Toggle sidebar

Miksi lapsiperheissä ollaan uupuneita??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Miukumauku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Hyvä ap.
Minä tuolla sivulla 2 jo kerroinkin oman umpikujani ja väsymykseni syyn.
Minulla on ikääkin ihan mukavasti, elämänkokemusta monenlaista takana. Silti en tiedä miten tästä omasta väsymykseni yhtälöstä selviän.
Kun niin mielellään vinkkejä jaat, ihan oikeasti sellaista ottaisin mielelläni vastaan minäkin.

Siis:
Minulla on koulutus, mutta en tee koulutustani vastaavaa työtä, koska se olisi vuorotyötä. Lopetin sen, kun vanhimmat lapseni olivat kouluikäisiä ja olin uupunut ja koin haitaksi sen, etten ole koskaan kotona, koululaisilla ja minulla on aivan eri rytmit. Työ oli myös määräaikaisuuksia, keikkaa.
Päivätyöhön ei-omalle alalle siirtyminen toi pienemmän palkan. Lisäksi vakituisen työpaikan.
Pidän työstäni.
Nyt minulla on alaluokkalainen lapsi, koululainen siis, joka on vihdoinkin saanut kavereita ja paikkansa koulu- ja luokkayhteisössä. Ympäristö on rauhallinen ja turvallinen.
Päiväkoti-ikäinen viihtyy päiväkodissa.
Olen yh.
Työmatka on pitkä ja kallis, bensan hinta on kallis ja bussilla matkaaminen ei onnistu, joudun menemään omalla autolla.
Saan minimipalkkaa, bruttopalkkani on noin 1570 e / kk, teen nyt osaviikkoa ja kokopäivätyöhön siirtyessäni saan noin 1980 e / kk. bruttona.

Olen etsinyt melkein mitä vain työtä tästä kodin ja asuinpaikkakunnan läheltä, ei löydy sellaista, mihin minun pätevyys riittäisi.

Haen koko ajan vuokra-asuntoa työpaikkani läheltä, eli alueelta, paikkakunnalta jossa työpaikkani on, olen jonossa mutta vaikka minulla on ko. kaupungissa vakituinen työpaikka, en ole asuntojonoissa ykkössijoilla, koska minulla on jo asunto. Enkä ole tämän kaupungin asukas vaan toispaikkakuntalainen.

Kovin isoa vuokraa en pysty maksamaan koska palkkani on pieni eikä asumistukea huomioida koko vuokralle, vaan kelalla on omat kriteerinsä.

Kun olen vain välitilassa etsimässä, odottamassa, hakemassa, enkä edes tiedä milloin tämä loppuu, - milloin saan asunnon tai milloin saan työpaikan - niin olisiko ap:lla neuvoja minullekin miten elämäni järkkään? Kiitos.
Omaa asuntoa en voi ostaa, koska näin pienituloiselle ei pankki anna lainaa ja alkupääomaa ei näin pienestä palkasta ole voinut säästää: minullahan on ollut lapsia "aina" eli ensimmäisen lapsen sain aika nuorena, tein ratkaisun enkä jäänyt epätyydyttävään elämään ja ns. avoerosin, aloitin opiskelut yh;na, maksoin lainani takaisin, mutta säästää en ole voinut kun olen kädestä suuhun joutunut elämään ja nytkin, tämäkin suhde on erinnäisistä syistä päättynyt uunituoreeseen yksinhuoltaja-tilanteeseen. Elikkä? Vinkkejä? kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Niinkuin mainitsin, miehellani on laheinen suhde lapseensa, vaikka viettaakin paljon aikaa poissa kotoa. Han on avoin ihminen, joten kotona ollessaan ei ole ikina "poissaoleva".
Click to expand...

Ei millään pahalla mutta tuo on kyllä niin paskapuhetta että melkein naurattas ellei surettas. Mutta saahan sitä itselleen uskotella mitä vaan että ois parempi olo ;) Kysyppä niiltä lapsiltasi että jos saisivat päättää niin oisko isä enemmän kotona ;)
 
Itse en näe että ap.n idea olikaan tässä että siitä arjesta tulee kertarysäyksellä täydellistä ja huoletonta. Kuvittelisin että jos on väsynyt ja arjessa on ongelmia, niin se että ainakin osan niistä saa ratkaistua jotenkin olisi jo omiaan helpottamaan tilannetta ja auttamaan jaksamisessa.

Itse ainakin olen näin kokenut niin monta kertaa kun on jokin asia saatu sujumaan. Ei siis niin että se poistaisi kaikki ongelmat, mutta silti niin että arki muuttuu taas valoisammaksi ja siinä vaiheessa sitä osaa arvostaa tuotakin helpotusta.

Ja siis käsitin myös sillä uupumuksella sitä että koko arki tuntuu raskaalta ja yleinen mielialakin on uupunut, ei oikein osaa löytää niitä ilonaiheita jne. Hetkellinen uupumus mielestäni kuuluu asiaan kun on raskaampia päiviä tai tilanteita. Sen hetkellisen uupumuksen lomassa kuitenkin voi arki tuntua ihan kivalta.
 
Taas näitä "vain minun tapani elää ja kasvattaa lapsia on se oikea, toisin toimiville lapset eivät merkitse mitään" -aloituksia. :headwall:

Mä jaksan ihmetellä sitä, miten näillä "hyviä" neuvoja auliisti jakavilla voi aina olla niin älyttömän kapea putkinäkö ja ilmeisen rajallinen ymmärtämiskyky...
 
Aika jännä seurata vastineita, joissa mollataan aloittajaa, vaikka hän poissulki sieltä näitä mollaajaryhmiä, ja kieltäydytään uskomasta, että kyllä niitä asioita voi järjestellä. Jos ap olisi aloittanut postauksensa toisella tapaa ("Haluan jakaa onneani...") ja nöyristellyt, olisi niitä myötäonnellisia hymiövastaajiakin löytynyt. Tosiasia on se, että kaikessa on aina varaa parantaa. Monesti se on kiinni niistä iänikuisista perusasioista: unesta, ruokavaliosta ja fyysisestä hyvinvoinnista. Niistä kun aletaan tinkiä, tuntuu kaikki mahdottomalta. Ei muka voida vaihtaa paikkakuntaa, työpaikkaa tai muuta elämäntilannetta, vaikka sillä saataisiin _perheen_ elämän laatua kohennettua. Mitä te haluatte? Laadukkaaseen työhön tuntuu olevan halu satsata, mutta mites se laadukas arki perheen kanssa? Ei parisuhteen tarvitse olla täydellinen (kaikki työt fiftififti, pelkkää hymyä ja onnea), jotta siinä olevat osapuolet voivat perheessään tehdä ratkaisuja, joilla kokonaisuus voi hyvin. Ei kaiken tarvitse aina olla kivaa, jos lopputuloksessa häämöttää parempi yhteiselo ja niitä asioita, joita perheenä arvostatte.

Perusasioiltaan "sairas" perhe ei kestä yhtään vastoinkäymistä ja pienempikin asia on ylitsepääsemätön ja lamauttaa kaiken.

Kiva kuulla, että aloittajan kaltaisia onnellisia tapauksia on. Me muutkin voimme ottaa opiksi. Kirjoituksen lähtökohtana on se, että asioita jaksetaan tehdä ja hoitaa laadukkaasti perhettä, parisuhdetta, työtä, ympäristöä, kun perusasioihin satsataan ja niistä pidetään kiinni. Kaltaiseni uniongelmaiset tietävät kyllä mistä puhun. Vaikka olisi rahaa, rakkautta, hyvät työt jne, ei siitä nauti, jos kroppa&mieli on ajettu loppuun.

Jos tuntuu vaikealta ajatella isosti koko arkea, kannattaa lähestyä asiaa yksinkertaisin kysymyksin: Mitä minä/mieheni/lapseni voisi tehdä toisin näin alkuun, jotta pääsisimme vaikkapa 10min aikaisemmin nukkumaan? Tätä voivat soveltaa myös ne sairauksien keskellä elävät perheet, yksinhuoltajat jne. Aina on varaa parantaa. EHDOTUKSIA KEHIIN! Kaikkien ehdotusten ei tarvitse toimia jokaisella! Omalla kohdallani on toiminut sellainen, että vähensimme kaupassa käyntikertoja yhteen kertaan viikossa aiemman kahden kerran sijaan. Kaikenkaikkiaan tämä säästää meillä tunnin viikossa. Yksi mitä suunnittelen nyt, kun lapsi siirtyy kotihoidosta tarhaan: Koirien pitkä ulkoilu yhdistetään tarhaan vientiin, joten kun tulen takaisin töistä, ei ilta-ajasta ensimmäiseksi tarvitse nyhtäistä niin pitkään lenkitykseen. Teemme myös ruoat nykyään niin, että tämän päivän jämistä tulee huomiseksi sovellettu ruoka, jolloin esim. perunoiden keittoa ja muuta ei tarvitse tehdä uudestaan (+astioiden pesussa säästyy). Teen myös pakkaseen pikavalmistettavaa ruokaa muun ruuan teon yhteydessä, jotta niinä päivinä, kun kiire pukkaa, voi säästää sitten ruoanvalmistusajassa.

Yritetään mieluummin kannustaa ideoimalla kuin iänaikaisella ja jatkuvasti toistuvalla toisen mollaamisella ja pessimismillä.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
[QUOTE="vieras";24585585]Ei millään pahalla mutta tuo on kyllä niin paskapuhetta että melkein naurattas ellei surettas. Mutta saahan sitä itselleen uskotella mitä vaan että ois parempi olo ;) Kysyppä niiltä lapsiltasi että jos saisivat päättää niin oisko isä enemmän kotona ;)[/QUOTE]

Aivan.
 
Ja jos AP -tai muut samanhenkiset - ajattelisi LASTEN hyvinvointia , ehkäpä tuo työn perässä USEITA kertoja uudelle aikkakunnalle muuttaminen ei ole kovinkaan hienoa , saati hyvinvointia kokonaisuutena edistävää.
Lasten kaverit, ympäristö, koti ja harrastukset vaihtuu ?
Muutosta seuraa aikamoinen stressipistemäärä.

Itse olen valinnut lapseni hyvinvoinnin vuoksi juurikin stabiilit olosuhteet, en missään nimessä pidä hienona paikkakunnan vaihtoja .

Selitätkö vielä tämänkin , miksi se on hienoa lastesi kannalta ?
 
Olen valmis vaihtamaan asuntoa, paikkakuntaa ja työtäkin, jotta tämä kokonaisuutta väsyttävä yhtälö saataisiin katkaistua. Minua väsyttää pitkä työmatka, joka on myös taloudellinen rasite.
En ole onnistunut mitään näistä, vuoden olen etsinyt ja jatkuu yhä.
Lapsen päiväkotipäivä on pitkä, ja koululaisen iltapäivät pitkiä. Siksi teen lyhyttä viikkoa, mutta se taas tarkoittaa että talous on tiukalla... elikkä kerrotko, olent uossa sivun 4 ensimmäisenä ja sivulla 2 myös. Ihan niitä konkreettisia vinkkejä otetaan vastaan.

Sanonko itseni irti? Jään työttömäksi ja sitten on taas talous tiukilla ja joudun vuorotyöhön ammattiani vastaavaan työhön,jota en ole tehnyt 13 vuoteen.



Alkuperäinen kirjoittaja Rodukka:
Aika jännä seurata vastineita, joissa mollataan aloittajaa, vaikka hän poissulki sieltä näitä mollaajaryhmiä, ja kieltäydytään uskomasta, että kyllä niitä asioita voi järjestellä. Jos ap olisi aloittanut postauksensa toisella tapaa ("Haluan jakaa onneani...") ja nöyristellyt, olisi niitä myötäonnellisia hymiövastaajiakin löytynyt. Tosiasia on se, että kaikessa on aina varaa parantaa. Monesti se on kiinni niistä iänikuisista perusasioista: unesta, ruokavaliosta ja fyysisestä hyvinvoinnista. Niistä kun aletaan tinkiä, tuntuu kaikki mahdottomalta. Ei muka voida vaihtaa paikkakuntaa, työpaikkaa tai muuta elämäntilannetta, vaikka sillä saataisiin _perheen_ elämän laatua kohennettua. Mitä te haluatte? Laadukkaaseen työhön tuntuu olevan halu satsata, mutta mites se laadukas arki perheen kanssa? Ei parisuhteen tarvitse olla täydellinen (kaikki työt fiftififti, pelkkää hymyä ja onnea), jotta siinä olevat osapuolet voivat perheessään tehdä ratkaisuja, joilla kokonaisuus voi hyvin. Ei kaiken tarvitse aina olla kivaa, jos lopputuloksessa häämöttää parempi yhteiselo ja niitä asioita, joita perheenä arvostatte.

Perusasioiltaan "sairas" perhe ei kestä yhtään vastoinkäymistä ja pienempikin asia on ylitsepääsemätön ja lamauttaa kaiken.

Kiva kuulla, että aloittajan kaltaisia onnellisia tapauksia on. Me muutkin voimme ottaa opiksi. Kirjoituksen lähtökohtana on se, että asioita jaksetaan tehdä ja hoitaa laadukkaasti perhettä, parisuhdetta, työtä, ympäristöä, kun perusasioihin satsataan ja niistä pidetään kiinni. Kaltaiseni uniongelmaiset tietävät kyllä mistä puhun. Vaikka olisi rahaa, rakkautta, hyvät työt jne, ei siitä nauti, jos kroppa&mieli on ajettu loppuun.

Jos tuntuu vaikealta ajatella isosti koko arkea, kannattaa lähestyä asiaa yksinkertaisin kysymyksin: Mitä minä/mieheni/lapseni voisi tehdä toisin näin alkuun, jotta pääsisimme vaikkapa 10min aikaisemmin nukkumaan? Tätä voivat soveltaa myös ne sairauksien keskellä elävät perheet, yksinhuoltajat jne. Aina on varaa parantaa. EHDOTUKSIA KEHIIN! Kaikkien ehdotusten ei tarvitse toimia jokaisella! Omalla kohdallani on toiminut sellainen, että vähensimme kaupassa käyntikertoja yhteen kertaan viikossa aiemman kahden kerran sijaan. Kaikenkaikkiaan tämä säästää meillä tunnin viikossa. Yksi mitä suunnittelen nyt, kun lapsi siirtyy kotihoidosta tarhaan: Koirien pitkä ulkoilu yhdistetään tarhaan vientiin, joten kun tulen takaisin töistä, ei ilta-ajasta ensimmäiseksi tarvitse nyhtäistä niin pitkään lenkitykseen. Teemme myös ruoat nykyään niin, että tämän päivän jämistä tulee huomiseksi sovellettu ruoka, jolloin esim. perunoiden keittoa ja muuta ei tarvitse tehdä uudestaan (+astioiden pesussa säästyy). Teen myös pakkaseen pikavalmistettavaa ruokaa muun ruuan teon yhteydessä, jotta niinä päivinä, kun kiire pukkaa, voi säästää sitten ruoanvalmistusajassa.

Yritetään mieluummin kannustaa ideoimalla kuin iänaikaisella ja jatkuvasti toistuvalla toisen mollaamisella ja pessimismillä.
Click to expand...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rodukka:
Yritetään mieluummin kannustaa ideoimalla kuin iänaikaisella ja jatkuvasti toistuvalla toisen mollaamisella ja pessimismillä.
Click to expand...

Juuri näin. Mun mielestä aloittaja meni tuossa kohtaa vikaan kun sanoi että ns. normiperheissä voi tehdä sitä ja sitä... No kun aina ei voi.

Esim.
"Ensinnäkin, molemmilla vanhemmilla tulisi olla se vahva rooli kotona. Äidit ovat varmasti ihan poikki, jos isät eivät osallistu kodin arkeen..."
Jos miehellä menee liikaa aikaa työssäkäyntiin, ei ole kohtuullista pakottaa ukkoa jynssäämään lattialankkuja yöllä, koska sen pitää myös nukkua jottei nukahda vaikkapa auton rattiin.

"Olen saanut sovittua työnantajani kanssa 80% työajan, jonka ansiosta lapsilla on lyhyemmät hoitoajat ja he ovat vähemmän poikki päiväkotiarjesta. Voin tehdä tarvittaessa etäpäiviä kotoa päin..."
Tähän nyt vaan ei monikaan työnantaja pysty.

"Meillä mennään ajoissa nukkumaan kaikki. Vanhemmat about 10 aikaan kellon soidessa aamulla klo 7. Pidämme hyvistä yöunista kiinni, sillä niiden voimin arki sujuu eikä olla totaalisen poikki..."
Hienoa hei! Meillä kärsitään unettomuudesta, johon ei nyt 29 vuoden aikana ole vielä löytynyt parannuskeinoa.

"Myös lapset osallistuu kodin laittoon..."
Ehkä meilläkin joskus. Vuosien päästä.

"Perheillä pitää olla yhteistä aikaa..."
No niin pitäisi, mutta missä välissä? Viikonloppuna rakennetaan :D

"Täytyy myös muistaa ystävien merkitys arjessa..."
Mahtaa tuntua inhottavalta sellaisesta jolla ei ole ystäviä tai joilla ne on kaukana. Moni on joutunut vaihtamaan maisemaa mm. töiden tai asuinpaikan perässä.

"Ja kyllä, molempien vahempien on joskus päästävä tuulettumaan..."
Hip hei, mikä oivallus! Kätevää, jos asuu kuntosalin tai baarin vieressä.

"No, se mikä toimii yhdelle ei tietystikään toimi kaikille, mutta jos kokee olevansa poikki lapsiperhe-arjesta, voi kyllä koettaa hakea muutoksia arjen kuvioihin järjestelemällä asioita vähän helpommiksi ja mieluisimmiksi. Jos on aina ylikuormitettu, perheellä ei oo koskaan hauskaa yhdessä eikä vanhemmilla ole aikaa ystäville ja edes pienelle harrastukselle, on ihan varmaa, että se elo voi tuntua aika puiselta."
AHAA! Juu kyllä tää tästä kun lapset kasvaa, mutta eipä meidän elo kyllä järjestelemällä parane...
 
AP:lle vielä muutamia:
- aina ei ole itsestäänselvää se, mikä voimia tuo ja mikä vie
- harrastuksen pois jättäminen voi olla fiksua (vanhemman harrastus tai lapsen harrastus) joskus , ja sen sijaan uusien , helpompien tai yhteisten harrastusten hakeminen
- jotkut ihmissuhteet vievät virtaa enemmän kuin tuovat - siksi ne on syytä ehkä minimoida tai jopa lopettaa
- työn tekeminen voi tuoda virtaa ja auttaa jaksamaan vanhempana - töissä voikin kannattaa käydä ?
- lapsi voi tykätä ikäistensä seurasta ja hoitopaikasta - päivähoito ja siellä vietetty aika voi olla hyvää ja kivaa ja aktiivisempaa - sen sijaan että katsoisi niitä videoita kotona (kun äiti tekee töitä)
- gourmet illallisten kokkaaminen väsyttää - voi olla parempi hakea Kotipizza ja rentoutua sen parissa ?

Mitähän vielä ?
 
Itseasiassa tässä alkaa huomata että elämä onkin aika hyvässä jamassa ja sitä saa olla tosissaan onnellinen kaikesta siitä mitä ympäriltä löytyy ja pystyy löytämään.

Joskus on heikompina hetkinä tullut mietittyä että elämä tuntuu antavan meille enemmän vastoinkäymisiä mitä normielämään kuuluisi. Nyt kun on näin monta sivua saanut lukea miten vaikeaa elämä monissa lapsiperheissä on eikä tilanteille ole mahdollista tehdä yhtään mitään mikä auttaisi jaksamaan niin itseasiassa meillä on asiat aivan loistavasti. Jopa tänä aamuna kun kaikki meni käytännössä niin päin mäntyä kuin vaan voi.
 
[QUOTE="vieras";24585585]Ei millään pahalla mutta tuo on kyllä niin paskapuhetta että melkein naurattas ellei surettas. Mutta saahan sitä itselleen uskotella mitä vaan että ois parempi olo ;) Kysyppä niiltä lapsiltasi että jos saisivat päättää niin oisko isä enemmän kotona ;)[/QUOTE]

Ei minun pida todistella mitaan, usko tai ala miehellani on laheinen suhde lapseensa. Miksi ei olisi? Hanhan nakee enemman lastaan kuin esim. eronneet vanhemmat, eiko siis eronneilla vanhemmilla voi olla laheiset valit lapseensa?
 
daabadiipaa tulee. Mutta niitä konkreettisia vinkkejä ei kukaan osaa sitten kuitenkaan kertoa.

Ap:llakin oli ja on niiiin hyviä ajatelmia, mutta kun minun elämäni ei ole hänen elämänsä, en sinne suoraan voi soveltaa hänen toimintamalleja.

Odotan edelleen. Koska itse en tiedä mitä tehdä. Kun on joukossa yksi tällainen äiti, joka tietää mistä väsymys johtuu, ja tietää miten sen ratkaista mutta ei vaan onnistu silti, niin....?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Ei minun pida todistella mitaan, usko tai ala miehellani on laheinen suhde lapseensa. Miksi ei olisi? Hanhan nakee enemman lastaan kuin esim. eronneet vanhemmat, eiko siis eronneilla vanhemmilla voi olla laheiset valit lapseensa?
Click to expand...

Miksi sitten todistelet? Aika naurettavaa vetää mukaan eroperhe. Seuraavaksi varmaan puolustat valintaasi sillä että miehesi on sentään elossa. Kysy lapsiltasi että haluaisivatko isän olevan enemmän kotona ;)
 
[QUOTE="vieras";24585951]Miksi sitten todistelet? Aika naurettavaa vetää mukaan eroperhe. Seuraavaksi varmaan puolustat valintaasi sillä että miehesi on sentään elossa. Kysy lapsiltasi että haluaisivatko isän olevan enemmän kotona ;)[/QUOTE]

Koska talla palstalla taytyy todistella etta ei ole yhta ainoaa tapaa elaa ;).

En voi kysya, on liian pieni siihen. Voin kysya olisinko itse halunnut etta vanhempani olisivat olleet enemman kotona kun olin pieni, ja vastaus on en. Olen todella tyytyvainen etta he saivat tehda tyokseen sita mista nauttivat ja pystyvat edelleen nauttimaan tyonsa hedelmista.
 
AP vastaus on niin yksinkertainen: IHMISIÄ ON ERILAISIA, ihmiset jaksaa asioita eritavoi.

Mulla on asiat hyvin, hyvin lähellä mitä AP kuvailit - silti uuvuin. Toki taustalla on sellaisia asiota kuten vanhempien itsemurhayritykset, lapsuudessa koettu vanhempien alkoholismi...Se että meinasin kuolla synnytykseen, ja että lapsemme syntyi keskosena.

Näitä kutsutaan elämän RASITTEIKSI ja vaikka näennäisesti kaikki on hyvin, osa meistä kantaa kontollaan montaa muutakin asiaa kuin lapsiarjen...
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="...";24585916]Tässähän sinä juuri todistelet asiaa. ;)[/QUOTE]

Niin koska joku vaitti ettei miehellani voi olla laheista suhdetta lapseensa. Minun ei TARVITSE todistella sita teille, mutta todistelinpa kuitenkin ;). Ihan sama minulle uskotte tai ette, koska totuuden tietaa ainoastaan lahipiiri.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerrotko nyt minulle !!:
daabadiipaa tulee. Mutta niitä konkreettisia vinkkejä ei kukaan osaa sitten kuitenkaan kertoa.

Ap:llakin oli ja on niiiin hyviä ajatelmia, mutta kun minun elämäni ei ole hänen elämänsä, en sinne suoraan voi soveltaa hänen toimintamalleja.

Odotan edelleen. Koska itse en tiedä mitä tehdä. Kun on joukossa yksi tällainen äiti, joka tietää mistä väsymys johtuu, ja tietää miten sen ratkaista mutta ei vaan onnistu silti, niin....?
Click to expand...

En ole aapee, mutta kuten sanoit: "Ap:llakin oli ja on niiiin hyviä ajatelmia, mutta kun minun elämäni ei ole hänen elämänsä, en sinne suoraan voi soveltaa hänen toimintamalleja.". Näin ollen sinun on turha huudella ketään pelastamaan omaa elämääsi. Vain sinä tiedät millä voisit oman tilanteesi ratkaista. Ja hieman erilaisella asenteella se voisi sinulta jopa onnistua...
 
[QUOTE="vieras";24584759]Mistä työstä etäpäiviä voi pitää niin että työn lomassa hoitaa lapset ettei niiden tarvi olla hoidossa?[/QUOTE]
Minä ainakin teen niin. Hoidan töitä päiväunien ajalla ja illalla kun tyttö nukkuu. Kyllä ne työtunnit kertyy täyteen ja ylitöitä kun on "säästössä" niin helposti.
Olen johtavassa asemassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerrotko minulle nyt!!!:
Olen valmis vaihtamaan asuntoa, paikkakuntaa ja työtäkin, jotta tämä kokonaisuutta väsyttävä yhtälö saataisiin katkaistua. Minua väsyttää pitkä työmatka, joka on myös taloudellinen rasite.
En ole onnistunut mitään näistä, vuoden olen etsinyt ja jatkuu yhä.
Lapsen päiväkotipäivä on pitkä, ja koululaisen iltapäivät pitkiä. Siksi teen lyhyttä viikkoa, mutta se taas tarkoittaa että talous on tiukalla... elikkä kerrotko, olent uossa sivun 4 ensimmäisenä ja sivulla 2 myös. Ihan niitä konkreettisia vinkkejä otetaan vastaan.

Sanonko itseni irti? Jään työttömäksi ja sitten on taas talous tiukilla ja joudun vuorotyöhön ammattiani vastaavaan työhön,jota en ole tehnyt 13 vuoteen.
Click to expand...

Sehän mulla tossa ideana olikin, että ei sitä aina tarvitse lähteä ratkomaan siitä päästä, että pitäis työtä tai kotia vaihtaa, vaan niillä asioilla, mihin voit helposti vaikuttaa. Mitä sellaisia asioita teet työsi jälkeen kotona, jotka ovat usein toistuvia tai yksittäisinäkin kovasti aikaa vieviä? Onko jotain sellaista, mitä toistat päivittäin, mutta jonka voisit tehdä esim. kaksi kertaa viikossa ja säästää sillä vaikkapa 10minuuttia aikaa? Sehän tässä jo olisi hienoa, että saisi laatuaikaa vaikkapa nukkumiseen tai lasten kanssa olemiseen alkuun edes 5 tai 10 minuuttia päivässä. Omia vinkkejäni, joista en tiedä ovatko sinulle tai muille avuksi, mutta ovat auttaneet itseäni:

- Työmatkat. Aiemmin kuvittelin säästäväni 10minuuttia, kun menin töihin autolla. Nykyään pyöräilen matkan, jolloin siihen menee 10 minuuttia autoa enemmän, mutta saan päivän liikuntatarvetta ja "omaa aikaa", jolloin minun ei tarvitse ottaa sitä erikseen. Jotkin työkaverini ovat myös siirtyneet julkisiin ja ottavat sillä aikaa esim. lukemiseen, kurssikirjojen kahlaamiseen, käsitöihin... Arvioin säästöksi omalla kohdallani noin 20min.

- Handsfree. Tutulta saadulla handsfreellä vapautuvat molemmat kädet puhelujen aikana esim. tiskaukseen, ruoanlaittoon jne, eikä tarvitse lösähtää sohvalle keskustelemaan. Säästöä noin 10-40min päivässä.

- Pyykkipusseja useita, jolloin vaatteet lajitellaan automaattisesti jo oikeisiin koneellisiin poisheitettäessä. Säästää noin 5min per pesukerta.

- Kukille säiliölliset ruukut (olen ovelasti hankkiutunut kaikista niihin soveltumattomista lajeista eroon ;) ) - kukkia tarvitsee kastella vain 1-2 viikon välein.

- Telkkari: Meillä ei ole telkkaria.

- Netin käyttö. "Palkitsen" itseäni naamis- ja palstavierailuilla kökköhommien jälkeen, mutten jää istuskelemaan tuntitolkulla, ja rajoitan sen käyttöä muutenkin.

- Voisivatko lapset auttaa jossain hommassa ja se olisi samalla teidän yhteistä aikaa niin, ettei sitä tarvitse ottaa erikseen?

Pikkuasioita on vaikka kuinka. Omaa tekemistään kriittisesti tiiraillen voi näitä asioita löytää. Toiset voivat vinkkailla, mutta valmiita vastauksia ei ole. Mielestäni ihmisen väsymisen tasostakin voi kertoa se, että jos ei tällaisia keksi, niin voi olla jo väsyminen sillä tolalla, että aivot eivät jaksa ja ei vain kiinnosta. Pilkkaa omaa nilkkaan, vaikkei omasta halusta - se on surullista. Tsemppiä!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Niin koska joku vaitti ettei miehellani voi olla laheista suhdetta lapseensa. Minun ei TARVITSE todistella sita teille, mutta todistelinpa kuitenkin ;). Ihan sama minulle uskotte tai ette, koska totuuden tietaa ainoastaan lahipiiri.
Click to expand...

No käännäppä kortti toisin päin, eli jos itse olisit yhtä paljon pois kotoa kuin miehesi, niin kokisitko että sinulla on läheinen suhde heihin?

EI muuten, mut kun itse olen ollut reppunainen, miehisellä alalla ja käynnyt tälläisestäkin asiasta keskusteluja. Jonkun aikaa asia menee on, toki miehillä on ikävä lapsia. Mutta vuosien varrella tilanne muuttuu. Miehelle koti on vaan aas yksi hotelli, jossa tosin on vaimo ja lapset. Vaimo ja lapset elävät omaan arkeaan, miehen paikka on piekku hiljaa kadonnut... Lapsille isä on tulijaisia tuova henkilö, jota toki rakastetaan (tämän voi sotkea läheiseksi)- mutta jossain kohtaa ei enää edes ikävöidä koska selviö on se että isä vaan nyt on aina pois.

Elämän valinta kysymyksiä, jokainen tekee kuten perheessä parhaaksi näkee - mutta jäljet kyllä tuosta jää. Ja uskopois, tiedän.
 

Similar threads

V
miksi perjantaisin
Viestiä
4
Luettu
382
Aihe vapaa
vieras
V
O
Ihanaa kun mieheni arvostaa panostani
Viestiä
1
Luettu
269
Aihe vapaa
Frost in the ground
F
X
Miksi vanhemmilla on niin vaikeeta lastensa kanssa?
Viestiä
8
Luettu
347
Aihe vapaa
Mustaa ja valkoista
M
X
Miksi vanhemmilla on niin vaikeeta lastensa kanssa?
Viestiä
21
Luettu
611
Aihe vapaa
xxx
X
K
Kysymys perheväkivallan uhreille: Miksi et lähde?
Viestiä
19
Luettu
856
Aihe vapaa
"Riitta"
R

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa