai jaksava äiti?

 

[Phoebsi]

Miksi kukaan olisi velvollinen selittämään omaa imetystään tai sen puuttumista?

Kuka on oikea ihminen sanomaan, että toinen on yrittänyt tarpeeksi?



Ja miksi hitossa te jotkut ajattelemattomat ihmiset vielä mietitte, miksi imetyksestä ei toiset halua puhua tai miksi he ihan suoraan valehtelevat? Onko vaikea käsittää, että asenne on ihan kamala ja nykymaailma äitejä kohtaan hyvin vaativa - ilman mitään tukea.

 

[Phoebsi]

Niin, ja imetin sen ajan kun jaksoin. Se oli kamalaa aikaa, se oli vaativaa aikaa enkä saanut apua keneltäkään vaikka sitä etsin ja pyysin. Syyllistämistä kyllä, siitäkin että vauvani oli keltainen eikä jaksanut edes herätä, saati sitten imeä rintaa.

En todellakaan ruoski itseäni tällä aiheella, siihen en suostu että olisin teidän kynnysmattonne omassa sädekehän kiillottamisessa tai että olisin joku, jota sättiä näinkin henkilökohtaisesta aiheesta.


Tässä mennään niin metsään, että ihan raivostuttaa. Imetystuki on sitä, että lähtökohtaisesti jokainen nainen on tisseineen, jaksamisineen ja elämäntilanteineen (esim. monesko lapsi) samanlainen. Siitä onkin sitten hyvä lähteä rakentamaan infoa, joo-o.

 

[Inkkarit tippu kanootista]

[QUOTE="vieras";23637130]Pönkitätkö omaa äitiyttäsi tuolla listalla? Onko sellainen äiti mittakaavassasi huonompi, joka ei jaksa imetyksen tuomia paineita (ulkopuolisia ja omia)? Kumpi on vauvalle tärkeämpää, imetys vai jaksava äiti?[/QUOTE]

Missään en ole puhunut hyvistä ja huonoista äideistä.
Ja en pönkitä, kerroinpa vain ettei se minullakaan mennyt kaavaan tissi suuhun ja kaikki sujuu kuin baletti kuten tuolla ylempänä oletettiin.
Olisin toki voinut luovuttaa, mutta koin tuon tärkeäksi. Se missä moni muu on luovuttanut ja kehtaa minua arvostella, saisi hävetä. Tein töitä asian eteen ja se oli tasan oma ratkaisuni.

Jos ette ole huomanneet, niin korvikeruokintaa ei saisi mitenkään arvostella, mutta imetystä kyllä. Miksi? Miksi ihmeessä minulla pitäisi olla huono omatunto että jaksoin, yritin ja onnistuin?

Tässä maassa saisi missään asiassa pärjätä hyvällä omatunnolla.

 

[karma]

Mua ei vituta lainkaan nää muka superäidit, senkus imettää, hyvä jos onnistuu. Mutta vituttaa suuresti ne jolla imetys on onnistunut ja kiinnostuu niin kovasti muiden syistä, miksi imetys ei onnistunut. En ikinä ole tajunnut näitä kiusaajaäitejä.

Olen samaa mieltä.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että masokistiksi en rupea. Ei tulisi mieleeni viiltelykään. Samanlaista kipua se oli imetyksenkin kanssa. Verta roiskui jatkuvasti ja nännit mustelmilla.

Siihen jäi se kiinnostus. Parisen viikkoa yritin rintakumilla ja ilman.

Moni sanoo, että on paljon helpompi imettää kuin antaa korviketta. Enpä kyllä omalla kohdallani voi sanoa sinne päinkään. Kyllä imetyksen hyvät puolet jäivät miinuksen puolelle.

Ja sitten vielä näistä terveysvaikutuksista. En kiellä äidinmaidon laadukkuutta ja paremmuutta, mutta voin vain todeta, että itse en ole saanut tippaakaan äidinmaitoa ja voin väittää olevani terveempi kuin moni muu. Ei ole allergioita, ja kipeänä olen ehkä kerran puolessatoista vuodessa. Eläissäni en ole syönyt kuin yhden antibioottikuurin - ja senkin raskauden aikana virtsatieinfektioon.

 

["vieras"]

Liiallinen imetyksen ihannointikin voi olla haitallista sillä joskus sitä vain on luovutettava ja turvauduttuva pulloon. Itsellä synnytyksen jälkeen kaikki näennäisesti hyvin, maitoa nousi ja sitä sai lypsettyäkin, vauvalla hyvä imuote silloin kun vain keskittyi ja pissaa/kakkaa tuli ym. Mutta toisaalta taas liiankin kiltti eikä juuri lainkaan itkeskellyt, jonkin verran keltaisuutta ja tulehdusta, ja kireä kielijänne, yksittäisiä tekijöitä jotka yhdessä teki sen jotta vauva imi sen jotta hengissä pysyy mutta paino ei lainkaan lähtenyt nousuun vaan pariviikkoisena vielä reippaasti alle syntymäpainon. Tissiä tunki suuhun ja yritti josko toinen riittävästi hereillä syödäkseen, mutta lopulta sitten ottivat ihan osastolle asti juuri pulloruokinttan, tosin omalla lypsetyllä maidolla, ja syöttöpunnituksiin. Alkuun vaati sen että pullosta se mitä ei saanut rinnasta otettua tai jo liian väsynyt yrittämään rinnasta, ja pari päivää vaati jotta voimistui siten että jaksoi rinnasta syödä. Myöskin tuli ennen tuota rintakumiakin käytettyä kun oli niin rikki nännit että toisesta vuoti verta ja toista halusi suojella.

Onneksi ei itsellä alkanut vauva hylkimään rintaa, ja ei niin fanaattinen imetyksen suhteen että oli valmis myös hakemaan apua eikä vain itsepintaisesti imettänyt, sillä parhaimmassa tapauksessa oli muutoin luultavasti se lisämaito annettu jo nenämahaletkulla eikä tuolloin olisi enää omaa mielipidettä kuunneltu. Mutta nyt imetys sujuu ja maitoa riitti jopa alussa luovutettavaksi asti, ja selvitty on alun kellon kanssa syötöistä, rintaraivareista ym huolimatta. Mutta tuossa vaiheessa oi jo vauvan terveydenkin vuoksi turvauduttava pulloon, ja omassa tapauksessa tehtiin ihan yliopistollisessa sairaalassa ja valitettava haitta olisi voinut olla se ettei enää lapsi rintaa tuon jälkeen olisi huolinut.

 

[isoäiti mölykylästä]

koska, mulla on ollut aina niin paljon hommaa, että mä en ole voinut istua jatkuvasti imettämässä. ja kaksi se tärkein, mä en ole halunnut pitää lasta nälässä