Miksi miksi mä en osaa lähteä tästä suhteesta

Tässä suhteessa ei ole mulle mitään hyvää, itsetuntoni ei ole parantunut vaikka laihtunut olen, siis että alasti häpeän edelleen itteeni, meen vaan alemmaksi Eikä siihen auta mies joka mua haukkuu. Paljoa itsellä varaa haukkua. Miten saan itseni rohkeemmaksi ja lähteä, mutta pelkää että en koskaan löydä ketään, kukaan ei halua nähä mun arpista kroppaa alasti :/ Lihois takas entisiin mittoihin ni ois tasapaaksu joka puolelta.

 

Onko se sitten niin kauheaa elää yksin? Voisit koittaa keskittyä siihen, mitä oikeasti elämältä haluat. Viettäisit aikaa ystävien ja harrastusten parissa. Hankkisit vaikka koiran. Tai matkustelisit. Tai opiskelisit, ihan mikä vain elämäntilanteeseesi sopii. Kyllä moni huonosta suhteesta irtautunut kiittää myöhemmin itseään itä, että lähti. Elämä voi lähteä ihan uuteen nousuun. Alku aina hankalaa. Vähän aikaa on ikävä ja sydänsuruja, mutta lähdöstä voi saada voimaa yllättävänkin pian. Itsetunto kohenee heti, kun tekee jotain rohkeaa. Tsemppiä.

 

Parempi yksin kun paskassa suhteessa. Kun opit elämään yksin niin elämääsi saattaa tupsahtaa mies joka arvostaa sua just sellasena kuin olet. Mulle kävi niin, että mun mies tuli mun elämään juuri kun sitä todellakin vähiten osasin odottaa.

 

Mun arpinen läski kroppani on kelvannut kymmeniä vuosia, koska se on minun, ihmisen jota mieheni rakastaa. Sama pätee toiseen suuntaan, vaikka miehelläni onkin arveton terveempipainoinen ruumis.

Etsi aitoa rakkautta, älä tyydy vähempään.

 

Nii.i, varmasti itken miehen perään ku erotaan mutta kun tapais joskus uuden miehen ni on varmasti parempi ku nykyinen. Meillä ei ole tässä suhteessa 8 v aikana juurikaan hellyyttä, läheisyyttä ollu. Tiedän sata varmasti että sitä kun saisin, saisin itse lähestyttyä toista kohtaan ni ois erinlaista suhde.

 

Elä mieti uusia. Rakenna oma elämä ja jos joku siihen mahtuu aikanaan niin mahtuu.