Niin, ei olla enää varmoja milloin lapsi valehtelee ja milloin ei. Kerran jäi kiinni valehtelusta ja nyt pitää käydä asiallisia keskusteluita tämän kanssa miksi valehtelu on väärin, sattuuko oikeasti ja miksi lapsi tätä tekee.
Uskon, että syynä on huomionkipeys uuden sisaruksen takia, mutta miten kertoa lapselle että esim. äsköinen "sydänkipu" jonka vaan tyynesti ilmoitti (istui sohvalla piiretyitä katsoen) ei ole valehteluiden jälkeen uskottavan kuuloinen vaiva? (Samaan syssyyn menee äkilliset vatsakivut mitkä unohtuvat ruokapöydästä noustessa, nykyään kyllä istuu ruokapöydässä niin kauan kun on edes jotain syönyt, vatsakivusta ei näy jälkeäkään... siivotessa leluja nilkkaan alkaa sattumaan...)
Olemme myös kertoneet että valheesta jää ennenpitkää kiinni ja niistä saattaa joutua suuriinkin vaikeuksiin. Lapsi ei vaan näytä oppivan sitten millään että valehtelu on rumaa ja ei- toivottavaa käytöstä :| esimerkiksi juuri ennen tuota "sydänkipua" asiasta taas kerran keskusteltiin... Unohtaako lapsi noin nopeasti äsken kuulemansa?
Mitähän sitten, jos lapsi alkaa kertoilemaan todenmukaisia asioita, joita emme lopulta uskokkaan? Tai jos lapsi alkaa kertoilemaan asioita jotka eivät ole totta vaikka tarhassa?
Ei minua SINÄNSÄ haittaa nuo valehtelut, mutta kun niitä valheita pitää kertoa perheen ulkopuolisillekin, jotka tietenkin huolestuvat ja mukava siinä on sitten alkaa selvittämään puhuuko lapsi totta vai ei...
Huoh.
Uskon, että syynä on huomionkipeys uuden sisaruksen takia, mutta miten kertoa lapselle että esim. äsköinen "sydänkipu" jonka vaan tyynesti ilmoitti (istui sohvalla piiretyitä katsoen) ei ole valehteluiden jälkeen uskottavan kuuloinen vaiva? (Samaan syssyyn menee äkilliset vatsakivut mitkä unohtuvat ruokapöydästä noustessa, nykyään kyllä istuu ruokapöydässä niin kauan kun on edes jotain syönyt, vatsakivusta ei näy jälkeäkään... siivotessa leluja nilkkaan alkaa sattumaan...)
Olemme myös kertoneet että valheesta jää ennenpitkää kiinni ja niistä saattaa joutua suuriinkin vaikeuksiin. Lapsi ei vaan näytä oppivan sitten millään että valehtelu on rumaa ja ei- toivottavaa käytöstä :| esimerkiksi juuri ennen tuota "sydänkipua" asiasta taas kerran keskusteltiin... Unohtaako lapsi noin nopeasti äsken kuulemansa?
Mitähän sitten, jos lapsi alkaa kertoilemaan todenmukaisia asioita, joita emme lopulta uskokkaan? Tai jos lapsi alkaa kertoilemaan asioita jotka eivät ole totta vaikka tarhassa?
Ei minua SINÄNSÄ haittaa nuo valehtelut, mutta kun niitä valheita pitää kertoa perheen ulkopuolisillekin, jotka tietenkin huolestuvat ja mukava siinä on sitten alkaa selvittämään puhuuko lapsi totta vai ei...
Huoh.