Miksi muissa pohjoismaissa eri käsitykset päivähoidosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tanskasta terveisiä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Juu. Itse olin aikanani kotihoidossa kouluikään asti eikä siinäkään yksinäisyydestä kärsinyt. Omien sisarusten lisäksi naspurustosta ja vanhempien tuttavaperheistä löytyi aina joitain joilla vauvan vuoksi oli äiti ja omanikäistäni seuraa kotona.

Täällä taas kun kaikki aloittavat päivähoidon siinä 1-1,5v iässä ja virikehoitoa jatketaan silloin kun perheeseen syntyy uusi vauva niin avoimessa päiväkodissa missä käydään kaikki lapset ovat omaa kuopustani selkeästi nuorempia. Samoin leikkipuistossa vanhemman kanssa ulkoilevat lapset jne. Uimahallissakin törmätään lähinnä noihin vähän reilu 1v ikäisiin jotka käyvät isiensä kanssa uimassa. Leikkipuistossa toki vietetään aikaa tuttujen päiväkotiryhmäläisten seurassa mutta jotenkaan se ei nyt tunnu enää riittävän. Ikävä kyllä.
Kaverittomuus on seurausta siitä, että lapsia ei hoideta kotona. Niissäkin perheissä, joissa äiti on kotona vauvan kanssa, isommat ovat usein päiväkodissa. Se on tietty ihan selvää, että jos äiti palaa takaisin töihin, niin lapsi on vietävä hoitoon. Mutta Suomessa viedään usein silloinkin, kun äiti on kotona.

*muoks* Lisään vielä, että muutamia vuosia sitten tein päivisin koiraa ulkoiluttaessani havainnon, että leikkipuistot ja taloyhtiöiden pihat ammottavat tyhjyyttään. Kun 21 vuotta sitten muutin tähän taloyhtiöön, meillä oli vielä 3 lasten leikkipaikkaa. Nyt ei ylläpidetä enää kuin yhtä, koska ei ole tarvetta. Lapsia kyllä taloyhtiössä on, mutta päivisin kotona on lähinnä vain vauvoja ja taaperoita.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27380563 *muoks* Lisään vielä:
Miten oli edellisen laman aikana? Oliko silloin lapset kotihoidossa enemmän kuin nyt? Oliko hoitopaikkojen saaminen yhtä vaikeaa kuin nykyisin? Onhan nytkin paljon työttömiä, mutta moni varmaan pitää lapsensa hoitopaikan työllistymisen toivossa ja koska osa työpaikoista saattaa joka mennä ohi, jos ei ole heti ottamassa vastaan.
 
Miten oli edellisen laman aikana? Oliko silloin lapset kotihoidossa enemmän kuin nyt? Oliko hoitopaikkojen saaminen yhtä vaikeaa kuin nykyisin? Onhan nytkin paljon työttömiä, mutta moni varmaan pitää lapsensa hoitopaikan työllistymisen toivossa ja koska osa työpaikoista saattaa joka mennä ohi, jos ei ole heti ottamassa vastaan.
Kotihoidossa oli suurin osa. Tosin silloin työllistyessään sai myös lapsensa nopeasti päivähoitoon, koska päiväkodeissa ei ollut nk virikelapsia. Se ero kuitenkin tähän päivään verrattuna oli, että niitä töitä ei ihan helpolla löytynyt. Ja jos löytyi, kyse ei ollut viikon parin pätkätyöstä vaan se oli sitten pidempiaikainen työ. Työelämä ei ollut niin pirstaleista vielä silloin. Mutta ne, jotka olivat äitiyslomalla tai hoitovapaalla, hoitivat myös isommat lapsensa kotona.
 
Tässä puhutaan nyt vain pohjoismaista. Lapsen sosiaalistuminen ei todellakaan johdu siitä että oltaisiin aamusta iltaan päiväkodissa, miettikää niitä maita ja kulttuureja joissa suurin osa naisista on koko ikänsä kotona lasten kanssa ja siellä siltikin perheet ja ihmiset ovat keskenään läheisempiä ja enemmän tekemisissä kuin pohjoismaissa.

Suomessa asuessamme olen tietysti kotona hoitamassa lasta niin kauan kuin mahdollista, jos muutetaan takaisin ulkomaille niin sitten olen pysyvästi kotona tai ainakin siihen saakka että lapset ovat koulussa ja jos sattuisin saamaan työluvan. Moni asia siellä tekee kuitenkin työssäkäymisestäni vaikeaa joten saa nähdä.
 
Mä jäin kanssa miettimään että millainen aktiviteettilaitos päiväkodin pitäisi olla. Kuinka älyttömästi lapset tarvitsee kaiken maailman virikeitä maailmaansa, jatkuvalla syötöllä? Pitäisi olla paljon hiihtoa ja luistelua ja retkiä ja ja ja.

Omat lapset on päivkodissa. Menneet ollessaan 3v ja 4v. Meillä ilmeisemmin on se hyvä päiväkoti kun viime talvenakin kerran viikkoon hiihdettiin. Kerran viikkoon luisteltiin ja joka perjantai ollaan retkellä (jos sataa/keli ei salli järjestävät picnikin juhlasaliin). Asumme maalla, eikä meillä illalla ole mahdollista majotauta television ääreen vaan olemme ulkona pihatöissä. Siinä samalla lapset ottavat vielä toisenkin kierroksen hiihto päivälle, pyöräilevät, leikkivät tai ottavat tuntumaan meidän aikuisten puuhiin arjessa. Heille se sallitaan.

Jotenkin vaan tuntuu että nykyään painotetaan valtavasti tuota että pitää kehittämällä kehittää kauheasti kaikkea. Kodin arjessa on paljon kehittäviä ja lapsillekin mukavia juttuja kun vanhemmat vaan pitävät lastaan mukana. Minä voin myöntää etten ole esim askartelija ja onnellinen siitä että tuota harrastellaan paljon hoidossa. Lapset todella nauttivat siitä.

Liian suuret ryhmäkoot toki ovat ongelma samoin henkilökunnan vaje ja puitteetkin toisinaan. Mutta aktiivteettien ääretöntä määrää tai sen tarvetta aavistuksen kummastelen...Ohi meni aiheen ja lujaa. mut menkööt.
 
Mä jäin kanssa miettimään että millainen aktiviteettilaitos päiväkodin pitäisi olla. Kuinka älyttömästi lapset tarvitsee kaiken maailman virikeitä maailmaansa, jatkuvalla syötöllä? Pitäisi olla paljon hiihtoa ja luistelua ja retkiä ja ja ja.

Omat lapset on päivkodissa. Menneet ollessaan 3v ja 4v. Meillä ilmeisemmin on se hyvä päiväkoti kun viime talvenakin kerran viikkoon hiihdettiin. Kerran viikkoon luisteltiin ja joka perjantai ollaan retkellä (jos sataa/keli ei salli järjestävät picnikin juhlasaliin). Asumme maalla, eikä meillä illalla ole mahdollista majotauta television ääreen vaan olemme ulkona pihatöissä. Siinä samalla lapset ottavat vielä toisenkin kierroksen hiihto päivälle, pyöräilevät, leikkivät tai ottavat tuntumaan meidän aikuisten puuhiin arjessa. Heille se sallitaan.

Jotenkin vaan tuntuu että nykyään painotetaan valtavasti tuota että pitää kehittämällä kehittää kauheasti kaikkea. Kodin arjessa on paljon kehittäviä ja lapsillekin mukavia juttuja kun vanhemmat vaan pitävät lastaan mukana. Minä voin myöntää etten ole esim askartelija ja onnellinen siitä että tuota harrastellaan paljon hoidossa. Lapset todella nauttivat siitä.

Liian suuret ryhmäkoot toki ovat ongelma samoin henkilökunnan vaje ja puitteetkin toisinaan. Mutta aktiivteettien ääretöntä määrää tai sen tarvetta aavistuksen kummastelen...Ohi meni aiheen ja lujaa. mut menkööt.
No sehän se, kun ihan kotona lapsi voi saada enemmän arjen virikkeitä kuin päiväkodissa. Päiväkotipäivät on aika samanlaisia, mutta kotona voi päiviin keksiä enemmän vaihtelua. Päiväkodin jumppahetken voi kotihoidossa korvata vaikka menemällä pulkkamäkeen. Tai hiihtämään tai luistelemaan. Samalla tulee nähtyä vähän muutakin kuin päiväkodin pihaa tai sisätiloja.
 
Itse olen pohtinut päivähoitoon menon hyötyjä ja haittoja viime aikoina. Meillä on pian 3-vuotias ja 9kk ikäinen kotona, ja päätimme, että jään hoitamaan heitä kotiin vielä ainakin vuodeksi.

Itse olin päivähoidossa alle vuoden ikäisestä asti perhepäivähoitajalla. Vanhemmat joutuivat muuttamaan usein työn perässä joten hoitopaikkojakin oli monta. Muutama näistä oli niitä, joista jäi hyvät muistot, osa taas niitä, jollaisiin en haluaisi ikinä omia lapsiani laittaa. Vanhin lapsistani taas oli päiväkodissa 3-vuotiaasta esikouluikään saakka, ja riippui niin vuorossa olevasta hoitajastakin, miten päivä oli sujunut. Hänelle on itselle jäänyt se muisto, että aina kaikilla oli kiire ja esim syliin ei päässyt. Suurin ongelma Suomen päiväkodeissa on varmaan siinä, että isojen lapsiryhmien takia hoitajat eivät yksinkertaisesti ehdi antaa kaikille sitä huomiota ja hoidon taso kärsii muutenkin kiireen takia.

Kavereita varmasti olisi päivähoidossa enemmän, mutta onneksi on kerhoja ym. paikkoja missä pääsee leikkimään ja kavereitakin käy viikoittain kylässä. Näin ollen en koe lasteni jäävän mistään paitsi vaikka ovatkin tällä hetkellä kotihoidossa. Olen kiitollinen, että minulla on ollut mahdollisuus valita lasteni hoitotapa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27379594:
Kunnallinen päivähoito on Suomessa varsin uusi juttu. Vielä 80-luvun lopulla kunnalliseen päivähoitoon oli tulorajat eli se oli tarkoitettu vain pienituloisille ja/tai muista sosiaalisista ongelmista kärsiville. Perheissä, joissa tuo tuloraja ylittyi, jouduttiin etsimään lapselle joku muu hoitopaikka. Ja silloin olikin kauppojen ilmoitustauluilla ja lyhtypylväissä paljon ilmoituksia, missä etsittiin lapselle hoitajaa. Yksityiseksi perhepäivähoitajaksi saattoi ryhtyä kuka tahansa eikä toimintaa valvottu millään tavalla. Varsin yleistä oli, että noin 1-vuotiaan lapsen äiti otti hoitolapsia, jotta pystyi itse hoitamaan omaa lastaan kotona. Hoitaja saattoi myös milloin tahansa ilmoittaa vanhemmille, että huomenna ei enää ota lasta hoitoon. Mä oli tuohon aikaan esikoisen kanssa kotona ja kuinkakohan monta kertaa systeri silloin itkien mulle illalla soitti, että taas meni pojalta hoitopaikka ja voisinko ottaa hänen poikansa hoitoon siksi ajaksi, että uusi hoitaja löytyy.

Voisin hyvin kuvitella, että tällä hetkellä on pienten lasten vanhempina sellaisia naisia ja miehiä, jotka ovat omassa lapsuudessaan kokeneet tuon heittopussina olon ja myös epämiellyttävät hoitajat/hoitopaikat. Ne taas, joilla on hyviä muistoja lapsuutensa hoitajista/hoitopaikoista, saattavat suhtautua päivähoitoon myönteisemmin.

Veljeni on syntynyt v. 77 ja ihan normaalisti pääsi päiväkotiin/pph:lle, ilman mitään tulorajoja tai ongelmia.
 
[QUOTE="vieras";27382106]Veljeni on syntynyt v. 77 ja ihan normaalisti pääsi päiväkotiin/pph:lle, ilman mitään tulorajoja tai ongelmia.[/QUOTE]
Kunnalliseen vai yksityiseen? Mun ja siskoni esikoiset ovat syntyneet 1986 ja mä sain lapseni kunnalliseen päiväkotiin, mutta siskoni perhe tienasi liikaa eikä saanut, joten joutuivat hommaamaan yksityiseltä hoitopaikan lapselleen.
 
Mun lapseni ovat olleet hoidossa ihan tavallisissa kunnallisissa päiväkodeissa.

Kaikissa päiväkodeissa on lasten kanssa talvisin vähintään luisteltu, kahdessa viimeisessä myös hiihdetty. Lasten kanssa on myös retkeilty, metsämörri on tullut tutuksi kaikille lapsille, esikoinen retkeili vähemmän, mutta heillä olikin aivan valtava luontopiha, jossa leikkiä. Silti he kävivät esim. Heurekassa, eläinpihoissa, Korkeasaaressa jne.

Kahden pienemmän päiväkodeissa on ollut lastenmusiikkikonsertteja, on tehty retkiä kirjastoon, leikkipuistoihin, paloasemalle, teatteriin, Suomenlinnaan, Luonnontieteelliseen museoon, Heurekaan, jopa pankkiin ja Stockmannille.

Henkilökunta on ollut motivoitunutta, suurin ongelma on ollut ruotsinkielisten sijaisten saaminen. Mutta henkilökuntaa on yleensä ollut myös riittävästi.

Leluja ja pelejä on ollut vähemmän kuin suomenkielisissä päiväkodeissa, joissa esikoiseni on ollut. Ruotsinkielisessä päiväkodissa teattereita yms. rahoitti vanhempainyhdistys.

Päiväkodeissa lapset ovat päässeet syliin, hoitajat ovat olleet kiinnostuneita lapsista, heille on ollut aikaa. Myös yhteistyö vanhempien kanssa on toiminut hyvin. Hoitajat ovat myös olleet pääsääntöisesti koulutettuja, tai sitten heitä on koulutettu oppisopimusella.

Päiväkodin todellisuuteen pääsi hyvin sisälle toimimalla vanhempainyhdistyksessä, jolloin päiväkodin johtaja selkeästi rajasi asiat, joista kaupunginon huolehdittava. Esim. henkilökunnan koulutus kuului näihin vaikka vanhempainyhdistyksellä olisi ollut toivoite mahdollistaa jotan lisäkoulutuksia. Jotain kertonee myös se, että hoitajista jäi myös ihan oikeita ystäviä päiväkotiajan jälkeenkin.

Kaikki poikani ovat siis jo koulutiellä. Meillä lapset ovat pääsääntöisesti olleet hoidossa 3 - 4 päivää viikossa ja aina alle 8 tunnin päiviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27382122:
Kunnalliseen vai yksityiseen? Mun ja siskoni esikoiset ovat syntyneet 1986 ja mä sain lapseni kunnalliseen päiväkotiin, mutta siskoni perhe tienasi liikaa eikä saanut, joten joutuivat hommaamaan yksityiseltä hoitopaikan lapselleen.

Pph:sta en ole varma oliko yksityinen vai kunnallinen, mutta päiväkoti oli kunnallinen.
Itse olen syntynyt v. 66 ja ollut kahteen otteeseen kunnallisessa päiväkodissa.
 
[QUOTE="vieras";27382407]Pph:sta en ole varma oliko yksityinen vai kunnallinen, mutta päiväkoti oli kunnallinen.
Itse olen syntynyt v. 66 ja ollut kahteen otteeseen kunnallisessa päiväkodissa.[/QUOTE]
Olisko sitten ollut niin, että jos päiväkotiin mahtui, niin myös hyvätuloisten lapset pääsivät? Enivei silloin 80-luvun lopulla muistan, kun systeri haki lapselleen hoitopaikkaa ja suoraan sanoivat, että niillä tuloilla ei ole mitään toiveita saada kunnallista hoitopaikkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27382122:
Kunnalliseen vai yksityiseen? Mun ja siskoni esikoiset ovat syntyneet 1986 ja mä sain lapseni kunnalliseen päiväkotiin, mutta siskoni perhe tienasi liikaa eikä saanut, joten joutuivat hommaamaan yksityiseltä hoitopaikan lapselleen.

Tän vaiheen mäkin muistan. Veljeni syntyi 87 ja meillä oli hoitaja kotona, koska kunnalliseen hoitoon oli tuloraja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27381941:
No sehän se, kun ihan kotona lapsi voi saada enemmän arjen virikkeitä kuin päiväkodissa. Päiväkotipäivät on aika samanlaisia, mutta kotona voi päiviin keksiä enemmän vaihtelua. Päiväkodin jumppahetken voi kotihoidossa korvata vaikka menemällä pulkkamäkeen. Tai hiihtämään tai luistelemaan. Samalla tulee nähtyä vähän muutakin kuin päiväkodin pihaa tai sisätiloja.

Mutta tarvitaanko niitä erilaisia virikeitä niin tavattomasti? mitä sitten jos hoitopäivä on enemmän rutiinia ja kotona otetaan vähän extraa? Kuinka laajan kokemuskentän tarvii tuollainen pikkuinen? mitä pahaa on tutuissa pienemmissä kuvioissa? Kuvioissa joita vanhemmat voivat sitten laajentaa mielensä mukaan?

Kuitenkin tutut kuviot ja rutiinit luo turvallisuutta lapsen elämään. Vallankin hoidossa jossa hoitajat ei ole ne omat vanhemmat. Nykyään kun täytyy kaikessa olla niin aktiivinen ja elämän täynä kaikenlaisia kokemuksia ja aktiviteettejä. Mun siksi on vaikea ymmärtää että päiväkoteja moititaan tuollaisesta.

Noissa muissa jutuissa se on ihan ok. Mutta aktiviteetti mielessä päiväkotien ei tartte olla viihdekeskuksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27382458:
Olikohan tuo muuten kuntakohtaista?

siihen en osaa sanoa. Poistuikohan nuo sitten 90 luvun taitteesa, kun veljenikin pääsi kunnalliselle vai olisko ikäänkin liittyvä oikeus. Mut tosiaan vanhempainvapaan jälkeen ei saanut tulojen takia paikkaa.
 
Mutta tarvitaanko niitä erilaisia virikeitä niin tavattomasti? mitä sitten jos hoitopäivä on enemmän rutiinia ja kotona otetaan vähän extraa? Kuinka laajan kokemuskentän tarvii tuollainen pikkuinen? mitä pahaa on tutuissa pienemmissä kuvioissa? Kuvioissa joita vanhemmat voivat sitten laajentaa mielensä mukaan?

Kuitenkin tutut kuviot ja rutiinit luo turvallisuutta lapsen elämään. Vallankin hoidossa jossa hoitajat ei ole ne omat vanhemmat. Nykyään kun täytyy kaikessa olla niin aktiivinen ja elämän täynä kaikenlaisia kokemuksia ja aktiviteettejä. Mun siksi on vaikea ymmärtää että päiväkoteja moititaan tuollaisesta.

Noissa muissa jutuissa se on ihan ok. Mutta aktiviteetti mielessä päiväkotien ei tartte olla viihdekeskuksia.
Nyt huomaan ilmaisseeni itseäni aikaisemmin vähän huonosti. En siis tarkoittanut, että niitä virikkeitä pitäisi olla määrällisesti mitenkään paljoa. Tarkoitin sitä, että niitä on monesti kotihoidossa monipuolisemmin. Iänikuisen jumppahetken sijasta voidaan mennä välillä uimaan, välillä pulkkamäkeen, välillä luistelemaan jne jne.

Enkä mä edelleenkään sano, että päiväkodissa pitäisi olla monipuolisia virikkeitä. Päiväkoti on mun mielestäni paikka, jossa lapsi on hoidettavana sen aikaan, kun vanhemmat eivät itse voi hoitaa lastaan. Olipa se syy mikä tahansa. Mutta jos väitetään, että päiväkodissa lapsi saa enemmän virikkeitä kuin kotihoidossa on mahdollista saada, niin siitä olen eri mieltä. Toki on olemassa perheitä, joissa ei pystytä lapsille tarjoamaan virikkeitä, mutta yleensä pystytään ja huomattavasti monipuolisemmin kuin mihin päiväkoti pystyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä;27382506:
siihen en osaa sanoa. Poistuikohan nuo sitten 90 luvun taitteesa, kun veljenikin pääsi kunnalliselle vai olisko ikäänkin liittyvä oikeus. Mut tosiaan vanhempainvapaan jälkeen ei saanut tulojen takia paikkaa.
90-luvulla tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus ja silloin kaikki lapset pääsivät kunnalliseen hoitoon. Eipä sen jälkeen enää näkynyt pikkulasten kuvia kauppojen ilmoitustauluilla eikä lyhtypylväissä, kuten aiemmin näkyi, kun vanhemmat etsivät lapsilleen hoitopaikkaa.
 
Kyllä sellanen arkipäivisin kolme-neljä tuntia kestävä kerho/preschool olis ihan kiva muoto täällä Suomessakin, niille jotka ovat vauvan kanssa kotona. Tai muuten vaan kotona.

samaa mieltä. Esim 9-12. Menis suht pienillä kustannuksilla esim iltapäiväkerhon tiloissa, jotka aamupäivisin tyhjillään. Eväät mukaan. 3-5 vuotiaille ihan sopiva määrä ja sen pienemmät eivät tarvitse virikehoitoa. Päiväkoteihin vain ne, joilla todellinen tarve!
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä;27382552:
samaa mieltä. Esim 9-12. Menis suht pienillä kustannuksilla esim iltapäiväkerhon tiloissa, jotka aamupäivisin tyhjillään. Eväät mukaan. 3-5 vuotiaille ihan sopiva määrä ja sen pienemmät eivät tarvitse virikehoitoa. Päiväkoteihin vain ne, joilla todellinen tarve!
Kutsuttiin noita aikoinaan vekkulikerhoiksi. Eli just 3-5 -vuotiaille muutama tunti 2-3 kertaa viikossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27382528:
Nyt huomaan ilmaisseeni itseäni aikaisemmin vähän huonosti. En siis tarkoittanut, että niitä virikkeitä pitäisi olla määrällisesti mitenkään paljoa. Tarkoitin sitä, että niitä on monesti kotihoidossa monipuolisemmin. Iänikuisen jumppahetken sijasta voidaan mennä välillä uimaan, välillä pulkkamäkeen, välillä luistelemaan jne jne.

Enkä mä edelleenkään sano, että päiväkodissa pitäisi olla monipuolisia virikkeitä. Päiväkoti on mun mielestäni paikka, jossa lapsi on hoidettavana sen aikaan, kun vanhemmat eivät itse voi hoitaa lastaan. Olipa se syy mikä tahansa. Mutta jos väitetään, että päiväkodissa lapsi saa enemmän virikkeitä kuin kotihoidossa on mahdollista saada, niin siitä olen eri mieltä. Toki on olemassa perheitä, joissa ei pystytä lapsille tarjoamaan virikkeitä, mutta yleensä pystytään ja huomattavasti monipuolisemmin kuin mihin päiväkoti pystyy.

Ok - ymmärsin tosiaan väärin. Subjektiivistä hoitoa en itsekään ymmärrä. Minulla lapset tosiaan päiväkodissa ja tosiaan pidän sitä tavallaa juurikin hoitopaikkana. Kasvatuksellinen vastuu ja kaikki muu on meillä vanhemmilla. ainoa mitä toivon on ne ilmeet kun haen lapsen hoidosta. Suu vaahdoss kerrotaan päivän touhuista, mitä ollaan leikitty ja kenen kanssa. Kilpalaulantaa uusista lauluista joita on opittu jne. Tuntuvat riittävän lapsille. Silloin riittä minullekin, julkisen tahon avusta meidän perheelle. Loppu on meidän käsissä. Millainen maailma me lapsille luodaan. Se toki surettaa että ihanant hoitajat ovat kovilla. Heille soisin helpotusta (ja parhaani mukaan sitä koitan antaa pienin elein (helpot vaatteet, vapaapäiviä aina kun vaan mahdollista, toiveiden kuuntelu jne)
 
Tuosta kotihoidontuesta puhuttiin aikanaan kun isommat lapseni olivat pieniä. Monet vastustivat sitä sillä sen nähtiin syrjäyttävän ja epätasa-arvoistavan heikoimmassa asemassa olevia naisia ja lapsia. Ei nähty realistisena että ruotsalainen, koulutettu ja hyvän työn omaava nainen/mies jäisi tuolla korvauksella niin pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia. Sen sijaan juuri kouluttamattomia ja kielitaidottomia, muutenkin syrjäytymisvaarassa olevia naisia tuo voi houkutella tekemään kotiäitiydestä itselleen "ammatin" ja näin ollen myös lapsensa olisivat heikolla kielitaidolla ja kulttuurin tuntemuksella altavastaajia kouluun mennessään.

Tämä on niin totta täällä Suomessakin. Sekä kouluttamattomien suomalaisäitien että maahanmuuttaja-äitien keskuudessa. Pitkät hoitovapaat syrjäyttävät äidit, ja kotonaolon hyöty on lapsellekin kyseenalainen kielikysymyksen vuoksi. Moni kouluttamaton äiti voi myös olla kykenemätön luomaan lapselle hyvät kasvuolosuhteet kotona (päihteitä, mt-ongelmia jne., enkä tietenkään tarkoita että kaikilla on). Kotihoidon paremmuutta hehkuttamalla saadaan tekosyy olla kotona pitkään, vaikka tosiasiassa ei huvita mennä töihin tai opiskelemaan.
 
Tämä on niin totta täällä Suomessakin. Sekä kouluttamattomien suomalaisäitien että maahanmuuttaja-äitien keskuudessa. Pitkät hoitovapaat syrjäyttävät äidit, ja kotonaolon hyöty on lapsellekin kyseenalainen kielikysymyksen vuoksi. Moni kouluttamaton äiti voi myös olla kykenemätön luomaan lapselle hyvät kasvuolosuhteet kotona (päihteitä, mt-ongelmia jne., enkä tietenkään tarkoita että kaikilla on). Kotihoidon paremmuutta hehkuttamalla saadaan tekosyy olla kotona pitkään, vaikka tosiasiassa ei huvita mennä töihin tai opiskelemaan.
Taloudellisesti on kyllä huomattavasti järkevämpää olla työttömänä kuin hoitovapaalla tai opiskelijana.
 

Yhteistyössä