Miksi miehen nimi lapselle?

[Blaaah]

Nainen kantaa, synnyttää ja imettää lapsen. Yleensä siitä jää pysyvät jäljet kroppaan. Mies vaan katselee touhua vieressä ja vaatii, että lapselle pitää antaa hänen sukunimensä. Millä ihmeen perusteella? Kun kerta muutkin. Mutta miksi naiset alentuvat moiseen riistoon?

Joo, jos mennään naimisiin, niin sitten on kaikilla sama nimi. Mutta miksi juuri naisen pitää nöyrtyä ja luopua omasta nimestään? Sehän on jäänne niiltä ajoilta, kun nainen oli miehen omaisuutta ja ajateltiin, ettei nainen osaa ajatella mitään älyllistä ja niinpä hänellä ei saa olla äänioikeuttakaan. Nythän naiset saavat jo sentään äänestää, mutta edelleen naisia riistetään nimiasioissa. Miksi te suostutte siihen? Ymmärrän kyllä, jos miehen sukunimi on vaikka Fazer, mutta jos se on rumempi tai tylsempi kuin äidin nimi.

 

[joSSSu]

no mie oon kai sen verran vanhoillinen että halusin lapselleni miehen sukunimen. omasta en luopunut naimisiin mennessä vaan otin miehen nimen mukaan.

 

[Kowalski]

Jospa nainen vaikka haluaa miehen nimen naimisiin mennessään, tai lapselle isän nimen?

 

[Kirsikka]

No yleensä sitä nainen on tavannu ottaa sen miehen sukunimen naimisiin mennessä. Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella ja sen jälkeen mennään naimisiin. Olishan se hassua et olis ensin vauva ja äiti Virtanen, isä Koivisto, sen jälkeen äiti ja isä Koivisto, Vauva Virtanen. Mut tää nyt on kai jo vanhanaikasta nykyään et äiti ottais miehen sukunimen vihille mennessään.

 

[Mama the strange]

Jos joskus menen naimisiin niin aion ehdottomasti pitää oman nimeni. Pojalla on isänsä nimi...olisin kyllä halunnu pojan aikoinaan omalle nimelleni, mutta en enää muista miksi isän nimeen päädyttiin... ehkä siksi kun se on aikalailla hienompi.

 

[vieras]

Tuota en mäkään ymmärrä. Ja en ikinä olisi antanut miehen nimeä jos emme olisi olleet naimisissa. Mutta naimisiin mentäessä otimme saman sukunimen molemmat ja näin lapsikin sai saman. Mun mielestä se pelkkä sukunimikin yhdistää. Muistan kuinka lapsena itse ihmettelin miksi mun kaverin äitillä ja isällä ei ollut sama sukunimi (eivät olleet naimisissa ), kyllä se nimi on vaan tärkeä lapsellekin.

 

[vieras]

Nainen kantaa, synnyttää ja imettää lapsen. Yleensä siitä jää pysyvät jäljet kroppaan. Mies vaan katselee touhua vieressä ja vaatii, että lapselle pitää antaa hänen sukunimensä. Millä ihmeen perusteella? Kun kerta muutkin. Mutta miksi naiset alentuvat moiseen riistoon?

Joo, jos mennään naimisiin, niin sitten on kaikilla sama nimi. Mutta miksi juuri naisen pitää nöyrtyä ja luopua omasta nimestään? Sehän on jäänne niiltä ajoilta, kun nainen oli miehen omaisuutta ja ajateltiin, ettei nainen osaa ajatella mitään älyllistä ja niinpä hänellä ei saa olla äänioikeuttakaan. Nythän naiset saavat jo sentään äänestää, mutta edelleen naisia riistetään nimiasioissa. Miksi te suostutte siihen? Ymmärrän kyllä, jos miehen sukunimi on vaikka Fazer, mutta jos se on rumempi tai tylsempi kuin äidin nimi.

Siksi kun lapsella kuuluu olla isän sukunimi .

Omastani en luopuisi, vaikka naimisiin menisimmekin.

 

[N joo]

Lapsellamme on mun sukunimi. Naimisissa ollaan ja siis oman nimeni olen pitänyt. Ei tullut kuuloonkaan, että vaihtaisin. Silti ollaan ihka oikea perhe.

 

[juuei]

hmmm... aikoinaan mun oli helpompi puhua mies lapsentekoon kuin naimisiin. Mutta onnistuin molemmissa. En viitsinyt ottaa enää riskiä, että alan painostaa minun nimeni ottamista koko perheelle. Mun tyttönimi on harvinainen ja miehen nimisiä on joku 10000.
Mutta nyt ollaan 13/tusinanimisiä sitten...
Jos meille joskus tulee ero, niin otan oitis oman nimeni takaisin a jos lapset on alaikäisiä niin niillekin. Olis se kiva ettei häviä kokonaan tämä harvinaisempi nimi...

 

[No ei tarvi]

Mulla on tiedossa, että ensin oli perhe naimisissa ja sama nimi kaikilla , sitten ero ja äiti uusiin naimisiin: lapsi eri sukunimellä ja muut toisella nimellä ja uudet lapset sillä toisella, että vain yksi sitten erillä nimellä... mitäköhän siellä koulussakin ajatellaan, nimi on vielä sellainen kaksi osainen nimihirvitys...

 

[Katherine Wheel]

Mä oon kans miettiny tuota joskus. Kaikkien mielestä on itsestäänselvää, että lapsi saa isänsä sukunimen. Mun kaksi ekaa on mun nimisiä, syystä että kun esikoinen sai nimensä, isyydentunnustusta ei oltu vielä vahvistettu, ja jäi sitten se sukunimi vaihtamatta. Kaksi seuraavaa on sitten isänsä nimisiä. Mä olen edelleen tyttönimelläni, vaikka naimisiin mentiinkin.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Äijän kaikilla lapsilla on äitinsä sukunimi... Äitiensä lapsia ovat.

Käytännössähän se olen minä, joka esim. hoitaa lääkärireissut jne ja olisihan se hankalaa tajuta, kun lääkäri kutsuu ihan väärällä nimellä.

 

[Rukoilijasirkka]

Meidän perheessä kaikilla on minun nimi. Ei siksi, että mä oisin jotenkin enemmän vanhempi lapsille, meistä kahdesta, vaan ihan vaan, koska valittiin se nimi.

 

[minttu]

Mä pidin naimisiin mennessä oman sukunimeni, koska en halunnut luopua omasta nimestäni. Yksi syy tähän oli juuri se, että mun mielestä naisen ei tarvitse olla se, joka luopuu omasta nimestään... Mä aion kuolla samannimisenä kuin olen syntynytkin Ehkä mussa on vähän femakon vikaa
Meidän tytölle annettiin kuitenkin miehen sukunimi, koska mies sitä kovasti toivoi ja hänen sukunimensä on aika harvinainen (taitaa olla noin 30 Suomessa).
Mua ei häiritse millään tavalla se, että mulla on eri sukunimi kuin muulla perheellä. Tietty monet luulevat meitä avopariksi, mutta äkkiäkös sen väärinkäsityksen korjaa.

 

[mie]

Meillä on kaikki muut samalla sukunimellä, paitsi mieheni, jota en ole vielä onnistunut saamaan mukaan meidän "lahkoon"...Eli lapsille annettiin minun sukunimeni ja kun mentiin naimisiin pidin oman sukunimeni.
Ap:n kysymykseen vastatakseni: Jokainen tekee niin kuin hyvälle tuntuu (tai niin kuin toinen asian saa puskettua läpi) ja se siitä. Ei minua häiritse se, että mies ei ota minun nimeä ja jos miestä on joskus häirinnyt lasten sukunimet, niin se on voi-voi (ei se ole ainakaan ääneen marmattanut).

 

[Saraldo]

Mä ajattelen asian niin, että äidistä ei yleensä ole epäilystäkään, mutta isän sukunimi vahvistaa, että tässä on nyt tämän miehen lapsi. Ja toisin kuin ap ajattelee, että kun kerran nainen tekee sen kaiken työnkin, niin mä taas ajattelen, että koska nainen on yhtä sen lapsen kanssa alusta saakka, tuntee hänet sisällään, niin annetaan miehelle edes jotain . Eihän se tuota äitiyden tunnetta korvaa, mutta saapahan ainakin röyhistellä rintaansa, että tuo on mun lapseni.

 

[Mahoton mirri]

Mä ajattelen asian niin, että äidistä ei yleensä ole epäilystäkään, mutta isän sukunimi vahvistaa, että tässä on nyt tämän miehen lapsi. Ja toisin kuin ap ajattelee, että kun kerran nainen tekee sen kaiken työnkin, niin mä taas ajattelen, että koska nainen on yhtä sen lapsen kanssa alusta saakka, tuntee hänet sisällään, niin annetaan miehelle edes jotain . Eihän se tuota äitiyden tunnetta korvaa, mutta saapahan ainakin röyhistellä rintaansa, että tuo on mun lapseni.

Juurikin näin.

 

[Inuistic]

Ei ole pakko antaa isän nimeä jos ei tahdo. Valintakysymys. Jokaisella on omat toiveensa ja tapansa toimia. Ystäväni on päättänyt ettei jonain päivänä anna lapselle isän sukunimeä. Perusteena se, että hänellä on harvinainen sukunimi ja pyrkii sillä takaamaan että nimen suku jatkuu.

 

[nostelenpa]

Siinä on joku vanhanajan uskomus että mies antaa nimensä suojaksi vaimolleen ja lapsilleen, eli sen ei oo ajateltu alentavan naista vaan päinvastoin.

 

[Kiraki]

Emmä nyt ajattele että se on mitään nöyrtymistä..Ei tullu mieleenkään oma sukunimi..
Ehkä asia on tosiaan jostain hyvin kaukaa jäänut.. Nainen kantaa sen lapsen..kaikki tietää sen olevan naisen ja lapselle laitetaan miehen nimi jotta tiedetään lapsen olevan hänen..emmää tiiä mistä se on lähtöisin.. Mietiskelen täs vaan ääneen

 

[Kiraki]

Mä ajattelen asian niin, että äidistä ei yleensä ole epäilystäkään, mutta isän sukunimi vahvistaa, että tässä on nyt tämän miehen lapsi. Ja toisin kuin ap ajattelee, että kun kerran nainen tekee sen kaiken työnkin, niin mä taas ajattelen, että koska nainen on yhtä sen lapsen kanssa alusta saakka, tuntee hänet sisällään, niin annetaan miehelle edes jotain . Eihän se tuota äitiyden tunnetta korvaa, mutta saapahan ainakin röyhistellä rintaansa, että tuo on mun lapseni.

Juurikin näin.

Aih täällä oliki jo tästä juttuu