katsos kun
Totta varmasti.Jos noin helposta hermot menee, niin jostain muustakin kyllä silloin kiristää. Eiköhän se älykkään keino ole miettiä mikä itsessä hiertää (vähän sitä kai ap kyselikin?) ja sitten keskustella vaikka kohta kohdalta nämä asiat rauhassa läpi sen toisen kanssa hetkenä jona tilanne ei ole päällä. "Minua jostain syystä ärsyttää kysymykset, joihin tiedät vastauksen. Aion yrittää hillitä ärsyyntymistäni, mutta auttaisi jos sinäkin vähän vähentäisit näitä kysymyksiä".
Meillä kun se miehen kyselyikä iskee, niin ei se minussa mitään raivareita herätä. Kunhan nyt olen nuivahko, kyllä se mies yleensä siitä pian taas alkaa itsekin ajatella omilla aivoillaan.
Mutta joku seksityhmäilyvitseily on aiheuttanut juuri tämän tapaisen keskustelun. Mies toisteli jotain tyhmää pikkutuhmaa vihjailua varmaan kuukausia, vaikka olin sanonut että toi ärsyttää ja älä viitsi. Ei se mies ymmärtänyt ennen kuin oikeesti pysähdyin ja puhuttelin häntä että tää nyt aivan oikeasti ärsyttää ja aivan oikeasti on epäkiihottavaa ja aivan oikeasti jopa on haitaksi meidän seksielämälle, koska mua ärsyttää toi miehen läppä. Kyl se sitten tajusi kun sen rautalangasta ystävällisesti väänsi selkeäksi.
Tosin tuo keskustelu aiheutti seuraavan viikon ajan kaikenlaisia kostonillityksiä miehen puolelta: valitusta astianpesukoneen täytöstä (lapsellista, mies kun itse täyttelee sitä miten sattuu), mun sukista (!miehen sukat on yleensä pitkin kämppää, useampi pari!) ja muusta pienestä. Kun nyt ymmärsin mistä se johtuu, niin annoin nillitysten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.