Miksi mie syyllistyn näin helposti? Onko muita?

[Otsoemo]

Mie oon melko tuore äiti ja tuntuu, että syyllistyn todella helposti valinnoistani vanhempana. Syyllistyn ulkopuolisten kommenteista jne. Vaikka ne kommentit ja neuvot voivat olla keskenään ihan ristiriitaisiakin. Pääseekö tästä jotenkin eroon? Kai tämä on jotain epävarmuutta tms., kun ei osaa luottaa omien valintojen oikeellisuuteen.

 

[Williviini]

Voihan toisia kuunnella, joku vinkki voi olla hyvä ja joku ihan pepusta. Joskus on vaan kiva kuulla muidenkin painivan samanlaisten ongelmien parissa.

Ala uskomaan itseesi, niin omien päätösten hyväksyminen on helpompaa.

 

[cothis]

Kyllä se ohi menee.
Mä alkuun kun toi muksu alkoi telomaan itseään, ruoskin itseäni jotenkin että se oli mun syytä. Äljäke kerran tiuskas mulle, että mä selitän ne haaverit silleen et se kuulostas melkein siltä et oon itse satuttanut muksua. Ohi se meni, mutta ekat haaverit oli ihan kauheita kestää

 

[Otsoemo]

Kyllä se ohi menee.
Mä alkuun kun toi muksu alkoi telomaan itseään, ruoskin itseäni jotenkin että se oli mun syytä. Äljäke kerran tiuskas mulle, että mä selitän ne haaverit silleen et se kuulostas melkein siltä et oon itse satuttanut muksua. Ohi se meni, mutta ekat haaverit oli ihan kauheita kestää

Voi apua sitten mie varmaan vasta alankin syyllistymään!

Mitenkäs sen sitten kestää jos vahingossa itse aiheuttaakin lapselle jotain? Mulla on välillä päässä sellaisia vilahtavia ajatuksia joissa pelkään esim. pudottavani lapsen. Yritän olla huolellinen, mutta jos se ei riitäkään.

Ei tämä tällaista onneksi joka päivä ole. Tänään on vain erityisen syyllistyvä olo.

 

[cothis]

Voi apua sitten mie varmaan vasta alankin syyllistymään!

Mitenkäs sen sitten kestää jos vahingossa itse aiheuttaakin lapselle jotain? Mulla on välillä päässä sellaisia vilahtavia ajatuksia joissa pelkään esim. pudottavani lapsen. Yritän olla huolellinen, mutta jos se ei riitäkään.

Ei tämä tällaista onneksi joka päivä ole. Tänään on vain erityisen syyllistyvä olo.

Se menee kaikki ohi. Mä kerran kun vein muksua keskellä yötä takas sänkyynsä nukkumaan, niin en hokannut yhtään puoliunessa katsoa eteeni ja löin muksun pään oven karmiin matkalla. Ei se sattunut sitä, havahtui ja jatkoi uniaan ja mie sopertelin itku kurkussa nukkuvalle pojalle kuin pahoillani oon ku satutin sitä Sillon se oli ihan kamalaa, mutta jo hyvän aikaa on voinut nauraa noille jutuille.. niinku kerrankin purskahdin itkuun kun vahingossa raapaisin muksua vaipan vaihdon yhteydessä :snotty:

 

[En luule- Tiedän]

Usko ja luota itseesi äitinä :heart: Piut-paut miten muute tekee tai hoitaa, itse teet kuten parhaaksi näet. Äläkä tuhlaa aikaasi miettimällä _mitä voi käydä_, vaan elä hetkessä.