vvvvvv
Mulla on omasta mielestä ihan normaali pinna, lasten kanssa olen varsin hyvähermoinen. Töissä pystyn ainakin pitämään pokkaa vaikka joku oliskin mun mielestä dorka.
Mutta kun mun normaalisti ihan normaaliälyinen mies (45v, insinööri) alkaa kysellä tyhmiä, niin mulla menee HETI käämit. Saatan ehtiä olla 5 sekuntia sarkastinen ennen kuin saan raivarin.
Ne tyhmät kysymykset on sitten tosi tyhmiä: ollaan lähdössä 50-vuotisjuhliin: Laitanko mää juhlavaatteet? (ei kun tuut raksahaalareissa)
Hautajaisiin: Laitanko mää mustan puvun? (no mietipä!) Onko meillä tänään ruoka? (on ollut joka armas päivä klo 17 viimeiset 16 vuotta, joten todennäköisyys on aika hyvä) Jääkaapissa on vain valo: Pitääkö käydä kaupassa? (ei kun se eväs ilmestyy itsestään) Seisoo kynä ja paperi kädessä: Mitä mä tuon kaupasta? pitää saada tarkka lista ja siinä järjestyksessä kuin mitä ne kaupassa on. (tuo samaa kuin viimeksi, tai siis samaa kuin viimeiset 16 vuotta) Missä on mun villasukat? (varmaan siellä mihin ne jätit) Tai kun pyysin etsimään pojan monot - menee komerolle ja kysyy: missä täällä? (no kappas, kun en osaa sanoa senttimetrin tarkkuudella. Se komero ei ole järin iso, että ihan vaan silmä käteen.) Ruokaa on jäänyt yli: Laitanko mä tän jääkaappiin? (eiku annetaan pilaantua...)
Tämä mies on siis varsin vastuullisessa työssä. Miksi se kotona heittätyy ihan aivokääpiöksi?
Ja ennen kaikkea: miksei mun hermot kestä sitä?
Mutta kun mun normaalisti ihan normaaliälyinen mies (45v, insinööri) alkaa kysellä tyhmiä, niin mulla menee HETI käämit. Saatan ehtiä olla 5 sekuntia sarkastinen ennen kuin saan raivarin.
Ne tyhmät kysymykset on sitten tosi tyhmiä: ollaan lähdössä 50-vuotisjuhliin: Laitanko mää juhlavaatteet? (ei kun tuut raksahaalareissa)
Hautajaisiin: Laitanko mää mustan puvun? (no mietipä!) Onko meillä tänään ruoka? (on ollut joka armas päivä klo 17 viimeiset 16 vuotta, joten todennäköisyys on aika hyvä) Jääkaapissa on vain valo: Pitääkö käydä kaupassa? (ei kun se eväs ilmestyy itsestään) Seisoo kynä ja paperi kädessä: Mitä mä tuon kaupasta? pitää saada tarkka lista ja siinä järjestyksessä kuin mitä ne kaupassa on. (tuo samaa kuin viimeksi, tai siis samaa kuin viimeiset 16 vuotta) Missä on mun villasukat? (varmaan siellä mihin ne jätit) Tai kun pyysin etsimään pojan monot - menee komerolle ja kysyy: missä täällä? (no kappas, kun en osaa sanoa senttimetrin tarkkuudella. Se komero ei ole järin iso, että ihan vaan silmä käteen.) Ruokaa on jäänyt yli: Laitanko mä tän jääkaappiin? (eiku annetaan pilaantua...)
Tämä mies on siis varsin vastuullisessa työssä. Miksi se kotona heittätyy ihan aivokääpiöksi?
Ja ennen kaikkea: miksei mun hermot kestä sitä?