Miksi moni on niin pakkomielteinen raskaaksi haluamisessaan?

[Orava88]

Yritämme itse puolison kanssa lasta. Ei ole vielä puoleen vuoteen onnistunut, mutta alkupettymyksen jälkeen ei tunnu enää niin surulliselta. Vasta puolet kulunut yleisesti arvioidusta ajasta, aikaa siis vielä on.

Tässä sitten kuitenkin eksyin muutamia kertoja vauvakuumepalstalle, jos vaikka löytyisi vähän mielenkiintoisia keskusteluita näin raskautta odotellessa.
Eipä tullut rekisteröidyttyä yhdellekään, sen verran pelottavaksi muutamat jutut menevät.

Joillakin tuntuu olevan pakkomielle olla raskaana. Ensin koko kuukausi tunnetaan jos jonkinlaista raskausoiretta, tai sitten perheen koira aistii raskauden (tälle hajosin aivan totaalisesti, kiitos kirjoittajalle nauruista). Raskaustestejä aletaan tekemään jo pari päivää ovulaatiosta ja ne testit sitten puretaan osiin, jos se viiva vaikka tulisikin esiin. Jos ei, niin otetaan valokuva ja kuvankäsittelyssä muutetaan valotusta ja väriä, jos vaikka sitten se viiva tulisikin esiin.
Kun saadaan sitten monen photoshopin kautta se viivan paikka näkymään, niin kuva aijaa.comiin ja hysteerisenä tiedustelemaan joka keskusteluun, että "näkeekö muut tässä kuvassa plussan??!!"

Sitten, pitkän itselleenkusetuksen jälkeen ne menkat alkaakin ja vaivutaan masennukseen. Mutta ei hätää! Jollekin tutunkumminkaimalle onkin joskus käynyt niin, että on ollut raskaana kuukautisista huolimatta. Tällöin ei raskaustestiä tietenkään tehdä, vaan selostetaan palstalle vuodon määrä, väri, kesto jne. ja kysellään, voisinko olla raskaana.

Kun sitten tehdään se raskaustesti, joka 99% tod.näköisyydellä on negatiivinen, niin kysellään, että voiko olla raskaana, vaikka on normaalit kuukautiset ja raskaustesti negatiivinen.

Anteeksi, mutta mikä teitä vaivaa? Ihan oikeasti.

 

["muu"]

Emt. Se on ihan hullua, oikeesti. Just noinhan se menee.

 

[Vauvaaaaa]

Niin, joku oikeasti haluaa lapsia niin paljon, että ajatukset pyörii vain yhden asian ympärille. Onko se nyt niin vakavaa, kun se geenien jatkaminen on ainakin biologisessa mielessä todellakin se tärkein asia elämässä. Etkö vois vain nauraa näille vauvakuumeen sokaisemille?

 

[Aatamin akka]

Mulla ei mennyt ihan noin pitkälle kuitenkaan mutta ihan sekaisin olin ekan kierron keskenmenon jälkeen. Tuntui olevan jonkin sortin pakkomielle raskaaksi tulemisesta kehittymässä. Jotenkin purki sitä surua siihen että yritti väkisin olla uudelleen raskaana. Ehkä se on noilla ihmisillä myös sitä surun ja pettymysten käsittelyä kun aika moni heistä tuntuu pitkään yrittäneen raskautta?
Ja itsellä ei todellakaan ollut ennen ensimmäistä keskenmenoa minkäänlaista "pakkomiellettä". Aina ennen olen ollut sillä asenteella että tulee jos on tullakseen.

 

["vieras"]

Joo, samaa olen ihmetellyt. Tulee tunne, että puolissa tapauksista se raskaus ei ala ihan vaan sen stressin takia minkä ihmiset saavat aikaa tolla hysterisoinnilla. Enkä todella ymmärrä juuri tuota testien tekemistä ennen kuin menkkojen olisi edes pitänyt alkaa, ja sitten todella otetaan kuvia jostain viivanpaikasta jossa muka on selkeä viiva, kun 90% ihmisistä ei sitä kuitenkaan nää...

 

[Anteeksi, mutta...]

...puolivuotta yrittämistä on mun mielestä aika lyhyt aika. Meillä meni esikoisesta se, enkä edes osannut ajatella että olis ollu jotenkin pitkä. Joten yritä ymmärtää, että toisilla saattaa olla yritystä takana jo se vuosi, kaksi, tai vaikka viisi. Eivätkä kaikki lähde taustojaan availemaan, vaan kirjoittavat siitä hetkestä.

 

["vieras"]

Apua, mun on myönnettävä et hieman itsekin sorruin tähän, tein ovistestejä ja testasin aika aikasin.. Hassuahan tuo on! Kai sitä niin toivoo sitä raskautta. Nyt kun olen raskaana niin naurattaa se yritys ja hätäily

 

[Orava88]

Niin, joku oikeasti haluaa lapsia niin paljon, että ajatukset pyörii vain yhden asian ympärille. Onko se nyt niin vakavaa, kun se geenien jatkaminen on ainakin biologisessa mielessä todellakin se tärkein asia elämässä. Etkö vois vain nauraa näille vauvakuumeen sokaisemille?

Toki, mutta välillä jutut on sitä luokkaa, että mopo on karannut käsistä jo aikoja sitten. Joku jopa pohti miehen "vaihtoon" laittamista, josko sitten onnistuisi.

Vaikea vaan lähteä mukaan keskusteluun, joka perusideana on itselläni nyt ajankohtainen, kun homma sitten keskittyy vain hysterisointiin, raskaustestien tukkutilaamiseen ja olemattomien viivojen näkemiseen. Ja kannanottoon, että onko se Marja Tampereelta raskaana, kun on ollut pari kertaa etova olo ja vatsa ollut todella sekaisin, vai onko kyseessä sittenkin vain vatsatauti.

 

[Aatamin akka]

Toki, mutta välillä jutut on sitä luokkaa, että mopo on karannut käsistä jo aikoja sitten. Joku jopa pohti miehen "vaihtoon" laittamista, josko sitten onnistuisi.

Vaikea vaan lähteä mukaan keskusteluun, joka perusideana on itselläni nyt ajankohtainen, kun homma sitten keskittyy vain hysterisointiin, raskaustestien tukkutilaamiseen ja olemattomien viivojen näkemiseen. Ja kannanottoon, että onko se Marja Tampereelta raskaana, kun on ollut pari kertaa etova olo ja vatsa ollut todella sekaisin, vai onko kyseessä sittenkin vain vatsatauti.

Jotkut ihmiset kokee helpotusta kun saavat jakaa noita asioita kohtalotovereiden kanssa ja et sinä tiedä millainen olo itsellesi tulee jos vaikka kolme vuotta tästä eteenpäin ette ole vieläkään onnistuneet hankkimaan lasta (toivottavasti ei kuitenkaan näin käy). Se täytyy kanssa miettiä noiden ihmisten elämäntilanne ennen kuin alkaa tuomitsemaan.

 

[Orava88]

...puolivuotta yrittämistä on mun mielestä aika lyhyt aika. Meillä meni esikoisesta se, enkä edes osannut ajatella että olis ollu jotenkin pitkä. Joten yritä ymmärtää, että toisilla saattaa olla yritystä takana jo se vuosi, kaksi, tai vaikka viisi. Eivätkä kaikki lähde taustojaan availemaan, vaan kirjoittavat siitä hetkestä.

Totta kai ymmärrän ne, jotka oikeasti ovat yrittäneet pitkään. Ottamani jutut perustuvat ketjuihin, joissa on mainittu keskustelijoiden yk:t, eikä joillain ole tullut edes puoltakaan vuotta täyteen yrittämisessä.

Pointtini mainita meidän puolesta vuodesta oli se, että eka vähän petyttiin kun ei heti tullutkaan, mutta päätettiin sitten ottaa rennommin ja keskittyä muihin asioihin. Itse en vaan jaksaisi joka kuukausittaista kyttäilyä, että mitenkäs se ovis nyt tulee ja harrastetaanko seksiä juuri oikeana päivänä ja juuri oikeassa asennossa jne. Vähemmästäkin luulisi koko parisuhteen näivettyvän.

 

[kysyvä ei tieltä eksyu]

Ne hormonit, ne hormonit.

Itsekin liputan tuota rauhallisesti ottoa, johan keho kertoo ettei ole sopiva aika syntyä jos öidin elimistö on jatkuvasti täynnä stressihormonia kun eihän se voi tietää että mikä on hätänä.

Muutenkin monet tuntuvat kohkaavan vain raskaudesta sen ollessa nro 1. Muistavatko sitten että sieltä syntyy myös lapsi?

 

[Orava88]

En pysty aloitusviestiä enää muokkaamaan, mutta tarkennan nyt siis, että EN tarkoita niitä jotka ovat tosiaan yrittäneet sen päälle pari vuotta.
Heille kovasti tsemppiä, eikä ihme jos niin pitkän ajan jälkeen alkaa jo olla huolissaan.

Mainitsemani jutut koskivat niitä, jotka ovat omat yk:nsa maininneet ja yritystä reippaasti alle vuosi.

Muuten, miksi jotkut alle 30-vuotiaat menevät lapsettomuushoitoihin ja alle vuoden jälkeen?

 

[Orava88]

Muutenkin monet tuntuvat kohkaavan vain raskaudesta sen ollessa nro 1. Muistavatko sitten että sieltä syntyy myös lapsi?

Tätä olen myös itsekin pohtinut.

 

["vieras"]

Voisko se olla se epätoivo?

 

["vieras"]

Orava88, olen sun kanssa samanikäinen ja ollaan miehen kanssa valmiita vauvan tuloon, jos siis on vain tullakseen. Pillerit lopetin vasta tammikuussa, eikä tässä mitään hätäillä. Ovulaatiotestejä tuskin alan tekemään, mutta katsoo nyt.

Olisin halunnut ehkä jutellakin raskauden yrittämisestä ja kaikesta siihen liittyvästä, mutta odotus- ja vauvakuume-palstat ovat täynnä toistaan karsempia keskusteluja. "Maaliskuun mussukat <3 <3 <3" ja sitä rataa. Masuasukki, masuilija, hrrrr...

Sitten kuvataan niitä oksettavia pissatikkuja ja ladataan nettiin, muut sitten asiantuntevasti niitä tulkitsee. Jokainen pienikin nipsaus on tietysti raskausoire, ja jokainen ruumiintoiminto kuvaillaan keskustelupalstalla tyyliin "ovislimoja on ollut". :x

 

["Jaapajaa"]

Ei millään pahalla, mutta mielestäni on jokin vialla, jos -88-syntynyt (olettaen, että tuo on syntymävuotesi) ei tule raskaaksi puolen vuoden aikana kovasta yrittämisestä huolimatta. Neuvoisin tarkistamaan ruokavalion, elämäntavat jne.

 

["herrasmies"]

Näin miehen näkökulmasta nuo ovulaatiotestit ja siihen liittyvä seksin aikatauluttaminen tappoi kiinnostuksen seksiin melkein kokonaan kun tuli niin suorittavaa ja kellotettua toimitusta.

Pyysinkin vaimoa että ei haittaa jos testejä tekee mutta olisi sitten mieluummin kertomatta minulle että koskas olis taas aika...
Toimi ja varmaan osittain jopa teki tästä "lapsensaannista" mukavampaa. Nyt kotona taapertaa poika ja pian toinen tulossa.

En minäkään ymmärrä näitä tikunkatsojia ja kaikestakohkaajia. Tulee jos tulee, ei se ainakaan stressaamalla helpommin tule.

 

[Tepadj]

Monet naiset nyt vaan ovat epävakaita hormonihulluja kun kyse on jälkikasvun hankkimisesta, ei siitä mihinkään pääse.

 

["vieras"]

[QUOTE="Jaapajaa";28190112]Ei millään pahalla, mutta mielestäni on jokin vialla, jos -88-syntynyt (olettaen, että tuo on syntymävuotesi) ei tule raskaaksi puolen vuoden aikana kovasta yrittämisestä huolimatta. Neuvoisin tarkistamaan ruokavalion, elämäntavat jne.[/QUOTE]Eikös siitä ollut uutisissakin, että nykymiesten siittiöiden määrä on romahtanut? Nykyisillä keski-ikäisillä oli vielä laatutavaraa, mutta 80-luvulla syntyneillä alkaa olla jo aika huonolaatuista spermaa.

En minä ajattele, että minussa on jotain vikaa, jos en 25-vuotiaana raskaudu salamana...

 

["Jaapajaa"]

[QUOTE="vieras";28190161]Eikös siitä ollut uutisissakin, että nykymiesten siittiöiden määrä on romahtanut? Nykyisillä keski-ikäisillä oli vielä laatutavaraa, mutta 80-luvulla syntyneillä alkaa olla jo aika huonolaatuista spermaa.

En minä ajattele, että minussa on jotain vikaa, jos en 25-vuotiaana raskaudu salamana...[/QUOTE]


En tarkoittanutkaan pelkästään naisen tarkistavan ruokavalion ja elämäntapansa, vaan luonnollisesti molempien. Ei ihmekään, jos siittiömäärä kärsii, kun suomalaiset nuoret miehet juovat liikaa, ovat ylipainoisia ja syövätkin mitä sattuu.

 

["vieras"]

Taidat olla todella nuori ihmettelijä...eli suottakoon anteeksi se Niin kyselit miksi alle 30 vuotiaat menevät lapsettomuushoitoihin. Kyse voi olla monestakin asiasta esim. selvinnyt tutkimuksissa,että naisen munajohtimet tukossa,limakalvo ei kasva tarpeeksi,miehen siittiöt huonot ym. asiat ei ole niin mustavalkoisia! Itse yritimme 10 pitkää vuotta lasta ja vasta sitten uskaltauduimme tutkimuksiin ja sitäkautta sitten hoitoihin....raskas tie...paljon ovulaatiotikkuja,raskaustestejä,toiveita,pettymyksiä,pelkoa,jännitystä,riitoja,ahdistusta....nämä kaikki ajavat naisen hulluihin tekoihin Sinä olet niin nuori ja niin pienen hetken yrittänyt ettet voi mitenkään käsittää...toivottavasti sinulla ei ole tälläistä taivalta edessä =)

 

["vieras"]

Mä ymmärrän, että se voi mennä yli. Ei omakohtaista kokemusta; ite ko tulin ylihelposti raskaaksi, ilman mitään raskauden sivuoireita. Mutta läheltä katsoneena sitä, ko kaikki on tehty, eikä vauvaa kuuluu. Ei vuosi, ei kaksi.....vaan 10.

 

["vieras"]

Muuten, miksi jotkut alle 30-vuotiaat menevät lapsettomuushoitoihin ja alle vuoden jälkeen?

Jos haluaa lapsen, mutta sitä ei yrityksistä huolimatta kuulu, voi olla jotain vikaa hedelmällisyydessä, jonka vuoksi ei voi tulla raskaaksi tai se on hyvin epätodennäköistä. Miksi pitäisi odottaa mahdollisesti vuosia ennen kuin tähän ongelmaan hankkii hoitoa? Mitä hyötyä siitä olisi? Jos on jotain vikaa, ei se korjaannu itsekseen iän myötä. Sen sijaan saattaa tulla muita ongelmia odotellessa, jolloin raskaaksi tulo hankaloituisi entisestään.

 

["huhhuh"]

Voi luoja mikä idiootti olet. Et taida tietää mitä lapsettomuushoidot edes ovat jos ihmettelet miksi jotkut alle 30-vuotiaat niihin joutuvat....

 

["aijaa"]

[QUOTE="Jaapajaa";28190112]Ei millään pahalla, mutta mielestäni on jokin vialla, jos -88-syntynyt (olettaen, että tuo on syntymävuotesi) ei tule raskaaksi puolen vuoden aikana kovasta yrittämisestä huolimatta. Neuvoisin tarkistamaan ruokavalion, elämäntavat jne.[/QUOTE]

Tuli sama ajatus minullekin..

Ja miten niin "vasta puolet kulunut yleisesti arvioidusta ajasta". Olettaako ap, että nuorella naisella kestää yleensä vuoden verran tulla raskaaksi? Terve nuori nainen, jolla on säännöllinen kuukautiskierto, tulee kyllä usein raskaaksi ihan heti. Ei aina, eivät kaikki, joo ymmärrän, mutta en missään tapauksessa usko, että vuoden yrittäminen on ihan normijuttu.